Shri Saraswati Puja, Dhulia (India), Sankranti day, 14 January 1983.

Rakkauden myötä tapahtuu kaikenlaista luovaa.

Näette, että Raulbai tuntee rakkautta Minua kohtaan, ja täällä saitte myös uusia ideoita luoda kauniita asioita. Ja kun rakkaus lisääntyy, luovuutenne kehittyy. Kaiken luovuuden, Saraswatin pohjana on rakkaus. Jos ei ole rakkautta, ei ole luovuutta. Tämä on totta myös syvemmässä merkityksessä. Ihmiset, jotka ovat luoneet kaikki tieteen saavutukset, ovat tehneet sen rakkaudesta ihmisjoukkoja kohtaan, ei itseään kohtaan. Kukaan ei ole saanut aikaan mitään vain itseään varten. Jos he luovat jotakin itselleen, sen täytyy tulla yleiseen käyttöön, muuten sillä ei ole merkitystä. Jopa atomipommit ja muut tieteen saavutukset ovat toisaalta myös hyvin suojelevia. Jos niitä ei olisi valmistettu, ihmiset eivät olisi lakanneet ajattelemasta sotaa.

Nyt kukaan ei voi ajatella suureen sotaan ryhtymistä. On tietysti kylmää sotaa, mutta sekin päättyy vähitellen, kun ihmiset kyllästyvät siihen. Niinpä kaiken Saraswatin oikean puolen toiminnan täytyy periaatteessa päätyä rakkauteen; se alkaa rakkaudesta ja päättyy rakkauteen. Kaikki se, mikä ei pääty rakkauteen, kutistuu ja häviää. Se vain katoaa. Voi nähdä myös, että materia, jota ei käytetä rakkauteen, häviää. Perustana täytyy olla rakkaus. Muussa tapauksessa kaikki mitä luomme, on särmikästä, eikä se sovi suurille joukoille, se ei vetoa suureen väestöön. Se tietysti kestää, olette nähneet, että siihen menee aikaa – mutta sillä on aina taipumus kadota kuin tuhka tuuleen heti, kun se ei vetoa suureen väestöön. Tämä rakkaus, tämä suuri Jumalan rakkaus, josta puhumme, tiedämme varmasti sen olemassaolon värähtelyjen kautta.

Ihmisillä ei ole värähtelyjä, mutta he voivat silti tuntea värähtelyjä tiedostamattaan. Kaikissa maailman suurissa maalauksissa on värähtelyjä. Kaikissa maailman suurissa luomuksissa on värähtelyjä. Vain ne, joissa on värähtelyjä, ovat kestäneet aikojen saatossa, kaikki muut ovat hävinneet. On varmasti ollut kaikenlaisia monumentteja ja kamalia patsaita, joita on luotu kauan sitten. Mutta luonto on tuhonnut ne kaikki, eivätkä ne kestäneet Kalan, ajan tuhoavan voiman vaikutusta. Kaikki ylläpitävä, ravitseva ja ylevöittävä syntyy rakkauden tajusta, joka on meissä hyvin kehittyneenä, mutta myös muissa ihmisissä, jotka eivät ole vielä oivaltaneita. Lopulta koko maailman on tajuttava, että ihmisen on mentävä Jumalan äärimmäisen rakkauden luo, muuten sillä ei ole merkitystä. Olette nähneet, että taiteessa on omaksuttu toisia keinoja vedota ihmisiin käyttämällä halpoja ja vulgaareja asioita, jotta saataisiin ihmiset ajattelemaan, että tämä on taidetta. Mutta kaikki tämä katoaa.

Sellainen ei kestä aikaa, kuten kerroin, se ei pysty. Koska aika tappaa sellaisen. Kaiken tällaisen täytyy hävitä, ja voi jo havaita tuloksen, kuinka asiat muuttuvat kaikkialla, jopa lännessä. Eli ei tarvitse olla niin pettynyt länteen ja sanoa, että länsimaailma on aavikkoa. Kaikki tulee menemään hyvin ja näin täytyy tapahtua. Sanoisin, että Saraswati-pujalla on ollut paljon vaikutusta lännessä. Paljon enemmän kuin Intiassa, koska he ovat alkaneet oppia ja ovat yrittäneet selvittää monia asioita. Mutta ainoa asia, jonka he ovat unohtaneet, on se, että Hän on Jumalatar, oppimisen Jumalatar. Kaikki tulee Jumalattarelta. Sen he ovat unohtaneet.

