Shri Fatima -puja, St Georges, Sveitsi, 14.8.1988

Tänään olemme kokoontuneet tekemään pujaa Fatima Bi:lle, joka oli Gruha Lakshmin symboli, joten pidämme pujan Gruha Lakshmi -periaatteelle sisällämme.

Kotirouvan täytyy saada tehtyä kaikki työnsä, kaikki taloustyöt kotonaan, ja sen jälkeen hän voi peseytyä, ja samalla tavalla Minunkin piti tehdä paljon kaikenlaista tänä aamuna, ja vasta sitten pääsin tulemaan pujaanne, koska tänään kotitöitä oli paljon. Minun piti siis tehdä ne, kuten hyvän kotrouvan kuuluu. Gruha Lakshmi -periaatteen on kehittänyt Jumaluus, se ei ole ihmisen luomusta, ja kuten tiedätte, se sijaitsee vasemmassa Nabhissa. Gruha Lakshmi kuvastui Fatiman elämässä, ja Hän oli Muhammed Sahibin tytär. Hän syntyy aina gurulle, mikä tarkoittaa neitseyttä, puhtautta. Hän syntyy siskona tai tyttärenä. Fatiman elämän kauneus on siinä, että Muhammed Sahibin kuoleman jälkeen, kuten tavallista, oli fanaatikkoja, jotka luulivat voivansa ottaa uskonnon omiin käsiinsä ja tehdä siitä hyvin fanaattisen. Huomiota ei pantu kovinkaan paljon ihmisen ylösnousemukseen. Muhammed Sahibkin on kuvaillut vävyään monin sanoin. Ja Hän on ainoa – erästä toista lukuun ottamatta – Brahmadevan inkarnaatio, joka tuli maan päälle.

Ali tuli maan päälle, Hän oli Brahmadevan inkarnaatio – toinen inkarnaatio oli Sopandeva (Jnaneshwaran veli), jos menette Puneen, voitte nähdä siellä Sopandevan temppelin. Meillä on siis Ali ja Hänen vaimonsa Fatima, joka inkarnoitui vasemman Nabhin periaatteeseen. Hän pysytteli kotonaan, kotitaloudessaan ja suojasi itsensä eräänlaisella hunnulla, tai ’niqabilla’ peittääkseen kasvonsa. Se on symboli naiselle, kotirouvalle, jonka on suojeltava siveyttään peittämällä kasvonsa, koska Hän oli kaunis nainen, ja he olivat syntyneet erittäin väkivaltaiseen maahan, ja Hänen kimppuunsa olisi varmasti käyty, jos Hän ei olisi noudattanut tällaista pukeutumissääntöä. Kuten tiedätte, Kristuksen aikana, vaikka Maria oli Mahalakshmin inkarnaatio ja varmasti hyvin voimallinen persoona, eikä Kristus halunnut kenenkään tietävän mikä Hän oli. Vaikka Fatima oli kotona, Hän oli Shakti, niin hän salli poikansa, tai oikeastaan määräsi heidät taistelemaan niitä fanaatikkoja vastaan, jotka yrittivät kieltää Hänen miehensä arvovallan. Ja tiedätte, että pojat Hasan ja Hussein saivat surmansa siellä. On hyvin kaunista, miten Sitan Mahalakshmi tattwa otti Vishnumayan muodon vakiinnuttaakseen kotirouvan kauniin periaatteen. Hän oli hyvin voimakas, epäilemättä, ja Hän tiesi, että Hänen lapsensa tapettaisiin. Mutta näitä ihmisiä ei koskaan tapeta, he eivät koskaan kuole tai kärsi.

Se on draama, jota heidän piti näytellä, jotta ihmiset näkisivät oman tyhmyytensä. Sen seurauksena alkoi toisenlainen järjestelmä, jossa pyhimyksiä kunnioitettiin; kuten Intiassa ’šiiat’ kunnioittavat ’aulioita’, tai voimme kutsua heitä ihmisiksi, jotka ovat oivaltaneita, kuten Nizamuddin Saheb. Sitten meillä on ’chistit’. Ajmerissa meillä on Hajrat Chisti. Šiiat kunnioittivat kaikkia näitä suuria pyhimyksiä. Mutta he eivät silti pystyneet ylittämään uskontojen rajoja. Niin heistäkin tuli äärimmäisen fanaattisia. Ensinnäkin he eivät hyväksyneet toista uskontoa, jolla oli pyhimyksiä. He eivät halunneet kunnioittaa toiseen uskontoon kuuluvia pyhimyksiä, ja vaikka meillä oli sellainen suuri pyhimys kuin Shirdi Sai Nath, joka oli alun perin muslimi, ja kerrotaan itse Fatima kantoi häntä lapsena sylissään ja antoi eräälle naiselle. Emme kieltäneet, ainakaan mitä hinduihin tulee, Hänen pyhyyttään, mutta muslimit eivät hyväksyneet sitä.

Oli eräs toinenkin, jota kutsuttiin nimellä Haji Malang, joka asui lähellä Bombayta ja joka oli oivaltanut sielu. Hänkin ymmärsi šiiojen fanaattisuuden. Sana ’šiia’ tulee Siya-nimestä; Uttar Pradeshissa (Intian osavaltio) Sitaa kutsutaan Siyaksi. Sitajia kutsutaan Siyaksi. Ihmiset eivät tajunneet, että on olemassa pyhimyksiä, jotka eivät ole niin kutsuttuja muslimeja, mutta he ovat pyhimyksiä. He eivät päässeet eroon tästä ajatuksesta. Meillä on toinen pyhimys nimeltä Haji Malang, jota hindut palvoivat. Jotkut muslimitkin menevät palvomaan häntä, epäilemättä. Tämä Haji Malang oli aika huolestunut šiiojen fanaattisuudesta, ja niinpä hän valitsi muutamia hinduja palvomaan häntä, vastapainoksi. He tekivät kaikenlaista.

Tällaisia pyhimyksiä on monia. Kävin Phobalissa. Sinne on haudattuna eräs toinen pyhimys. Mutta kaikki hänen seuraajansa olivat riippuvaisia paikan tuomista tuloista, mikä on paha asia. Hindut tekevät samaa Hazrat Nizzamuddinin hautapaikalla. He kaikki ansaitsevat sillä, se on eräänlaista bisnestä. Tämä pyhimys siis kuoli ja hänet haudattiin sinne. Monet ihmiset olivat riippuvaisia siitä saatavista tuloista. Kun menin sinne, kysyin kuin ohimennen: ”Mikä on uskontonne?” He vastasivat: ”Olemme muslimeja”.

