Makar Sankranti Puja. English part and Marathi part, Rahuri (India), 14 January 1987.
Tänään juhlimme muutosta Auringon akselissa ja sitä, että Hän liikkuu kohti Kravun kääntöpiiriä.
Kravun kääntöpiiri edustaa äitiyttä, Maan äitiyttä. Kravun kääntöpiiri kulkee aika suuren maa-alueen halki, kun taas Kauriin kääntöpiiri ei. Ja näille alueille se on luonut monia kauniita merkkejä äitiyden ominaisuuksista Maapallolla. Juhlimme tätä muutosta, koska Aurinko on nyt liikkunut uuteen ulottuvuuteen niin, että koko maailmaa saa nauttia Auringon lämmöstä. Auringon lämpö edustaa Jumalan rakkauden lämpöä. Tästä syystä meillä on tämä juhla, ja jaamme teille tietynlaisia makeisia, jotka on tehty seesamin siemenistä. Saatte seesamin siemeniä, koska nekin tuottavat lämpöä, ja kun nyt siirrymme kylmästä lämpimään ja tavallaan kuumaan vuodenaikaan, me valmistamme teitä Auringon lämpöön. Nämä erityiset makeiset on valmistettu seesamin siemenistä, ja ne edustavat lähestyvää lämmintä jaksoa ja Auringon lämpöä. Vaikka Intiassa onkin liian kuumaa, ihmiset odottavat silti tätä aikaa ja juhlivat sitä lämminsydämisesti. Tänä aikana sanotaan, että ihmisille annetaan syötäväksi seesamin siemeniä ja sokeria, jotta he puhuisivat kauniisti ja lempeästi, ’gudd gudd bola’, eli pitää puhua kauniisti.
On tärkeää osata puhua kauniisti. Jotkut ajattelevat, että hienoa puhua töykeästi, tai ihminen on älykäs, jos huutaa toisille, mutta kukaan ei pidä tämänluonteisesta ihmisistä. Saatatte olla älykäs, hyvin terävä tai nokkela, ja ehkä ihmiset haluavat nähdä teidät televisiossa, mutta eivät tovereina tai ystävinä. Kaunis puhe on merkki hyvästä kasvatuksesta, sivistyksestä ja jumalanpelosta. Jumalaapelkääväiset eivät koskaan puhu rumasti toiselle ihmiselle, koska toisessa ihmisessä loistaa sama henki, ja miksi olisimme kärkeviä tai vihaisia ihmiselle, jonka Kaikkivaltias Jumala on luonut kuten meidätkin. Koska meillä on tämä rakastava ja kaunis suhde toisiamme kohtaan, erityisesti Sahaja Yogaan tulon jälkeen, ilmaiskaamme sitä puhumalla toisillemme lempeästi. On monia tapoja olla ystävällinen toiselle. Monenlaisilla pienen pienillä asioilla voi saada aikaan paljon lempeyttä, ei siis tarvita terävää kieltä, vaan terävä muisti. Kokeilen monesti näitä asioita. Kerran eräs sahaja-joogi, oikein hyvä ja aktiivinen sahaja-joogi, matkusti kanssani autolla, ja kuljettaja tai joku varasti hänen veitsensä, ja hän suuttui kovasti kuljettajalle.
Sanoin: ”Unohda koko juttu, hän on köyhä mies, ja siksi hän vei sen, ei se haittaa, unohda koko juttu.” Hän vastasi: ”Suutuin, koska sain sen lahjaksi eräältä sveitsiläiseltä, ja se on sveitsiläinen linkkuveitsi, jota pidän aina mukanani. Siksi tuntuu ikävältä hukata se.” Kun menin käymään Sveitsissä, ostin sellaisen samanlaisen veitsen hänelle. Kun palasin ja annoin sen hänelle, hän ei löytänyt sanoja. Hän sanoi: ”Äiti, kuinka muistitte? Näin pitkän ajan jälkeen kuinka onnistuitte hankkimaan tällaisen veitsen?” Vastasin: ”Minulla on erinomainen muisti.” Se on ongelmani. Muisti on niin hyvä, että joskus, en tiedä, saan ihmiset hämmennyksiin muistillani.
Se on niin hyvä, että en unohda yhtään mitään. Unohdan tietysti kaikki pahat asiat, koska ei ole mitään hyötyä muistaa pahoja asioita, niitä ei kannata ajatella. Anteeksiannon ansiosta voi aina unohtaa pahat asiat. Ja jos muistaa hyvät asiat, oma ilo moninkertaistuu. Jos yrittää muistella jotain pahaa, silloin ilo sammuu. Joka kerta, kun näette jonkun henkilön, yrittäkää muistella, mitä hyvää hän on tehnyt teille. Mitä hyvää tässä henkilössä on. Jos muistatte hyviä asioita, teillä on todella mukavaa. Tänään te kaikki lähdette pois Intiasta. Jotkut lähtevät ylihuomenna.