Ja siksi kaikki ongelmat ovat syntyneet. Jos oppimisessa ei ole Henki mukana, jos oppiminen ei lähde Jumalattaresta, silloin kaikki on täysin turhaa. Jos ihmiset olisivat tajunneet, että Henki saa kaiken aikaan, he eivät olisi menneet niin pitkälle. Siksi varoitin intialaisia kaikkialla, että olette nyt tavallaan toteuttamassa teollista vallankumousta, ja sen negatiivisten seurauksien välttämiseksi on pyrittävä tuntemaan Henki. Jos ette tunne Henkeä, teillä tulee olemaan samanlaisia ongelmia kuin länsimaalaisilla. Hekin ovat ihmisiä ja intialaiset ovat myös ihmisiä. Tekin kuljette samoja polkuja. Juoksette sattumanvaraisesti, ja saatte itsellenne samanlaisia ongelmia kuin länsimaalaisetkin. Saraswatin siunauksia on niin paljon, että niitä ei voi kuvailla näin lyhyessä ajassa. Ja Surya on antanut meille niin monia voimia, että on mahdotonta kertoa siitä yhdessä luennossa, ei edes kymmenessä.

Mutta kuinka me toimimmekaan Suryaa ja Saraswatia vastaan! Kun palvomme Saraswatia, se täytyy nähdä oikein selkeästi sisällämme. Esimerkiksi länsimaalaiset pitävät Suryasta hyvin paljon, koska heillä ei ole Suryaa sisällään. Mutta he menevät siinä liian pitkälle, kuten tiedätte, ja aiheuttavat sisällään ongelmia sen takia. Tärkein asia, joka pitäisi saada itselleen Suryan kautta, on sisäinen valo, sisäinen valo. Ja jos Agnyan alueella olevassa Surya-chakrassa asustaa Herra Jeesus Kristus, niin silloin on vieläkin tärkeämpää, että elämämme on puhdasta, kutsumme sitä nimellä ’niti’, elämän moraalisuus. Moraalisuudesta itsestään on tullut tavallaan argumentoinnin aihe lännessä. Ihmisillä ei ole minkäänlaista tajua absoluuttisesta moraalisuudesta. Te tiedätte sen tietysti värähtelyjen kautta. Mutta lännessä kaikki toimivat sitä vastaan.

Jeesuksen palvojat, Suryan palvojat ja Saraswatin palvojat ovat kaikki kääntyneet sitä vastan. He vain kieltäytyvät tottelemasta Suryan voimia. Sillä ei voi olla Surya, jos ei ole kunnon käsitystä moraalisuudesta ja pyhyydestä. Surya itse antaa valoa, että kaiken voi nähdä selkeästi. Suryalla on niin monia ominaisuuksia. Se kuivattaa kaiken, mikä on kosteaa, likaista, saastaista. Se kuivattaa kaikki sellaiset paikat, joissa kehittyy loisia. Mutta lännessä syntyy hyvin paljon loisia. Eikä vain loisia, vaan myös kauheita kultteja ja muita asioita, joita on tullut maihin, joiden piti olla täynnä valoa. Ja siellä pimeydessä ihmiset elävät: pimeydessä omalta Hengeltään, pimeydessä omalta tiedoltaan ja pimeydessä rakkaudelta.

Pimeys on vallannut tilan näissä kolmessa paikassa, joissa pitäisi rakastaa valoa. Valo ei tarkoita, se ei tarkoita sitä, minkä voi nähdä omilla silmillään. Se tarkoittaa sisältä tulevaa valoa – Rakkauden Valoa. Se pitää ymmärtää – Rakkauden Valoa. Se on niin rauhoittavaa, niin suloista, niin kaunista, niin rakastettavaa ja niin yltäkylläistä, että se valo on tunnettava sisällään – valo, joka koostuu puhtaasta rakkaudesta, puhtaudesta, puhtaista ihmissuhteista ja puhtaasta ymmärryksestä. Jos pystytte kehittämään sellaista valoa sisällenne, silloin aivan kaikki puhdistuu. ’Pese minut ja olen valkeampi kuin lumi.’ Tämä tapahtuu teille, kun olette täysin puhdistettuja. Puhtain muoto luonnosta on sisällämme. Puhtain muoto luonnosta on sisällämme.