Kysyin: ”Mikä oli tämän kuolleen pyhimyksen uskonto?” He vastasivat: ”Ei pyhimyksillä ole uskontoa”. Sanoin: ”Miksi te sitten seuraatte uskontoa? Miksi ette seuraa hänen uskontoaan? Heillä ei ole uskontoa.” Myös sanskritin kielellä sanotaan: ’sanyaseilla’ (askeetikoilla) ei ole uskontoa. He ovat ’dharmatit’, he menevät uskonnon yläpuolelle. Mutta niin on käynyt jokaisen inkarnaation kohdalla, niin šiiojen, sunnien, hindujen, muslimien ja kaikkien, että ihmiset muodostivat fanaattisen ryhmän. Fanaattisuus itsessään on täysin uskonnonvastaista, vastoin sisällänne olevaa sisäistä uskontoa, koska se tuottaa myrkkyä. Se on myrkyllistä.

Se saa vihaamaan muita. Kun alatte vihata muita, se reagoi teissä kuin kauhea myrkky, joka syö kaiken kauniin sisältänne. Vihaaminen on pahinta, jota ihmiset voivat tehdä, mutta he pystyvät siihen. He pystyvät tekemään mitä ikinä haluavat. Eläimet eivät vihaa ketään. Kuvitelkaa! Ne eivät tiedä miten vihataan. Ne purevat, koska se on niiden luonto. Ne haavoittavat, koska se on niiden luonto. Ne eivät koskaan vihaa ketään.

Ne eivät ehkä pidä jostakin ihmisestä, mutta vihamielisyys, joka on myrkkyä, on ihmismielen erikoisuus ja ihmisen omaksuma. Vain ihmiset osaavat vihata. Ja tämän kamalan vihaamisen olivat muslimitkin tunkeneet sinne väliin, mikä ei sinne kuulu. ’Karbalaa’ ei luotu vihaa vaan rakkautta varten. Kaikki, mikä oli tehty rakkauden vuoksi, muutettiin vihaksi, jokaisessa uskonnossa. Pahinta koko asiassa on se, että ensimmäinen, vihaava osapuoli ajattelee, että toinen osapuoli on pahin, ja se toinen osapuoli ajattelee, että ensimmäinen osapuoli on pahin. Minkä säännön, lain tai logiikan perusteella he päättävät näin – se on heidän oma näkökantansa. Näin ihmiset sitten ryhmittyvät. Kun taas Gruhalakshmin periaate luotiin erityisesti voittamaan vihamielisyys, nujertamaan se kylmyys, jota kutsutaan vihamielisyydeksi, poistamaan ihmisten mielistä vihamielisyys – sitä varten Gruhalakshmi-periaate luotiin. Miten?

Perheessä, kotona Gruhalakshmi-periaatteen pitää nujertaa vihamielisyys lasten välillä ja miehen ja lasten välillä. Mutta jos nainen on itse vihamielinen, miten hän silloin voisi nujertaa sen? Hän on sen rauhan lähde, joka nujertaa vihamielisyyden. Intiassa meillä on suurperhejärjestelmä, teilläkin on sukulaisia, kuten enot, sedät, tädit, jne. Kotiäidin tehtävänä on tasoittaa, silottaa ihmisten särmikkyys, joka aiheuttaa kitkaa. Miehen täytyy kunnioittaa kotiäitiä. Sanotaan, että ’yatra narya pujyante, tatra ramante Devata’- ’siellä, missä kotiäitiä kunnioitetaan, siellä Jumala asustaa’. Meidän maassamme kunnia tästä lankeaa kotiäideille, sillä emme ole hyviä kansantaloudessa, politiikassa tai hallinnossa. Se on toivotonta. Miesväki on kelvotonta, he eivät tiedä mitään kotitöistä ja sellaisesta, naiset ovat pitäneet sen itsellään.

Mutta yhteisömme on ensiluokkainen, sitä pitävät kunnossa kotien naiset. Miehen pitää siis kunnioittaa vaimoa, se on hyvin tärkeää. Jos hän ei kunnioita vaimoaan, ei ole mahdollista, että Gruhalakshmi-tattwa (-periaate) pysyisi kunnossa. Se on tämän kotiäidin periaatteen vaalimista. Mutta jotkut miehet, aika monet, ajattelevat että heidän syntymäoikeuksiinsa kuuluu vaimon huono kohtelu, heidän piinaamisensa, huono kielenkäyttö, vihaisuus – jos hän on hyvä vaimo. Mutta jos vaimo on nalkuttaja, jos hän on ’bhuutti’, silloin miehet ovat nujerrettuja, täysin lyötyjä. Jos vaimo on ’bhuutti’, silloin mies yrittää aina ikään kuin miellyttää häntä ja olla äärimmäisen ystävällinen hänelle. Mies tietää, että vaimo on ’bhuutti’, ja pitää olla varovainen. Koskaan ei tiedä, milloin ’bhuutti’ käy kimppuun kuin käärme! Jos vaimo osaa nalkuttaa tai väitellä, silloinkin miehet pelkäävät.

Rakkaus puuttuu, he eivät tunne rakkautta ja kunnioitusta toisiaan kohtaan, vaan tilalla on kunnioittava pelko. Miehet pelkäävät sellaista vaimoa. Jotkut naiset ajattelevat, että jos he alkavat flirttailla, silloin miestä voi kontrolloida paremmin. Mutta naiset menettävät perusperiaatteensa. He menettävät itsessään olevan ’perus-shaktiutensa’, ja päätyvät lopulta vaikeuksiin. Gruhalakshmin perusperiaatteisiin kuuluu kunnioittaa omaa puhtauttaan, kunnioittaa sitä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Se tekee naisesta vakaan. Monet miehet tietysti käyttävät sitä edukseen. Jos vaimo on sävyisä tai kuuliainen, miehet korostavat sitä, että he hallitsevat vaimoaan kaikin puolin. Hyvä on!

Mutta tämän naisen, kotiäidin on tiedettävä, että hän ei ole kuuliainen. Hän on kuuliainen omalle hyvyydelleen, omille hyveilleen, omille ominaisuuksilleen. Jos hänen miehensä on tyhmä, hyvä on, hän on lapsellisen tyhmä, ei voi mitään! Mutta miehen on tiedettävä, että hänen täytyy kunnioittaa, muuten hän on toivoton tapaus, lopussa, täysin kelvoton. Ensimmäiseksi hänen pitää katsoa, että kotona olevaa naista kunnioitetaan Gruhalakshmina. Silloin siunaukset virtaavat. Mutta hänen ei pidä millään tavalla loukata vaimoa, olla epäystävällinen hänelle, korottaa ääntään tai pilkata häntä. Mutta vaimon on oltava sellainen, jota voi kunnioittaa. Olen monet kerran sanonut, jos vaimonne on dominoiva, niin antakaa hänelle kaksi läpsäystä poskelle, siitä vaan, ilman muuta. Vaimon ei pidä olla dominoiva, hänen täytyy poistaa toisten dominoivia voimia.