Joka tapauksessa Minun on sanottava, että kaikki mahdollinen on tehty hyväksenne, että saisitte kokea iloa ja onnea. Kun nyt palaatte takaisin koteihinne, yrittäkää muistaa kaikki, mitä teille sanottiin; kaikki, mikä oli mukavaa, kuinka ihmiset ylistivät teitä, kuinka he rakastivat teitä, kuinka ystävällisiä he olivat, kuinka mukavia ihmisiä tapasitte, mitä mukavaa saitte kokea. Mutta älkää hautoko asioita, joilla ei ole merkitystä. Joku on kyllä saattanut sanoa teille rumasti, tai ehkä itse olette sanoneet rumasti jollekin, unohtakaa se. Yrittäkää ymmärtää, että pilaatte vain omat mahdollisuutenne nauttia elämästä. Kukaan ei ole vahingoittunut, joten yrittäkää olla mahdollisimman iloisia, että olette saaneet tavata niin monia ihmisiä, että teillä on ollut hääseremonioita ja että olette nähneet niitä niin monta. Meillä on ollut mukavaa yhdessä, ja joka hetki on ollut täynnä ilon värähtelyjä. Tietysti tänään jotkut ovat hieman onnettomia, voin ymmärtää sen, koska puolisonne lähtevät, joidenkin miehet matkustavat pois, joidenkin vaimot matkustavat pois. Ja näen, että jotkut heistä näyttävät siksi aika surkeilta. Mutta se on hyvä asia, koska se tulee rakkaudesta ja mieltymyksestä toisianne kohtaan ja siitä, että nauttii toisen seurasta.
Minulle se kertoo jostakin oikein hyvästä asiasta, mutta kaikesta huolimatta haluan sanoa, että tapaatte toisenne jälleen, ja muistakaa kaikki kauniit asiat, joita sanoitte toisillenne, ja nautitte toistenne seurasta, ja yrittäkää pysyä iloisina. Sillä päivät kuluvat hyvin nopeasti. Sahaja Yogassa on parasta unohtaa ajan kulku, koska aika menee niin nopeasti ja kohta kaikki on takana, ja olette taas yhdessä miestenne tai vaimojenne kanssa, kumpi sitten onkin kysymyksessä. Tästä kaikesta ei tarvitse olla niin kovin suruissaan, vaan pitää yllä hymyä ja naurua. Erossa ollessaankin heidän ei pitäisi muistaa: ”Eron hetkellä näen vain kyyneleiset kasvosi”, vaan muistaa itsevarmat ja rohkeat kasvot, ja että on toivoa, ja että me tapaamme hyvin pian, eikä siksi tarvitse olla kovin surullinen. Tänään meidän pitää iloita ja nauttia kaikesta ja tuntea Jumalan siunaukset kaikkialla ympärillämme. Aurinko on palannut takaisin omaan loistoonsa, ja meidän pitää toivottaa Hänelle menestystä tulevalle vuodelle, koska täälläpäin Maharashtraa, kuten tiedätte, ei ole satanut. Siitä on koitunut ongelmia ihmisille, ja meidän pitää toivottaa Hänelle menestystä, jotta Hän toisi esiin sateen ja kaiken muun tarpeellisen aurinkoenergiallaan, jota meillä on tässä maassa. Ja teidän on säteiltävä kuin aurinko, kun palaatte takaisin kotimaihinne. Teidän maanne eivät ole niin kuumia kuin meidän, eikä teillä ole niin lämmintäkään, ja huomaatte, miksi ihmiset ovat täällä niin lämpimiä ja rakastavia, koska Aurinko on kanssamme.
Nyt teidän pitää viedä Aurinko mukananne ja antaa ihmisille rakkautta, hellyyttä ja lämpöä ja antaa heidän tuntea, että olette tuoneet Auringon Intiasta mukananne. Aina, kun Minä matkustan jonnekin, mihin tahansa maahan, Aurinko paistaa siellä hyvin kirkkaasti, ja ihmiset sanoivat – – on sellainen sanonta, että aina kun intialaiset matkustavat, he tuovat Auringon mukanaan. Ette tietenkään voi kuljettaa Aurinkoa taskuissanne, mutta meidän pitää kantaa sitä sydämissämme. Sen on täytynyt olla se syy, miksi Auringon paistetta oli niin paljon, ja kaikki saivat pukeutua parhaimpiinsa, ja kaikki saivat nauttia. Eli, tämän takia teidän pitää kantaa Aurinkoa mukananne ja puhua nyt ja aina kauniisti toisillenne, olla ystävällisiä, auttavaisia ja kilttejä, koska olette joogeja ettekä tavallisia ihmisiä. Olette joogeja ja edustatte ihmisryhmää, joka tunnetaan oikeudenmukaisuudestaan, hyvyydestään, myötätunnostaan ja rakkaudestaan. Toivotan teille mitä parhainta onnea. Nauttikaa kotimatkastanne, nauttikaa kaikesta ja välittäkää tätä täältä saamaanne iloa muille ihmisille, muille sahaja-joogeille ja sellaisille, jotka eivät edes ole sahaja-joogeja.
