Diwali Puja: Touch Your Depth

Chioggia (Italy)

Feedback
Share
Upload transcript or translation for this talk

Diwali Puja. Chioggia, Venice (Italy), 21 October 1990.

Oli suuri yllätys nähdä teidät kaikki mukana kulkueessa.

Itse asiassa odotin ja odotin ja ajattelin: ”Miksi ihmiset eivät tule kutsumaan Minua pujaan?” Se oli kaunis yllätys ja toi paljon iloa. Ilo tanssi silmissänne. Saatoin nähdä valot silmissänne, ja tätä on todellinen Diwali. Diwali tulee kahdesta sanasta: ‘dipa’ ja ‘awali’. Dipa, kuten tiedätte, tarkoittaa valoja, ja awali tarkoittaa rivistöä, monen monta valojen rivistöä. Se näyttää olevan ikivanha tapa, ja kaikkialla maailmassa, aina, kun ihmiset haluavat juhlia jotakin, he sytyttävät tulia. Tulia sen takia, että valo tuo iloa, tuo onnea. Niinpä voittaaksemme tietämättömyyden pimeyden, meidänkin on valaistava itsemme. Ja sen takia on tärkeää, että jokainen saisi Itseoivalluksen, jotta voisi tuntea valon sisällään.

Ja olette varmaan huomanneet, että oivalluksen jälkeen silmätkin loistavat. Jokaisen sahaja-joogin silmissä on valo. Tänä päivänä me palvomme Lakshmia, Lakshmi-periaatetta, joka on Nabhissamme. Lakshmi-periaate, jonka ymmärrämme; olen kertonut siitä monet kerrat, kuvaillut Lakshmia teille, että Hän seisoo lootuksen kukalla, ja Hänellä on kaksi lootuksen kukkaa käsissään. Se tarkoittaa, että Hän on niin hyväntahtoinen ja kiltti, että Hän ei painosta ketään. Mutta tavallisesti sellaista ei tapahdu. Kaikki, joilla on rahaa, yrittävät painostaa tai painaa alas muita. Sahaja Yogassakin olen tavannut sellaisia ihmisiä. Jos he ovat varakkaampia, he yrittävät painaa ihmisiä alas, organisoida ja kontrolloida heitä aivan kuin heillä olisi joku voima, jonka raha on heille antanut. Mutta Hän itse seisoo lootuksen päällä – se tarkoittaa kauneuden päällä.

Hänen kauneutensa näytetään siten, että Hän ei aiheuta ongelmia kenellekään, Hän voi seistä kukan päällä. Ensimmäinen asia, joka Lakshmin palvojien täytyy muistaa, että heidän ei pidä painostaa ketään, ei pidä puskea, ei kontrolloida eikä tuhota. Mutta Hänen jalkansa lootuksen kukalla ravitsevat lootusta. Hänellä pitelee kahdessa kädessään lootuksia. Lootus on kauneuden symboli ja vaalean punainen väri tarkoittaa rakkautta. Mitä se symboloi? Sitä, että henkilön, jossa on Lakshmi, jolla on rahaa ja vaurautta, pitää olla äärimmäisen antelias, kuin lootus, joka antaa kamalan, ötökkämäisen, mustan, pullean, pistävän, pienen kuoriaisen myös tulla kukkaansa nukkumaan. Ja Hän tarjoaa lootuksessa kauniin ja mukavan vuoteen sellaiselle henkilölle. Hän on musta ja hänessä on piikkejä, mutta hän tulee lepäämään, antautuneena. Sitten Hän peittelee kuoriaisen terälehdillään, tekee kaiken mukavaksi ja turvalliseksi.

Tällainen luonteenlaatu pitäisi olla henkilöllä, jolla on rahaa, muuten hän menettää rahansa hyvin nopeasti. Tai sitten hänellä on koko ajan epävarmuuden tunne rahoistaan. Hän ei tiedä mitä tehdä. Hän haluaa laittaa rahansa sinne, piilottaa tänne, tuonne, sinne. Sellaisessa ihmisessä ei ole ylväyttä. Ja heidän kotinsa on sellainen, että siellä ei koskaan tunne oloaan mukavaksi, koska he ovat koko ajan huolissaan, että matto menee pilalle, tämä menee pilalle, tuo menee pilalle, näin ei saisi olla. Mitä hyötyä on sellaisesta kodista, joka aiheuttaa päänsärkyä? Maalaisjärjellä ajateltuna! Kodin pitäisi olla sellainen, jossa voi elää vapaasti, ainakin kodin pitäisi olla sellainen. Mutta heti, kun meistä tulee materialistisia, ajaudumme ulos Lakshmi-periaatteestamme.

Kaikki vaurauden kauneus loppuu. Tiedän ihmisiä, joiden kotiin ei rottakaan astu jalallaan, saati sitten ihmiset. He kiillottavat hopeitaan ja messinkejään, he kiillottavat huonekalujaan, heidän kaunis kotinsa on koristeltu kalliisti, kauniilla tapeteilla. Mutta sinne ei rottakaan ei astu sisään. Tällaista länsimainen materialismi on: me kannamme suurta huolta kaikesta. Kysyin heiltä: ”Miksi kannatte niin paljon huolta?” He vastasivat: ”Koska tämä on sijoitus, ja meidän pitää myydä talo.” Kaikki on sijoitusta, he ovat varmaan itsekin sijoitus. Milloin he nauttivat siitä? He eivät voi nauttia vauraudestaan, koska kaikki näyttää olevan sijoitusta.

Heidän päänsä on sijoitus, tukka on sijoitus, nenä, korvat, kaikki on sijoitusta! Mitä hyötyä on syntyä ihmiseksi? Tehän olette pelkkää investointia! Ei ole merkitystä, jos talo myydään halvemmalla, saatte siitä pienemmän hinnan. Mitä merkitystä sillä on? Olettehan joka tapauksessa asuneet siinä. Mutta olen huomannut olevan tavallista, että jos on vieraita, ja lapsi läikyttää jotakin matolle, niin sitä ruvetaan heti siivoamaan vieraiden silmien alla. Se ei kuulu hyviin tapoihin. Mitä arvoa matolla on ihmiseen verrattuna? Lakshmi-periaate pitää ymmärtää niin, että materia on oman rakkauden ilmaisua varten.

Kuinka paljon teette muiden hyväksi, kuinka paljon voitte antaa muille. Tiedän ihmisiä, olen käynyt heidän luonaan, kun gruhalakshmi, talon nainen, ei tarjoa edes teetä ihmisille, ei mitään! Hän vain nauttii ja kantaa huolta matoistaan tai, en tiedä, saippuasta tai jostain. Se on niin alhaista, se ei ole edes ihmismäistä! Lakshmi-periaate tarkoittaa rakkautta. Hyvin harva ymmärtää tämän. Ihmisille Lakshmi tarkoittaa rahaa pankissa. Ei, sitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa rahaa tai muuta vastaavaa, jolla voi ilmaista rakkauttaan. Toinen symboolinen asia Hänessä on, että Hän on äiti.

Ja äiti vain antaa – ’nirvajya’. Hän ei peri korkoa siitä mitä hän antaa. Hän vain antaa. Hänen nautintonsa on antamisessa. Minäkin aina mietin mitä ruokaa voisin laittaa teille. Voisinko tehdä sitä, ostaa tätä, voisinko ostaa teille tällaisen lahjan. Diwali on Minulle hyvä päivä, kun voin antaa teille monia asioita, joita haluan antaa. Ja Minä pidän siitä! Mikään ei vedä vertoja antamisen ilolle. Jos on paljon tavaraa, se on päänsärky.