Hän on rauhan lähde, hän on ilon lähde ja hän on rauhantekijä. Jos vaimo aiheuttaa ongelmia, silloin voitte läpsäistä häntä pari kertaa, jotta hän tokenee. ’Gruhalakshmi-tattwa’ on molemminpuolista. Se ei riipu vain vaimosta tai miehestä, vaan molemmista. Jos vaimonne joutuu kärsimään takianne, silloin vasen Nabhinne ei tule koskaan kuntoon. Tai jos olette huono vaimo, vasen Nabhinne ei voi tulla kuntoon. Lännessä naisten ongelma on se, että he eivät ymmärrä mikä heidän voimansa on. 80-vuotias nainenkin haluaa vielä olla morsiamen näköinen. He eivät tunne arvokkuutta itsessään eivätkä nauti arvokkuudesta sisällään. He ovat kodin kuningattaria, mutta haluavat käyttäytyä kuin mauttomat, lapselliset tytönhupakot.

He eivät tunne arvokkuutta itsessään, he puhuvat liikaa ja käyttäytyvät tavalla, joka ei sovi kotirouvalle. He huitovat käsillään ja puhuvat tällä tavalla, aivan kuin kalanmyyjänaiset, kun he haluavat myydä kalojaan ja joutuvat väittelemään. Joskus he huutavatkin, olen kuullut heidän huutavan ja joskus lyövänkin miestään, se on kaiken huippu! Aluksi he alkavat vertaamaan itseään miehiinsä. Kuten, olen hyvin rikkaan miehen tytär, olen sellaisesta ja sellaisesta perheestä, mieheni on alempiarvoisesta perheestä, eikä hänellä ole rahaa eikä mitään, ei koulutusta, joten häntä voi kohdella huonosti. Häntä voi kohdella ilman kunnioitusta. Sellainen nainen menettää kaikki voimansa. Omalla tavallaan hän myös tuntee syyllisyyttä, koska ensinnäkin kenelläkään ei ole oikeutta halveksia ketään toista, ei etenkään Sahaja Yogassa. Silloin oman aviomiehen halveksunta on jotain aivan uskomatonta. Hän ei ehkä ole sahaja-joogi.

Hyvä on. Hän ei ehkä täytä vaatimuksia, mutta omalla käyttäytymisellänne, vahvuudellanne ja kaikella te pystytte pelastamaan hänet. Mutta miksi kadotatte itsenne dominoimalla, kuristamalla, pakotatte miehenne elämään… kuin jossain ankkalammessa. Sanotte hänelle: ”Ooh, loppujen lopuksi meidän pitää iloita. Laitetaan oma koti erillään muista, kukaan ei saa tulla sisälle.” Ei rottakaan astu sisään sellaiseen kotiin. Sekin, että sanoo: ”Nämä ovat minun lapsiani, minun mieheni, minun”, on vastoin Sahaja Yogaa, se on negatiivista ymmärrystä. Nämä ovat täysin absurdeja asioita, eivätkä ne sovi lainkaan sahaja-joogille tai -jooginille. Kaikki tällainen itsekkyys ja eristäytyminen on vastoin Sahaja Yogaa. Mutta vaimon pitää ajatella näin: ”Kuinkahan monelle minä nyt valmistaisin?”

Esimerkiksi, ”Tulee varmaan 50 vierasta.” Mies sanoo: ”Mutta vieraita tulee vain 10. Miksi teet ruokaa 50:lle?” ”Mutta ehkä he haluavat ottaa lisää.” ”No, miksi sitten on 50 lautasta?” ”Ehkä he tuovat ystäviä mukanaan.” Eli vaimo ajattelee anteliaisuuttaan. Hän nauttii anteliaisuudestaan. Olen tuntenut monia tällaisia. Vaikka he eivät ole edes sahaja-joogineita.

He sanovat: ”Tulisitko, kälyni, meille päivälliselle?” ”Voi, en pääse, on niin paljon kaikenlaista.” ”Etkö pääse? Laitan vain jotain pientä, mutta tulisit nyt.” Sitten hän alkaa heti miettiä: ”Mitähän vihanneksia torilla on? Mitähän ostaisin? Mikä olisi parasta?” Vaikka en ole heidän Gurunsa enkä heidän Äitinsä, olen vain sukulainen, mutta he haluavat ilmaista rakkauttaan ruoan kautta, he ovat ruoan tarjoajia – ’Annadha’. He ovat Annapurnia, ja tämä on yksi ominaisuus, anteliaisuus, jos naisella ei sitä ole, hän ei ole mikään sahaja-joogini. Uskokaa Minua.

Mies saattaa olla hieman kitsas, sillä ei ole merkitystä, mutta vaimon on oltava hyvin antelias, ja joskus hän saattaa salaa antaa rahaa, ei omille lapsilleen, vaan muille. Tällaisia kauniita naisia tarvitaan Sahaja Yogassa. Mutta tuntuu pahalta, kun joskus sahaja-joogi -naiset – eivät miehet – hyökkäävät Minua vastaan. Olen nainen itsekin, ja olen järkyttynyt, että naiset hyökkäävät Minua vastaan näin, minkä takia? Sahaja Yogassa ei harrasteta minkäänlaista alistamista, mutta kaikki tällaiset ajatukset alamaisuudesta ja alistamisesta tulevat teidän vääristä ideoistanne koskien omaa arvokkuutta ja omia käsityksiä asioista. Ette ole tietoisia itsestänne. Ette tiedä, että olette kuningatar, eikä kukaan voi alistaa teitä. Kuka voisi alistaa naista, joka hallitsee kotia? Jos vaikka aviomies sanoo: En pidä tällaisesta väristä! Hyvä on, antaa asian olla hetken aikaa.

Sitten joku tulee käymään ja sanoo: Onpa hieno väri! ”Aah, on se hieno väri, älä vaihda sitä.” Naisten täytyy ymmärtää miehiä. He katsovat asioita laajasti, eivät mikroskoopilla. He näkevät kaiken laaja-alaisesti. Tänään he sanovat jotain ja unohtavat sen huomenna, he eivät näe yksityiskohtia. He ovat liikaa näiden asioiden yläpuolella. He ovat näiden asioiden yläpuolella. Se teidän pitää ymmärtää! Mutta jos mies istuu hevosen selkään, minunkin pitää istua – ja pudota maahan.

Jos mies menee laskettelemaan, minäkin menen. Jos hän kehittää muskeleitaan, minäkin kehitän. Siihen ollaan menossa. Naiset alkavat näyttää aivan oudoilta. Ei tiedä mitä naisia nämä ovat valtavine muskeleineen, mutta ilman viiksiä. Tällaisia typeriä ideoita meillä on. Mutta ei ole kysymys minkäänlaisesta alistumisesta. Olette alamaisia omalle arvokkuudellenne, omalle siveydellenne, kunniantunnollenne ja ennen kaikkea hyveellisyydellenne, koska se on teidän vastuullanne. Jos mies on vastuussa jostain, hänen on vastattava siitä. Kuinka paljon riitoja aiheutatte?