Chakramme on tehty luonnon puhtaimmasta muodosta. Ihmiset ovat ainoita olentoja, jotka pilaavat kaiken älyllisellä ajattelulla. Jälleen Saraswatin työtä. Toimitte Saraswatia itseään vastaan. Saraswati puhdistaa kaiken epäpuhtaan luonnossa, kun me taas pilaamme sen aivotoiminnallamme. Kaikki aivojen aktiviteetti toimii puhdasta älykkyyttä vastaan. Ja tämä meidän pitää ymmärtää, että puhdasta älykkyyttä ei pidä liata ajattelulla. Ajattelumme voi tehdä meistä niin itseriittoisia, egoistisia ja epäpuhtaita, että voimme vaikka syödä myrkkyä ja sanoa, ”Mitä vikaa siinä on?” Täysin vastoin Saraswatia. Jos Saraswati on sisällämme, Hän antaa meille ’subuddhin’, viisauden.

Ja siksi Saraswatia ja Suryaa palvottaessa meillä on oltava selkeä näkemys siitä, mitä meidän pitää olla, mitä me teemme, millaisessa saastassa me elämme ja mihin mielemme hakeutuu. Loppujen lopuksi olemme täällä vapautumisemme vuoksi, emme egon hemmottelemisen ja sisällämme olevassa saasteessa elämisen vuoksi. Olemme siis saaneet tämän valon sisällemme, ja meidän pitää pyrkiä nousemaan ympärillemme kehittyneen älyllisen saasteen yläpuolelle. Sen lisäksi teidän on noustava vielä ylemmäksi ja ymmärrettävä, että sisällämme on asia, jota kutsutaan egoksi. Ja tämä ego on valheellinen, täysin keinotekoinen. Te ette tee mitään. Itse asiassa, kun käännätte katseenne sinne ja tänne, kun huomionne menee sinne tänne, se ei ole mitään muuta, kuin että egonne yrittää ottaa vallan teistä jokaisesta. Mutta itse asiassa ego on täyttä valhetta, koska on olemassa vain yksi ego, ja se on Kaikkivaltias Jumala, Mahat-Ahamkara. Mitään egoa ei oikeasti ole olemassa. Se on myytti.

Se on todella suuri myytti, sillä jos alatte ajatella, että te teette kaiken – teette sitä, teette tätä – jota ette kuitenkaan tee; silloin tämä typerä ego astuu kuvaan, ja alatte toimia sen mukaan, ja se voi hakeutua kaikkiin suuntiin. Kun se suuntautuu eteenpäin, se nujertaa muut, yrittää alistaa heidät, yrittää tapaa heidät, muuttuu julmaksi. Kun se suuntautuu oikealle, se muuttuu ylitietoiseksi. Se alkaa nähdä asioita, jotka ovat absurdeja, älyttömiä, tyhmiä. Kun se kohdistuu vasemmalle, se alkaa nähdä teidät itsenne suurena miehenä, suurena Kristuksena tai suurena Jumaluutena, tai kuin Adi Guruna ja sanoo, ”Olen todella suuri persoona” – se on vasemmanpuoleista. Kun se suuntautuu taaksepäin, se on kaikkein vaarallisinta. Kun ihmisistä tulee guruja, jotka tuhoavat muita ihmisiä; kun heidän egonsa suuntautuu taaksepäin, silloin heistä tulee guruja, joilla itsellään on paljon vikoja itsessään, ja he pyrkivät vetämään ihmisiä näihin kauheuksiin, jota kuvataan absoluuttisena ’narakana’ (helvettinä). Tällä tavalla ego voi liikkua kaikkiin suuntiin. Kun ihmiset sitten alkavat käyttää oikeaa Vishuddhiaan, eli puhumaan itsestään, se on kaikkein pahinta. Minkä tyyppinen ego teillä sitten onkin, jos alatte kerskua sillä ja puhua siitä, silloin se alkaa kiertää ja paksuntaa egon seinämää niin paljon, että sen läpi on mahdoton päästä.