Se on päänsärky. Mutta jos ajattelee: ”Minun täytyy nyt ostaa lahja. Mitähän ostaisin … Ooh, Minäpä annan hänelle sellaisen, se sopii hyvin tälle henkilölle.” Se liittyy kollektiivisuuden tunteeseen, hyvin kauniiseen tunteeseen. Länsimaalaisten täytyy ymmärtää, että materialismi on mennyt liian syvälle heidän päähänsä. Kaikki pitää vakuuttaa, minkä takia? Jos meillä Intiassa on tällaisia ihmisiä, tunnen pari sellaista, jotka asuvat kaupungissa, pikkukaupungissa. Jos ihmiset näkevät näitä ihmisiä aamulla, he menevät ottamaan kylvyn! Tai jos he näkevät sellaisen ihmisen tulevan vastaan, he kiertävät toiselle puolelle katua. Kysyin: ”Miksi, hyvä mies, kun näit hänet …?”

”Hän on kamala materialistinen tyyppi! Parempi kiertää!” Mutta täällä lännessä, mitä voit tehdä? Kaikki ovat samanlaisia! Minne voi piiloutua? Meidän täytyy tajuta, kaikessa introspektiossamme meidän pitää tajuta, että olemme joutuneet liian syvälle materialismiin. Tämä ei tarkoita, että ette saisi ansaita rahaa. Tämä ei tarkoita, että teidän ei pidä tehdä työtä, että olisitte letargisia ja sanoisitte: ”Äiti on sanonut. Nyt eletään lootuksilla.” Ei niin.

Yrittäkää ymmärtää! Jos ansaitsette hyvin, se on antamista varten. Muussa tapauksessa tilanteenne huononee, olette aina huolissanne rahasta. Ja ne, joilla on rahaa, sen sijaan, että tuntisivat olevansa turvassa, vapisevatkin koko ajan tällä tavalla. Mitä hyötyä silloin on rahasta? On parempi, että ei omista mitään sellaista, joka saa vapisemaan. Parempi asettua asumaan pieneen majaan jonnekin ja nauttia Sahaja Yogasta! Lakshmi-tattwa ei ole rahaan kiintyneille. Jos otetaan koira tai vaikkapa aasi ja kiinnitetään sen selkään paljon seteleitä, kutsutteko sitä ’lakshmipatiksi’? Tai joku henkilö, joka leveilee kymmenellä autollaan, tai jolla on ylellisen hieno auto, ja joka on hermostunut ja levoton.

Kutsutteko häntä ’lakshmipatiksi’? Tällaisten ihmisten rahalla ei ole arvokkuutta. He ovat hulluja, heillä ei ole traditioita, heissä ei ole lempeyttä, ei mitään. He ovat kuivia, aivan kuin kaikki mehu sokeriruo’osta olisi puristettu pois, sellaisia he ovat. Eikä kukaan halua mennä sellaisiin koteihin. Suoraan sanoen, jos ruokailen sellaisissa kodeissa, alan voida pahoin. Minun Lakshmini ei pidä siitä. Teidän pitäisi tuntea kiitollisuutta, että voitte antaa toisille. Teidän pitäisi tuntea kiitollisuutta, että voitte tehdä muiden hyväksi. Tämä on ensimmäinen merkki sahaja-joogista.

Minun ei pitäisi sanoa tätä, mutta olen kuullut monelta, että ihmiset eivät halua antaa rahaa Sahaja Yogalle. He käyttävät rahaa kaikkeen muuhun. Naiset ostavat jotain, mitä se onkaan, kasvoihin, miksi sitä sanotaan? Kosmetiikkaa. Ja miehet ostavat jotain kallista, kelloja tai jotain. Mutta Sahaja Yogalle he eivät halua antaa rahaa. Teidän on tiedettävä, että Sahaja Yoga on koko maailman vapautumista varten. Mitä kosmetiikka tekee maailman hyväksi? Tai rannekello, mitä se tekee? Tai tapa, jolla pukeudutte, tai tapa, jolla pröystäilette, auttaako se maailmaa?

Olette täällä auttamassa maailmaa ettekä koristelemassa itseänne ja vain käyttämässä hyväksi Sahaja Yogaa! Se on hyvin siunauksellista. Sahaja Yoga on erittäin siunauksellista. Se antaa ensin häivähdyksen Lakshmista, että se antaa rahaa. Olette siunattuja. Ja sitten… se on myös ensimmäinen kiusaus, joudutte saaliiksi ja menetätte pelin. Lakshmi-periaate täytyy ymmärtää oikealla tavalla. Sahaja-joogeille se on hyvin tärkeää, koska se ei ole niin pintapuolista kuin luulemme. Se on paljon syvemmällä sisällämme, ja kun pääsemme syvälle itseemme, se näkyy. Voimme nähdä kaksi muutakin symbolia.

Vasemmalla kädellä Hän antaa. Olen useasti antanut tämän vertauksen, että jos avaa yhden oven, ilma ei tule sisään. On avattava toinenkin, että ilma kiertää. Hänen täytyy antaa. Kaikki he, joiden sisälle on kehittynyt Lakshmi-tattwa, he miettivät mitä voisivat antaa. Mutta he eivät anna huonointa mitä heillä on. Aivan kuin ystävä olisi roskakori: ”Aha! Tätä en tarvitse. Sen sijaan, että heitän sen menemään, voin antaa sen ystävälleni.” Ja sitten ystävä sanoo: ”Hyvä.

Tosi kiva. Anna sen toiselle ystävälleni.” Ja kaikkia ystäviä käytetään roskakoreina. Kaikki huono annetaan pois. Miten silloin pääsee syvälle itseensä? Jos voisitte antaa kaikkein parasta itseltänne, jos voitte valita vapaasti, teidän pitäisi antaa kaikkein parasta. Asian juju on siinä, että emme ole koskaan oppineet antamisen taitoa. Jos olisimme oppineet antamaan, se tuottaisi paljon iloa, olisi niin kaunista. Koska olemme niin egoistisia, me ymmärrämme, mikä tuo iloa meille, mutta emme ymmärrä, mikä tuo iloa muille. Kun ymmärrämme, mikä tuo iloa muille, silloin se ilo heijastuu meihin paljon suurempana, tuhatkertaisesti.

Mutta kuten kerroin, että äärialueilla toimivat molemmat. Yhdellä puolella ovat saidat, toisella puolella riistäjät. Eli jos teistä tulee anteliaita, riistäjät ovat kärkkymässä. Ja vastakohtana tulevat toisen tyyppiset ihmiset, jotka hermostuvat, jotka eivät tiedä mitä tehdä, minne mennä. Sahaja Yogassa teidän pitä luottaa ihmisiin, koko ajan. Antakaa. Joskus teitä tietysti riistetään. Sillä ei ole merkitystä, sitä teidän ei tarvitse varoa. Te ette ole tehneet mitään syntiä. Se, joka on riistänyt teitä, on tehnyt väärin ja hän joutuu siitä kärsimään, joten miksi kantaa huolta?