Miten voitte olla riitaisia, kun teidän pitäisi olla rauhan rakentajia? Jos lähetämme kaksi rauhantekijää johonkin maahan rauhaa rakentamaan, ja he käyvätkin käsiksi toistensa kurkkuihin, mitä te sellaiseen sanoisitte? Te olette se, jonka täytyy tyynnytellä, jonka täytyy tuoda esiin sellaista rakkautta ja suloisuutta, että koko perhe tuntee rauhaa ja turvaa ansiostanne, koska olette äiti. Perheen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi seurassanne, ja tällainen rakkaus on teidän voimanne. Teidän voimanne on siinä, että voitte antaa rakkautta, ja rakkautta antamalla huomaatte rikastavanne sillä itseänne. Verratkaa vaikka sitä lahjojen määrää, jota annan ja jota saan. En tiedä pitäisikö Minun rakennuttaa uusi talo niille! Sanon ihmisille: ”Älkää antako Minulle henkilökohtaisia lahjoja. En ota vastaan henkilökohtaisia lahjoja.” Mutta siltikin, siitä huolimatta.

En tiedä, jos saan jotain rakkaudella, huolenpidolla. Se rakkaus itsessään ilmentää ja palaa takaisin, se on kuin runoutta. Joskus se yllättää. Annan yhden esimerkin omasta elämästäni, joka kertoo, miten rakkaus voi toimia. Olen ollut kotirouva alusta alkaen – ja olen loppuun saakka, luulen. Kerran Delhissä, kun odotin tytärtäni ja olin ompelemassa jotain hänelle ja istuin talon pihalla, kun kolme ihmistä käveli luokseni, yksi nainen ja kaksi miestä, ja he sanoivat: ”Me olemme… minä olen kotirouva ja nämä kaksi, toinen heistä on mieheni ja toinen mieheni ystävä, joka on muslimi. Tulimme luoksenne hakemaan suojaa, koska olemme pakolaisia.” Katselin heitä, ja he vaikuttivat Minusta oikein mukavilta, ihan kunnollisia. Sanoin: ”Hyvä on, voitte asettua asumaan kotiini.” Annoin heille huoneen talon ulkopuolelta, jossa oli keittiö ja kylpyhuone, ja ystävälle sanoin: ”Tuolla on vielä yksi huone, voit asua siellä, ja pariskunta voi asua täällä.”

Illalla veljeni tuli käymään. Hän alkoi huutaa kovalla äänellä: ”Mitä tämä on? Et tunne näitä ihmisiä, he voivat olla varkaita ja kaikkea, he voivat tehdä sitä ja tätä… Mieheni tuli ja liittyi kuoroon, koska olivat ystäviä! Hän sanoi… Kaikki miehet ovat samanlaisia, ja hän sanoi (veljelleni): ”Eihän Hän ymmärrä, Hän pitää näitä kolmea ihmistä täällä. Luoja tietää mitä sakkia he ovat, muka pakolaisia. Hän ei tiedä, yksi mies on muslimi, toinen hindu. Luoja tietää onko naisella yksi vai kaksi miestä”, kaikkea tällaista. Seuraavana aamuna he olivat unohtaneet koko asian. Sanoin: ”Hyvä on. Antaa heidän jäädä yhdeksi yöksi.

Sopiiko? En voi heittää heitä enää ulos tänään. Yksi yö.” Seuravana aamuna he olivat jo unohtaneet, että he asuivat siellä. Niin miesten tapaista! Ensimmäisenä päivänä kauhea meteli, kauhea meteli. Sanoin: ”Vain yksi yö. Lopettakaa huutaminen. Se loukkaa heitä. Annetaan heidän jäädä yhdeksi yöksi, että saavat rauhoittua.”

Seuraavana aamuna he lähtivät töihinsä. Heillä ei ollut aikaa. Vain viikonloppuisin he olivat aktiivisia, muuten eivät. Eli, he lähtivät töihinsä. Ja niin nämä ihmiset asuivat sitten luonani yhden kuukauden. Sitten tämä nainen sai töitä, ja hän lähti pois miehensä ja tämän muslimin kanssa. Mutta sillä aikaa Delhissä oli suuri mellakka, hyvin suuri, koska monia hinduja ja sikhejä tapettiin Punjabissa. Se heijastui Delhiin, ja siellä alettiin tappaa muslimeja. Kolme neljä sikhiä ja pari hindua tuli kotiini, ja he sanoivat: ”Olemme kuulleet, että teillä majailee joku muslimi.” Sanoin: ”Ei.

Miten se voisi olla?” He sanoivat: ”Täällä on muslimi. Meidän pitää tappaa hänet.” Sanoin: ”Katsokaa, Minulla on suuri ’teeka’ (bindi), voitteko uskoa, että Minulla olisi muslimi kotonani?” He ajattelivat, että hänen täytyy olla oikea hindu-fanaatikko! Niin he uskoivat Minua. Sanoin: ”Katsokaas, jos aiotte sisään kotiini, se tapahtuu vain kuolleen ruumiini yli, koska muuten en teitä päästä!” He pelästyivät aika lailla ja menivät pois. Tämä mies kuuli asiasta, tuli luokseni ja sanoi: ”Olen yllättynyt. Miksi riskeerasitte oman elämänne?”

Sanoin: ”Eihän se nyt ollut mitään.” Hänen elämänsä säästyi. Tästä herrasta, muslimiherrasta tuli suuri runoilija nimeltä Sahir Ludhianvi, ja naisesta tuli kuuluisa näyttelijätär… Kai nau ahe tenza? (Mikä hänen nimensä on?) Hän, joka esitti aina äitiä? Aah, Sachadev, Achala Sachadev. Tiesin kaiken tämän, että heistä oli tullut kuuluisia. Mutta en puhunut siitä kenellekään. Sanoin: ”Jos he saavat nyt tietää, että olen Bombayssa, he aivan hullaantuvat, eikä Minulla olisi aikaa sellaiseen.” Aloitimme sitten nuorille suunnatun elokuvakeskuksen, jotta voisimme tehdä heille hyviä elokuvia.

Kaikki muuttui farssiksi myöhemmin. He eivät kuunnelleet Minua, mutta joka tapauksessa. Ihmiset sanoivat: ”Meidän pitää saada Achala Sachadev äidin osaan.” Sanoin: ”Hyvä on, mutta älkää kertoko hänelle, että olen mitenkään mukana tässä.” Oli kulunut jo vuosia, ehkä noin kaksitoista vuotta. He menivät kysymään häntä osaan. Ja hän touhotti kuin näyttelijätär: ”Ei, ei – miten paljon saan siitä? En voi näytellä ilmaiseksi. Kaikki pyytävät ilmaiseksi. Miten voisin tulla teille ilmaiseksi.

Teidän pitää antaa minulle sari. Teidän pitää maksaa tämän verran rahaa.” He sanoivat: ”Tulkaa nyt ainakin ’muhuratiin’. Tulkaa ’muhuratiin'”, aloitukseen. ’Muhurat’ on aloitusseremonia. Hän tuli sitten, ja Minä olin siellä. Hän katsoi Minua eikä voinut uskoa, että oli tavannut Minut 12 vuoden jälkeen. Kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään. Hän oli kerta kaikkiaan sanaton, hän vain tuli ja halasi Minua ja sanoi: ”Missä olette olleet kaikki nämä ajat? Olen yrittänyt etsiä Teitä.”

