Interview: Shri Mataji Talks about Her Early Life. Vienna (Austria), 9 July 1986.
Voimmeko aloittaa lapsuudestanne?
Kyllä. – Voisitteko kuvailla hieman olosuhteita, joissa olette kasvaneet? – Perhettäni? – Kyllä. Kuulun perheeseen, jossa kaikki ovat hyvin valistuneita. Isäni oli kielitieteilijä ja hän hallitsi neljätoista kieltä. Hän osasi kaksikymmentäkuusi kieltä ja hän käänsi jopa Pyhän Koraanin hindin kielelle. Äitini oli tuohon aikaan matematiikan ylioppilas. Molemmat olivat siis hyvin koulutettuja ja valistuneita ihmisiä. Syntymäni aikaan äitini näki unta, jota hän ei osannut selittää, mutta sen jälkeen hänellä oli suuri halu nähdä vapaana oleva tiikeri.
Isäni oli hyvä metsästäjä, koska tiikerit olivat uhka asuinalueellamme. Se oli Chhindwara-niminen vuoristoalue. Eräs kuningas oli hyvin kiinnostunut isästäni. Jostain syystä tuli sitten viesti, että tiikeri, hyvin suuri tiikeri on nähty alueella, ja pelättiin, että se saattaa olla ihmissyöjä. Niinpä isäni vei äitini – ja Minut – sinne. He istuivat niin sanotulla ’machanilla’, joka oli rakennettu ihmisiä varten puun latvaan, josta saattoi ampua hyvin. Ja äitini kertoi Minulle, että valtavan kokoinen tiikeri, hyvin suurikokoinen, ilmestyi hyvin kauniisti aukiolle. Ja hän tunsi valtavaa rakkautta tiikeriä kohtaan. Oli täysikuun aika ja hän tunsi suurta myötätuntoa tiikeriä kohtaan. Ja kun isäni nosti aseensa ampuakseen, äitini pysäytti hänet eikä antanut ampua.
Ja tiikeri lähti pois eikä enää koskaan palannut tuohon metsään. Mutta se sai isäni miettimään – koska hän oli itse oivaltanut sielu – että kysymyksessä täytyy olla joku, jota kutsumme Durga-jumalattareksi, joka pitää tiikeristä, joka on syntymässä äidilleni, koska oireet olivat aika erikoisia, että nainen halusi nähdä tiikerin. Niin hän sanoi äidilleni: ”Oletko nyt tyytyväinen?”. koska he kamppailivat aseesta. Hän sanoi: ”Onko kohdussasi Durga, kun yrität noin suojella tiikeriä?” Äiti sanoi: ”Kyllä, kyllä, joten lopeta nyt. En anna sinun tehdä sitä.” Elämässäni oli monia tällaisia tapahtumia, koska kuulun kristittyyn perheeseen – protestantteihin – ja kun synnyin, äitini ei tuntenut synnytyskipuja tai mitään muuta ja Minä vain synnyin; hän ei tiennyt miten. Päälläni ei ollut ollenkaan verta, olin kuin puhtaaksi pesty. Siksi he kutsuivat Minua Nirmalaksi.
Mutta isoäitini sanoi, että lasta pitäisi kutsua Nishkalankaksi, mikä tarkoittaa tahratonta. Mutta se on miehen nimi. Joten he sanoivat: ”Hyvä on, kutsumme Häntä Nirmalaksi”, mikä tarkoittaa samaa; ’immaculata’, puhdas. Kaikki nämä tapahtumat, ja että isäni oli oivaltanut sielu, niin hän tunsi valtavia värähtelyjä Minusta, ja hän tunsi, että tämä elämä on jotain suurta ja Hän tekee jotain suurta tässä elämässä. En tiedä miksi, en tiedä uneksiko hän vai ymmärsikö sen, mutta muistan, kuinka hän koko ajan puhuessaan Minulle tapasi sanoa: ”Sinun on löydettävä keino antaa Oivallus suurille joukoille, koko ajan.” Kuten kerroin, hän oli monien asioiden innokas tutkija, ja paljon lukenut mies. Hän antoi Minulle opetusta uskonnosta, eri uskonnoista, ja myös ihmisistä, mitä ongelmia heillä on, miksi he reagoivat näin, miksi he eivät käänny Jumalan puoleen, miksi he ovat tekopyhiä. Hän kertoi minulle monenlaisia asioita. Hän tiesi myös Kundaliinista, mutta ei kovin paljon. Kun synnyin, tiesin tietysti itse Kundaliinista.
Tiesin siitä kaiken jo lapsuudestani lähtien. Olin hyvin tietoinen ihminen, äärimmäisen tietoinen. Mutta en tiennyt kenen kanssa puhua, koska ihmisillä ei ollut tätä tietoisuutta. Kaikille ei voi puhua sillä tavalla. Minua pidettiin siis hyvin iloisena ihmisenä, mutta samalla myös hyvin vakava, hyvin syvällisenä, ja sitten aloitin opintoni lapsena. En ollut kovin kiinnostunut opinnoista, mutta pärjäsin silti hyvin. Mutta Minulla oli tapana lukea suurmiesten elämäkertoja ja muuta sellaista. Luin hyvin nuorena Bernard Shaw’ta. Kun muut lukivat ’Loistavaa tulevaisuutta’ (Dickens), Minä luin Bernard Shawta. Mutta sinänsä en ollut kiinnostunut lukemaan mitään erityisiä oppikirjoja, koska ne olivat mielestäni lapsellisia, eikä niissä ole mitään luettavaa.
Sitten sanoin isälleni, että ”Minun pitää opiskella lääketiedettä”. Hän kysyi: ”Miksi?” Sanoin: ”Koska Minun pitää puhua lääkäreille.” Hän kysyi: ”Pitääkö Sinun puhua lääkäreiden kanssa?” ”Kyllä”, sanoin. Mutta lapsuudessani kävi sitten niin, kun olin noin seitsenvuotias, isäni oli kongressin jäsen, ja hänet oli valittu kongressiin, kun olin neljän vuoden ikäinen. Hänellä oli tapana elää hyvin länsimaisesti. ’Vaatteet ommeltu Lontoossa’ -tyylinen mies. Meillä oli lastenhoitajat ja kaikkea sellaista. Hän heitti kaiken pois, hänestä tuli oikea intialainen ja hän alkoi elää marttyyrin elämää.
Sitten hän pani meidät opiskelemaan omia kieliämme, sanskritia… Hän laittoi Minut opiskelemaan intialaiseen kouluun, ei lähetyssaarnaajien kouluun, koska lähetyssaarnaajat olivat hyvin epäystävällisiä. Meidät heitettiin ulos koulusta, kun isäni oli kongressissa. He olivat täysin meitä vastaan. Seitsemänvuotiaana satuin menemään isäni kanssa tapaamaan Mahatma Gandhia. Hän asui meistä noin sadan kilometrin päässä, ja jo ensimmäisellä kerralla hän otti Minut luokseen. Ja Mahatma Gandhi piti Minusta hyvin paljon. Hän sanoi: ”Jätä tämä lapsi minun luokseni.” Minulla ei ollut mitään vaatteita tai muuta mukanani, kun jäin sinne. Isäni lähetti Minulle tavarani jälkeenpäin. Hän piti minusta kovasti, mutta olin pieni tyttö.
