Rakkaille kukinnan lapsilleni Olette vihaisia elämälle Kuten pienet lapset Joiden äiti on kadonnut pimeyteen Mökötätte osoittaen epätoivoa Hedelmättömän matkanne loppuessa Pukeudutte rumuuteen löytääksenne kauneuden Nimeätte kaiken vääräksi totuuteen vedoten Vuodatatte  tunteenne tyhjiin täyttääksenne rakkauden maljan Rakkaat lapseni, rakkaimpani Kuinka voisitte löytää rauhan sotiessanne Itsenne kanssa, olemustanne vastaan, itse iloa vastaan? Tarpeeksi olette jo harrastaneet kieltäymystä Keinotekoista lohtua Nyt on tullut aika levätä lootuskukinnon terälehdellä Armollisen Äitinne huomassa Koristan elämänne kauniin kukinnoin Täyttäen teidät ilontäyteisellä tuoksulla Voitelen päänne jumalaisella rakkaudella Sillä en kestä tuskaanne yhtään enempää Antakaa minun hukuttaa teidät ilon valtamereen Niin että kadotatte itsenne Suurempaan Joka hymyilee Itsenne verhiössä Salaisesti piilossa sinua aina väliin koetellen Ole tietoisena ja tulet löytämään Hänet Värähtelemässä joka säikeessäsi autuaalla ilolla Valaisten koko Universumin