Birthday Puja, Overcoming The Six Enemies

(Australia)

1983-03-21 Birthday Puja Talk: Overcoming The Six Enemies, Sydney, Australia, DP, 55' Download subtitles: EN,FI,IT,JA,LT,PL,PT,RO,ZH-HANS,ZH-HANTView subtitles: Add subtitles:
Download video (standard quality): Download video (full quality): View and download on Vimeo: View on Youku: Listen on Soundcloud: Transcribe/Translate oTranscribe


Birthday Puja, ”Overcoming The Six Enemies”. Sydney (Australia) 21 March 1983.

On hienoa olla tänä suotuisana päivänä täällä teidän kanssanne, australialaisten, jotka ovat osoittaneet olevansa hyviä sahaja-joogeja, ja jotka ovat edistyneet hyvin nopeasti henkisyydessään. Olen todella iloinen, että saan olla täällä lasteni kanssa. Kuten tiedätte, Minulla on paljon lapsia kaikkialla maailmassa niiden lisäksi, jotka fyysisesti synnytin. Meidän täytyy tänään ajatella kaikkia niitä, jotka ovat kaukana meistä, tuhansien kilometrien päässä, ja jotka rukoilevat Kaikkivaltiaalta Jumalalta henkistä ylösnousemustaan. Ei tarvitse muuta kuin rukoilla henkistä ylösnousemusta. Sillä noustessanne saatte kaiken muunkin – kun ette nouse, ette saa sitä, mitä tarvitsette. Siksi teillä on ongelmia. Tänäänkin Minun oli ratkaistava ongelmia ennen kuin pääsin tulemaan pujaan. Mutta jos päätätte, että meidän on noustava henkisesti sisällämme, silloin kaikki, mikä teidän pitää saada, kaikki ne siunaukset, joita Jumala haluaa antaa ylen määrin tehdäkseen teistä suurenmoisen Valtakuntansa asukkaita, jossa teitä ei enää arvioida, teitä ei enää ojenneta, teitä ei enää testata, jossa olette Jumalan ikuisessa rakkaudessa ja Hänen loistossaan. Kymmenen vuotta sitten en olisi voinut uskoa, että kymmenessä vuodessa voisin saavuttaa tällaisen tuloksen. Meidän ei pidä arvioida Sahaja Yogan edistymistä suhteessa muihin ’teko-guruihin’. Jo yhden pyhimyksen luominen vaatii tuhat elinaikaa, ja niin monesta teistä on tullut profeetta, sillä on suuri merkitys. Unohtakaamme kaikki kolhut, joita olemme saaneet sisällemme. Meidän on tiedettävä, että olemme profeettoja. Tämä olettamus meidän on omaksuttava – että olemme profeettoja. Jos voisitte vain omaksua sen, mitä olette, mitä teistä on tullut, te säteilisitte Jumalan loistoa! Kukalla, joka kukkii, on tuoksunsa, joka leviää automaattisesti, mutta vain ihmisellä on vapaus olla omaksumatta, dramatisoida tai omaksua se, mitä he ovat. Vaikka heistä on tullut profeettoja, he pitävät edelleen kuvitelmissaan kiinni siitä, mitä he eivät ole, ja ovat peloissaan tai ovat egoistisia. Se on valhetta. Se ei ole todellinen luonteenne. Se on kuin näyttelemistä, näyttelijäksi tulemista. Jos joku näyttelee Shivajia, hänestä tulee aivan kuin Shivaji. Koko esiintymistyyli, kaikki muuttuu – hänestä tulee Shivaji. Mutta jos sama henkilö näyttelee Hitleriä, hän muuttuu Hitleriksi. Molemmat ovat keinotekoisia. Mutta keinotekoisesti he muuttuvat. Kun olette todella profeettoja, teistä tuntuu vaikealta olla oikeita henkilöitä, joita olette, mutta kaikki keinotekoinen, mikä on jäänyt taakse, mitä ei enää ole, on kaikki loppunut. Synnin tekijä on kuollut, egoistia ei enää ole, pelokas on hävinnyt lopullisesti, olette profeetta. Nouskaa tämän persoonan loistokkuuteen. Ihmiset, jotka eivät ole profeettoja, jotka eivät ole hurskaita, jotka tekevät Jumalan vastaisia tekoja, voivat olettaa olevansa profeettoja. Mutta ne, jotka todella ovat profeettoja, eivät