Rakkaille kukinnan lapsilleni

Olette vihaisia elämälle

Kuten pienet lapset

Joiden äiti on kadonnut pimeyteen

Mökötätte osoittaen epätoivoa

Hedelmättömän matkanne loppuessa

Pukeudutte rumuuteen löytääksenne kauneuden

Nimeätte kaiken vääräksi totuuteen vedoten

Vuodatatte  tunteenne tyhjiin täyttääksenne rakkauden maljan

Rakkaat lapseni, rakkaimpani

Kuinka voisitte löytää rauhan sotiessanne Itsenne kanssa, olemustanne vastaan, itse iloa vastaan?

Tarpeeksi olette jo harrastaneet kieltäymystä

Keinotekoista lohtua

Nyt on tullut aika levätä lootuskukinnon terälehdellä

Armollisen Äitinne huomassa

Koristan elämänne kauniin kukinnoin

Täyttäen teidät ilontäyteisellä tuoksulla

Voitelen päänne jumalaisella rakkaudella

Sillä en kestä tuskaanne yhtään enempää

Antakaa minun hukuttaa teidät ilon valtamereen

Niin että kadotatte itsenne Suurempaan

Joka hymyilee Itsenne verhiössä

Salaisesti piilossa sinua aina väliin koetellen

Ole tietoisena ja tulet löytämään Hänet

Värähtelemässä joka säikeessäsi autuaalla ilolla

Valaisten koko Universumin