Tämän jumalallisen voiman avulla se, joka riistää, joutuu kärsimään. Ja te saatte takaisin kymmenen kertaa enemmän kuin mitä olette menettäneet. Tämä pitäisi sahaja-joogien ymmärtää, että olemme nyt tämän pyhän voiman siunaamia. Emme ole yksin. Se siunaa meitä koko ajan. Antaminen tarkoittaa sitä, että mikään ei ole minun. ”Minun, minun, minun, minun”, siitä täytyy luopua. Olin yllättynyt, että Sahaja Yogassakin länsimaiset ihmiset, jotka eivät olleet kiintyneitä lapsiinsa, kiintyivät heihin todella tiukasti. He ajattelivat vain omia lapsiaan eivätkä mitään muuta. Tämä on yksi itsekkyyden muoto.

Jos vain ajattelette omia lapsianne ettekä ketään muuta, silloin näistä samoista lapsista tulee paholaisia, jotka antavat teille opetuksen. Ja sanotte: ”Oi Luoja, ensi kerralla älä anna minulle lapsia, tämä riittää!” Mutta jos teette lapsesta kollektiivisen ja opetatte hänet antamaan muille ja iloitsemaan siitä, silloin lapsesta tulee jo pienestä pitäen hyvin antelias. Anteliaisuus on inkarnaation ominaisuus – ’aishwarya’. Aishwarya ei tarkoita vain rahaa ja vaurautta, vaan anteliaisuutta, joka voittaa rahan. Sitä on aishwarya ja se on merkki inkarnaatiosta ja sahaja-joogista. Yksi käsi on tällä tavalla. Se tarkoittaa, että Hän suojelee teitä. Jos rahan kanssa eläminen ei tunnu turvalliselta, heittäkää se menemään. Juoskaa sitä pakoon.

Se on päänsärky. Mutta Hän suojelee myös muita. Henkilöllä, jossa on Lakshmi, hänellä on perhe, lapsia ja kaikkia muita. Pahin asia, jonka olen nähnyt on se, että lännessä vanhemmat eivät anna lapsilleen yhtään rahaa, kun he aikuistuvat. He eivät enää pidä huolta heistä, mutta ovat kuitenkin hyvin omistushaluisia! Intiassa taas me uhraamme koko elämämme lapsillemme emmekä ole lainkaan omistushaluisia. Ja täällä ollaan omistushaluisia lapsenlapsistakin. Siksi perheet ovat täällä sellaisia kuin ovat. Koko järjestelmä on muuttunut kummallisella tavalla kaoottiseksi. Sahaja-joogien on tärkeää ymmärtää, että heidän pitää ensisijaisesti huolehtia lapsistaan, antaa heille kaikki mitä he tarvitsevat, ravita heitä, opastaa, mutta ei pilata.

Ja toiseksi, kun he ovat naimisissa ja heillä on lapsia, heidän ei pidä yrittää omistaa heitä tai heidän lapsiaan, heidän puolisoaan. Ja heille annettava suojelu on äidillistä suojelua. Jos työskentelette vaikka toimistossa, sairaalassa, tehtaassa tai missä tahansa, niin kaikki alaisuudessanne työskentelevät ovat lapsianne, heitä pitää kohdella sillä tavalla, ja heidän pitää tuntea sillä tavalla. Heidän täytyy tuntea, että se on kuin perhe. Kokeilkaa! Kerroin miehelleni: ”Kohtele toimistoasi kuin perhettäsi.” Ihmisiä tuli aikaisin aamulla Kalkutasta lentokoneella noin viiden aikaan. Valmistin ja tarjosin heille itse aamiaista. He olivat aivan tavallisia virkailijoita. Tällä tavalla suojelun kautta, hoivaamisen ja rakkauden kautta heistä tulee niin dynaamisia, ja tällä tavalla Lakshmi-tattwa kasvaa.

Muuten tulee lakkoja ja riitoja. Tämä on valaistumista! Sen takia ihmisen, joka on kapitalisti, on ymmärrettävä, että varallisuudella ei ole arvoa, jos ei osaa käyttää oikein Lakshmi-periaatetta. Sen takia heitä päätyy vankilaan tai hullujenhuoneelle, tai heistä tulee salakuljettajia, tai jotain tapahtuu heille. He joutuvat pois raiteiltaan. He eivät ole kunnioitettavia. En ole nähnyt yhtään patsasta miehestä, joka olisi seppelöity rikkauksistaan! Jos olet rikas, kukaan ei kunnioita sinua. Mutta jos olet antelias tai olet tehnyt jotain merkittävää. Jotain merkityksellistä – toisille, yhteiskunnalle, Sahaja Yogalle.

Nyt rakennamme ashrameita, meillä on erilaisia projekteja, mutta kun on kyse rahasta, sahaja-joogit ajattelevat: ”Ei, ei, se ei ole minun tehtäväni. Voin kyllä lähettää lapseni sinne. Äidin pitää huolehtia kaikista lapsista, Äidin pitää tehdä sitä, Äidin pitää selvittää tätä, Hänen täytyy antaa meille tuota. Hänen täytyy hoitaa kaikki, mutta entä minä? Minä laitan rahani pankkeihin, etenkin Sveitsin pankkeihin.” Jokaisen on siis päätettävä: ”Kuinka paljon rahaa lahjoitan Sahaja Yoga -työhön?” Minä en halua rahojanne. Rahaa ei pidä maksaa Sahaja Yogalle oivalluksestanne. Mutta jos tarvitaan tilat, jos pitää järjestää yleisötilaisuus, jos täytyy perustaa ashram tai jotain muuta, siihen tarvitaan rahaa. Jos sellaiseen pyydetään rahaa: ”Jokainen voisi antaa yhden punnan,” niin kukaan ei anna.

”Miksi minun pitäisi antaa punta?” Ja siitä on oikein kansallinen kilpailu käynnissä, kansallinen kilpailu. Se osoittaa, että ette vielä ole päässeet syvälle itseenne. Jos olisitte päässeet, te antaisitte ja nauttisitte antamisestanne. Teidän on päästävä syvälle itseenne. Eli valaistuminen ei vielä ole täydellistä. Sanon tämän teille kaikille henkilökohtaisesti, introspektoikaa ja tutkikaa itseänne. Katsotaanpa, laskekaa kuinka paljon rahaa olen antanut Sahaja Yoga -työlle. Laskekaa jokainen, henkilökohtaisesti. No, te annatte lahjoja Minulle, koska ajattelette, että se antaa teille siunauksia.

Kysymys ei ole siitä. Kysymys on: ”Kuinka paljon rahaa olen varannut tuloistani Sahaja Yogalle?” Tämä on tärkein kysymys Lakshmi-periaatteessa. Miten Mahalakshmi-tattwa muodostuu? Katsotaan ensin Lakshmia. Lakshmi on syntynyt merestä. Miksi Hän syntyi merestä? Hän syntyi merestä, koska Hänen isänsä on antelias persoona. Katsokaa merta. Se levittäytyy kaikkialle, sen vesi lämpiää niin, että siitä muodostuu pilviä.

Ja nämä pilvet liikkuvat ja törmäävät korkeisiin vuoriin, ja muodostuu sadetta. Siitä muodostuu jokia, jotka virtaavat takaisin mereen. Kaikki tämä, kun taas meri pitää kaiken suolan itsessään, kaikki suola jää mereen. Ja sitten meri antaa suolaa. Kristus on sanonut: ”Te olette suola.” Mitä suola on? Suola, joka antaa ruokaan maun, on teidän Guru-periaatteenne. Teistä ei voi tulla Guruja, teistä ei voi tulla johtajia, jos olette kitsaita. Ei voi. Kuinka kamalalta se näyttäisikään, kuvitelkaa!