Sitten hän alkoi kertoa Minulle elämästään. Sahir Ludhianvi oli siellä myös, ja hän sanoi: ”Miten tämä nainen on täällä?” Hänelle kerrottiin: Tämä on Hänen projektinsa. ”Voi Luoja, miksi ette kertoneet meille? Katsokaas, olemme Hänelle elämämme velkaa!” Kaikki olivat hämmästyneitä miten he muuttuivat. ”Ei mitään rahaa minulle, minä lahjoitan rahaa tälle projektille. Ei mitään vastaväitteitä.” Näettekö, olin tavallinen kotiäiti, tavallinen kotirouva. Minulla ei ollut paljon oikeuksia mieheni omaisuuteen tai muuhun, ja sitten veljeni, toinen dominoiva kaveri, nämä kaksi yhdessä olivat vähällä tappaa Minut sinä yönä kiukussaan ja vihassaan.

Tyynnyttelin heidät, ja kun sitten kerroin miehelleni ja veljelleni, he olivat ihmeissään. Sanoin: ”Nämä ovat ne ihmiset, ja heistä on nyt tullut tällaisia. Näettekö muutoksen, kuinka paljon he ovat…” Ja sitten he sanoivat vielä: ”Emme enää koskaan sano ei hyväntekeväisyysprojekteille. Tämä oli viimeinen virhe, jonka teimme!” Ja koko ajatus… ansaitsemisesta ja rahasta ja muusta kaatui kumoon. Tämä nainen on nyt näytellyt monissa hyväntekeväisyysfilmeissä, Ludhianvi kirjoitti paljon runoja hyväntekeväisyyteen. Nainen voi siis tehdä miehestä hyväntekijän, koska hän itse on hyväntekijä. Hänessä on niin paljon kauniita… hän on taiteilija! Ja hän pystyy luomaan kauneutta ympärilleen, kotiinsa, perheeseensä, yhteisöönsä, kaikkialle. Mutta kun ei!

Naiset haluavat taistella kuin miehet. He haluavat yhdistyksiä. He haluavat sellaisia… liittoja! He haluavat liittoja taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Myönnän, että jotkut miehistä ovat olleet todella julmia, jotkut lait ovat olleet todella julmia, sitä ja tätä, ja siitä täytyy sanoa miehille. Mutta tämä ei ole oikea tapa! On toisenlainen tapa parantaa näitä miehiä, jotka yrittävät tuhota naiset, sillä naisilla on eräs erittäin hieno ominaisuus, että ’ganat’ ovat heidän kanssaan, ja Shri Ganapati on heidän kanssaan. Hän ei koskaan ole miesten puolella, jos naiset ovat siveitä eivätkä yritä paljastaa ruumistaan, tai esitellä kauneuttaan ja yritä tehdä siitä eräänlaista pääomaa. Tällaiset naiset ovat äärimmäisen voimallisia, äärimmäisen voimallisia, ja he näyttävät urhoollisuutensa, kun tilanne on sellainen. Kuten Jhansi Ki Rani.

Hän oli tavallinen kotiäiti. Hän taisteli brittejä vastaan. Brititkin yllättyivät hänen urheudestaan ja sanoivat: ”Me voitimme Jhansin taistelussa, mutta kunnia kuuluu kuningatar Jhansille. Meillä on ollut monia tällaisia, kuten Noorjahan, ja Ahilya Nai. Meillä on ollut monia suuria naisia Intiassa, näiden instituutioiden takia. Oli Padmini ja Chand Bibi. Voisi mainita nimeltä monia naisia, jotka ovat olleet suuria naisia, jotka olivat kotirouvia. Naisen ominaisuudet ovat kuin Äiti Maan potentiaali, tai minkä tahansa energian potentiaali. Esimerkiksi sähkön potentiaali on jossain muualla. Näette nämä valot täällä, on aivan sama onko lamppuja yksi vai kaksi, mutta potentiaali on tärkein.

On siis ymmärrettävä, että olemme potentiaali, ja suojellaksemme potentiaaliamme meidän pitää arvostaa arvokkuutta, kunniaa ja hyvyyttä sisällämme. Miesten täytyy arvostaa naisiaan, jotka ovat tällaisia. Mutta miehet ovat sellaisia typeryksiä, että he eivät kunnioita naista, joka rakastaa heitä, joka on siveellinen, joka on hyvä, joka haluaa heidän muuttuvan kollektiiviseksi, joka haluaa heidän antavan ja olevan anteliaita, joka haluaa, että Sahaja Yogaa levitettäisiin, ja joka haluaa miehensä olevan onnellinen ja iloinen, ja että hänkin tulisi Sahaja Yogaan. Sen sijaan miehet juoksevat joidenkin outojen, tyhmien naisten perässä. Minkä takia pitää ihastua joihinkin ’bhuuttisiin’ naisiin, joku ’bhuutti’ heissä täytyy olla, en tiedä, kun miehet ihastuvat heihin. Kaiken tällaisen miesten huonon käytöksen takia naiset tuntevat turvattomuutta ja tulevat epävarmoiksi. Sen seurauksena sekä miehet että naiset kärsivät. Mies, joka laiminlyö vaimoaan ja kohtelee häntä tällä tavoin, sairastuu sen seurauksena verisyöpään (leukemiaan). Ja jos nainen käyttäytyy tällä tavalla, ja kohtelee huonosti miestään, sairastuu astmaan tai hyvin vakavaan kirroosiin, saa mahdollisesti aivovaurion, tai hän halvaantuu, tai hänen kehonsa kuivuu kokonaan. Sillä vasen Nabhi on niin tärkeä.

Jos vasenta Nabhia kiihdyttää liikaa, esimerkiksi juoksemalla ympäriinsä, hyppimällä paikasta toiseen ja olemalla hektinen, niin silloin vasen Nabhi kuumenee, ja teille kehittyy verisyöpä. Olen aina pannut merkille, että laihojen naisten aviomiehet ovat hermostuneita – miksi? Koska vaimo hyppyyttää häntä sinne tänne koko ajan. ”Tee sitä, tee tätä, et tuonut tätä juttua minulle! Minähän pyysin sinua tuomaan Coca-Colaa etkä tuonut! Et tehnyt niin!” Aivan kuin hän tekisi koko ajan syntiä. Ja mies on koko ajan todella hermostunut ja rauhaton. Mies saa jonkin sairauden hermostuneisuudesta ja vaimo piinaamisesta. Ei ole rakkautta.