halua omaksua tilannetta – että he ’ovat’. Heti, kun omaksutte, te tulette sellaisiksi. Meidän on tänään päästävä irti sellaisesta pelistä, jota mielemme on tähän asti pitänyt. On päästävä eroon kaikesta valheellisuudesta. Tietysti, kuten sanoin, en olisi voinut kuvitella, että saisin 10 vuodessa tällaisia tuloksia, kun ympärillämme pyörii niin paljon paholaisia houkutuksineen. Tämä on myös teidän ansiotanne, että kaikista esteistänne ja ongelmistanne huolimatta olette nousseet ylöspäin, olette nousseet korkealle, ja teistä on tullut kauniita profeettoja. Olette niin muuttuneita, että kun muututte vielä hieman – kun vain omaksutte sen mitä olette – tunnette olonne todella ihanaksi. Juttelin tyttären tyttäreni kanssa, vanhemman heistä, ja hän on vain pieni tyttö, vain 11 ikäinen, mutta hän kertoi äidilleen: ”En voi puhua ’Nanille’ (isoäiti), koska Hän on Jumalatar. Kuinka voisin! Minua ujostuttaa.” Sen ikäisenä! Minulle kerrottiin, että hän on paras koulun kaikissa aineissa, hän on koulunsa lehden päätoimittaja. Hän on erinomainen. Ja hän on niin nöyrä, että kertoi äidilleen, että häntä ujostuttaa puhua Nanille: ”Hän on Jumalatar, kuinka voisin puhua Hänelle.” Rustom kertoi Minulle, että hän säteilee värähtelyjä. Tällä tavalla teidän pitää kasvaa. Aivan ensimmäiseksi teidän tiedettävä, että olette profeettoja, ja teidän on tiedettävä, että Minä olen Pyhä Henki. Olen Adi Shakti. Olen tullut tänne maan päälle ensimmäistä kertaa tässä muodossa suorittamaan tätä valtavaa tehtävää. Mitä enemmän ymmärrätte tämän, sen parempi. Tulette muuttumaan valtavasti. Tiesin, että Minun on kerran sanottava tämä avoimesti, ja nyt se on tehty. Mutta nyt teidän täytyy todistaa, että Minä olen Se. Kristuksella oli opetuslapsia, jotka eivät olleet edes oivaltaneita, ja he ovat levittäneet kristinuskoa kaikesta huolimatta. Siinä tilanteessa Kristus oli ristiinnaulittu, ja he olivat jääneet täysin yksin, vain kaksitoista jäi kamppailemaan, mutta he rakensivat sen. He olivat hyvin nöyriä ihmisiä, he olivat nöyriä luonteeltaan, ja he tiesivät eron itsensä, Kristuksen ja Äidin välillä. He tiesivät myös eron itsensä ja muiden välillä, ja omaksuivat elämäntavan, joka oli puhdas ja Kristuksen nimen valaisema. He eivät olleet oivaltaneita. He puhdistivat itseään ja pitivät elämänsä kauniina. Sahaja-joogeilla ei ole varaa pitää näitä kuutta vihollista. Ensiksikin kiukkuisuus, mikä ei sovi joogille. Myötätunto. Korvatkaa kiukku myötätunnolla. Tänään on 60. syntymäpäivä, ja meidän tarvitsee taistella vain kuutta vihollista vastaan sisällämme. Toinen, jonka suurin osa teistä on jo hoitanut kuntoon, on, että vedätte huomionne pois perversioista. Suurin osa on jo tehnyt sen. Silmänne ovat nyt paremmat, vakaat. Mutta olette edelleen egoistisia. Turhamaisuus. Ihmiset ovat edelleen kateellisia ja kilpailunhaluisia. Teissä on edelleen piilossa olevaa materialismia. Uusi esille tullut asia on kiintymys omaan perheeseen. Meidän on nyt muutettava nämä, otettava ne toiseen käyttöön. Samoja asioita voidaan käyttää Jumalan työn tekemiseen. Ne voivat olla sahaja-joogien kuusi kättä. Ensimmäinen on vihaisuus. Teidän pitää olla vihaisia itsellenne, kun teette väärin. Ei pidä tuntea syyllisyyttä, vaan olkaa vihaisia, kun teette väärin. Syyllisyys on paras tapa vältellä asiaa. Se on kuin henkilökohtainen arkisto, lukittu varasto. Olen saanut kärsiä paljon syyllisyydestänne, hyvin