Mutta hän ymmärsi, että Minussa oli jotakin. Hän kääntyi joskus yllättäen puoleeni hyvin vaikeissakin ongelmissa. Kuten yhtenä päivänä, kun hän halusi viimeistellä rukouskirjan. Niinpä hän kysyi Minulta: ”Mihin järjestykseen nämä pitäisi laittaa?” Kerroin mikä olisi hyvä järjestys, ja hän teki sen niin. Palasin välillä kouluun ja sitten taas Gandhijin luo, joka vuosi. Ja hän kutsui Minua nimellä Nepali. Hän antoi Minulle nimen Nepali. Kaikki kutsuivat Minua silloin Nepaliksi. Meistä tuli hyvin läheisiä.
Hän oli erittäin ystävällinen lapsille, vaikka muutoin erittäin tiukka, niin itselleen kuin muillekin, hyvin tiukka, ankara kurinpitäjä. Hän määräsi kaikki heräämään neljältä, peseytymään ja olemaan valmiina aamurukouksiin viideltä, ja hänellä oli tapana kävellä hyvin nopeasti. Minäkin opin kävelemään nopeasti hänen kanssaan. Hänen kanssaan piti kävellä nopeasti. Hän oli erittäin rakastava ja mukava ihminen, ja hän kuunteli Minua, koska olin lapsi. Jos vaikka pakotin hänet syömään enemmän, niin hän söi, nauraen hän hyväksyi sen. Hyvin ystävällinen ihminen. Mutta muille hän oli hyvin tiukka, ja Minä kysyinkin häneltä: ”Miksi olet niin tiukka kaikille?” Hän sanoi: ”Sinä olet pieni tyttö, nouset ylös joka aamu. Mikseivät he nouse?” Sanoin: ”Minä olen pieni, nousen siksi.
He ovat isoja, joten he eivät pysty nousemaan;” tuollaisia pieniä juttutuokioita meillä oli. Sitten isäni joutui vankilaan ja äitini oli myös viisi kertaa vankilassa. Isäni joutui vankilaan kahdesti, kerran noin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi, ja hän oli perheen ainoa elättäjä. Muuten, juuremme on hyvin vanhaa kuninkaallista sukua, jota kutsutaan nimellä Shalivahana. Heillä on myös oma kalenteri Intiassa. Ja sitten, kun meidät, tarkoitan, kun he veivät isäni vankilaan, jouduimme jättämään talomme ja asumaan majoissa, ja kaikissa näissä murheissa se ei ollut mitään. Mutta myös Minua kiusattiin paljon, koska autoin monia ihmisiä siellä. ja liityin vuoden -42-liikkeeseen hyvin vakavissani, ja Minusta tuli nuorisojohtaja. Ajattelin, että ellen ota hyvin myönteistä kantaa, en ehkä pysty toimimaan heidän kanssaan. Ei ole kovin suopeaa sanoa, miten he kiduttivat Minua, mitä he tekivät Minulle, mutta he todella kiduttivat Minua.
Olin tuolloin yhdeksäntoista ikäinen nuori tyttö. Se on nyt ohi. Se on siis ohi, ja sen jälkeen me.., isäni joutui taas vankilaan, ja sitten kun hän palasi, hänet valittiin myöhemmin Kansalliskokouksen jäseneksi perustuslakia säätävään kokoukseen ja sitten parlamenttiin. Veljestänikin tuli myöhemmin parlamentin jäsen. Äskettäin hän toimi hallituksen ministerinä. Toinen veljeni on korkeimman oikeuden tuomari Bombayssa. He kaikki voivat hyvin, vaikka vanhempamme tavallaan laiminlöivät meitä, koska he antoivat elämänsä maansa puolesta, mutta se ei ole koskaan estänyt meitä opiskelemasta, ja pärjäsimme oikein hyvin. Kun olin mukana vuoden -42 liikkeessä, korkeakouluni hylkäsi Minut – he heittivät Minut ulos sieltä, ja Minun piti mennä toiseen korkeakouluun opiskelemaan kauas kotoani, Punjabiin, missä opiskelin kaksi vuotta. Opiskelin tieteitä ja lääketiedettä. En suorittanut niitä loppuun, koska heti sen jälkeen puhkesivat vuoden -47 mellakat, joten korkeakoulumme suljettiin, enkä halunnut oppia enempää, sillä sain jo tietää sen, mitä halusin tietää.
Joten en tarvinnut sitä, ja menin naimisiin. Olet varmaan kuullut, että mieheni on nyt Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteeri. Hän on ollut hyvin korkeissa tehtävissä. Hän toimi myös sihteerinä Lal Bahadur Shastrille, joka oli pääministerimme ja myös suuri mies, mutta hän ei elänyt pitkään. Jos hän olisi elänyt, asiat olisivat mielestäni olleet erilaiset maamme kannalta, koska hän oli gandhilainen, aidosti gandhilainen, ja hän eli kuin ihanteellinen gandhilainen persoona. Näin elämä siis jatkui. Mutta sisäisesti etsin yhä tapaa ja menetelmiä, joilla antaa Oivallus suurille joukoille. Isäni sanoi: ”Ennen kuin olet kehittänyt tämän tekniikan antaa Oivallus ihmisjoukoille, älä puhu uskonnosta. Älä anna kenenkään tietää, että tiedät siitä mitään koska Sinut ristiinnaulitaan,” tai hän oli melko huolissaan siitä, etteivät ihmiset ymmärrä tai: ”Ei kannata kirjoittaa uutta Raamattua tai Gitaa. Ensin Sinun on annettava heille Oivallus.
Jos he saavat Oivalluksensa, silloin he tajuavat, että yläpuolella on olemassa jotain, tämän ihmisen tietoisuuden yläpuolella”. Esimerkiksi hänellä oli tapana käyttää vertausta – oletetaan, että olet syntynyt kymmenennessä kerroksessa, ja kaikki muut ovat maan pinnalla, heidät on saatava kiipeämään vähintään toiseen kerrokseen, jotta he tietävät, että yläpuolella on jotain; muuten siitä on turha puhua. Ja hän sanoi, että tämä on se virhe, jonka pyhimykset ja inkarnaatiot tekivät, että he eivät koskaan tajunneet, että nämä ihmiset ovat yhä maassa, heidän on vielä mentävä sisään rakennukseen. Siksi Sinun on oltava hyvin varovainen, että Sinun on ensin annettava ihmisille Oivallus. Niinpä etsin keinoja ja menetelmiä, kehitellen niitä itsekseni omalla tavallani meditoiden siinä mielessä, että selvittäisin kaikki mahdolliset muunnokset ja yhdistelmät. Jos vaikka tapaisin jonkun henkilön, niin näkisin mitä ongelmia tuolla henkilöllä oli, miten ne voidaan ratkaista. Yrittäisin tutkia tätä henkilöä sisäisesti. Kävin monen ihmisen luona selvittämässä asiaa, mutta huomasin, että he olivat hyvin tekopyhiä. Näin monta tällaista gurua. Useimmat heistä, joita tapasin, olivat yllättävää kyllä tekopyhiä, ja tekivät sitä rahasta.