Lakshmi on siis syntynyt Guru-periaatteesta. Ja tämä Guru-periaate alkaa toimia teissä, kun Lakshmi-periaate on herännyt teissä. Ei raha, en tarkoita rahaa. On kysymys Lakshmi-periaatteesta, kun alatte ajatella: ”Mitä mukavaa antaisin toiselle ihmiselle?” Kun alatte ajatella: ”Mitä voisin tehdä toisten puolesta?” Teidän täytyy olla todella lempeitä ja pehmeitä, ei kuivia, ei kuivia ihmisiä. ”Miten voisin ilmaista rakkauttani?” Ensimmäisenä on se, niin kuin meri levittäytyy kaikkialle ja sanoo: ”Antaa auringon ottaa vettä minusta, antaa sen kuumentaa minua, syntyköön siitä pilviä.” Samalla tavalla teidän pitää ymmärtää, että jos minä en salli Auringon, eli Hengen, haihduttaa vettä minusta, eli antaa muille, miten pystyn kehittämään tätä guru-periaatetta itsessäni. Merivedestä ei voi saada suolaa, jos siitä ei haihduta pois vettä.

Eli teistä ei voi tulla guruja ennen kuin annatte veden, vaurauden, teillä olevan rahan haihtua. Mutta jos ette ole tarpeeksi kypsiä, kuten meri, jäätte sellaiselle tasolle, että kuin hullut keräätte itsellenne kaiken maailman mutaa ja päädytte lopulta johonkin mielisairaalaan. Koska kaikki maryadat ovat hävinneet, kaikki dharma on hävinnyt. Miten ilman guru-periaatetta voi olla dharmaa? Ette ajattele ketään muuta, ette ajattele edes isäänne, äitiänne, ette ketään, ette ajattele kollektiivista työtänne, ette ajattele maailmaa. Se on liikaa. Kutistutte pienen, pienen, pienen, pienen pieniksi. Mutta kun Lakshmi-tattwa alkaa toimia, se on ensimmäinen aavistus rakkaudesta, rakkaudesta muita kohtaan. Tiedän, että te kaikki rakastatte Minua hyvin paljon. Mutta se ei ole täydellinen heijastus Äidistänne.

Teidän pitää rakastaa toisianne ja jakaa kaikki toistenne kanssa, rakkaudella. Silloin rakkauden ensi valo, Lakshmi, alkaa näkyä teissä. Kun toimitte tässä valossa, teistä tulee syvällisellä tavalla anteliaita, te nautitte anteliaisuudesta. Mutta olen huomannut, että ennen Sahaja Yogaa ihmiset eivät välitä lapsistaan, eivät välitä vaimostaan, eivät välitä mistään. He joko menevät pubeihin, tai heillä on muita naisia, tai jotain vastaavaa. Mutta Sahaja Yogan jälkeen kuin heiluri he heilahtavat toiseen äärimmäisyyteen. Silloin vaimosta tulee kaikkein tärkein. Vaikka vaimo olisi joku bhuutti, hän on kaikkein tärkein asia. Sitten lapset. Kuin haukat he tarraavat kiinni lapsiinsa, vaimoonsa, kotiinsa, tavaroihinsa.

Heille siitä tulee: ”Tämä on tärkein velvollisuutemme. Äiti on sanonut, että meillä pitää olla hyvä perhe-elämä.” Mutta en sanonut, että teistä pitää tulla perheidenne orjia. En sano, että teidän pitää rikkoa perheenne, mutta älkää musertako niitä omalla kapea-alaisuudellanne. Antakaa heidän kasvaa, antakaa heidän avautua. Eli te liikutte yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Teidän on tultava keskelle. Rakkauden on alettava tulla esiin ja ilmennettävä itseään kaikessa nöyryydessään. Te teette tätä itsenne hyväksi ette muiden. Jos Minä autan jotakin ihmistä rahallisesti, autan sillä Itseäni, koska en kestä nähdä tätä ihmistä vaikeuksissa, joten ei mitään kiitollisuudenvelkaa.

Ja teen sen salassa. En halua puhua siitä, koska nautin siitä salaa itsekseni. En nauti ajatuksesta, että teen tätä muiden hyväksi, vaan vain Itseni hyväksi. Ego, joka on sisällämme, paisuu isommaksi rahasta. Raharikkaan ihmisen huomaa kyllä. He erottuvat muista. He ovat erilaisia, tiedättehän. Mietitte: ”Tuleeko tämä jostain hullujen huoneelta?” ”Ei, ei, ei, ei, hän on hyvin rikas.” He näyttävät kuin olisivat hullujen huoneelta, mutta: ”Ei, ei, ei!

He ovat rikkaita, hyvin rikkaita!” He seisovat pää vinossa, hieman kallellaan, katsovat alta kulmain, todella tyhmiä ihmisiä. Tämä meidän pitää ymmärtää, että olemme päässeet eroon yhdenlaisesta typeryydestä eikä meidän pidä hypätä heti toiseen. Ja meidän pitää katsoa, että olemme täällä Sahaja Yogaa varten. Meidät on aivan erityisesti valittu Sahaja Yogaa varten. Meidän pitää saada Sahaja Yoga toimimaan eikä mitään muuta. Kaikki perheemme, kotiasiamme, kaikki, kaikki on vain Sahaja Yogaa, koska olemme omistautuneita, olemme siinä syvällisesti. Ja kaikki tällaiset kysymykset, että naiset dominoivat miehiä ja miehet dominoivat naisia, ne häviävät kaikki sillä hetkellä, kun päätätte, että meidän on herätettävä Mahalakshmi-periaate sisällämme. Ja Mahalakshmi-periaate on se periaate, jonka avulla te alatte etsiä totuutta eikä mitään muuta. Mutta miten pystytte etsimään totuutta ilman valoa kädessänne?

Kysymys ei ole mistään abstraktista asiasta tai jostain näytelmästä. ”Ooh, etsin totuutta silmät ummessa ja pimeys kädessäni, etsin totuutta!” Miten voitte omaksua Mahalakshmi-periaatteen, jos ette ole sisäistäneet Lakshmi-periaatetta itseenne? Vasta sitten, kun tunnette rakkautta toisianne kohtaan, olette tunteneet ja ilmaisseet rakkauttanne, olette anteliaita, olette nauttineet omasta anteliaisuudestanne, vasta sitten voitte nousta Mahalakshmi-periaatteen tasolle, mikä on henkinen periaate. Tämä henkinen periaate on vakiintunut sisällämme jumaluuksien kieltäymysten kautta. Katsokaa Sitaa. Hän syntyi suuren kuninkaan tyttärenä, naitettiin hyvin rikkaaseen perheeseen. Ja Hän joutui menemään viidakkoon ilman kenkiä, ja Hän joutui näkemään nälkää meidän takiamme. Kaikkea tätä Hän joutui kärsimään ja elämään ilman mukavuuksia, kunnes sitten tämä kauhea Ravana hyökkäsi Hänen kimppuunsa. Hän eli Ravanan luona ja säilytti siveellisyytensä ja puhtautensa, selviytyi koettelemuksistaan ja loi tämän Mahalakshmi-periaatteen.