paljon. Ne tulevat esiin, yksi toisensa jälkeen. Teidän pitää olla vihaisia itsellenne, kun tunnette syyllisyyttä: ”Miten voin tuntea syyllisyyttä? Miksi tein sellaista? En aio tehdä enää.” Kehittäkää siis kiukkua itseänne kohtaan, ei muita kohtaan. Viha voidaan jättää odottamaan sodan alkamista. Muuten, kun sota alkaa, kaikki Arjunat pudottavat aseensa, ja sitten sanotaan: ”Arjuna oli suuri soturi – kunnes sota alkoi.” Emme aio tuhlata energiaamme taistelemalla asioita vastaan, jotka ovat kuin varjoja. Emme taistele varjoja vastaan. Seksi, perversiot – ne on muutettava ja suunnattava perheeseen, vaimoon, ja teidän on kunnioitettava nyt siveellisyyttänne, koko elämä muuttuu täysin siveelliseksi, vietätte siveellistä elämää. Ei pidä elää kuin koira, vaan kuin ihminen. Kaiken sen huomion on tultava siveydeksi, joka on voimanne, teidän suojanne ja yhteytenne Jumaluuteen. Ei mitään pakotettua siveellisyyttä, vaan tasapainon ja ymmärryksen siveellisyyttä. Voitte viettää perheenne ja vaimonne kanssa hyvin siveellistä elämää. Sama koskee naisia – ehkä enemmän naisia, sanoisin. Heidän ei pidä kuunnella sellaisten miesten puheita, jotka ovat heidän miehiään vastaan, tai kertovat pahaa heidän miehistään. Kaikkien sellaisten miesten on lähdettävä Sahaja Yogasta, jotka yrittävät kertoa vaimoille pahaa heidän miehistään. Tämä on pyhimmistä pyhin asia, johon ei pidä sekaantua puhumalla aviomiestä vastaan. Kenelläkään ei ole oikeutta siihen. Jos on jotain ongelmia, teidän pitää kertoa siitä Minulle. Tuollainen on merkki tyhmyydestä. Turhamaisuus pitää muuttaa ylpeydeksi. Teidän pitää olla ylpeitä siitä, että olette sahaja-joogeja, todella ylpeitä. Pitäkää päänne ylhäällä ylpeinä siitä, että olemme sahaja-joogeja. Ylpeys ei koskaan ole raskas kantaa; on loistokasta olla ylpeä. Mutta turhamaisuus on. Oikeastaan ylpeys ei ole mitään muuta kuin ilmaisua itsekunnioituksesta. Anelu, lainaaminen, jäljittely, kaikki tällainen tulee huonosta itsensä ymmärtämisestä. Turhamaisuuden pitää muuttua ylpeydeksi, ja ylpeyden pitää olla ilmaisu itsekunnioituksesta. Itsekunnioitus on aivan eri asia kuin ego. Toinen on todellisuutta, toinen täysin keinotekoista. Miesten pitää käyttäytyä kuin miehet, ei niin kuin naiset, ei pidä olla säyseitä kuin lehmät, jotka heidän naisensa sitovat köyteen aina kun haluavat. Heidän täytyy johtaa yhteiskuntaa. Naiset eivät taistelleet naisten oikeuksien puolesta Intiassa, vaan miehet. Naiset eivät taistelleet, vaan miehet, koska he ovat myös isiä ja veljiä, ja he ovat huolissaan naisten hyvinvoinnista. naiset taistelivat vain harvoin; he tiesivät, että jos menevät politiikkaan, taistelemaan miesten joukkoon, se ei lopu koskaan. Periaatteessa he tiesivät, että heidän on elettävä miesten kanssa, ei taisteltava heitä vastaan. Mutta miehet itse taistelivat; Amerikassakin Abraham Lincoln taisteli naisten oikeuksien puolesta, eivät naiset. Teidän ei siis pidä olla egoistisia, vaan ylpeitä. Ylpeitä siitä, että olette sahaja-joogeja, että olette saaneet syntyä aikana, jolloin teidän on otettava vastuu Jumalan työn jatkamisesta. Siitä, että Jumala on valinnut teidät! Ja että teidän on noustava sille tasolle. Huomaan, että muutamista on yhtäkkiä tullut yrmeitä erakkoja Sahaja Yogassa. Sitä ei anneta anteeksi, koska Jumala on antanut heille niin paljon. Jos joku antaisi teille timantin. Olette ylpeä, laitatte sen kaulaanne ja ylpeilette. Mutta