Kävin myös tapaamassa Rajneeshia. Hän sanoi, että Minun pitäisi tulla hänen tilaisuuteensa. En tiennyt, millainen mies hän oli, koska hän puhui Gitasta ja suuren suurista asioista. Ajattelin, että hän saattaisi tietää jotain siitä. Menin sinne, mutta mieheni sanoi, ”Ei, en anna Sinun mennä hänen leiriinsä”. Niinpä hän järjesti Minulle oman bungalowin sinne. Niin sitten menin sinne. Siellä en nähnyt kaikkea, mitä tapahtui. Ja jollain tapaa se on se päivä, kun sanoin, että Minun on avattava viimeinen chakra. Niin sitten viimeinen chakra avattiin.
Näin Kundaliinin, joka on alkuvoima sisällämme, joka on Pyhä Henki meissä, nousevan kuin teleskooppi, ja avautuvan. Sitten näin kaiken avautuneena, ja suuri värähtelyjen tuuli alkoi virrata pääni kautta kaikkialle, ja tunsin kuinka ”Olen jossain muualla. En ole enää olemassa. Vain Armo on olemassa, se on olemassa.” Näin sen tapahtuvan Minulle täydellisesti. Mutta olin hämmästynyt, kun menin Rajneeshin luo, koska ennen lähtöä Minun piti hyvästellä hänet. Hän ei tajunnut lainkaan, mitä oli tapahtunut. Olin yllättynyt. Sanoin: ”Tämä mieshän ei tiedä mitään Jumalasta”, ja silloin huomasin, että he olivat kaikki tekopyhiä ja valehtelijoita. Tämä tapahtui 5. toukokuuta vuonna 1973 – -70, 1970, 5. toukokuuta.
Heti tämän jälkeen meillä oli suuri luento Jahangir-salissa – se on hyvin suuri sali – ja tuhansia ihmisiä oli tullut paikalle. Kerroin heille hyvin suoraan, että nämä kaikki ovat roistoja ja tekopyhiä. Jotkut heistä ovat demonisia. Jotkut ovat pahoja ihmisiä. Kerroin heidän nimensä ja kaiken. Sanoin: ”Älkää menkö heidän lähelleen.” Joukossa oli myös ulkomaalaisia. Ja oli monia muitakin, joille kerroin asiat hyvin selvästi, ja he pelästyivät. He sanoivat: ”Teidän ei pitäisi sanoa näin. He tulevat ja murhaavat Teidät.
He tekevät…” Sanoin: ”Antaa heidän tulla ja murhata Minut.” Mutta kukaan ei tehnyt mitään. Kukaan ei edes haastanut oikeuteen. Sillä tavoin he yrittivät hankkia Minulle huonoa mainetta. He maksoivat sanomalehdille, jotta ne julkaisisivat asioita Minua vastaan, koska sanoin: ”Ette voi maksaa rahalla.” He ajattelivat, että yritin vain vahingoittaa heitä sanomalla sellaista, että Jumalan nimissä ei voi ansaita rahaa. Työllä voi ansaita, mutta Jumalan työllä ei. Ja kamppailu alkoi siitä päivästä, jolloin aloin antaa Oivalluksia, Aloitin yhdestä naisesta, joka sai Oivalluksen ensimmäisenä. Sitten meillä oli noin kaksitoista ihmistä, jotka saivat oivalluksen. Kahden vuoden aikana sain annettua Oivalluksen vain ehkä neljälletoista ihmiselle.
Sitten vähitellen, kun neljätoista ihmistä oli saanut Oivalluksen, niin sitten monet muutkin alkoivat saada Oivalluksen. Aloin myös parantaa ihmisiä, koska siitä oli paljon apua. Sitten mieheni valittiin tähän virkaan, ja meidän oli tultava Lontooseen. Kun tulin Lontooseen, meillä oli yksi tilaisuus Bhartiya Vidya Bhavanin kulttuurikeskuksessa. He järjestivät sen. Ulkomailla olevat intialaiset eivät ole niinkään kiinnostuneita Jumalasta; raha kiinnostaa heitä enemmän. Kukaan intialaisista ei siis jäänyt. He häipyivät kaikki. Paikalle jäi vain seitsemän ulkomaalaista hippiä. Minun oli siis työskenneltävä heidän kanssaan, seitsemän hipin kanssa. Neljän vuoden ajan työskentelin heidän kanssaan antaakseni heille Oivalluksen.
Se oli hyvin vaikeaa. Heidän maksansa oli huonossa kunnossa. Heidän terveytensä oli huono, päät sekaisin. Se oli kamalaa aikaa. Välillä kävin kuitenkin Intiassa, ja myös Intiassa tehtiin työtä. Olin aina kolme kuukautta Intiassa. Aloimme työskennellä kylissä, yllättäen juuri siellä, missä esi-isäni hallitsivat; tuolla alueella työ lähti liikkeelle hyvin laajamittaisesti. Sitten aloimme ottaa mukaan ihmisiä Intiasta. Sitten jotkut ihmiset tulivat Australiasta Intiaan, ja työ lähti etenemään näillä suunnilla. Sitten vähitellen työ edistyi, ja ihmiset huomasivat, että tällä tavalla voimme muuttaa itseämme.
Monet ihmiset, jotka käyttivät huumeita tai alkoholia, jotka olivat hulluja tai sairastivat syöpää, he tunsivat olonsa paremmaksi, sitten he paranivat. Todettiin, että Sahaja Yoga on jotain hyvin merkityksellistä. Nyt kun matkustan ympäri maailmaa, niin ensin mieheni maksoi kaiken. Minne tahansa meninkin, hänen oli maksettava kaikki. Hän hoiti kaikki kulut puolestani. Vähitellen nämä ihmiset alkoivat maksaa matkani, mutta muuten heidän ei tarvitse maksaa mistään muusta. Näin aloitimme työmme. Vastustusta oli paljon, ja mediaihmiset eivät koskaan ymmärtäneet sitä, koska se ei ollut mikään sensaatio, joka olisi ihmisistä jännittävää. Mutta tavallaan se on hieno asia, koska tämä voisi olla ratkaisu koko maailmalle. Sitä pitäisi kokeilla.