Sellainen ihminen on täysin tyytyväinen itseensä, ja hän uskoo olevansa sellainen. Ja kun hän alkaa uskoa sellaiseen typeryyteen, seinämän läpi on täysin mahdotonta päästä. Kun kerskutte tällaisilla asioilla tai isottelette, olkaa varovaisia. Katsokaas, tiedätte mikä Minä olen, mutta kuinka monesti sanon ”Olen sellainen”? Jos sanon vain kerran, se antaa teille valtavasti värähtelyjä. Mutta kuinka monta kertaa olen sanonut niin? Korkeintaan, jos te sanotte niin, vastaan, ”Mhm, kyllä”. Mutta en sano niin. Jos sanon sen ääneen, en tiedä mitä saattaa tapahtua. Kaikki saattaa räjähtää palasiksi totuudesta.

Teidän pitää siis ymmärtää, että Mahat-Ahamkara on se, joka toimii, tekee ja luo. Joskus huudan teille. Silloin kaikki bhuutit katoavat välittömästi. Kun huudan vain kerran. Eilen näitte, kuinka kaikki yskivät bhuutit lähtivät pakoon. Eilen, juuri kun olin aloittamassa. Teidän pitää ymmärtää, että olette nyt oivaltaneita sieluja ja voitte tehdä saman. Käyttäkää oikeaa Vishuddhianne ja huutakaa itsellenne: ”Lopeta nyt tuo kerskailu! Lopeta tuo typeryyksien puhuminen! Lopeta tuollainen mahtailu!”

Silloin se loppuu. Seinämän paksuuntuminen tapahtuu ihmisille, jotka ovat todella aktiivisia, jotka haluavat tehdä asioille jotakin. He ovat kyllä aktiivisia, he haluavat päästä eroon siitä. Mutta he tuntevat vain yhden tavan toimia, ja se on puhuminen. He eivät ymmärrä, että on sisäisiä tapoja, joilla voi kontrolloida paljon enemmän. Koska he eivät halua omaksua sitä, he käyttävät puhumista. Heti, kun he käyttävät puhumista ja puhuvat siitä, kaikki voima valuu pois. Mutta jos he eivät puhu asiasta, vaan pitävät sen itsellään. Voitte kyllä kertoa Minulle kokemuksistanne ja muusta, mutta jos alatte kertoa muille ja puhutte liikaa, silloin teissä olevat voimat katoavat vähitellen. Sitten joudutte pohjalle, aivan alimmalle tasolle.

Ei siis pidä puhua liikaa, että ”Minulla on tällainen voima ja tällainen voima” tai ”Näen tällaista” tai ”Teen tällaista”, mikä on hyvin väärin. Varoitan teitä, alkää yrittäkö kehuskella. Mutta voitte kyllä puhua Minun voimistani, sen voitte tehdä. Mutta älkää puhuko omista voimistanne. Mutta tietysti, jos pitää puhua jollekin negatiiviselle henkilölle, tai kertoa jollekin, silloin teidän pitää sanoa ’me’ ei ’minä’. ”Me olemme, jotkut meistä ovat tunteneet tämän voiman sisällään. Tiedämme ihmisiä, jotka…” Saattaa olla, että vain te olette, mutta ei tarvitse sanoa ’minä olen’. Sanotte vain ’me’. Silloin teistä tulee Mahat-Ahamkara, kun sanotte ’me’, ’kyllä, jotkut meistä’, ’me teemme’. Kuten Gregoirin kirjassa tarkistin, että hän ei käyttäisi liikaa sanaa ’minä’, vaan enemmän sanaa ’me’.

’Me ajattelemme’, ’me teemme’, ’me’. Se tarkoittaa koko kollektiivista olentoa, koko kollektiivista organismia, elävää sahaja-joogien organismia. Jos sanotte, ”Kyllä, joillakin meistä on se”, se tarkoittaa, että laskette itseänne alaspäin, mutta nostatte kaikki muut itseänne ylemmäksi. Sanokaa: ”Kyllä, joillakin meistä on. Tiedän, että joillakin on se.” Näin se pitää tehdä. Sillä jos teidän pitää voittaa egonne, teidän pitää antaa sen levitä kaikkien ylle. Tällä tavalla se toimii aivan täydellisesti, kun annatte sen levitä. ”Me, kaikki sahaja-joogit, me kaikki”. Mutta siitä puuttuu ylpeys.