kun teille on annettu Henki, teidän pitäisi olla ylpeä siitä, eikä käyttäytyä kuin erakko. Jotkut ihmiset sanovat: ”Minä en tee enää mitään työtä. En lähde ulos, istun kotona ja meditoin.” Sellaisille ei ole paikkaa Sahaja Yogassa. ”En voi tehdä tällaista.” Ilmaisu ’en voi’ pitää poistaa sanastosta sellaisilta ihmisiltä, jotka haluavat olla sahaja-joogeja. Silloin ei voi sanoa: ”En voi tehdä sitä.” Itsekunnioitus antaa teille sellaista dynaamisuutta, jota tarvitaan Sahaja Yogassa, hillittyä dynaamisuutta, viisasta dynaamisuutta. Minun ei enää tarvitse ratkaista ongelmianne. Kilpailu ja kateus pitää kääntää päinvastaiseksi. Pitää olla oman itsenne välinen kilpailu, mitä olitte ennen ja mitä olette nyt. Kumpi voittaa? Joko menneisyys tai nykyhetki. Nykyhetkenne pitää kulkea nopeasti, yhä nopeammin ja nopeammin, ja jättää menneisyytenne niin kauas taakse kuin mahdollista. Sahaja-joogien välillä ei saa olla kilpailua. Kaupankäynnissä olen joskus nähnyt kilpailua huutamisessa, kiljumisessa ja karkeassa kielenkäytössä – se on kovaa kilpailua. Aletaanpa kilpailla myötätunnossa, lempeydessä, ystävällisyydessä ja kauniissa käytöksessä. Kuka on sivistyneempi, herrasmiesmäisempi, syvempi; pitäkää itsellänne sellainen esikuva, jonka uskotte olevan hyvin herrasmiesmäinen, tai hieno nainen, joka on todellinen leidi. Mutta sen sijaan, jos leidi käyttäytyykin kuin mies, ja on esikuvanne, sekään ei ole hyvä. Tai jos mies käyttäytyy kuin nainen, ei sekään ole hyvä esikuva. Eli toisinpäin. Jos nainen pyrkii osoittamaan, että naiset ovat erilaisia kuin miehet, ja naisten pitää saada tällaista… Sahaja Yogassa ei erotella miehiä ja naisia, että naisten pitää saada sitä ja miesten tätä. Koska olette Henki. Mutta ulkokuori, joka teillä on, teidän kehonne, teidän valonne, teidän lamppunne, ovat erilaisia, ja jotta valo palaisi, naisen on oltava nainen ja miehen mies. Eilen kerroin, että omenan ei pidä yrittää olla mango, eikä mangon omena. Näyttää hyvältä olla paras omena tai paras mango. Erakot, jotka sanovat, että pitää eristäytyä, eivät käyttäydy kuin ihmiset, vaan kuten – en tiedä. Mikä eläin tekee tällä tavalla? Kun saatte avustuksianne, ette saa veltostua, ette saa. Mielestäni ihmisten ei pitäisi ottaa vastaan avustuksia, jos mahdollista. Se ei ole hyvän sahaja-joogin merkki. Teidän pitää kaikkien olla ahkeria, teidän pitää saada pätevyys, teidän pitää olla hyviä ihmisiä, parhaita kaikessa. Hyviä opiskelijoita, hyviä kokkeja, hyviä äitejä, hyviä isiä, hyviä virkamiehiä – mistä me saamme tällaisia ihmisiä? Emme voi olla tiskaajia, emmehän? Kilpailun naisten ja miesten välillä täytyy loppua. Naisilla täytyy olla oma paikkansa ja miehillä omansa. Naisten täytyy tietää, että miehet ovat heidän käsiään. Jos te olette shakteja, miehet ovat työkaluja, joten älkää tappako heitä huutamalla ja kiljumalla heille, lannistamalla heidät, tekemällä heidät epävarmoiksi. Meillä ei ole tilaa sellaiselle. Meidän täytyy rohkaista heitä tekemään Jumalan työtä. Teidän täytyy tukea heitä, pitää huolta heistä, sillä he ovat työkaluja, he ovat käsiä, ja te olette voima. Tietysti, jos nämä kädet nousevat voimaa vastaan, he saavat kärsiä. Ei saa olla kilpailua lasten ja teidän välillä; minun lapseni, hänen lapsensa, sellaista kilpailua ei saa olla, ottakaa ajatuksenne pois sellaisesta. Kaikki täytyy jakaa täydellisesti. Kilpailun pitää loppua jakamiseen. Kuinka paljon