Public Program. Madras (India), 7 December 1991. Kumarran kaikille totuuden etsijöille. Eilen kerroin teille aivan aluksi, että totuus on se, mikä se on. Jos emme vielä ole löytäneet totuutta, meidän tulisi suhtautua siihen nöyrästi ja rehellisesti, koska totuus on parhaaksemme, kaupunkimme parhaaksi, yhteiskuntamme parhaaksi, ja maamme ja koko universumin parhaaksi. Olette kaikki syntyneet tänä erityisenä aikana, jolloin ihmisten pitää saada itseoivalluksensa. Nyt on ylösnousemuksen aika, niin kuin Raamatussa on kerrottu. Muhammed kutsui tätä aikaa ’kiyamaksi’. Aikaa, jolloin Nala – kuten tiedätte, ’Nala damayanthi akhyan’ – Nala kohtasi Kalin. Hän suuttui Kalille ja sanoi: ”Olet tuhonnut perheeni ja rauhani ja hukutat ihmiset ’bhramiin’, illuusioiden valtaan. Siksi minun pitää tappaa sinut.” Hän haastoi Kalin: ”Sinusta pitää tehdä loppu ikuisiksi ajoiksi.” Kali vastasi: ”Annahan kun kerron sinulle ’mahatmyamani’. Anna kun kerron, miksi minun pitää olla olemassa. Jos vakuutan sinut, sinun ei tarvitse tappaa minua, mutta jos en, voit tuhota minut.” Hän jatkoi: ”Tänä päivänä kaikki, jotka etsivät totuutta, jotka etsivät itseoivallusta eli ’Atma sakshatkaraa’, jotka menevät vuorille ja laaksoihin, etsien Jumalaa joka puolelta; nämä ihmiset tulevat syntymään tavallisiksi kansalaisiksi Kali Yugan aikana.   Tulee ’bhram’, illuusion aika, ei epäilystäkään, ihmiset elävät ’sabhramissa’. Silloin tulee olemaan illuusiota ja sekasortoa – se on tietysti minun aikaansaannostani – mutta vain tämän levottomuuden takia, tavalliset ihmiset alkavat etsiä totuutta. Ja siksi se on se aika, jolloin he voivat saada heidän ’Atma sakshatkaransa’, itseoivalluksensa.” ’Shastroissamme’ on ollut paljon ennustuksia näistä ajoista, mutta erityisesti Bhrigumuni on ”Nadigranthssa” kuvaillut näitä aikoja. Jos aika lasketaan siitä hetkestä tähän päivään, niin Read More …

  Public Program. Madras (India). 6 December 1991. Kumarran kaikille totuuden etsijöille. Jos olemme todellisia totuuden etsijöitä, meidän on oltava sen suhteen rehellisiä ja vilpittömiä niin, että olemme vilpittömiä itsellemme, ja että oikeutamme oman olemassaolomme tässä maailmassa. On monia ’sadhakoja’ (henkisyydelle omistautuneita), jotka suorittavat aamusta iltaan jotain rituaaleja, meditaatiota, ’bhaktia’ (antaumusta) ja lukemista. Mutta on ymmärrettävä, mitä olemme sillä saavuttaneet? Missä olemme? Äitinä sanoisin: ”Lapseni, olet etsinyt jo niin paljon, mutta mitä olet löytänyt? Oletko löytänyt täydellisen todellisuuden? Oletko saavuttanut sen, mitä pyhissä kirjoituksissa kerrotaan?” Tänään laulettu laulu oli marathinkielinen – toivon että olisi laulettu jotain sanskritiksi, he ovat hyviä sanskritin kielessä ja osaavat myös Adi Shankaracharyan lauluja. Huomenna he laulavat niitä. Tämän laulun kirjoitti Namadeva 1100-luvulla.   Hän oli runoilija, joka meni myöhemmin Punjabiin, missä Nanak Sahib kunnioitti häntä hyvin paljon ja pyysi häntä kirjoittamaan punjabin kielellä. Hän opiskeli punjabia ja on kirjoittanut todella paksun kirjan, ja ”Granth Sahibissa” on siitä monta säettä. Hän oli tavallinen räätäli, aivan tavallinen räätäli, ja hän meni erääseen kylään tapaamaan pyhimystä nimeltä Gora Kumbhar. ”Kumbhar” tarkoittaa ruukuntekijää; ja Gora Kumbhar oli kiireinen valmistellessaan savea ruukuntekoa varten. Namadeva vain seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Tulin katsomaan ’Nirgunaa’, muodotonta, katsomaan ’chaitanyaa’, mutta täällä se on ’saguna’, sillä on muoto.” Vain oivaltanut sielu, vain pyhimys voi sanoa näin toiselle pyhimykselle, koska hän tuntee perimmäisen todellisuuden. Mutta ihmiset, jotka eivät ole oivaltaneita, eivät voi ymmärtää mitä on elämän yläpuolella. Jopa kristinuskoinen Tuomas tuli Intiaan ja kirjoitti aiheesta paljon kirjoituksia, jotka säilyivät luolassa Egyptissä, josta ne löydettiin. Nyt Read More …