Olen huomannut, että ylpeys puuttuu. Kaikki on edelleen hyvin individualistista. Jos alatte ajatella, ’me sahaja-joogit’, silloin sulaudutte yhdeksi persoonaksi, yhdeksi ryhmäksi. Mutta se henkilö katsoo muita ihmisiä alaspäin. Hän näkee, että tämä ihminen on alempana, tämä on korkeammalla, tuo on jossakin. Mutta hän ei ajattele, ”’Me’ sahaja-joogit, kuinka kauniita olemmekaan. ’Me’, Sahaja Yogan keho, kuinka kauniita me olemme.” Ajatelkaa asioita aina ’me’-sanan kautta, niin egonne muuttuu pienemmäksi, pienemmäksi ja pienemmäksi. Ja tästä samasta egosta, joka näytti niin koomiselta ja absurdilta, muodostuu huomenna Ekadesha. Tämän päivän individualistinen ego sulautuu Ekadeshaksi.

Mutta meidän pitää muistaa sanoa koko ajan ’me’. Tämä päivä on meille suurenmoinen muutoksen päivä, koska Aurinko on muuttanut nyt asemaansa. Aurinko kääntyy nyt toiselle puolelle. Joten toivotetaan Aurinko nyt tervetulleeksi pohjoiseen. Ja australialaisille sanotaan, että vaikka Aurinko menee pois, vakiinnutetaan Aurinko, Auringon valtakunta sisällemme. Sillä Aurinko ei koskaan lähde pois sisältämme. Näin meidän pitää ottaa asema, jossa ajattelemme yhtä persoonaa, kaikkia meitä yhdessä, kaikkia meitä yhdessä. Jokainen, joka yrittää olla jotakin erillistä tai erilaista, putoaa pois. Minä pudotan hänet pois. Olipa tilanne mikä tahansa, hän putoaa pois.

Joten älkää kantako huolta: jokainen, joka yrittää erottautua joukosta, putoaa. Kaikki saavat tehdä aivan mitä haluavat ravitessaan kokonaisuutta, auttaessaan kokonaisuutta, vapauttaakseen kokonaisuuden. Mutta ketään ei saa millään tavalla alentaa. Ei koskaan. Koska Sahaja Yoga ei ole sellaista. Sahaja Yoga toimii vain kollektiivissa. Ja se, joka on kehittänyt sellaisen syvälle menevän hengen, on todellinen sahaja-joogi. Joka ei sitä tee, ei ole! Mitä tahansa ajattelette itsestänne, siihen Minulla ei ole mitään sanomista. Mutta tällainen syvälle pääsevä persoonallisuus, joka liikkuu paikasta toiseen, puhuitte sitten tai ette.

Sellainen kuin Äitinne on. Tapaanpa teidät tai en, sillä ei ole väliä, mutta tunkeudun syvälle teihin kaikkiin, pienen pienissäkin asioissa olen teidän kanssanne. Yrittäkää tällä tavalla päästä toistenne sisälle ja nähkää sen kauneus. Tulette nauttimaan siitä kaikkein eniten, koska se on kaikkein suurinta. Se on suurinta mitä voi saavuttaa. Tämä ego tekee teistä kuin pähkinän kuoren, ettekä saa suhdetta tähän syvälle menevään kauneuteen ja näe, kuinka sen sävelet kietoutuvat toisiinsa. On todella hieno ajatus, hieno asia, että meillä on tänään puja Dhuliassa. Dhulia tarkoittaa pölyä. Muistan, kuinka kerran lapsena olin kirjoittanut runon. Se oli hyvin mielenkiintoinen runo – onkohan se vielä tallella – siinä sanoin: ”Haluan olla kuin pölyhiukkanen, joka liikkuu tuulen mukana.