Ei ole iloa. Ei ole onnea. Tämä niin kutsuttu vartalon palvonta, joka Luojan kiitos on nyt laantumassa, tulee meille Amerikasta. Se on laantumassa. Vartalon palvonta tekee ihmisistä kummallisia. Naisten täytyy olla aloilleen asettuneita. Heidän täytyy olla ’grahasthi’, eli ’talouteensa asettautunut’. Naisen pitää olla tyytyväinen omaan talouteensa. Jos hän koko ajan juoksee ympäriinsä eikä tahdo pysyä kotona, silloin hän ei ole tällainen kotirouva, vaan palvelijatar. On sanonta, jossa naisesta, joka oli palvelijatar, tuli kotirouva, mutta hän ei pystynyt lopettamaan hääräilyään, koska oli edelleen palvelijatar.

Hän ei asetu aloilleen talouteensa. Ketä varten talous on olemassa? Ei vain häntä itseään varten, ei, ei hänen miestään varten, ei, ei hänen lapsiaan varten, vaan toivottamaan toisia tervetulleiksi. Kuten Äiti Maa on levittänyt kaiken tämän kauneuden teille, jotta voisitte tulla tänne ja nauttia. On hyvin yleisesti nähty Sahaja Yogassakin, että puolisot avioliiton solmittuaan keskittyvät täysin vain toisiinsa ja jäävät pois Sahaja Yogasta. Sitten se vaikuttaa heidän lapsiinsa. Lapsista tulee nirsoja, kummallisia ja tottelemattomia, muita piinaavia. Heillä on myös fyysisiä ongelmia – se on rangaistus. Ei niin, että Minä rankaisisin, vaan oma luontonne rankaisee – jos laitatte kätenne tuleen, se polttaa. Kuka silloin rankaisee?

Rankaisette itse itseänne! Silloin lapsista tulee kummallisia. Jos teette vain oman perheen vuoksi, ruokaa vain itselle, vain omaan kotiin; jos tällainen itsekkyys valtaa miehen, niin Luoja varjelkoon sitä perhettä. Jos on kyse naisesta, se ei haittaa, ei niin paljoa ainakaan, mutta jos se on mies, on peli menetetty; että minun pitää saada talo, pitää saada työpaikka, pitää huolehtia lapsista, tämä on perheeni hyväksi. Meidän perheemme ei koostu yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta, vaan perheemme on koko universumi. Emme elä täällä itseksemme. Ja jos ryhdytte omavaltaisiksi ja eristäydytte, on Minun kerrottava teille yksi asia ja varoitettava teitä nyt, että niille, jotka yrittävät eristäytyä muista, koittaa vielä päivä, jolloin heidän päälleen lankeaa kauheita sairauksia, ja älkää silloin syyttäkö Sahaja Yogaa siitä! Sahaja Yogalla on oma kaunis Jumalan Valtakunta. Mutta Jumalan Valtakunnassa on oltava kollektiivinen. Huono vaimo voi aiheuttaa ongelmia, koska hän on… [epäselvä] ja aiheuttaa ongelmia, muodostaa ryhmiä, naisryhmiä, hän vierittää ’bhuuttejaan’ kaikkien päälle.

Tai hän saattaa olla hyvin tietoinen oppineisuudestaan, asemastaan, rahoistaan ja kaikesta – sitten hän yrittää pitää miehensä erillään muista. Sellaiset ihmiset joutuvat maksamaan siitä, mitä ovat tehneet. Eivät siksi, että se olisi Jumalalta tullut rangaistus. Gruhalakshmi Tattwa on Sahaja Yogassa hyvin tärkeä. Ihmiset, joilla on ongelmia Sahaja Yogaan tulon jälkeen, ovat suurimmaksi osaksi laiminlyöneet Gruhalakshmi-periaatettaan. Sillä jos Gruhalakshmi lakkaa toimimasta, se vaikuttaa keski-Sydämeen. Niiden naisten, jotka ovat tehneet tällaisia temppuja, pitää lopettaa se välittömästi, koska se on häpeällistä. Kukaan ei kunnioita sellaista naista. Tämä on hyvin todellista johtohenkilöiden ja heidän vaimojensa kohdalla. Johtohenkilön vaimo tai johtajuus on pienimmistä pienin niin kutsuttu arvo.

Kaikkein vähäpätöisin. Se, mitä olette saaneet, on paljon tätä enemmän. Jos pyhimystä pyytää ryhtymään kuninkaaksi, hän sanoo: ”Mitä? Yritätkö mahduttaa merta kuppiin?” Se on pienimmistä pienin, vähäisimmistä vähin. Ne, jotka ajattelevat elämän olevan palvelemista, ovat toinen tyhmä joukko ihmisiä. Elämä on nauttimista, ei palvelemista. Mutta palveleminen itsessään on nautintoa. Mutta jos vain pitäydytte palvelemisessa: ”Ooh, minä uhraudun, tämä on minun ’tapasyaani’!” Ei onnistu!

Lopulta olette kuin ’tapasvi’ (katumuksen harjoittaja), ja vartalo on ohut kuin kukkakeppi. Teistä voi tehdä ristikon! Sahaja Yogassa on kyse nauttimisesta, mutta vasta sitten, kun teillä on nauttimisen syvin olemus kaikkeen, voidaan puhua nauttimisesta. Jos poistetaan sokeriruo’on ydin sokeriruo’on varresta, mitä jää jäljelle? Samalla tavalla, jos niin kutsutusta palvelemisesta, ’sevasta’ (auttamisesta) ja ’tapasyasta’ puuttuu kaikki suloisuus, ei niillä ole merkitystä. Kaiken tämän syvin olemus on suloisuus, ja sen saavat naiset aikaan. Mutta kun he ovat niin tiukkoja: Älä sotke tätä. Pidä tämä puhtaana, pidä tuo suorassa.” Aviomies tulee kotiin aivan kuin joku rikollinen. Hänen täytyy olla kuin härkä posliinikaupassa, hänen täytyy.

Se on tavallaan hyvä asia. On mukavaa, kun hän ei tiedä mitään, se on jopa parempi teille. Mutta se, että pitää miestä koko ajan orjana, ”Tee tämä! Et tehnyt tätä minulle! Tee tuo minulle! ”, ei ole vaimon tehtävä! Hänen työnsä on samanlaista kuin Äiti Maan. Valittaako Hän? Ei ollenkaan. Hän antaa teille kaiken, niin paljon.

Se on Hänessä olevaa ravintoa. Hän on niin luova. Sellaiset voimat Hänellä on. Ei Hän piittaa siitä, antaako joku Hänelle jotakin. Hämmästytte, kun kuulette, etten vielä tähän päivään mennessä – ennen kuin vasta eilen – ole pyytänyt miestäni ostamaan Minulle mitään. Ensimmäistä kertaa pyysin häntä ostamaan Minulle kameran, ja illalla kuulette sitten, mitä hän sanoi. Täysin odottamatonta! En koskaan aikaisemmin! Hänellä oli tapana sanoa: Sinun täytyy kertoa minulle mitä haluat. Ensimmäistä kertaa pyysin jotain, ja katsokaa mikä tulos.