Jumala siunatkoon teitä siinä.
[Shri Mataji puhuu marathiksi.]
Tänään on suotuisa päivä, ja tänään annamme seesamin siemeniä toisille ihmisille ja pyydämme heitä puhumaan kauniisti. Pyydämme muita, mutta olisi parempi, jos käskisimme myös itseämme, koska on helpompaa käskeä muita puhumaan kauniisti kuin myöntää: ”Minä puhun rumasti.” Näillä tavoillamme olemme luoneet vääriä ajatuksia itsestämme. Meillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, joita Jumala on suonut meille. Jumala on antanut meille niin paljon siunauksia tähän maahan. Mutta täällä ihmiset eivät välitä niin paljon puhtaudesta. Tässä maassa on monenlaisia bakteereja ja loisia. Minusta tuntuu, että meillä on täällä koko maailman loiset. Meillä on sellaisiakin loisia, joita ei löydy mistään muualta maailmasta. Jos nämä loiset menevät muihin maihin, ne kuolevat.
Kylmän ilmaston takia ne eivät pysy elossa. Auringon takia tässä maassa on niin paljon loiseläimiä. Kerran eräs tutkija kysyi Minulta: ”Kuinka on mahdollista pysyä hengissä tässä maassa näin monien loisten keskellä?” Vastasin: ”Tässä maassa ihmiset eivät vain ole hengissä, vaan he elävät iloisina ja onnellisina, siunattuina ja onnellisina.” Syy tähän on Aurinko. Aurinko on opettanut meidät pitämään kotimme ovet avoimina ja myös sydämemme avoimina. Jos Englannissa haluaa lähteä ulos jonnekin, kuluu ensin viisitoista minuuttia siihen, että saa oikeanlaiset vaatteet päälleen. Se on kuin laittasi ennen lähtöä panssarin päällensä, muuten saattaa vilustua ja palelluttaa päänsä. Sellaista siellä on. Nyt istutte täällä taivasalla, mutta näin emme voisi istua Englannissa tai missään muussa länsimaassa.
Sään takia näistä maista on tullut hyvin kylmiä. Meilläkin on sellaisia paikkoja, esimerkiksi jos menee sellaisiin kaupunkeihin kuin Bhowali tai Nainital, tai Dehradun ja lähelle Himalajaa, niin silloin löytyy yhtä kylmää kuin näissä maissa. Siellä on yhtä kylmää kuin Englannissa tai Amerikassa. Näissä kylmissä maissa eivät linnut eikä hyönteisetkään selviä. Siellä on paljon metsiä, joissa on kauniita kukkia. Niitä kutsutaan kukkalaaksoiksi. Siellä on monia kauniita kukkia – se on kuin paratiisi maan päällä – mutta se kestää vain hetken. Siellä on niin kylmää, että emme voi edes avata silmiämme nähdäksemme sitä kauneutta. On laitettava lasit päähän, muuten silmät vahingoittuvat kylmyyden takia. Mutta kylmyydestä huolimatta nuo maat ovat edistyneet paljon.
Ihmiset ovat taistelleet luontoa ja kylmää ilmastoa vastaan ja vahvistaneet maitaan. Vaikka meillä on paljon aurinkoa, emme ole pystyneet hyödyntämään sen tuomia etuja. Osaamme myös tuottaa aurinkoenergiaa. Jos käyttäisimme aurinkoenergiaa, meillä ei koskaan olisi puutetta sähköstä. Autoissakin voidaan käyttää aurinkoenergiaa. Mutta täällä Intiassa poliitikkojen huomio on muualla, ja sen tosiasian vuoksi emme pysty hyödyntämään auringon suomia etuja, vaan kärsimme siitä. Jos emme mene äärimmäisyyksiin, voisimme saada paljon aikaan. Tärkein asia, jonka voimme oppia Auringolta, on Sen kyky antaa. Se antaa koko ajan. Se ei ota itselleen mitään, vaan vain antaa.
Tämän Auringon valtavan antamisen voiman takia meillä on sadetta, saamme satoa ja meillä on eläviä olentoja. Jos meillä ei olisi Aurinkoa, meillä ei olisi mitään. Vain Auringon rakkautta antavan voiman takia olemme päässeet tälle tasolle. Siispä meidän on opittava Auringolta se, että meidänkin on kehitettävä antamisen voimaamme. Jos katsomme ympärillemme, näemme ihmisiä, jotka vain ajattelevat: ”Kuinka saisin rahaa ja saisin pidettyä sen itselläni?” Vaikka Minä antaisin rahaa tilaisuuksien järjestämiseen, jotkut miettivät kuinka siitäkin voisi säästää. Vaikka Minä olen antanut rahaa käyttöön, he pyrkivät aina säästämään kaikessa. Miksi? Koska ihmisillä on taipumus pitää kiinni jostakin. Jos joku menee torille ja huomaa, että hinnat ovat nousseet ja kysyy: ”Miksi?