Miksi Hän teki sen? Hänen olisi pitänyt antautua Ravanalle ja päästä näin helpommalla. Tavallisestihan ihmiset tekevät niin. Miksi Hän kärsi niin paljon? Koska Hän halusi elää jalompaa elämää, meidän takiamme. Hänen täytyi käydä läpi nämä koettelemukset meidän takiamme. Ja Hän teki sen. Voidaan sanoa, että Hän oli ensimmäinen Mahalakshmi-periaatteen inkarnaatio. Katsokaa Hänen taustaansa, mistä Hän aloitti ja minne päätyi. Sakshat Mahalakshmi [Mahalakshmi fyysisessä muodossaan] joutui käymään läpi kaiken tämän näyttääkseen meille, että jos haluaa saada sisälleen Mahalakshmi-periaatteen, niin millainen naisen täytyy olla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme nähneet Häntä missään.

Sitten Hänen jälkeensä tuli Radha. Radha tuli, Ra-dha. ’Ra’ tarkoittaa energiaa, ’dha’ on se, joka on saanut ravintoa, eli Radha. Jos katsotte Hänen elämäänsä, Hän työsti koko elämänsä ajan meidän Kundaliiniamme – ’Rāsa’. Täynnä suloisuutta, täynnä kaunista anteliaisuutta Hän tanssi, tanssi ja tanssi. Hänen jalkojaan särki usein, ja Shri Krishnalla oli tapana hieroa niitä. Eikä Hän lähtenyt Shri Krishnan mukaan. Kun Krishnasta tuli kuningas, Hän sanoi: ”Sinä voit mennä. Minä en tule. Minun on vielä työstettävä Mahalakshmi-periaatetta täällä ’gopien’ (paimentyttöjen ja -poikien) luona Hän jäi asumaan siihen pieneen kylään.

Kuinka antautunut Hän olikaan Shri Krishnalle, kuinka antautunut hän olikaan Viratan työlle. Sillä Hän tiesi: ”Minun on tehtävä Viratan työtä.” Ja niin Hän jäi sinne. Hänestä on paljon kauniita tarinoita. Tunnemme siis Radhan tästä toisesta Mahalakshmin kieltäymyksestä. Sitten kolmas tuli Kristuksen Äidin muodossa. Hän antoi lapsensa ristiinnaulittavaksi. Introspektoidaanpa hieman itseämme! Kuinka olemmekaan kuin haukat kiinni lapsissamme. Jos joku toruu lapsia, vanhemmat eivät pidä siitä.

Olen saanut raportteja Sveitsistä, että jos joku sanoo mitä tahansa lapsille, niin vanhemmat eivät pidä siitä. Eivät. Kukaan ei saa ojentaa heidän lapsiaan. Maria antaa lapsensa ristiinnaulittavaksi ihmiskunnan vapautuksen hyväksi. En voi edes katsoa ristiä. Kun olemme niin kiintyneitä lapsiimme, mitä me opetamme heille? Opetammeko lainkaan uhrautumista? Opetammeko heille jakamista? Opetammeko heille suvaitsevaisuutta? Opetammeko heille anteeksiantoa?

Päinvastoin, jos joku toruu lasta, emme pidä siitä, puhumattakaan ristiinnaulitsemisesta, puhumattakaan pienestä rangaistuksesta. Lapsesta on nyt tullut sahaja-joogien suurin koettelemus. Sanon sen suoraan, voin nähdä sen selkeästi. Lapsiin kiintyminen on niin suurta lännessä, että olen aivan hämmästynyt. Kaikkihan voivat saada lapsia, mitä ihmeellistä siinä on? Ihmeellisyys on siinä, millaisia lapset ovat. Huomenna nämä lapset …… Viekää se lapsi sivuun. Älä tee tuollaista. Mene ulos! Ole hyvä ja mene ulos äläkä tee tuollaista puheen aikana.

En pidä siitä, että naiset seisovat täällä ja liikuttelevat vaunujaan. Osoittakaa hieman kunnioitusta! Voitko tehdä tällaista kirkossa? Katsokaas, joskus en ymmärrä, että naiset eivät ymmärrä tiettyjä asioita protokollassa. Ole hyvä ja vie lapsi ulos äläkä pidä vaunuja täällä sisällä. Mene ulos! Kerro hänelle. Ettehän te vie lastenvaunuja kirkkoonkaan, missä ei edes ole Adi Shaktia istumassa? Sillä kysymys on periaatteessa teidän omasta lapsestanne, se tarrautuu teihin, kuulkaa, se tarrautuu teihin. Teidän lapsenne tarrautuvat teihin, ja te tarraudutte lapsiinne.

Meidän pitää siis ymmärtää. Annammeko lapsemme kasvaa suuriksi? Ovatko he anteliaita? Ovatko he pyhimyksiä? Ovatko he kauniita? Kuinka he puhuvat muille ihmisille? Ovatko he luottavaisia? Huomenna heistä tulee sahaja-joogien johtajia. Kuten Shivajin äiti, Jijamata, kuinka hän tekikään pojastaan suuren! Äiti on se, joka tekee lapsista suuria, ja jos hän koko ajan tavallaan tarrautuu lapseensa, ja lapsi tarrautuu äitiinsä, se on itsetuhoista, itsetuhoista teille ja itsetuhoista lapsille.

Mitä olemme tehneet lapsistamme? Jokaisen sahaja-joogin velvollisuus on varmistaa, että heidän lapsistaan kasvaa suuria ihmisiä, suurempia kuin te itse. Heidän täytyy pitää huolta maailmasta. Kun olette yhdessä lastenne kanssa, muovatkaa heitä, ravitkaa heitä rakkaudella ja kertokaa, että heidän pitää antaa rakkautta muille ihmisille. Ja että heidän pitää käyttäytyä siten, että kaikki tuntevat heidän kauttaan säteilevän rakkauden. Muuten heistä tulee paholaisia, sellaisia kuin Ravana. Ravana oli oivaltanut sielu, jonka hänen äitinsä pilasi, ja hänestä tuli paholainen. Jos ette halua lapsistanne tulevan paholaisia, ymmärtäkää aivan ensiksi se, että he eivät ole teidän lapsianne, he ovat Minun lapsiani, teidän hoiviinne uskottuja. Eikä teidän pidä tehdä lapsistanne kääpiöitä ja pieniä. Tämä näyttää olevan uusi kiusaus Sahaja Yogassa, jonka ihmiset ovat kehittäneet, joten olkaa varuillanne.

Halusin varoittaa teitä, koska meidän pitää tehdä lapsistamme kuin valoja. Valo palaa muille, ei itselleen. Puhumme valoista, Diwalista, hyvä on, mutta nämä valot palavat muita varten joka hetki. Opimmeko niiltä? Palammeko me muita varten? Tulevatko lapsemme palamaan muita varten? Teette heistä niin itsekkäitä. Lapsia on tulossa tuhansia ja taas tuhansia. Ja vaikka he ovat syntyneet oivaltaneina, näen, että te pilaatte heidät. Jos otatte timantin ja panette sen katuojaan, se katoaa.