Sahaja Yogaan tuli erittäin hienoja ihmisiä, kuten esimerkiksi Haagin korkeimman oikeuden tuomari, joka on nyt sen puheenjohtaja, joka oli tekemässä päätöstä Nicaraguaa koskevassa asiassa. Hän ja monet lakimiehet ja asianajajat. Meillä on täällä yksi asianajaja Algeriasta, ja lääkäreitä, ja sitten he ottivat vastuun ja alkoivat auttaa Minua Sahaja Yogan levittämisessä. Mutta lännessä tehtävä oli vaikea. Tietenkin Intiassa se levisi hyvin nopeasti kylissä, mutta myös Intian kaupunkilaiset ovat länsimaistuneet ja alkavat analysoida. He eivät tiedä paljonkaan menneisyydestämme. He eivät tiedä mitään perinteistämme, että meissä on Kundaliini ja kaikkea sellaista. Mutta jotkut ihmiset tietävät Itseoivalluksesta. Mutta nämä gurut eivät voineet jäädä Intiaan, koska kukaan ei hyväksynyt heitä. Niinpä he kaikki pakenevat ulkomaille.
Ja se oli siunaus myös Minulle, koska Minun ei tarvinnut taistella heitä vastaan siellä Intiassa. Ja kaikki alkoi sujua, ja ihmiset huomasivat, että se auttaa joka suhteessa, ja he löysivät siitä niin paljon ihmeitä, ja näin Sahaja Yoga vakiintui melko hyvin. Sanoisin kuitenkin, että emme ole vielä käyneet tietyissä maissa, ja sanoisin, että lännessä on vielä paljon tehtävää. Koska heti kun alat tehdä työtä missä tahansa paikassa, ensimmäiseksi he haluavat Minun parantavan ihmisiä ja auttavan heitä parannuskeinojen avulla. Jos nyt kiinnitän siihen enemmän huomiota, silloin päätyö luoda lääkäreitä kaikista jää huomioimatta. Silloin Sinusta tulee epäsuosittu. He ajattelevat: ”Voi, Hän ei tunne myötätuntoa” ja kaikkea. Mutta nyt kaikki meistä osaavat parantaa, jokainen. Minä en paranna ketään varsinaisesti. Mutta he eivät pidä siitä.
He haluavat, että Minun pitää olla siellä hemmottelemassa heidän egoaan ja kaikkea sellaista. Melko vaikeaa. Emmehän me ole järjestämässä mitään vaalikampanjaa, että meidän pitäisi miellyttää muita, ei se sellaista ole. Mutta kaikki, mikä on todellisuutta, jos ihmisellä on älykkyyttä – puhdasta älykkyyttä – hän näkee, että tämä on jotain hyvin erilaista, ja siksi on ymmärrettävä, että ei voi… ketään ei voi pakottaa: ”Ota Oivalluksesi”. Samalla tavalla Minuakaan ei voi pakottaa antamaan teille Oivallusta, sillä jos se ei toimi, se ei toimi. Se on elävä voima. Ja se suututtaa heitä hyvin nopeasti. Minusta tuntuu, että tapa, jolla teollinen vallankumous on toteutettu lännessä, on saanut ehkä ihmiset menettämään kiinnekohtansa. He ovat niin hämmennyksissä. Kun kaikki nämä gurut tulevat tänne ja aiheuttavat sekaannusta, ja tulee kaikenlaisia uusia asioita, he eivät tiedä, mistä etsiä.
Mutta elleivät ihmiset saa evoluutiotaan valmiiksi, elleivät he saavuta tuota absoluuttista ymmärryksen tilaa, kaaos jatkuu. Siihen on siis pyrittävä pääsemään. Mutta on ymmärrettävä, ettei siitä voi maksaa. Sen eteen ei tarvitse ponnistella. Oivalluksen saamisen jälkeen ihmiset ovat niin tyytyväisiä, että unohtavat sen. Mutta sen jälkeen teidän on osattava antaa sitä muille. Kuten Kristus on sanonut, että sytytettyä kynttilää ei pidetä vakan alla. Näin tapahtuu, että vaikka annammekin Oivalluksen sadalle ihmiselle, vain viisi tai kuusi heistä lähtee auttamaan meitä. Minun on kuitenkin sanottava, että työtä on tehty paljon. Erityisesti Itävallassa, olen hyvin ylpeä Itävallasta. Eivätkä he ole koskaan aiheuttaneet Minulle mitään ongelmia – eivät koskaan – ja Itävallasta on tullut erittäin hyviä ihmisiä.
Hyvin tasapainoisia ja selväjärkisiä ihmisiä, hyvin selväjärkisiä. He eivät ole ääriainesta. He eivät mene äärimmäisyyksiin. Heissä ei ole mitään fanaattisuutta. He ovat järkeviä ihmisiä. Ja oli onni, että Itävalta löydettiin, koska en odottanut, että Itävallasta tulisi niin paljon ihmisiä. Mutta jotenkin, niin kuin vesi löytää oman uomansa, Sahaja Yogakin löytää omansa, ja tulimme juuri Itävaltaan. Emme ole vielä käyneet Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa tai Suomessa. Kävin näissä paikoissa mieheni työn vuoksi, mutta en ole ollut siellä. Nyt meillä on kuusitoista keskusta Australiassa, ja Australia on hyvin edistyksellinen Sahaja Yoga -alue.
Siellä on nykyisin kouluja. He pitävät kouluja ja opettajat ovat erittäin kunnollisia ja edelläkävijöitä, ja he pitävät lapsista hyvää huolta. Hallituksesta lähetettiin joku tarkkailemaan, ja he ovat maininneet, että mitä tahansa koulussa julistetaan, sitä myös toteutetaan, ja meille annettiin hyvät lausunnot. Mutta suurin ulkoinen saavutus on se, että että Cambridgen yliopisto on hyväksynyt Sahaja Yogan erään tohtori Leen tutkimustyötä varten, jossa tehdään tutkimusta Sahaja Yogasta Cambridgen yliopistossa. Hän on jo tohtori. Delhin yliopistossa tapahtui vielä toinen hieno asia, että Delhin yliopisto on hyväksynyt sen, että joku voi tehdä, tai filosofian tohtoriksi opiskeleva voi tehdä väitöskirjansa Sahaja Yogasta, ja hän saa korkeimman tutkinnon, jota sanotaan lääketieteen tohtorin tutkinnoksi, ja ehkä jonkun ajan kuluttua he sallivat kenen tahansa suorittaa sen. Tässä on kyse lääketieteellisestä osuudesta. Maataloudessa olemme tehneet paljon tutkimusta, Minä itse myös. Täällä on eräs maatalouden asiantuntija. Hän on myös tehnyt paljon tutkimusta, ja saimme selville, että jos Oivalluksen jälkeen annamme värähtelyjä veteen ja kastelemme sillä kasveja, niin joskus tuotto voi kasvaa jopa kymmenkertaiseksi. Näin tehtiin Intiassa, eräässä maatalousoppilaitoksessa.