”, saa vastauksen: ”Koska muut ovat nostaneet hintoja, niin minäkin nostan.” Jos tavaroiden omakustannushinnat eivät nouse, miksi myyntihintoja nostetaan? Heillä on taipumus aina imeä energiaa muista. Jos haluan järjestää jonkun pienen juhlaseremonian, niin ihmiset sanovat Minulle: ”Shri Mataji, te ette voi onnistua siinä.” Kun kysyn: ”Miksi? ”, vastaus on, että ihmiset ovat korruptoituneita ja syövät (kahmivat) rahaa. Kun Minä syön ruokaa, he syövät rahaa, ja ehkä me emme siksi oikein tulee toimeen keskenämme. Se on niin absurdia. Ne, jotka ovat vastuussa maan hyvinvoinnista, ne, jotka hallitsevat ja joille Jumala on suonut voiman, hekään eivät ymmärrä, että meidän pitää antaa. Meidän on opittava antamisen taito Auringolta: olemme syntyneet tänne antamaan emmekä ottamaan.
Meidän on saavutettava täydellinen muutos sisällämme ja ymmärrettävä, että meidän pitää antaa eikä ottaa. Meillä pitää olla intohimo antamiseen. Samoin kuin silloin, kun äiti tietää: ”Tänään poikani tulee käymään”, hän ajattelee innokkaasti: ”Mitä voisin tehdä hänelle mitä ruokaa voisin laittaa hänelle?” Tällainen on äidissä oleva intohimo. Vaikka hänellä ei olisi aineksiakaan, hän voi lainata niitä naapurilta ja valmistaa pojalleen jotain herkkua. Hänellä on aina tunne, että ei ole tehnyt riittävästi. Jos meillä ei ole tällaista kollektiivista sisäistä intohimoa, ja jos emme tunne tällä tavalla muita ihmisiä kohtaan, ei mikään maa voi kehittyä, ei omamme eikä mikään muukaan. Mutta meillä on aina vain tarve ottaa muilta, ryöstää muita, lainata muilta, pettää muita. Tämän tarpeen takia lapsemme saavat kärsiä, me saamme kärsiä emmekä pysty saavuttamaan mitään tässä maassa. Mieheni suvun kotiseudulle haluttiin rakentaa tekojärvi.
Hallitus antoi sitä varten tuhansittain rahaa. Mutta järveä ei saatu koskaan rakennettua. Sanottiin, että järveä varten kaivettiin kuoppa, mutta sitten se peitettiin, koska vettä ei löytynytkään. Mutta tosiasiassa kuoppaa ei koskaan kaivettukaan. Minne rahat sitten katosivat? Ne lähetettiin Sveitsiin pankkiin. Sitten pankit lainaavat uudestaan rahaa Sveitsistä ja lähettävät ne taas Sveitsiin. Jos Aurinko käyttäytyisi tällä tavalla, emme selviäisi päivääkään. Jos Hän ’söisi’ itse kaiken, mitä me söisimme? Tänään me juhlimme Sankrantia.
Sankranti tarkoittaa eräänlaista ’krantia’ (vallankumousta), jonka avulla opimme antamaan. Kaikki sanovat, että meidän pitää tottua antamaan, mutta suurin osa ihmisistä uskoo, että pitää lahjoittaa jotain papille. Monet ihmiset myös saarnaavat antamisen taidosta vain täyttääkseen omat taskunsa. Tällainen ei merkitse yhtään mitään. Esiin nousee aina kysymys kenelle annetaan ja miksi. Tosiasiassa meidän pitäisi kaikessa vapaudessamme nähdä itse mitä annamme maallemme, veljillemme, siskoillemme ja naapureillemme. Meidän ei pitäisi olla itsekkäitä, vaan antaa täydestä sydämestämme, niin että saamme antamisesta täyden ilon. Kun annamme täydestä sydämestämme, sitä iloa ei voi verrata mihinkään muuhun iloon. Jos haluamme tuntea vain tällaista iloa, silloin meidän pitää juhlia tänään Sankrantia. Meidän luonteestamme pitäisi tulla samanlainen kuin Auringolla.
Mitä tahansa Hän tekeekin, Hän ei tunne tekevänsä mitään. Hän tekee kaiken ’akarmassa’ (ilman, että tuntee tekevänsä jotain) ja antaa itsensä hehkua antaen teille iloa, valoa ja elämisen riemua, ja Hän ravitsee teitä. Näemme Auringon joka päivä, ja monet tekevät myös ’namaskarin’, mutta teemme sen ilman, että imisimme itseemme Hänen antamisen ominaisuuksiaan. Kerroin teille erään pienen asian: jokaisen sahaja-joogin tulisi istuttaa pihalleen ’banyan’-puu (viikunapuu). Miksi meidän pitäisi saada valtiolta rahaa tätä varten? Puun istuttaminen ja aidan laittaminen puun ympärille ei vaadi paljon rahaa. ’Bidin’ (tupakka) polttaminenkin maksaa enemmän. Yrittäkää tehdä tämä pieni asia, että muut näkevät, että ainakin te teette jotakin. Siitä huolimatta me vain ajattelemme kuinka saisimme rahaa toisilta, miten voisimme ryöstää toisia ja säästää rahaa toisten kustannuksella. Tällaisten sisällämme olevien taipumusten takia maamme ei voi koskaan kasvaa.