Näin se on. Vaikka teillä olisi parhaita mahdollisia lapsia, te pystytte pilaamaan heidät sellaisilla typerillä ajatuksilla, että ”Tämä on minun lapseni, tämä on minun.” Näyttäkää lapsillenne hyviä asioita. Kertokaa heille mikä on hyvää. Kertokaa kuinka voi olla hyvä toisille, opettakaa pitämään huolta toisista, opettakaa hieromaan toisten jalkoja, kampaamaan hiuksia, ruokkimaan muita. Opettakaa heille! Antakaa heidän kantaa pieniä tarjottimia ja ruokkia muita, ruokkia lintuja, antakaa heidän kastella kukkia. Älkää tehkö heistä pieniä. Jotkut lapset ovat todella dynaamisia, suuria teille syntyneitä pyhimyksiä, mutta te pilaatte heidät, ja Minun on varoitettava teitä siitä, että jos haluatte antaa heille Mahalakshmi-tattwan, niin muistakaa, että kaikkien Mahalakshmin suurien inkarnaatioiden oli käytävä läpi nämä koettelemukset. Mitä Marian inkarnaatio opettaa meille?

Monet sanovat: ”Mitä Maria oli loppujen lopuksi? Hän ei ollut mitään.” Katsokaa Marian inkarnaatiota. Mitä Hän opettaa meille? Teidän pitäisi olla kristittyjä. Teidän pitäisi olla hinduja. Pitäisi. Mutta mitä meille opetetaan Mahalakshmi-periaatteesta? Viimeinen Mahalakshmi-periaate syntyi tänne Fatimana. Fatima, Gruha Lakshmi, pysytteli kotona.

Hän ei tuonut itseään esiin. Hän ei ollut sellainen, joka meni puhumaan ihmisille. Hän pysytteli kotona, hoiti talouttaan, hoiti lapsiaan ja teki heistä kaksi suurta taistelijaa. Hänen lapsensa ja Hänen miehensä taistelivat oikean asian puolesta, he taistelivat totuuden puolesta. Hän oli Gruha Lakshmi. Joskus Minua hämmästyttää suuresti sellainen, että kun televisiossa näytetään, että lapsi on kadonnut, niin äiti on se, joka puhuu, ei isä. Isä näyttää olevan enemmän shokissa kuin äiti. Äiti esiintyy mahtipontisesti, koska hän ajattelee, että hän näkyy televisiossa. Hän on unohtanut tuskansa, hän on unohtanut kaiken muun. Hän puhuu ja isä on hiljaa.

Isä on järkyttynyt enemmän kuin äiti. Hyvin yleistä, kuulkaa. Normaalisti äidin pitäisi olla shokissa. Mitä on sitten Mahalakshmin periaate? Ensimmäiseksi tulee uhrautuvaisuus. He uhraavat vaikka oman lapsensa totuuden alttarilla. Tietysti tällaista ei tarvita Sahaja Yogassa. Olette siunattuja ihmisiä, teidän ei tarvitse uhrata yhtään mitään. Mutta jos ette kehitä lapsianne asianmukaisilla tavoilla, he pitävät teitä vastuullisina ja sanovat: ”Miksi ette antaneet meidän kehittyä täydessä laajuudessa?” Jos huomaatte, että lapsenne on uppiniskainen, Jos huomaatte, että lapsenne on kitsas, Jos huomaatte, että lapsenne ei osaa jakaa rakkautta muille tai hän on dominoiva, hillitkää sitä välittömästi.

Lapset ovat hyvin teräviä, tavattoman teräviä. Heti, kun he tajuavat jäävänsä paitsi rakkautenne, he alkavat käyttäytyä kunnolla. Tämän Mahalakshmi-periaatteen täytyy kasvaa niin miehissä kuin naisissakin. Meillä on nyt perheitä, ja tämän täytyy olla kunnossa, että meditoiko koko perhe yhdessä? Opetammeko me lapsillemme oikeaa Shri Matajin protokollaa? Niin kuin tämä nainen toi lastenvaunut tänne sisälle – absurdia! Viettekö te lastenvaunuja kirkkoon? Tämä on enemmän kuin kirkko. Tajuatteko kenen edessä täällä olette? Ja tämä teidän pitää kertoa lapsillenne, koska elämme kaikkein suurenmoisinta aikaa.

Teidän aikanne täällä on kaikkein suurenmoisinta, suurenmoisinta henkisyyden aikaa, Jumalattaren voimien täydellisen ilmenemisen aikaa, jolloin teidän lapsienne täytyy olla todellisia kauneuden kukkasia. Älkää yrittäkö peittää heitä, niin että heidän sielunsa kuolevat heihin kohdistuvan niin sanotun rakkauden kuoren alla. Olemme nyt nähneet kolme Mahalakshmin periaatetta. Ja neljäs olen Minä. Minun työni on paljon syvempää, paljon laajempaa, ja siihen tarvitaan valtavaa kärsivällisyyttä. Se ei lähde toimimaan, jos uhraan yhdenkin teistä. Minun on uhrattava Itseni. Minun on uhrattava perheeni, niin sanottu perheeni. Minun on uhrattava uneni, uhrattava mukavuudet, kaikki mahdollinen auringon alla. Minun on uhrattava ne yhdestä syystä, että teidän Mahalakshmi-tattwanne alkaisi tulla esiin.

Sen pitää alkaa kantaa hedelmää. Tulitte Sahaja Yogaan totuuden etsijöinä ja jo Mahalakshmin siunauksin, ja jos asia on näin, tuntekaamme se. Me rakastamme Äitiämme. Miksi? Miksi rakastamme? Miksi rakastamme Häntä? Koska Hän rakastaa meitä. Mutta tämä rakkaus ei synny ilman ponnisteluja, ilman työtä, ilman uhrauksia. En tunne uhraavani mitään. En tunne lainkaan mitään sellaista.

Ulkoa päin katsottuna monet sanovat: ”Äiti, miten paljon Te matkustattekaan! Äiti, miten paljon Te teettekään tätä!” En tunne niin, koska nautin siitä. Ja tämä on tärkeää. Jos haluamme kehittää persoonallisuutemme täydellisiksi, meidän on tiedettävä, että rakkautemme ei voi olla pelkkiä sanoja. Meidän on tehtävä työtä. Tiedän ihmisiä, että kun on kyse työn teosta Sahaja Yogan hyväksi, he pakenevat paikalta. Missä he ovat? Kenelläkään ei ole aikaa, kaikki ovat jossain. Vain viisi kuusi ihmistä tekee työtä.

Ja missä muut ovat? ”Ooh, he tulevat vasta sitten, kun te tulette paikalle.” Millaisen työpanoksen olette antaneet? Millaisen työpanoksen olemme antaneet? Me vain nautimme kaikesta. Hyvä on. Mutta nauttiminen ilman työn tekoa, ilman minkäänlaisia uhrauksia ei voi tuntua täydelliseltä. Jos olette kiintyneitä mukavuuksiin, laiskotteluun, itsekkyyteen ja sellaiseen – tietysti ne ovat siellä – mutta te ette voi nauttia. Ette pysty nauttimaan. Voitte nauttia vain silloin, kun keskitytte nauttimiseen ja kaikki muu on unohtunut.

Nyt Äitinne on tässä edessänne. Näin eilen, että ihmiset olivat unisia. Tänäänkin monet istuvat täällä unisina, eivätkä saa silmiään auki. Miksi? Koska he eivät ole päässeet vielä sisälle tähän. Mutta Minä pystyn pitämään itseni hereillä kolme yötä, kymmenen yötä, kaksitoista yötä, ja voin nukkua yhden tunnin tai yhden vuoden, jos haluan. Koska kaikki on määräysvallassani. Miksi kaikki on määräysvallassani? Koska Minä rakastan. Tätä on rakkauden voima.