me jaamme? Kuinka paljon voimme jakaa? Juopotkaan eivät juo yksinään. Heidän täytyy saada jakaa asia muiden kanssa. Varkailla täytyy olla kymmenen muuta varasta. Mutta kun on kyse Jumalan rakkauden nektarista, miten voisimme pitää sen yksin itsellämme? Emme pysty iloitsemaan. Siinä ei ole lainkaan iloa. Joten olkaamme lempeitä ja ystävällisiä toisillemme. Ihmisten, jotka saavat nauttia nektarista, pitää kilpailla nektarin jakamisesta muille, jolloin he saavat sitä yhä enemmän. Kuka jakaa eniten? Kuka on anteliain? Materialismiin pitää tuoda kauneutta. Voitte tehdä jotain käsillänne. Se on paljon kauniimpaa kuin rahan perässä juokseminen tai rahojen laskeminen, siitä tulee täysin kaheliksi. Ne, jotka laskevat rahojaan aamusta iltaan, ovat täysiä kaheleita. He häviävät rahaa koko ajan, heidän aivoissaan on jotain vikaa. Laskekaa siunauksianne. Nähkää elämä ja kauneus materiassa. Miten elämä on työstänyt sitä. Katsokaa puuta, katsokaa millaisen kuvion elämä on luonut siihen. Se ei ole juro, se ei ole kuollut, se ei ole yksitoikkoinen, se kuplii. Voitte nähdä taiteessa, kaikessa kauniissa Jumalan luomisen voiman heijastuksen ja sen ilon, jota Hän halusi säteillä iloksenne. Teistä taas on tullut materian orjia. Ei Hän sellaista halunnut. Te olette mestareita. Kaikkein viimeisimpänä on kiintymys omiin lapsiin, omaan vaimoon, omaan, omaan, omaan. Se, mikä on minun, ei ole ’minä’. Minun kotini, se en ole ’minä’ Kaikesta minun, minun, minun on luovuttava, ’mamatva’ täytyy lopettaa. Sen sijaan teidän pitää sanoa ’meidän’. ’Me’ on hyvä sana. Puhun usein ’me’-muodossa. Ihmiset ihmettelevät sitä, ja kerran joku kysyi Minulta: ”Äiti, kun sanotte ’me’, mitä tarkoitatte, kuinka saatte meidät tuntemaan niin, että olemme kaikki yhtä, kun sanotte ’me’?” Sanoin: ”Miksi ei? Olettehan kaikki osa kehoani. Emmekö olekin ’me’? Enhän erottele sormeani ja sydäntänikään. Jos olette osa kehoani, silloin Minun on puhuttava ’me’, koska olen tietoinen siitä kollektiivisesta olennosta, joka on täällä. Meidän pitää puhua ’me’ eikä ’minä’, ’minun’. Ja kun puhutte itsestänne, puhukaa silloin kolmannessa persoonassa. Voitte sanoa: ”Tämä Nirmala lähtee nyt Lontooseen.” Aivan, se on totta, koska kehoni lähtee, mutta sydämeni jää tänne. Jos sanon, ”Minä lähden”, se ei ole totta – jos olen Adi Shakti, minne lähden? En mene minnekään, olen kaikkialla. Minne voisin mennä? Ei ole sellaista paikkaa, jossa en jo olisi, ja jos sellainen paikka olisi, se olisi helvetti, jonne en haluakaan mennä. Niinpä sanon: ”Tämä Nirmala lähtee nyt. Lähtee pois Australiasta.” Huomenna lähden. Mitä silloin tapahtuu? Vain tämä keho lähtee – ei muuta. Alkakaa puhua samalla tavalla omasta kehostanne. Minun mieleni, tämä herra se ja se. On parempi puhutella itseään ’herra’, ’rouva’ tai ’neiti’. ”No niin, neiti, lähdepäs liikkeelle nyt.” Puhutelkaa itseänne näin. Lapset puhuvat sillä tavalla, kolmannessa persoonassa. Yllätytte, tulette huomaamaan jujun tämän kaiken takana. Tiedätte, miten voitte nauraa itsellenne. ”Jaha, vai niin herra, nyt hän käyttäytyy tällä tavalla.” Teistä tulee todellisia itsenne herroja, koska tiedätte, miten tätä lasta pitää käsitellä. Se todella antaa teille kypsyyden tunteen. Jos sanoo: ”Tämä on minun lapseni, minun vaimoni…”; on tietysti pidettävä huolta vaimosta ja lapsista, koska he ovat teidän vastuullanne, mutta tehkää toisten lasten hyväksi enemmän kuin haluaisitte