Aikaisemmin meillä ei ollut tällaisia taipumuksia ihmisissä, vanhoina aikoina. Voin kertoa, että nuorena ollessani näin ihmisiä, jotka uskoivat vain antamiseen, eivät ottamiseen. Näin heidän vain antavan, he eivät pitäneet ottamisesta. Vanhemmatkaan eivät pitäneet siitä, että heidän lapsensa ottivat jotain muilta ihmisiltä ja käskivät heidän palauttaa saamansa. Muistan vieläkin, kuinka isäni taloon oli teetetty hopeasta muutama tuoli ja auringonvarjo. Kaikki kyselivät isältä: ”Miksi teetit nämä hopeaesineet?” Vastaus oli: ”Kun meille tulee hääseremoniat, niin lainaamisen tai vuokraamisen sijaan on parempi pitää ne kotona koko ajan, sillä jos meidän täytyisi vuokrata, niin joskus emme saisi niitä ajoissa, koska aikaisemmin lainanneet eivät ehkä olisi palauttaneet niitä. Joskus näitä aurinkovarjoja ei löytynyt, kun joku ei ollutkaan palauttanut niitä ja ne hävisivät.” Eli se, mitä halusin sanoa on, että jos meillä on rahaa, meidän pitäisi sijoittaa se johonkin yhteiseen. Jos haluatte rakentaa sulkapallokentän, niin sille kentälle pitää kaikkien päästä pelaamaan, eikä meidän pidä sanoa, että vain omat lapset saavat pelata kentällä.
Jos joku ostaa auton, meidän pitää kuljettaa sillä kaikkia lapsia kouluun. Näin meidän pitäisikin ostaa iso auto, että kaikki lapset voidaan kuljettaa kouluun. Tällainen tapa olla yhteisöllinen ja hyödyllinen kaikille, meidän pitäisi oppia Auringolta. Ja tänään on erityinen päivä, jolloin voimme oppia tämän Auringolta. Ja meidän pitää antaa lupaus: ”Minä teen jotain yhteisöllistä.” En ymmärrä, miten ihmiset voivat syödä ilman, että pitävät huolta tavallisesta kansasta. Ette huolehdi edes naapureistanne, tai tee mitään tavallisten ihmisten hyväksi. Kerroin, että on hyvin pieni asia istuttaa puu. Meillä on niin paljon joogeja Maharashtrassa, että jos jokainen istuttaisi yhden puun ja huolehtisi siitä, se auttaisi varmasti kaikkia. Siispä pyydän teitä kaikkia tekemään jotain yhteisöllistä ja olemaan hyödyksi kaikkia kohtaan.
Mutta ei pidä koskaan ajatella kuinka paljon sillä ansaitsee, ja kuinka paljon siitä saa rahaa. Siitä ei pidä tulla samanlaista tapaa kuin antaisimme rahaa papille. Olisi avattava sydämensä ja tehtävä jotain rakkaudella yhteisön hyväksi ja tunnettava siitä tuleva ilo. Sen pitäisi tulla tavaksi. En sano, että muiden pitäisi saada kaikki ilmaiseksi. En ole sanonut, että teidän pitää tehdä jotain ilmaiseksi ulkomailta tuleville ihmisille. Jos katsotte heitä, näette, että he ovat tuoneet teille mukanaan monenlaisia lahjoja. Olen tietysti avustanut siinä paljon. Mutta he ovat myös tuoneet paljon lahjoja itsekin. Kun näin nämä lahjat täällä, ajattelin että ne olivat niitä, jotka olin ostanut teille Roomasta, mutta sitten sain kuulla, että nämä lahjat he olivat ostaneet itse, eivätkä olleet tuoneet Minun lahjojani.
He tunsivat niin suurta iloa voidessaan tuoda teille niin paljon lahjoja. Italiassa he eivät edes tienneet kenelle nämä lahjat annettaisiin, mutta he eivät välitä siitä. He antavat Minun lahjoittaa ne täällä intialaisille sahaja-joogeille. Mutta Intiassa meillä on taipumus ajatella vain omia lapsiamme ja omaa äitiämme. Ja äiti kävelee paikalle toista jalkaansa ontuen. Sitten sanotte Minulle: ”Minun äitini ei saanut hienolaatuista saria.” Ja kun Minulla ei ole sellaista, annan äidille yksinkertaisen sarin. Tällaisia ihmiset ovat täällä. Mutta ulkomaalaiset ovat täysiä vastakohtia. Kun he saapuivat, heillä oli mukanaan niin paljon lahjoja, että näytti kuin he olisivat tuoneet ulkomailta kaksi tonnia lahjoja.