Mutta täälläkin hän on huomannut, että sillä on valtava ero tavanomaisesti kasvatettuun verrattuna. Toinen asia, jonka olemme huomanneet maataloudessa, että värähtelyjä antamalla tavallinenkin lehmä voi tuottaa paljon maitoa. Mutta jos lehmät ovat hybridilehmiä, se ei ole hyväksi aivoille, koska hybridimaitoa nauttiva ihminen muuttuu myös hybridiksi. Tarkoitan, että hänen aivonsa muuttuvat epävakaiksi. Joten parempi saada puhdasta lehmänmaitoa, jota ei ole altistettu hybridikokeiluille. Lisäksi ruoka, jos se on hybridiruokaa, se ei ole meille hyväksi, koska se pilaa hermojamme. Mutta tavallisia siemeniä ei voi käyttää, koska ne ovat heikentyneet. eivätkä voi enää lisääntyä. Kun annamme niille värähtelyjä, ne tuottavat erittäin hyvin, joskus paremmin kuin hybridiversiot, ja siitä tehty ruoka maistuu erittäin hyvältä eikä aiheuta tällaisia komplikaatioita. Tämä voi siis auttaa Intian maataloutta, ja hallitus on myöntänyt meille paljon maata, jossa aiomme nyt tehdä kokeiluja, ja aloitamme kokeilut sieltä osoittaaksemme, miten tätä voidaan hyödyntää.
Monet maanviljelijät, jotka ovat sahaja-joogeja, ovat tehneet paljon työtä. ja he ovat havainneet, että myös eläimille ja maanviljelykselle on paljon hyötyä värähtelyistä. Se siis parantaa ihmisten elämää. Myös yhteiskunnallisella puolelta voin kertoa, että meillä on avioliittoja – kansainvälisiä avioliittoja. Järjestämme kansainvälisiä avioliittoja ihmisten välillä. Heidän on tutustuttava toisiinsa, ja he viettävät aikaa yhdessä. Aluksi he ovat yhdessä yhden tai puolen kuukauden ajan kanssamme kiertueella. He tutustuvat toisiinsa ja avioitumisista sovitaan. Ja olemme huomanneet, että tällaiset avioliitot ovat erittäin onnistuneita. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia avioliitoista onnistuu.
Silloin tällöin ei ehkä onnistu, mutta useimmiten, eikä avioeroja tapahdu. Silloin tällöin, jos liitto ei onnistu, meillä ei ole mitään avioeroa vastaankaan, mutta useimmiten se onnistuu ja he saavat lapsia, jotka ovat hyvin älykkäitä, jotka ovat jo syntyessään oivaltaneita, enimmäkseen. Siksi ongelmia on paljon vähemmän ja perhe-elämä paranee. Elämänlaatu on tuhat kertaa parempaa. Ihmiset ovat hyvin iloisia, onnellisia, he eivät valita, ja he nauttivat elämästä ja antavat iloa muille. He jakavat sen ilon, joka heillä on. Joten … Voinko esittää kysymyksen? Mitkä ovat mielestänne tärkeitä seikkoja lasten kasvatuksessa, mitä on tärkeää antaa lapsille? Katsos, ensiksi, jos he saavat Oivalluksen, päästäkseen ensiksi Oivalluksen pisteeseen… Jos he ovat jo oivaltaneina syntyneitä, ei ole mitään ongelmaa, mutta jos Oivallus annetaan heille, Silloin he alkavat nähdä asioita eri tasolta. Heistä tulee Henki.
Heidän itsekunnioituksensa herää. Tällaiset lapset käyttäytyvät hyvin arvokkaasti ja varttuneesti. He puhuvat hyvin varttuneesti ja tarjoavat kaikenlaisia ratkaisumalleja. He ovat mahtavia ihmisiä. Mutta meidän on ohjattava heitä omalla käyttäytymisellämme, sillä, miten itse käyttäydymme. Tärkeintä on se, miten me käyttäydymme. Näin lapset oppivat. Laitamme lapset eräänlaiseen testiin, millaisia he ovat. Selvitämme, onko heillä fyysisiä ongelmia, ja parannamme ne. Jos heillä on mentaalisia ongelmia, me parannamme heidät.
Jos heillä on jokin muu ongelma, sosiaalinen ongelma tai jokin muu, yritämme auttaa heitä. Eli periaatteessa jos ihminen on kunnossa lapsuudessaan, silloin perusasiat ovat lapsen kannalta kunnossa. Perusta on luotu. Silloin lapsen kasvattaminen hyvään suuntaan ei ole vaikeaa. Siellä on suuria taiteilijoita, on hienoja muusikoita, ja hyvin nuorena he ovat aloittaneet viulunsoiton… Tarkoitan, että yhtäkkiä heistä on tullut myös dynaamisia ja hyvin nöyriä. Ne ovat hyvin nöyriä ja itseään kunnioittavia ja hyvin käyttäytyviä. On yllättävää, millainen ilmapiiri on ja miten kaikki toimii. Taannoin eräs nainen kysyi Minulta naisista, ja kerroin hänelle, että naisen voima äitinä on hyvin suuri. Ja se loukkasi häntä. Mutta en tarkoittanut että pitäisi olla vain äiti.
Se mitä tarkoitan, kun on äiti, on myötätuntoinen, on kiltti, eikä ole aggressiivinen kuten miehet. Se on hyvin suuri ominaisuus. Se on erittäin suuri voima naisessa. Sitä Minä tarkoitin, että se meidän on ansaittava, eikä kilpailla miesten kanssa. On hulluutta kilpailla miesten kanssa, ja toimia niin, koska… Meidän on ymmärrettävä, että että elämän pitää olla nautinnollista. Elämän on oltava siunaus, ei kärsimys. Luomme omat kurjuutemme tällaisilla väärillä ajatuksilla omien ristiriitojemme vuoksi, joita meillä on mielessämme, mielen heijastukset, joita meillä on päässämme, tai omasta jääräpäisyydestämme – mitä se sitten onkin. Kaikki tällaiset asiat voidaan parantaa, jos aloittaa Sahaja Yogan, koska ihmisistä tulee tasapainoisia, järkeviä ja viisaita. Ja teistä tulee todistajia. Koko asiasta tulee kuin esitys, kuin draama.
Ja teistä tulee pelottomia, alatte nähdä koko asian draamana. Ja tämä on se, mitä ihmisen pitää saavuttaa. Ihmiset puhuvat rauhasta ja että sotia ei saisi olla. Puhumme monista tällaisista asioista, atomipommista, tästä, tuosta… Se ei tule toimimaan. Vain ihmisten muuttuminen voi toimia. Jos ihminen muuttuu, asiat alkavat sujua aivan ensiluokkaisesti. Eikä vain se, vaan myös se, että he voivat nauttia elämän autuudesta. Meiltä on jäänyt asia kokonaan huomaamatta! On hyvin tärkeää, että että ihmiset kysyvät itseltään yhtä asiaa: mitä olemme saaneet aikaan kaikella tällä?