Se menee kaikkialle. Se voi istahtaa kuninkaan päälaelle, tai pudota jonkun jalkojen juureen. Ja se voi istahtaa pienelle kukkaselle, ja se voi mennä istumaan minne vain. Mutta haluan olla sellainen pölyhiukkanen, joka tuoksuu, joka ravitsee, joka valaisee.” Tällaisen kauniin runon kirjoitin. Muistelen, että olisin ollut noin seitsemän ikäinen – ’Kuin pölyhiukkanen’, muistan sen oikein selvästi, kauan sitten, että ’Haluan olla pölyhiukkanen, että voin tunkeutua ihmisten sisään.’ Ja se on todella suuri asia tulla sellaiseksi pölyhiukkaseksi. Mihin tahansa koskee, se elävöityy, mitä tahansa vain tuntee, siinä on tuoksu. On todella suurenmoista olla sellainen. Se oli Minun toiveeni, ja se on toteutunut.

Näin nuorena Minulla oli tällainen ajatus tulla pölyhiukkaseksi, ja tänään teille puhuessani muistin, että halusin tulla sellaiseksi, ja sitä tämä paikka on. Ja Raulbai on sellainen. Hän on hyvin vaatimaton nainen, hyvin vaatimaton, ja hän elää hyvin vaatimattomasti, mutta hänellä on kyky päästä syvälle. Eilen tänne tuli paljon sahaja-joogeja. Olen varma, että he ottavat vastaan Sahaja Yogan oikein hyvin. Nyt on paljon sahaja-joogeja Dhuliasta, ja olen varma, että tulee vielä enemmän. Toivon, että olette tavanneet heidät kaikki. Ystävystykää kaikkien heidän kanssaan. Yrittäkää oppia tuntemaan ketä he ovat. He eivät ehkä osaa englantia, joten hakekaa joku kääntämään.

Puhukaa heille ja olkaa kilttejä ja ystävällisiä heille. Halusin teidän tapaavan heidät, että pääsisitte syvemmälle. Teidän pitää tietää ketkä ovat täältä, ketkä Nasikista. Koska jostain syystä emme koskaan tapaa sahaja-joogeja, jotka ovat jostain tietystä paikasta, ja kun palaamme takaisin, meillä on vain pari osoitetta. Se ei ole hyvä asia. Yrittäkää selvittää paljonko ihmisiä on. Kyselkää heiltä ja kaikkea sellaista. Tämä syvälle pääseminen on mahdollista vain, kun egonne alkaa mennä syvälle joka paikassa, ja tällä tavalla oikean puolen ongelmat voi voittaa, ja näin Saraswatia voidaan palvoa. Saraswati pitelee ’veena’-soitinta kädessään, ja ’veena’ on ikivanha soitin, jolla Hän soittaa musiikkia ja musiikki menee syvälle sydämeen. Sitä ei tiedä miten se menee sisälle ja miten se toimii.

Ja sen takia sahaja-joogin pitää mennä syvälle toisiin ihmisiin kuin musiikki. Hänessä on niin monia ominaisuuksia, kuten kerroin, eikä niitä pysty kuvailemaan yhdessä luennossa. Mutta yksi Hänen hienoimmista ominaisuuksistaan on se, että Hän päättyy lopulta hienojakoisiin asioihin. Kuten Äiti Maa päättyy lopulta tuoksuun. Musiikki päättyy melodioihin, tällä tavalla kaikki, mitä Hän luo, päättyy johonkin suurempaan. Kaikki Hänen luomansa materia päättyy estetiikkaan. Jos materiassa ei ole esteettisyyttä, se on tympeää. Tällä tavalla on kaikki. Saatatte kysyä: ”Mitä vesi on?” Vesi tulee Ganges-virrasta.

Nämä ovat hienojakoisia asioita. Materia muuttuu hienojakoisemmaksi, koska sen pitää päästä syvälle, sen pitää päästä syvälle. Kaiken materian, mitä se sitten onkin. Kaikkein paras on ilma – ilma muuttuu värähtelyiksi. Näettekö, miten kaikki materiasta syntynyt, näistä viidestä elementistä syntynyt muuttuu hienojakoiseksi. Tietysti vasen ja oikea puoli saavat molemmat sen aikaan, koska rakkauden täytyy vaikuttaa tässä mukana, ja kun rakkaus vaikuttaa materiaan, se muuttuu sellaiseksi. Ja tällä tavalla meidän on katsottava omaa elämäämme, jotta saisimme siitä kauniin yhdistelmän rakkautta ja materiaa. Jumala siunatkoon teitä! (Marathia)