Minunkin käsiäni alkoi särkeä, kun jaoin nämä kaksi tonnia lahjoja. Haluan vain sanoa, että he eivät odota saavansa teiltä mitään. Mutta teidän käytöksenne pitää olla sellaista, että voitte näyttää esimerkkiä. Ja teidän pitää näyttää, että ette ole millään tavalla alempiarvoisia: ”Me olemme täällä palvelemassa ja toivottamassa tervetulleiksi, kaikki, mikä suinkin on mahdollista, toteutamme epäröimättä.” Se ei maksa mitään eikä ole raskasta työtä. Meidän pitäisi vain muuttaa ajattelutapaamme. Jos emme Sahaja Yogaan tulemisen jälkeenkään pysty muuttamaan luonnettamme tällä tavalla, en usko, että pystymme muuttamaan koko ihmiskuntaa Sahaja Yogan avulla. Suurin ominaisuus meissä on toisille antaminen. Tämä ominaisuus meidän pitää imeä sisällemme. Sahaja Yogassa teidän Kundaliininne on herännyt, ja oivallatte henkenne, mutta hengen ydin on sellainen kuin Auringolla, ja se ydin on antaminen.
Olette ehkä nähneet sen kuvan Minusta, jossa Aurinko loistaa sydämessäni; itse asiassa Aurinko on sydämessäni, ja sen takia Minusta ei koskaan tunnu siltä, että Minun olisi otettava ihmisiltä jotain tai ryöstettävä ketään. En tiedä mistä kohdasta päätänne tämä heidän ryöstämisensä idea oikein tulee. Tämä on hyvin kummallista käytöstä. Sahaja-joogien ei pitäisi ajatella tällä tavoin, vaan päinvastoin, joka päivä miettiä mitä voisimme antaa tai tehdä muiden hyväksi. Juuri täällä Rahurissa olen aloittanut järjestön, jonka nimi on “SAHAJ STREE SUDHAR” tai “SAMAJSUDHAR” (naisten hyvinvointia edistävä yhdistys). Life Eternal Trustin kautta emme voi lahjoittaa rahaa naisten hyvinvointiin, joten meidän oli perustettava tämä järjestö. Järjestö on rekisteröity ja ihmiset Kanadasta ja muualta ovat valmiita lahjoittamaan rahaa, mutta täällä ei ole kukaan halukas työskentelemään tämän järjestön hyväksi. Jos paikalliset naiset ottavat tehtäväkseen työskennellä tämän järjestön hyväksi, vain silloin se voi onnistua. Olemme hankkineet maan ja kaikki rakennukset, mutta meillä ei ole aikaa omistautua tälle järjestölle. Miten me sitten pääsemme perille?
On muistettava, että ulkomailta tulee ihmisiä, jotka lahjoittavat rahaa järjestöllenne. He ovat tuoneet naisille neljätoista ompelukonetta. Naiset vain vetelehtivät täällä eivätkä tee mitään. Heidät voi pyytää tekemään työtä, jotta he ansaitsisivat sillä jotain. Ja he voivat menestyä. Ainakin tällaisia asioita meidän pitäisi yrittää miettiä. Sen sijaan me ajattelemmekin aina vain itseämme. Sahaja Yogassa mukana olevien pitäisi tietää, että tällaista itsekästä asennetta ei hyväksytä Sahaja Yogassa. Meidän pitäisi ajatella asiaa koko maailman edun kannalta. Pyhimysten elämä, ’vibhouti’, on olemassa maailman pelastamiseksi.
Ja tämä maailma on myös olemassa pyhimysten elämän pelastamiseksi. Niinpä pyhimykset saavat tällaisen asenteen siunauksena … (Vibhouti on tuhka, jolla Shiva on koristeltu.) Teistä on tullut pyhimyksiä ja teidän pitää käyttäytyä kuin pyhimykset. Pyhimyksen tärkein ominaisuus on antaminen. Ettehän ole koskaan kuulleet pyhimysten ryöstävän ketään? Jos pyhimys ajattelee huijaavansa, hän ei ole enää pyhimys. Niinpä meidän pitää koko ajan ajatella kuinka paljon ja mitä voimme antaa, kuinka paljon rakkautta voimme antaa. Ja kuinka montaa ihmistä voimme auttaa. Koko huomiomme pitäisi olla suunnattu tähän tarkoitukseen. Nykyään perustetaan hyväntekeväisyysyhdistyksiä vain tulevia vaaleja ajatellen.