Pitää pysähtyä hetkeksi miettimään. Mikä on mielestänne sairauden määritelmä? Mistä sairaudet johtuvat? Se on fyysistä, psyykkistä, emotionaalista, kaikki sairaudet johtuvat sisällämme olevasta epätasapainosta, äärimmäisestä käyttäytymisestä. Sanotaanpa nyt vaikka syöpä. Otetaan esimerkiksi syöpä. Syöpä johtuu sympaattisen hermoston liiallisesta aktiivisuudesta. Oletetaan, että ihminen on hyvin surullinen. Hän itkee ja valittaa ja tuntee koko ajan syyllisyyttä ja ajattelee, että hän on huonoin koskaan syntynyt ihminen, hän on tehnyt niin paljon syntiä, kaikenlaista hölynpölyä. Sitten hän menee vasemmalle, meidän mukaamme, ja siirtyy kollektiivisen alitajunnan alueelle.
Ja siellä, meidän mukaamme, mitä kutsutaan proteiini 58:ksi, ja proteiini 52:ksi, lääkärit kutsuvat niitä niin, mutta me kutsumme niitä kuolleiksi sieluiksi; ne ovat siellä, ja ne tarttuvat teihin ja laukaisevat syövän. Mutta olettaen, että jollakin tavalla huomio saadaan täysin pois siitä ja tuotua keskelle, niin ihminen voi parantua. Sisällämme olevat keskukset ovat siis hienojakoisia, ja niitä on periaatteessa seitsemän. On monia muitakin, mutta periaatteessa seitsemän. Jos ne saadaan kuntoon, ihmiselle ei tule minkäänlaista sairautta tai tautia. Palataanpa takaisin lapsuuteen. Voisitteko selittää – vanhempanne tukivat Teitä hyvin paljon oppimisessa ja opiskeluissa. Pitääkö se paikkansa? Kyllä, kyllä. Totta kai.
Katsokaas… Onko tavallista, että vanhemmat tukevat lasta, kuten Teitäkin tuettiin perheessänne? Intiassa kaikki vanhemmat tukevat lasta. – Vaikka… – Saako opiskella kaikkea, mitä haluaa? Kyllä, kyllä, se on totta. Mutta perusasia on se, että vanhemmat ovat hyvin myötämielisiä lapsia kohtaan, hyvin lempeitä lapsia kohtaan, ja heille, ymmärrättehän, lapsen koulutus, lapsen kasvatus ja lapsen elämä on hyvin tärkeää. Siksi tiedämme, että ne ovat, joten olemme heistä riippuvaisia, he pitävät meistä huolta, ja he ovat hyvin viisaita ihmisiä. He uhraavat kaiken meidän vuoksemme. Mitä tahansa he sanovatkin, meidän mielestämme se on hyvä, ja näin tekemällä emme ole toistaiseksi menettäneet mitään. Jos tapaa intialaisia lapsia, kun he tulevat ulkomaille, he puhuvat aina vähiten kaikkialla. He ovat hyvin tottelevaisia lapsia ja käyttäytyvät hyvin.
Meillä ei ole näitä ongelmia, teiniongelmia, homoseksuaaleja. Emme edes tiedä, mitä kaikki tällaiset ongelmat ovat, koska olemme niin läheisiä vanhempiemme kanssa koko ajan. He vahtivat meitä koko ajan. Meillä ei ole huumeongelmia, ei mitään tällaista. Vain kaupungeissa vähän, sitä ilmenee ja se häviää; koska vanhemmat ovat koko ajan lastensa kanssa. Elämme yhdessä. Koko perhe asuu yhdessä. Eikä pelkästään vanhempien kanssa, mutta kaikki sukulaiset ja kaikki ihmiset kylissä ja kaupungeissa tuntevat kaikki toisensa. Tällainen yhteinen järjestelmä meillä on, että emme normaalisti, tavallaan, mene väärille teille ja tavoille, eikä meistä myöskään tule itsepäisiä. – Mutta vartuitte kristillisessä perheessä Intiassa.
- Kyllä. Se ei kait ole normaali tilanne, että intialaiset ovat kristittyjä. Kyllä, tiedän. Niin on, näetkös… Synnyin tarkoituksella kristittyyn perheeseen, koska henkilökohtaisesti uskon, että protestantit ovat pahimpia fanaatikkoja; koska he ovat hyvin hienostuneita, fanaattisuus on heidän aivoissaan. Kukaan ei voi saada heitä luopumaan fanaattisuudestaan. He ovat hyvin suuria fanaatikkoja, kaikista suurimpia. Mutta vanhempani olivat hyvin valistuneita ihmisiä, ja he ymmärsivät Kristuksen erittäin hyvin. Eilen kerroin Paavalista, kun olin – ensimmäisen kerran otin Raamatun käteeni ja kysyin isältäni: ”Kuka tämä Paavali on?” Hän sanoi: ”Hän on tunkeilija. Unohda hänet.
Älä lue häntä lainkaan.” He ymmärsivät kaikki nämä asiat erittäin hyvin, ja koska isäni oli oivaltanut sielu, kuten Khalil Gibran. Jos lukee Khalil Gibrania, hän sanoo samaa Paavalista, aivan samaa. Jos siis on valaistunut ihminen, niin näkee kaiken ytimen. Riippumatta siitä, mihin uskontoon on syntynyt, silloin ei jätä huomioimatta mitään muuta uskontoa. Silloin yrittää oppia muista uskonnoista, ja huomaa, että perusolemus on sama kaikissa uskonnoissa. Mistä pitää vielä taistella? Ja näin ei kuulu mihinkään uskontoon, kuuluu jokaiseen uskontoon. Näin tapahtuu. Mutta vanhempani olivat hyvin valistuneita ihmisiä, täytyy sanoa, ja olin hyvin onnekas, kun sain valita heidät vanhemmikseni.
Olitte valaistunut lapsi, eikö totta? – Anteeksi kuinka? – Olitteko valaistunut lapsi? Kyllä, olen syntynyt valaistuneena. Ette tunne oloanne joskus kovin yksinäiseksi, koska kaikki muut ovat erilaisia? Ei, ei, se on niin, että jos osaa jakaa muiden kanssa… Itse asiassa olin heille kuin Äiti lapsuudestani saakka. Kun isäni ja äitini joutuivat ensimmäisen kerran vankilaan, Olin ehkä noin viiden ja puolen vuoden ikäinen. Minulla oli kaikki talon avaimet mekkoni pienessä taskussa, ja Minulla oli tapana huolehtia kaikista velvollisuuksista kuin isoäiti. En koskaan tuntenut olevani eksyksissä. Tarkoitan, elämäni on kaiken kaikkiaan hyvin kollektiivista, olen luonteeltani erittäin kollektiivinen.