Sillä en ole aikaisemmin pyytänyt! Sellaisen naisen täytyy olla itsetyytyväinen, tyytyväinen itseensä, koska hänen täytyy antaa. Miten henkilö, jonka tehtävä on antaa, voisi vaatia jotakin? Hänen täytyy antaa rakkautta, koska hän on rakkaus. Hänen täytyy palvella kaikessa. Hänen täytyy antaa kaikki omaisuutensa, hänen täytyy rauhoittaa. Mikä vastuu, kuulkaa, mikä vastuu! Se on enemmän kuin pääministerillä, enemmän kuin kuninkaalla tai kellään, on naisen vastuu, ja hänen pitäisi olla ylpeä siitä, että hän on saanut osakseen sellaisen vastuun. Kotirouvalla on paljon enemmän vastuuta kuin Sahaja Yogan johtohenkilöllä. Mutta johtajien vaimot voivat olla kamalia, koska he ajattelevat olevansa johtajia.

Tämä rooli on pienimmistä pienin. Se on, kuten kerroin, aivan kuin valtameri kupissa. Heidän käyttäytymisensä muuttuu niin oudoksi ja absurdiksi, että saan vain hämmästellä. Minut naitiin perheeseen, jossa 100 ihmistä asui yhdessä, ja joka ikinen heistä ihannoi Minua. Jos menen jonnekin Lucknowssa, kaikki tulevat kaikkialta tapaamaan Minua, mutta jos mieheni menee sinne, ei kukaan tule. Sitä hän aina valittaa. Hän on sukulainen, Minä en, ja he tulevat katsomaan Minua, eivät häntä! Jos en olisi antanut heille rakkautta, jos en olisi antanut heille kaikkea, mitä he halusivat, he eivät olisi tulleet luokseni. He ovat säilyttäjiä, toistensa säilyttäjiä. Heidän ei tarvitse säilyttää mitään itselleen.

Meillä on, kuulkaa, joukossamme monia typeriä naisia, monia typeriä naisia. Kutsumme heitä hindiksi nimellä ’buddhu’ (idiootti), ’buddhut’. Koska he eivät tiedä mikä voima heillä on. He eivät tiedä mikä vastuu heillä on. Olen esimerkkinä heille. Tämä on Minulle todella vaikea ongelma, koska käytännössä noin 60%:lla johtohenkilöistä on kauheat vaimot. Täytyy sanoa: ka-ma-lat! Ja Sahaja Yoga uppoaa ’plums’ mutaan heidän mukanaan. He eivät pysty elämään ashramissa, heidän pitää saada ruokansa, miesten täytyy varmistaa, että he saavat ruokansa. Mutta kun heidän tehtävänsä olisi ruokkia jokainen, pitää huolta jokaisesta, ja vasta aivan viimeksi he voivat syödä itse.

Jokaisella täytyy olla vuode, heidän pitää katsoa, että kaikki nukkuvat, heidän pitää peitellä kaikki lapset, ja vasta sitten he voivat nukkua itse. Mutta kun ei, he istuvat alas, heistä tulee ’mini-matajeja’ tai ’suurempia-kuin-mataji’. ”Hakekaa minulle se! Tuokaa tuo! Tehkää tuo! Tehkää tämä!” Suurin osa heistä ei osaa laittaa ruokaa. Jokaisen johtohenkilön vaimon on kokattava ja opeteltava ruoanlaittoa. Se tuli nyt pakolliseksi. Heidän täytyy kokata.

Ja täydellä sydämellä. Heidän pitää pystyä kokkaamaan ja tarjoamaan ruokaa muille rakkaudella. Se on Annapurnan minimivaatimus. Eikä miesten pidä etsiä heistä virheitä. Jos he alussa tekevät virheitä, silloin rohkaiskaa heitä. Rohkaiskaa heidän ominaisuuksiaan, rohkaiskaa heidän hyvyyttään ja suloisuuttaan. Olen myös huomannut, kuinka jotkut todella hyvät naiset, jotka ottivat hyvin aktiivisesti osaa Sahaja Yogaan, ovat kadonneet naimisiinmenon jälkeen. Aviomiestenkin pitää olla sahaja-joogeja – poissa hekin. Joskus he tulevat, joskus, kun Minä olen paikalla, muuten heitä ei näy. Kysyin tätä tänään Arnaudilta, ja hän kertoi, että monet ovat täällä sellaisia.

Se tarkoittaa, että aviomiehissä on jotain vialla, koska ennen avioitumistaan he voivat paremmin. Kuinka todella tärkeä onkaan tämä Gruhalakshmi-periaate sisällämme, jotta voisimme olla yhdessä, jotta voisimme kasvaa yhdessä, tuntea yhteenkuuluvuutta kaiken aikaa, sitä ykseyttä, joka on sisällämme. Eilen lupasin kertoa teille ”ragoista’. ’Ra’ on energia. ’Ga’ on sanskritia, ’ga’ ’gayathi’ tarkoittaa: ’se, mikä menee sisään’, ’mikä menee kaiken sisälle’, eli eteeriset ominaisuudet. Eteerinen… joka menee… Mitä tahansa laittaa eetteriin, ja sen voi vastaanottaa missä tahansa. Eli, ’raga’ on energiaa, joka menee eetteriin ja koskettaa henkeä. Sitä on ’raga’. Ja nämä ’ragat’ ovat jotain samanlaista kuin kotiäiti. Jos vaikka seisotte soittamassa sotilasorkesterissa, kyllästytte siihen ’vasen oikea, vasen oikea, vasen oikea’.

Mutta kaunis sävelmä on soinnukas, melodinen. Ja tämä melodia itsessään kertoo kauneudesta. Se tapa, jolla kotiäiti koristaa kotiaan. Hän saa kaikki rauhoittumaan ja tuntemaan onnea. Sitten hän pitää huolta kaikista. Kaikki tietävät, että hän on läsnä. Kuvitelkaa tämä, se olisi nykyaikaisen tyylin mukaista, että kutsutte ihmisiä lapsenne syntymäpäiville ja otatte kakkua ensin itsellenne, koska olette talon emäntä. Miltä sellainen näyttäisi? Se on, kuulkaa, yhtä naurettavaa. Jos talon emäntä menisi näin aina kaikkien edelle.

Hänen pitää olla taustalla, koska hänen täytyy pitää huolta muista. Täytyy huolehtia kaikista, ja siitä ’ragassa’ on kysymys. Se ottaa huomioon kaikenlaisen kulmikkuuden. Jos vaikka joku tulee hyvin hermostuneena ja huolissaan kotiin töistä, istuu alas ja laittaa ’ragan’ soimaan. Se rauhoittaa. Se tekee levolliseksi. Kun ihmiset tulevat kotiin viideksi päiväksi, he elävät siellä kuin… en tiedä miksi sitä kutsuisi, ei edes kuin hotellissa, elävät kuin telttaleirissä, ja lähtevät kuudentena päivänä meren rannalle ja asuvat hotellissa. Kukaan ei halua asua kotona, koska pariskunnan välillä ei ole Gruhalakshmi-periaatetta. Mutta ’ragaa’ varten on parempi istua alas ja rauhoittua. ’Ragasta’ voi nauttia vasta sitten, kun on rauhoittunut.