Meidän ei pidä luoda mitään sen tyyppisiä yhdistyksiä, vaan sellaisia, joissa voimme työskennellä epäitsekkäästi, ja rakkautemme pitäisi olla ’nirvajya’ (epäitsekästä), eikä meidän pidä odottaa mitään vastineeksi. Rakkaudellamme ei ole mitään rajoja, se on loputonta rakkautta. Kun rakkautemme on tällaista, tiedämme automaattisesti mitä tehdä. Parannuksia pitää tehdä asteittain, ja jokaisen sahaja-joogin pitää osallistua tähän kollektiiviseen hyväntekeväisyyteen. Meidän pitää antaa aikaamme tähän tarkoitukseen ja työskennellä kovasti päämäärien eteen. Ei niin, että: ”Shri Mataji on täällä, Hän pitää puheen, ja kun Hän on mennyt, kaikki lopahtaa.” Nämä ulkomaalaiset ovat tehneet paljon. He ovat perustaneet kouluja ja aloittaneet sosiaalityön. Meidänkin pitää aloittaa jotain samankaltaista. Sahaja Yogasta ei saa tulla sellaisten ihmisten yhdistystä, jotka ovat oivaltaneet Hengen ja uivat ilon meressä, mutta ovat laiskamatoja.
Näin ei saa käydä. Meidän pitää yrittää nähdä miten voimme auttaa muita. Meidän pitää avata silmämme ja katsoa ympärillemme rakkaudella ja yrittää nähdä miten voimme auttaa muita. Toistaiseksi Minulla ei ole ollut mahdollisuutta muuttaa Intiaan. Kun tulen takaisin Intiaan, tulette huomaamaan, että panen kaikki töihin. Eli, kannattaa aloittaa työt ennen kuin palaan. Sahaja Yoga ei ole vain istumista ja meditoimista. Miksi tarvitsette Sahaja Yogaa meditoimiseen? Voittehan mennä Himalajalle. Jos haluatte jäädä tänne ja olla Sahaja Yogassa, silloin Sahaja Yogan täytyy auttaa tavallisia ihmisiä.
Mutta Sahaja Yogasta ei saa tulla samanlaista, kuin nämä nykyajan hyväntekeväisyysjärjestöt. Meidän pitää saavuttaa päämäärämme täysin vilpittömästi, ja vain silloin voimme sanoa, että Sahaja Yoga on vakiintunut. Olen saanut kuulla paljon ylistystä. Olen kuullut lauluja, ja olen tyytyväinen ja iloinen siitä, että ihmiset ovat tunnistaneet Minut. Mutta teidän on muistettava yksi asia – teidän pitää työskennellä, että tuntisitte itsenne, sillä te ette näe itseänne peilistä. Teidän pitää pystyä näkemään mitä olette saavuttaneet, aivan kuin aikaisemmin piditte huolta kodeistanne ja lapsistanne. Samalla tavalla, jos ette pysty työskentelemään kollektiivin hyväksi, silloin ette mielestäni ole saavuttaneet mitään Sahaja Yogan avulla. Olette jääneet entiselle tasollenne, ette ole edistyneet lainkaan. Kun ensi vuonna tulen tänne, teidän on kerrottava Minulle montako viikunapuuta olette istuttaneet. Toiseksi, teidän pitää kertoa Minulle mitä kollektiivista tai sosiaalityötä olette tehneet.
Jos vain katsotte ympärillenne, näette varmasti jotain kollektiivista työtä, jota voisitte tehdä, ja jota teidän pitää tehdä. Olen varma, että pystytte tekemään sen oikein hyvin. Siihen ei tarvita rahaa – teidän täytyy vain päättää sydämissänne. Kun aloitin Sahaja Yogan, olin antanut oivalluksen vain yhdelle naiselle, ja aloitin täysin ilman rahaa. En saanut apua keneltäkään, mutta silti aloitin Sahaja Yogan. Koska tein työtä vilpittömästi ja johdonmukaisesti, Sahaja Yoga on nyt levinnyt näin laajalle. Nyt jokaisella naisella ja miehellä on vastuullaan se, että kun esittelette Sahaja Yogaa suurelle yleisölle, voitte antaa myös todisteita yleisen hyvinvoinnin paranemisesta. Sitä varten ei tarvitse rikkoa mitään lakeja. Teidän ei tarvitse tehdä mitään väärää eikä mitään laitonta. Jos vain yksinkertaisesti avaatte silmänne, näette mitä voitte tehdä ihmisten yleisen hyvinvoinnin hyväksi, miten voitte parantaa ihmisten hyvinvointia.
Olen täällä antamassa teille kaiken voiman ja energian tehdä tätä työtä. Emme tarvitse siihen mitään ääniä, tai rahaa, tai mitään sellaista. Teidän pitää antaa Minulle lupaus, että ette odota mitään vastinetta ja alatte työskennellä ihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Joskus saattaa käydä niin, että kun ihmiset aloittavat jonkun hyväntekeväisyystyön, he alkavat etsiä siihen rahoitusta. Se on väärin. Meidän ei pidä heti ensimmäiseksi pyytää rahaa sellaiseen. Ensin pitää aloittaa työllä, johon ei tarvita rahaa. Jokainen ajattelee, että ilman rahaa ei voida tehdä mitään. Teillä on voimat, joten mihin rahaa tarvitaan? Jos joku naapurinne on sairas, silloin voitte mennä käymään ja yrittää lievittää hänen oloaan.