oman lapsenne hyväksi. Liiallinen samaistuminen omiin lapsiin, ylisuojelevuus, tulee tuottamaan teille ongelmia. Teidän pitää uskoa, että perheenne kuuluu Isällenne, ja Äitinne pitää siitä huolta. Jos luulette voivanne huolehtia perheestänne yksin – siitä vaan! Älkää siis olko ylisuojelevia, liikaa huolissanne, liikaa järkyttyneitä perheestänne. Suhtautukaa asioihin avomielisesti, niin että lapsistannekaan ei tule sellaisia. Opettakaa heitä jakamaan. Jos joku lapsi kaatuu, pyytäkää toisia lapsia auttamaan. Tehkää näytelmiä, joissa näytätte, miten joku mukana oleva lapsi ei pysty kävelemään kunnolla, ja miten toiset lapset yrittävät löytää keinoja auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Opettakaa heille näytelmien ja kertomusten avulla, eri tavoin, mitä hyvyys on. Teidän täytyy auttaa myös ilman auttamisen ajatusta. Se on suuri ilo ja etuoikeus. On suuri kunnia, että voitte tehdä sen. Teidän on muutettava käsityksiänne kokonaan. Monilla on tapana tarjoilla ruokaa ensin omalle lapselleen – se on todella moukkamaista, osoitus huonosta kasvatuksesta. Täytyy ensin tarjoilla muille ja vasta sitten omalle perheelle. Jos piilottaa jotain omille lapsilleen, ottaa talteen ruokaa omia lapsiaan varten – se on merkki henkilöstä, joka on kuin ’kupamanduka’, mikä tarkoittaa ’sammakko pienessä kaivossa’. Luopukaa sellaisesta. Miehet voivat muodostaa oman miesten ryhmän ja naiset naisten ryhmän. Miesten ei pidä antaa liikaa ohjeita naisille. Se ei ole tarpeellista. Olen huomannut monia todella outoja asioita, enkä voi ymmärtää, miten ne ovat oikein syntyneet. Koska toisaalta tunnette, että perheenne on teille liikaa, miehenne on liikaa, ja teidän täytyy eristäytyä täysin kaikesta muusta, tai sitten toisaalta, että hylkäätte miehenne kokonaan – hän on huono mies, avioliitto on epäonnistunut, ja tartutte sitten johonkin muuhun, jolla pitäisi olla jokin korkeampi päämäärä – tuhoon. Kumpikaan tapa ei ole hyvä. Teidän on puolustettava miestänne, vaimoanne tai lapsianne, kun se on oikein. Mutta näkyvästi ja julkisesti teidän ei pidä tehdä sitä. Teidän pitää sanoa lapsellenne: ”Kyllä minä ymmärrän, mutta en halua tehdä sitä julkisesti.” Ihmisten ei pidä myöskään tietää, että tämä on sinun lapsesi. Hänen täytyy olla muiden joukossa, asua ja jakaa muiden kanssa, sellainen sahaja-joogin pitää olla. Mitä Itseeni tulee, en ole edes antanut oivallusta lapsilleni, tähän mennessä. Voitteko uskoa? Saati sitten tietoa Kundaliinista. Te voitte opettaa heitä. Tiedän, että voin antaa heille niin paljon aikaani kuin haluan. En ole antanut heille aikaani ollenkaan, ei aikaa ollenkaan. Näettekö, kuinka paljon aikaa vietän omien tyttärieni kanssa? Hyvin vähän. Koko vuonna olin vain kolme päivää heidän kanssaan. Tänä aikana kaikkein tärkeimpiä ovat suhteet Sahaja Yogaan ja sahaja-joogeihin. Olen nähnyt kuinka jotkut sahaja-joogit kirjoittavat vanhemmilleen, äideilleen ja veljilleen paljon enemmän kuin toisille sahaja-joogeille. Se on kummallista. He kirjoittavat isilleen, mutta eivät toisille sahaja-joogeille. Teidän on alettava kirjoittaa toisille sahaja-joogeille. He, jotka ovat asuneet Lontoossa, kuinka moni heistä kirjoittaa Lontoossa oleville ihmisille? Ovatko he saaneet uusia ystäviä tai muuta? – Ei mitään sellaista. He ovat niin uppoutuneita omiin ongelmiinsa, että eivät vaivaudu rakentamaan rakkauden siteitä. Aivan kuin he eivät olisi kiinnostuneita