Voin asua missä vain. Voin nukkua missä vain. Voin elää vaikka viidakossa. Voin… Minulla ei ole mitään ongelmia sen suhteen. Olen erittäin kollektiivinen. Lapsesta saakka en ole ollut mitenkään valikoiva. Olin hyvin ystävällinen kaikille ihmisille sillä alueella, jossa asuimme, ja äitini tunnettiin Nirmalan äitinä, isä tunnettiin Nirmalan isänä. He sanoivat: ”Olemme menettäneet identiteettimme Hänen takiaan”. Olin siis hyvin ystävällinen ihminen. En koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, ja kun olen itsekseni, en ole koskaan yksinäinen.
Viihdyn todella hyvin. Kun olitte Gandhin ashramissa, Voitteko mainita yhden tai kaksi tapausta, jotka muistatte Gandhista? Gandhiji oli ainutlaatuinen mies. Häneltä saattoi oppia paljon. Hän ei ollut millään tavalla tekopyhä, se on yksi asia. Eikä hän ollut samanlainen kuin nykyajan poliitikot, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista. Ei, hän oli hyvin suorapuheinen ja asetti itsensä aina koetukselle. Ja hänellä oli tapana tunnustaa heti virheensä. Muistan erään merkittävän tapauksen, kun olin pieni lapsi. He pitivät yhteistä kokousta, ja me tytöt istuimme siellä ja tarjoilimme heille vettä ja sellaista, kaikille ihmisille.
Kaikki suuret ihmiset olivat siellä, kuten… Jawaharlal Lal Nehru oli siellä ja myös Maulana Azad, kaikki nämä ihmiset istuivat siellä. He keskustelivat jostain, ja sitten yhtäkkiä Mahatmaji sanoi: ”Nyt on hyvin myöhäistä. Syödään lounas täällä.” Kaikki sanoivat: ”Kyllä, kyllä, syödään lounas täällä.” He asuivat vierastalossa, joka oli kaukana. Niinpä Mahatmaji pyysi Baata, hänen vaimoaan, mutta tämä oli lähtenyt ulos. Niin hän nousi ylös. Hän kantoi aina varastohuoneen avainta mukanaan. Hän avasi varastohuoneen, ja pyysi ihmisiä, jotka vastasivat ruoanlaitosta, mittaamaan kaiken sen mukaan, kuinka paljon ihmisiä on paikalla, asianmukaisesti, kaiken, ymmärräthän. Ja sitten, kun kaikki oli mitattu ja tehty hän laittoi avaimen takaisin, ja meni taas istumaan paikalleen.
Nämä ihmiset sanoivat: ”Bapu, emme tienneet, että sinun piti nähdä näin paljon vaivaa, mennä ja mitata kaikki meitä varten.” Eihän siihen mennyt paljon aikaa, vain viitisentoista minuuttia, mutta silti. Niinpä hän sanoi: ”Mitä ajattelitte? Tämä on maani verta. En voi sallia sen tuhlaamista”. Se on merkki ihmisestä, joka ymmärtää julkisten varojen arvon. Se oli täysin juurtunut häneen, mutta ne, jotka näkivät hänet, tunsivat myös: ”Katsokaa tätä miestä, hän elää täysin askeettisesti siinä mielessä, että hän ei koske julkisiin varoihin”. Ja se on yksi tärkeimmistä avainkysymyksistä kaikille johtajille. Jos he ovat täysin rahan yläpuolella, vain silloin ihmiset kunnioittavat heitä, muuten eivät. Mutta nykyään kaikissa maissa on niin paljon korruptiota ja teeskentelyä, että se on todella järkyttävää.
Mikä on mielestänne syy kaikkeen tähän korruptioon ja poliittiseen epävakauteen? Se on tietämättömyys, tietämättömyys. He luulevat, että rahalla, tärkeällä asemalla tai tunnetulla nimellä voi tulla onnelliseksi. He eivät ole onnellisia. Vain ego hemmotellaan. Kun se on hieman loukkaantunut, ihminen on onneton. Hän siirtyy siis onnesta onnettomuuteen. Mutta kun hän saa tiedon, että Henki on ilon lähde, hän ei välitä rahasta eikä muusta tällaisesta. Hän ei pelkää mitään. Hän elää kuin Luoja itse.
Hän on Luoja, hän ei halua mitään. Katsokaas, se joka on Luoja, ei halua mitään. Esimerkiksi, kuten tiedätte, tulen varakkaasta perheestä, mieheni on varakkaasta perheestä. Hän on nyt hyvin toimeentuleva. Meillä on erittäin mukava elämä, mutta Minä voin asua kadulla, voin nukkua kadulla, koska olen kuin kuningatar. En tarvitse mitään. Jos tarvitsee jotain, on kerjäläinen, muuten on kuningas, eikö olekin? Niin Minusta tuntuu. Se on siis tietämättömyyttä. Kun ihmiset ymmärtävät, että me taistelemme tietämättömyyttämme vastaan, he luopuvat siitä.
Se on hölynpölyä. Se on hölynpölyä, eikä se tuo lainkaan iloa. Hyveemme ovat hyvin paljon iloa tuottavia. Jos tietää omasta siveydestään ja rehellisyydestään, ja jos tietää suoraselkäisyydestään, se on hyvin iloa tuottavaa. Silloin tuntee olonsa itsevarmaksi ja onnelliseksi, ja sellainen henkilö ei koskaan yritä vahingoittaa ketään tai olla sarkastinen kenellekään. Sanoisin, että tällainen henkilö on täysin vapaa, koska hänellä ei ole minkäänlaisia sidoksia. Nämä ovat kaikki sidonnaisuuksia, jotka kahlitsevat meitä, ja meistä tulee kateellisia ja ahneita, meistä tulee himokkaita. Kaikki tämä on hölynpölyä. Se on vain nähtävä sen jälkeen, kun on päästy omaan Henkeen, että valo paljastaa, että nämä kaikki ovat kuin käärmeitä, ryömimässä päällemme ja me pitelemme kiinni käärmeistä. Kun ihmiset ovat kuolleet – suuret, merkittävät ihmiset, joita olen nähnyt – ihmiset puhuvat heistä.
He jäävät historiaan pahoina ihmisinä. Historiassa heitä kuvataan ihmisinä, jotka olivat tekopyhiä, jotka olivat julmia, jotka olivat hyvin, sanoisinko, jääräpäisiä tyyppejä; kaikkea tällaista on heistä kerrottu. Mikä on aitoa, se pysyy aitona. Ettekö koskaan tunne pelkoa? Ei, en tunne. En tunne mitään sellaista kuin pelko. Mitä pelättävää tässä on? En pelkää koskaan, sillä jos uskoo ja tietää varmasti, että Jumala on kaikkialla, ei ole mitään pelättävää. Hän pitää sinusta huolta joka hetki, joka minuutti. Missä ikinä oletkin, Hän huolehtii sinusta.