Se sijaan tuottekin sairaan Minun luokseni. Vähän aikaa sitten joku toi loukkaantuneen, kätensä murtaneen miehen luokseni. Sahaja-joogi olisi voinut hoitaa hänet parissa minuutissa ja saanut hänet kuntoon, mutta sen sijaan mies tuotiin Minulle, ja vielä kesken yleisötilaisuuden, ja pyydettiin Minua hoitamaan hänen kättään. Teitä on niin monta, ja kaikki voimat virtaavat käsienne kautta, mutta silti ette käytä niitä. Jos ette pysty hoitamaan edes tällaisia pieniä vaivoja, mitä hyötyä teille on olla sahaja-joogi? Joku sanoo: ”Äitini on sairas, isäni on katkaissut jalkansa.” Sen sijaan, että toisitte heidät luokseni, voitte hoitaa heidät itse. Teillä on voimat, käyttäkää niitä. Näin voitte hoitaa ihmisiä ilman vastapalvelusta ja täydellä ilolla. Voitte tuntea valtavasti iloa, kun tunnette, että ette tee mitään, vaan olette vain Jumalan instrumentteja ja elätte tässä maailmassa, tässä maassa ja annatte ihmisille jotain erityistä.
Se on todella suuri asia, todella suuri ymmärrys. Jos te kaikki päätätte työskennellä tällä tunteella, silloin pystytte tekemään jotain muiden hyväksi, ja muut ihmiset näkevät mitä Sahaja Yoga on. Nyt ihmiset ajattelevat, että Sahaja Yoga on sitä, että kaikki meditoivat yhdessä, siinä kaikki. Vaikka maassa olisi ongelmia, sahaja-joogit vain istuvat meditaatiossa. Eräs mies tuli luokseni ja sanoi: ”Vaimoni ei laita ruokaa.” Kysyin: ”Miksi?” Hän vastasi: ”Hän vain meditoi.” Sanoin: ”Niinkö? Kuka neuvoi häntä niin?” Hänen pitää ensin laittaa ruokaa, ja meditaatioon riittää viisikin minuuttia.
Olen antanut teille voiman ja energian valmistaa hyvää ruokaa. Näin teidän pitäisi luottaa siihen, että pystytte tekemään työtä. Minä annan teille voimat, te voitte ottaa ne käyttöönne. Jos te vain meditoitte joka päivä, se ei riitä. Teidän täytyy katsoa, mitä hyvinvointia annatte toisille. Mutta sen sijaan ajattelettekin aina vain omaa hyvinvointianne ja pyydätte Minua parantamaan poikanne, isänne, äitinne, tai pyydätte Minua järjestämään teille hyvän työpaikan. Haluatte myös, että tulisin teidän kotiinne, syömään, tekemään sitä ja tätä. Tällä tavalla te yritätte tyrkyttää tahtoanne Minulle, mutta entä te itse, mitä te voisitte tehdä? Teidän pitää aina yrittää muistaa, että teidän on tehtävä jotakin. ”Minä näytän Shri Matajille, mihin minä pystyn, että voin tehdä jotain erityistä.”
Meidän pitää päättää tämä lopullisesti. Näen silmieni edessä, kuinka Shri Gyaneshwara sanoi: ”Bolte piyushanche sagar.” (Sanat ovat kuin nektarin valtameri.) Missä se on? Haluan nähdä sen. Näin tänä suotuisana päivänä annan teille kaikki kauniit siunaukseni, että auttaisitte kaikkia, pitäisitte huolta heidän hyvinvoinnistaan, kohtelisitte kaikkia rakkaudella ja puhuisitte kauniisti, rakkauden täyteisesti. Hän sanoo, että kaikkien pitää laittaa kätensä tällä tavalla osoittamaan, että sitoudutte noudattamaan Äidin sanoja. Ja että pyrimme tekemään hyvää toisille ja olemaan ystävällisiä toisillemme. Olen kertonut heille, että meidän on oltava kollektiivisia, ei vain keskenämme, vaan myös muiden kanssa. Meidän pitää nähdä mitä ympärillämme tapahtuu, missä on vikaa, miten voimme auttaa. Meillä on monia sosiaalisia velvoitteita, joihin meidän pitää vastata.
Nyt olette saavuttaneet tason, jossa voitte tehdä sen ilman mitään sosiaalisia järjestöjä, jotka keräävät rahaa, ja joissa on pyhimyksiä ja muuta sellaista joutavaa. Mutta voitte katsoa ympärillenne, ketkä elävät puutteessa, ketä voisitte auttaa. Tällä tavalla voitte antaa todella positiivisen kuvan Sahaja Yogasta.