Sahaja Yogasta. He asuivat ashramissa Lontoossa. Kuinka moni teistä kirjoittaa kirjeitä heille, lontoolaisille? Kuinka monta kirjettä kirjoitatte? Olette tutustuneet heihin yhteisissä meditaatioissa, Kuinka moni teistä kirjoittaa kirjeitä heille ja pitää yhteyttä? Mitä vaaditaan yhden kirjeen kirjoittamiseen? Ei mitään? Toivon, että kun heti kun palaatte takaisin tänään, te kaikki kirjoittaisitte kirjeitä tästä syntymäpäivästä – kuinka sitä vietettiin kauniilla tavalla. Ei omalle perheellenne, ei omalle väelle, vaan muille. Heitä on kaikkialla, tiedätte millaisia he ovat. Kirjoittakaa heille, koska tiedätte, että he ovat johtohenkilöitä. Esimerkiksi voitte kirjoittaa Gregoirelle, tai voitte kirjoittaa Ruthille Italiaan, voitte kirjoittaa Genevievelle Geneveen. Tunnette heidät – teidän pitää kirjoittaa! Naisten pitää kirjoittaa naisille ja miesten miehille. Arneau on Lausannessa, miksette kirjoita hänelle? Hän on siellä; tiesittekö, että hänen vaimonsa pitää mennä Amerikkaan synnyttämään? Meidän täytyy tietää toisistamme hyvin henkilökohtaisiakin asioita. Kuinka monesta ihmisestä tiedänkään niin paljon pieniä yksityiskohtia. Tällä tavalla teidän täytyy antaa rakkauden peittää itsenne. Huomenna menette Amerikkaan tai jonnekin muualle, teillä on siellä veljiä ja siskoja jo valmiina. Kirjoittakaa heille, mitä ajattelette Äidistänne. Kirjoitatte vain Minulle joskus, mutta ette toisillenne. Älkää kirjoittako liian pitkiä kirjeitä – etenkään Minulle. Kirjoittakaa mukavia, kauniita, runollisia kirjeitä, he tulevat niistä iloisiksi; aivan kuin lähettäisitte kukkia. On hyvä, jos voitte kehittää ajatusta eteenpäin tästä. Joten nujertakaa nämä kuusi vihollista ja tehkää niistä orjianne ja käyttäkää niitä omiin tarkoituksiinne. Silloin niistä tulee suurenmoisia. Silloin niistä tulee avustajianne, silloin niistä tulee sotajoukkonne päälliköitä, niistä tulee kunniamerkkejänne. Kaikki on omissa käsissänne. Teidän täytyy toimia viisaudella. Tällä hetkellä, tässä iässä, jonka olen saavuttanut – olen aina ollut samanlainen, saman ikäinen, olen aina ollut tällainen aikuinen, tällainen lapsi, aivan kuin nuori tyttö ja vanha nainen, kaikki yhteen laitettuna. Joka vuosi, joka kerta. Mutta olen varmasti kasvanut ihmisten ymmärtämisessä. Minulla on ehdottomasti parempi ymmärrys ja kypsyys tiedosta, mikä koskee ihmisiä, koska syntyessäni he olivat Minulle täysin vieraita – aivan vieraita, kuvitelkaa, että Adi Shakti sanoo näin, mutta se on totta! Siitä huolimatta, että loin teidät, olin täysin vieras. Mutta nyt olen kasvanut, olen oppinut ymmärtämään teitä hyvin, tiedän, että olette lapsiani, tiedän, kuinka paljon rakastatte Minua ja kuinka lähellä Minua olette. (”Miksi hän itkee niin kovasti?”… ”Hän haluaa vessaan.” ”Antaa hänen mennä.” ”Hän haluaa minut mukaan.” ”Hänen pitää mennä yksin. Antaa hänen mennä; tässä sen näkee, nämä lapset ovat hyvin itsepintaisia. Se on bhuutti, eikö olekin? Antaa hänen mennä. Hän ei kuuntele. On parempi, että hän menee. Katsokaa. Hyvä on, vie hänet. Minkäs teet, hän on hyvin itsepintainen. Ne ovat bhuutteja. Noin iso poika, eikä osaa mennä vessaan. Haluaa vain häiritä isäänsä, ei mitään muuta.) Lasta täytyy nyt läpsäyttää, jos hänelle antaa kaksi läpsäytystä, hänen bhuuttinsa katoaa. Kaksi läpsäytystä, ja ensi kerralla hän ei enää käyttäydy noin. Nyt häntä täytyy läpsäistä, ei kovin kovaa, mutta antakaa hänen