Rakkauden voima antaa täydellisen määräysvallan kaikkeen, kehoonne, mieleenne, egoonne, kaikkeen. Täydellisen määräysvallan, rakkauden voima. Kävin Kreikassa, ja tiedätte mitä kaikkea toin sieltä. Menimme erääseen liikkeeseen ostamaan jotakin teille Diwali-pujaan. Mutta ne olivat niin kalliita! Sanoin: ”Ei, ei, ei, ei, maksaa aivan liikaa, aivan liikaa.” Mutta he halusivat ostaa jotakin. Saimme selville, että niitä myytiin täällä Italiassa. Mutta voitteko uskoa, että täällä Padovan maakunnassakin? Kun teillä on puja täällä, niin lahjat saa ostettua täältä hyvin halvalla, kymmenesosalla hintaa!

Kuka järjesti kaiken tämän? Tämä rakkauden voima. Jos rakastatte jotakin ihmistä ilman ennakko-odotuksia, silloin tämä rakkauden voima antaa teille tulvimalla asioita, ideoita ja kaikkea. Mutta yrittäkää ymmärtää tämä: sen täytyy olla puhdasta rakkautta ilman miettimistä, puhdasta rakkautta, vain tunne, että minä nautin siitä, nautin kaikesta. Kuljin siellä koko päivän, ja Hamir oli aika hermostunut, että Äiti-paran täytyy pärjätä ilman ruokaa. Mutta Minä vain nautin siitä. Hänestä tuntui, että rasitan itseäni liikaa. Itse en tuntenut samalla tavalla, Minä vain nautin. Mutta tällainen nautinto ei ole mahdollista henkilölle, joka ei ole tullut yhdeksi puhtaan rakkauden kanssa. Ongelma on siinä.

Nautinnollisuuden lähde on tämä rakkauden voima, eikä se täytä sydäntä, jossa ei ole rakkautta. Niin yksinkertaista se on. Kun nyt vietämme täällä juhlaa tänään, mitä nämä valot ovat? Ne rakastavat. Ne palavat vain tuottaakseen teille iloa. Myös kukat ja hedelmät, koko luonto. Mitä hedelmät voivat tehdä, me syömme ne, me nautimme niistä. Ne pitävät siitä. Entäpä kukat? Ne aukeavat lyhyeksi aikaa, ne elävät, tuomme ne tänne, levitämme niitä maahan, me nautimme niistä.

Ne ovat iloisia siitä. Ne ovat iloisia, että saavat koskettaa Äidin Jalkoja. Mutta entä kun ne katoavat huomenna? Ne kuolevat huomenna. Ne eivät tule elämään kauan. Mutta tämä on niiden kaikkein suurin hetki. Jos kukalta kysytään: ”Mitä haluat?” Se vastaa: ”En halua itselleni mitään valtakuntaa, en halua mitään muuta, kuin että minut heitetään tielle, jolla Adi Shakti kävelee. Ei muuta. Muuta en halua.”

Mitä sellainen nauttiminen on, että emme halua itsellemme mitään valtakuntaa, emme halua yhtään mitään? Mistä siinä on kysymys? Siinä on kysymys rakkaudesta, joka virtaa teihin. Se täyttää teidät kokonaan. Se on niin ilmiselvää, että sen voi nähdä, se on elävä esimerkki aivan edessänne. Näin olen elänyt koko elämäni. En tunne itseäni uniseksi. Ette ole nähneet Minun koskaan nukkuvan missään tilaisuudessa, vai oletteko? Mutta Minä voin nähdä monen nukkuvan paraikaa. Heidät täytyy herättää.

En voi ymmärtää tällaista. Koska heidän sydämensä eivät ole auki. Jos he avaavat sydämensä, he eivät voi nukkua, vaikka haluaisivat. He istuvat Minun edessäni, minkä ihmeen takia he sulkevat silmänsä? Se on todella hämmästyttävää, että he menevät koskettamaan valokuvaa Jaloistani, ja nukkuvat sitten edessäni. Täysin käsittämätöntä! Teidän pitää tietää, että teissä kaikissa on tämä syvyys sisällänne. Kaikilla on tämä kauneus sisällään, mutta teidän on oltava riittävän älykkäitä näkemään, olemmeko päässeet koskettamaan sitä? Olemmeko uppoutuneet siihen täysin? Introspektoikaa.

Se mitä sanon, älkää ajatelko sitä muista, ajatelkaa itsestänne. Onko meillä se? Kun tänä Diwali-päivänä katselemme näitä kauniita valoja, jotka kohta katoavat, ajatelkaa, että ne ovat sen hetken ajan niin onnellisia. Olemmeko koskettaneet itsessämme sitä kauneutta, joka on ikuista sisällämme? Olemmeko päässeet kosketuksiin sen kanssa? Jos kysyy keneltä tahansa: ”Meditoitko?” Syötte ruokanne, hyvä. Miksi meditoitte…? Kysyin teiltä meditoinnista, miksikähän? Pidättekö huolta itsestänne?

Mitä näette edessänne? Tuhlaammeko elämäämme? Joka hetki on niin arvokas, jokainen päivä on niin arvokas, jokainen vuosi on niin arvokas. Sahaja Yoga etenee hyvin nopeasti, ja teidän on päätettävä, että nyt teidän Mahalakshmi-tattwanne on alettava kantaa hedelmää. Katsotaan. Olin niin onnellinen nähdessäni teidät niin onnellisina ja iloisina. Toivon, että voisitte antaa tätä iloa toisillenne. Se antaa Minulle suurimman nautinnon. Nyt ei tietenkään ole menossa mitään suurempia riitoja tai muuta, mutta huomaan, että on joitakin pienen pieniä asioita, joista ihmisillä on kummallisia ajatuksia toisistaan. Unohtakaa ne.

Te olette sahaja-joogeja. Ja mitä voisi tapahtua? Jokaisen on joka tapauksessa joskus kuoltava. Mutta ainakin olette saaneet elää henkisyyden, ikuisuuden elämää. Katsokaa vaikka näitä. Ne tietävät kaikki kuolevansa, mutta: ”Annetaan palaa niin kauan kuin pystymme!” Meissä on valo. Kaikilla ei ole sitä. ”Annetaan palaa!” Tämän kun ymmärrätte, niin saatte nauttia.

Jopa lyhytkin elämä kuin tähdenlento on arvokkaampi kuin ikävystyttävä elämä kuolleena. [Lapsi itkee, sanokaa äidille, että vie hänet pois.] Tämän takia on ymmärrettävä protokolla. On hyvin tärkeää ymmärtää protokolla, ja protokolla on tämä, että teidän ei pidä kyseenalaistaa Minua. Teidän ei pidä kyseenalaistaa eikä epäillä Minua. Tämä on hyvin tärkeää, jos haluatte pitää Sahasraranne auki. Jos teille tulee epäilyjä, niin tietäkää, että ette vielä ole päässeet perille. Olkaa hyvä, pitäkää Sahasraranne auki. Ilman auki olevaa Sahasraraa ette pysty tekemään mitään. Pois luovuttaminen ei ole mitään muuta, kuin että pidätte Sahasraranne auki.