Voitteko kuvitella jonkun nauttivan ’ragasta’, kun hän on hermostunut. On siis rauhoituttava, ja rauhoittaminen on naisen työtä, joka on talon emäntä, ja miehen pitää toimia, eli rauhoittua. Kuten olen monet kerrat kertonut, vasemman Nabhin toimintaan tulee nykyaikana enemmän häiriötä, ja monet lapset ovat jo syntyessään hektisiä. Se johtuu siitä, että vaimo… Tavallisesti ennen Intiassa mies nousi ylös aamulla, kävi peseytymässä eikä vaimo ollut koko ajan hänen vieressään. Vaimo oli valmistamassa ruokaa ja huolehtimassa lapsista. Jos vaimo roikkui koko ajan kiinni miehessään, se oli merkki ikävystymisestä. Mies ikävystyy, vaimo ikävystyy, ja seurauksena on avioero. Siksi pitää olla muita kiinnostuksen kohteita, kuten lasten kaitseminen, taloustyöt, Sahaja Yoga, ja muuta sellaista. Kun sitten mies on peseytynyt valmiiksi, hän istuu alas, Intiassa hän istuu alas maahan. Nyt me istumme sitten pöydällä, no saamme ainakin istua – ei pöydällä, vaan pöydän ääressä, tuolilla.

Eikä vaimo mene silloin sanomaan: Miksi teit sillä tavalla? Tai: ”Yksi nainen haastoi riitaa…”, tai: ”Tapasin erään naisen, joka kertoi, että sinä olet sellainen ja tällainen.” Ei! Hän sanoo: ”Syöhän nyt ruokasi”. Sen takia Intiassa, jos miehen pitää näyttää suuttumustaan, hän ei syö ruokaansa kotona, tai hän pesee alusvaatteensa itse vaimon nähden. Tällä tavalla he osoittavat suuttumustaan. Sitten vaimo leyhyttelee viuhkalla miestään hiljalleen ja kertoo hänelle mukavia asioita, kuten vaikka: ”Tänään, tiedätkö mitä! Poikani nousi ylös ja sanoi: ’Minä rakastan isää kovasti'”. Ja mies: ”Todellako?” ”Kyllä, kyllä.

Kyllä hän sanoi niin.” Ja mieskin tietää, että vaimo ei puhu aivan totta, mutta hän haluaa kertoa kaikkea mukavaa, ja vielä: ”Minusta sinun äitisi voi nyt paljon paremmin. Minä taidan mennä katsomaan häntä. Ja sinun siskosi tulee käymään, niin ajattelin, että ostaisit hänelle sarin.” Kaikenlaista tällaista pientä mukavaa hän juttelee miehelleen. Ja mies syö nauttien ruokansa, pesee sitten kätensä ja menee töihin härkävaunuilla eikä autolla, koska autolla juuttuu aina ruuhkaan. No hyvä, ei ole enää mitään härkävaunuja, ei mitään viuhkoja. Täytyy vain olla tosi nopea. Elämä on nyt nopeaa. Olen kertonut, että täällä nopeassa maailmassa, pyörän ulkoreunalla meno on kovaa, mutta akselilla ei ole.

Eli, sahaja-joogien on oltava akselilla, ja miehen ja vaimon, vaunun oikean ja vasemman puolen pitää olla akselilla, ja vasen on vasen ja oikea on oikea. Naisilla valmistautuminen kestää aina kauemmin. Ei Minulla, Minulla kestää vähemmän aikaa kuin miehelläni, paljon vähemmän, mutta normaalisti. Eli, se on heidän tapansa. Mitä sitten. Naisilla on omat tapansa. He ovat naisia. Naiset pysyvät naisina, miehet pysyvät miehinä. Miesten pitää vilkaista kellojaan kymmenen kertaa. Naiset saattavat katsoa kelloa kerran, tai ehkä kello on hukassa tai rikki – jos he ovat oikeita naisia.

He eivät ole hermostuneita kuten miehet, he ovat erilaisia. Mutta he ovat naisia, ja te olette miehiä, ja Jumala on luonut miehet ja naiset. Jos olisi ollut tarkoitus luoda ’unisex’-ihmisiä, Hän olisi tehnyt niin, mutta Hän ei tehnyt. On siis hyväksyttävä se sukupuoli, joksi on syntynyt, ylväästi, kauniisti ja arvostaen – molempia. Ja teidän pitää tietää, että tämä (puja) on Naisen juhla! Intiassa meillä on sellainen tapa… Minut naitiin perheeseen, joka oli hyvin perinteitä kunnioittava, naisilla oli jopa tapana peittää kasvonsa. Kerran eräs veronkantaja, mieheni ystävä, kysyi vanhemmalta langoltani, voisiko hänen vaimonsa tulla tapaamaan Minua. Lanko vastasi: ”Totta kai, totta kai!” Mutta tehdäkseen asian helpoksi hänelle, hän otti vapaata työstään ja matkusti asioille toiseen kaupunkiin ja sanoi vaimolleen: ”Kerrotko, että Hänen pitää mennä käymään veronkantajan kotona.” Näettekö, kuinka kauniisti asia hoidettiin, kuinka kauniisti, eikä Minusta koskaan tuntunut siltä, että hän määräilisi Minua, koska tämä oli perheen tapa hoitaa asioita, joten kaikki hyvin.

Mutta tällaiseen tarvitaan puhdasta älykkyyttä. Jos mies on hölmö, hän vetää vaimonsa alas. Jos vaimo on hölmö, hän vetää miehensä alas. Jos vaimo on terävä-älyinen, puhuu hyvin ja tietää miten tehdä vaikutus ihmisiin, se ei tarkoita, että hän olisi hyvin älykäs. Kutsun kaikkein älykkäimmäksi sellaista, joka näkee asian hyväntahtoisuuden, kehittymisen ja lopullisen päämäärän. Sellainen henkilö on kaikkein herkin ja kaikkein älykkäin. Kaikki muu älykkyys on ’avidyaa’ (väärää tietoa) ja hyödytöntä. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa kirjan, joten jätetään se kirjaan, ja pidetään tänään puja. Jumala siunatkoon teitä. Onko kysymyksiä?

Tämä tarkoittaa, että tulen käyttämään rahaa johonkin. En tiedä, se ei ole mahdollista. En tiedä mihin käyttäisin. Rakastan käyttää rahaa, kaikkien pitäisi rakastaa. Sitä vartenhan raha on olemassa. Täytyy antaa toisille, ymmärrättekö. Miksi materia on olemassa? Materia on olemassa toisille antamista varten. Nauttikaa antamisesta. On niin nautinnollista antaa jotakin toisille.