Näillä ihmisillä on paljon kokemuksia siitä. Eräs nuori nainen, joka on sahaja-joogini, oli ajamassa autollaan jossain päin Saksaa moottoritiellä, ja tie oli täynnä autoja. Yhtäkkiä hänen jarrunsa pettivät, ja auto alkoi heittelehtiä sinne tänne. Hän ei tiennyt, miten hallita sitä. Hän kysyi: ”Mitä nyt pitäisi tehdä?” Hän vain… Mukana oli myös toinen joogini. Molemmat heistä sanoivat: ”Hyvä on, suljetaan silmät ja ajatellaan Äitiä.” He alkoivat ajatella Minua ja sanoivat, ”Emme pelkää, ajattelemme vain Häntä”. Yhtäkkiä he huomasivat, että heidän autonsa oli tullut tien toiselle puolelle aivan hienosti ilman naarmuja. Eli pelkomme tekee meistä vain hätääntyneempiä ja tyhmempiä.
Ei ole mitään pelättävää. Sen näkee sitten, miten Jumala auttaa. Mutta ihmiset eivät halua ottaa Hänen apuaan vastaan. Silloin Jumala sanoo: ”Hyvä on, hakatkaa päätänne seinään. Minkäs sille mahtaa?” Joskus toiset ihmiset auttavat. Kyllä, silloin pitää osata käsitellä heitä. Eilen esimerkiksi tuli se kaveri. Hän olikin sitten kuin piesty koira. Näitte hänen tulevan ja sanovan Minulle jotakin, mitä ette kuitenkaan kuulleet.
He kuuluvat kulttiin, jonkinlaiseen kulttiin, ja he aina vastustavat meitä. He ovat jonkinlaisia kristittyjä. Ja kun olin Genevessä, eräs naisista, jotka olivat kaikki pukeutuneet hyvin muodikkaasti, tuli luokseni Raamattu kädessään lyödäkseen Minua. Ja kaikki pelästyivät, että nyt hän aikoo lyödä Minua. Tämä nainen käveli isoilla korkokengillään Minua kohti, ja en tiedä, he ajattelivat, että hän tekisi Minulle jotain. Heti kun näin hänet Raamattu kädessään, Aloin nauraa katketakseni. En kestänyt sitä. Ajattelin: ”Mikä pelle hän onkaan. Tuleeko hän lyömään Minua Raamatulla? Miten hän voi tehdä sellaista?”
Ja hän hermostui Minusta, koska nauroin niin kovasti. Se on kaikki nauhalla. Ja nämä nuoret miehet olivat hyvin peloissaan, huomasin sen. Minä en ollut ollenkaan. Sanoin: ”Ei mitään hätää.” ja nainen juoksi pois, kun näki Minun nauravan. En voinut olla nauramatta tälle pellelle, tulla nyt lyömään Minua Raamatulla. Kuvitelkaa! Näin se on. Jos pelkäätte, silloin he ovat niskan päällä. Mutta ei pidä pelätä.
Kiinalainen tarina kertoo, että eräs kuningas vei kaksi kaksi taistelukukkoa eräälle todella oivaltaneelle sielulle, gurulle, ja sanoi: ”Kouluta ne hyvin”. Guru sanoi: ”Hyvä on”. Hän koulutti niitä kuukauden ajan, ja sitten ne menivät otteluun. Niinpä monia kukkoja tuotiin taistelemaan näitä vastaan. Nämä kaksi seisoivat siinä, eivätkä hyökänneet kenenkään kimppuun, ne vain seisovat. Kaikki muut hyökkäsivät, ne vain seisovat. Kaikki pelästyivät, kaikki kukot pelästyivät ja pakenivat. Ja nämä kaksi vain seisoivat siinä. Teidän ei pidä hyökätä kenenkään kimppuun, silloin ei kukaan hyökkää teidänkään kimppuunne. Kyllä, siellä ne ovat, mutta ei se mitään.
Mutta en pelkää heitä. Toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut siinä. Yleisöstä: Pyytäisin Matajia selittämään, miten Kundaliini nostetaan, se voisi auttaa myös vieraita. Selittämään, miten Kundaliini nostetaan? – Kyllä. Hän haluaa tietää, miten Kundaliini nostetaan. Kuten he eilen selittivät saksaksi, että selkärangan tyvessä, on piilevänä voima, joka on Pyhän Hengen heijastuma sisällämme. Ja Henki asuu sydämessä, joka on Kaikkivaltiaan Jumalan heijastuma. Jumalan voima, Pyhä Henki, on siis feminiininen voima, koska Jumala on miespuolinen, ja Hänellä on poika. Pojalla on oltava Äiti.
Mutta naista ei haluttu sinne, kuvittele. Naiset eivät voi tulla… Heitä ei voi vihkiä papiksi. Tämä on jo liikaa. Intiassa ei ole tällaista. Sieltä ei löydy tällaista hölynpölyä, mutta täällä naiset ovat hyväksyneet sen, vaikka olette niin valveutuneita. On niin typerää, että naisista ei voi tulla pappeja. Mikseivät he voi, jos miehetkin voivat? Tämä siksi, että naiset voitaisiin jättää kaiken ulkopuolelle; he kutsuivat sitä Pyhäksi Hengeksi kertomatta, että se on feminiininen. Ja tuo feminiininen voima on Shakti, joka sijaitsee kolmioluussa. Silloin, kun henkilö, jolla on valtuudet, eli ihminen, joka on oivaltanut sielu, kohtaa toisen ihmisen, niin Kundalini nousee hänellä spontaanisti.
Aivan kuten laittaisitte siemenen Äiti Maan kohtuun, se versoo spontaanisti, koska se on elävä prosessi. Se kulkee kuuden chakran läpi. Seitsemäs on viimeinen chakra, joka on lantiossa, joka pitää huolta lantiopunoksesta. Eli sillä ei ole tähän vaikutusta, tarkoittaa, että seksillä ei ole tässä mitään merkitystä. Ihmisestä tulee kuin viaton lapsi. Kundaliini kulkee kuuden keskuksen kautta, ja lopuksi kuudes on täällä, jota kutsumme Sahasraraksi, joka tarkoittaa tuhatlehtistä lootusta. Mutta itse asiassa se on limbinen alue, ja limbisen alueen huippu tässä, aukileen alueella, jonka läpi se tunkeutuu, ja alat todella tuntea viileän tuulahduksen virtaavan ulos päästäsi. Oikeasti alkaa tuntua siltä. Se siis itää itsestään, se on spontaani tapahtuma. Ymmärsittekö?
Tulette Krishnan maasta, teidän pitäisi tietää monia asioita. Tultuanne tänne olette unohtaneet Jumalan. Onko totta vai ei?