tietää, että ette pidä siitä. Joskus bhuutit eivät katoa ilman läpsäisyä. Olen nähnyt tämän etenkin lasten kohdalla. Kaksi läpsäisyä poskelle ja he ovat kunnossa. Ne ovat bhuutteja, ja niiden on mentävä pois. Kaikki mitä kerroin eilen lapsista, olkaa tarkkoina. Teidän on tehtävä lapsistanne voimavaroja, ei taakkoja Sahaja Yogalle. Yrittäkää opettaa heitä kunnolla. Kasvattakaa heitä, he ansaitsevat hyvän kohtelun. Alussa teidän on oltava hyvin tiukkoja ja rangaistava heitä, jos he tekevät väärin, silloin he tietävät mikä on oikein ja mikä väärin. Kun he sitten kasvavat, saatte ihmetellä, millaisia voimavaroja he ovat. Jotkut heistä ovat todella hyviä lapsia, mutta jos pahat lapset pääsevät vaikuttamaan liian paljon, he saattavat pilata hyvätkin lapset. On parempi rohkaista lapsia, jotka ovat hyviä, jotka käyttäytyvät kauniisti. Ajattelen nuoruuttani, lapsuuttani ja unelmaa, joka on nyt toteutunut. Kaikki, mitä olen unelmoinut, en osannut kuvitellakaan, että se toteutuisi. Kaikki on nyt valmista, ja mitä Minuun tulee, ette enää tarvitse Minua kovin paljon. Olen kertonut teille kaiken tarpeellisen neuvoiksenne. Olen opettanut teille keinot, joilla pelastaa muita ja lohduttaa heitä. Tiedätte kaiken. Tulkaa nyt mestareiksi tässä taidossa. Unohtakaa menneisyytenne. Olette kaikki suuria ihmisiä, joka ikinen. Ensi vuonna näen teidät istumassa tällä tuolilla, ei Minun sylissäni; yksinänne, opettamassa lapsianne. Annetaan nyt toisen sukupolven aloittaa. Tämä sukupolvi on valmis, toisen sukupolven on nyt tultava, ja teidän on pidettävä huolta siitä. Haluan olla oikea isoäiti monelle lapsenlapselle, se on erityinen etuoikeus, arvonylennys ja kypsyys. Katsokaa tätä (sataa kaatamalla). Hän kastelee sateellaan koko Parramattan läpikotaisin. Koska nyt olen sanonut, että olen Pyhä Henki. Kaikki tuntuvat olevan riemuissaan ja iloissaan. Kiitos paljon teille siitä, että sain tulla tänne, ja ajatelkaa kaikkia sahaja-joogeja joka puolella maailmaa. Tänään voisimme lähettää sähkeitä, ehkä 12 sähkettä, jos mahdollista, kaikkiin Sahaja Yoga -keskuksiin ja kertoa, että Äidin 60-vuotispäiviä vietettiin suuren ilon merkeissä. Hän lähettää siunauksiaan kaikille. He tulevat hyvin iloisiksi. Intialaisen laskutavan mukaan tämä on 61. syntymäpäivä, koska päivä, jona synnyin, oli myös syntymäpäivä. Se oli todellinen syntymäpäivä. Heidän mukaansa tämä on 61., ja meillä on suuret juhlat myös Intiassa. Olette erityisessä suosiossani, ja Minäkin toivon olevani teidän suosiossanne. Tänä vuonna toivon, että te kaikki otatte uuden roolin ja uuden elämäntavan, jossa muututte lempeiksi ihmisiksi, ette säyseiksi miehiksi, vaan lempeiksi ihmisiksi ja säyseiksi naisiksi. Naisten täytyy olla säyseämpiä, kiltimpiä. He näyttävät kauniilta. He muuttuvat hellemmiksi, hymyilevät enemmän ja tuottavat suurta iloa. Olemme täällä tuottamassa iloa, emme nauttimassa jostain oikeuksista, jotka ovat keinotekoisia, vaan luomassa iloa. Kuinka paljon luomme iloa? Kuinka paljon annamme iloa muille? Tänään, tänä suurena juhlapäivänä, meidän on tunnettava iloamme sisällä sydämessämme. Syvällä sisimmässämme sijaitsee tämän ilon lähde. Meidän täytyy siis mennä syvälle sisimpäämme ja tuntea tämän 60-vuotiaan Äitinne ilo, joka Minulla on sisälläni. Menkää syvälle, se löytyy sieltä, nauttikaa siitä ja antakaa sitten muille. Teidän täytyy antaa sen suihkuta kuin ilon suihkulähde. Jumala siunatkoon teitä.