Tällä tavalla te tulette kasvamaan. Mitä te voisitte luovuttaa Minulle? Voin luoda koko maailman kuten luon maailmoja toinen toisensa jälkeen. Mitä te voisitte antaa Minulle? Vain antautukaa. Teidän ei tarvitse antaa mitään Äidille, teidän pitää olla yhtä Hänen kanssaan, teidän pitää kadota Hänen sisälleen, nauttia Hänestä, tuntea Hänet. Se on päivä, jolloin koko tässä maailmassa vietetään täydellistä Diwalia. Näen lapsistani tulevan suurenmoisia tiedon, totuuden, rauhan ja ilon valoja. Sinä päivänä saan tuntea, että olemme saaneet työn valmiiksi. Vietetään tällaista todellista Diwalia.

Ja olen varma, että se päivä koittaa todella pian. Miksi emme voisi kilpailla tästä toisten maiden, kuten Venäjän tai Bulgarian kanssa sen sijaan, että kilpailemme kaikesta typerästä? Kilpaillaan! Paljonko meillä on sahaja-joogeja? Mitä annettavaa meillä on Sahaja Yogalle? Kaikki tämä saa aikaan todella kaunista itsekunnioitusta, koska ilman tietoutta Itsestä ei voi kunnioittaa sitä. Mutta nyt teillä on tieto Itsestä, joten kaikki tulee muuttumaan. Tänään halusin puhua teille enemmän kuin pujasta. Puja on lyhyt, Lakshmille ei pidetä kovin suurta pujaa, koska se on jo sisällänne. Mutta tässä lyhyessä pujassa halusin sanoa teille, että nyt teidän on kunnioitettava Mahalakshmi-tattwaa.

Mahalakshmi-tattwalla on neljä muotoa. Ensimmäinen on Lakshmi-tattwa, josta kerroin, että se on rakkaus, jolla ilmaisette Lakshmi-periaatettanne olemalla antelias. Sitten on Raja Lakshmi. Raja Lakshmi -periaate on sitä, että olette kuin kuningas: ”Minähän olen oivaltanut sielu! Olen kuin kuningas!” Kuninkaat eivät kerjää, eiväthän? Eli jos he kerjäävät, he ovat kerjäläisiä, eivät kuninkaita. Nykyään ei tietenkään voi tietää mitä kuninkaat puuhaavat. Mutta me olemme kuninkaita, kuninkaallisia. Kävelemme kuin kuninkaalliset.

Joskus kuitenkin näen ihmisten kävelevän tavalla, joka ei sovi sahaja-joogille, elävän tavalla, joka ei sovi sahaja-joogille. Meidän täytyy kävellä kuninkaan arvokkuudella. Ja kuningas on sellainen, joka antaa, joka ei ota mitään itselleen. Tämän Raja Lakshmi -periaatteen on tultava teihin, kaikkiin naisiin. Naisten ei pidä myöskään toimia muodin oikkujen mukaan. Jos alatte muutella tyyliänne, se tarkoittaa, että ette kuulu kuninkaallisiin. Vierailin Japanissa. Yllättävää kyllä, he olivat hyvin kunnioittavia meitä kohtaan, äärimmäisen kunnioittavia. En ymmärtänyt mistä se johtui; Minua ja tyttäriäni kohtaan. Kysyimme sitä tulkiltamme.

Sanoin: ”Miksi he käyttäytyvät niin kunnioittavasti meitä kohtaan? Minne tahansa menimme, he antoivat meille lahjoja ja kumarsivat meille.” Tulkki vastasi: ”He uskovat teidän olevan kuninkaallisia.” Kysyin: ”Miksi he uskovat meidän olevan kuninkaallisia?” ”Koska teidän hiuksenne on niin hyvin kammattu, ja koska te ette käy kampaajalla. Kuninkaalliset eivät koskaan käy kampaajalla laitattamassa hiuksiaan. Koska teidän hiuksenne ovat niin hyvin laitetut. Siksi he uskovat, että teidän täytyy olla kuninkaallisia.” Voitteko kuvitella? Jos näytämme ’bhuuteilta’, miten voisimme olla sahaja-joogeja?

Huomenna teidän pitää kantaa kruunuja. Meidän ei pidä pukeutua kuin kerjäläiset. Vai luuletteko, että se on merkki kuninkaallisuudesta? Teidän täytyy pukeutua hyvin, siisteihin, puhtaisiin vaatteisiin, ei niin kuin ’sanyasi’ (askeetikko), värikkäästi, kauniisti mutta arvokkaasti. Sen ei pidä olla mitään muotia. Muotia käyttävät tavalliset, moukkamaiset ihmiset. Kuningas ei omaksu muotia, eihän? Hän luo muotia. Hän ei omaksu sitä. Antaudutte siis muotien armoille.

Vastikään kuulin, että on muotia naisten keskuudessa kammata tukka tähän. Miksi pitää peittää Agnya sillä tavalla? Jos antaudutte näiden nykyajan markkinamiesten ja modernien aatteiden armoille, niin tietäkää, että teillä ei ole sahaja-joogin persoonallisuutta. Sahaja-joogilla on oma persoonallisuutensa. He eivät vaihda tyyliä, kun joku sanoo: ”Kaikki näyttävät tältä, siksi sinunkin pitää.” Hänellä on oma tyylinsä ja omat tapansa pukeutua. Arkielämässäkin kuninkaallinen on sellainen, koko hänen persoonansa kuninkaallinen arvokkuus. Ette ota rahaa muilta. Ette lainaa rahaa muilta. Luuletteko, että kuningas alkaessaan lainata rahaa, olisi enää kuningas?

Ja kuninkaallinen henkilö puhuu aina arvokkuudella ja myös kunnioittaa toisten arvokkuutta. Hän ei käytä mauttomia ilmaisuja, slangia. Hän puhuu kuninkaallisesti. En tiedä näistä slangeista, en tiedä niistä paljoakaan, mutta on hyvin muodikasta puhua slangahtavasti. Jos esittää jollekin kysymyksen, ”Öööh! Öööh!” Näinkö kuningas puhuisi? Kerron teille, että kaikessa käyttäytymisessä, jos tietää olevansa kuningas ja kuningatar, koko persoonallisuus muuttuu. Mutta jos istuttaa kerjäläisen kuninkaan tuolille, hän edelleen pyytää ohikulkijoilta: ”Antakaa, edes jotakin.” Kruunu päässään hän sanoo: ”Voi, antakaa minulle…” Nyt te istutte valtaistuimilla.

Sanskritiksi – tai hindiksi sanotaan ’virargj’, ’virargji’. Antakaa tämän valtakunnan näkyä käyttäytymisessänne. Jumalan valtakunta, näyttäkää se käyttäytymisessänne. Jos näytätte kurjalta, kuin tuberkuloosipotilaalta, miten voisitte kuulua kuninkaallisiin? Jos olette heikon honteloita, miten pystytte kantamaan miekkojanne? Joku aika sitten Minulle annettiin miekka pideltäväksi. Moni teistä ei varmaan pystyisi pitelemään sitä, se on niin painava. Mutta Kuninkaallinen Henki Minussa pystyy siihen. Samoin naiset, jos heidän pitää kantaa yllään kuninkaallisia pukuja. Jopa kruunun kantamiseen tarvitaan pää, joka sen jaksaa kantaa.

Tämä kuninkaallisen luonteen täytyy päästä sisään omaan käyttäytymiseenne, kun puhutte kenelle tahansa toiselle ihmiselle. Esimerkiksi kuninkaalliset eivät koskaan esitä kysymyksiä, eivät koskaan. ”Hmm,” he vain sanovat. ”Hmm.” Mutta kerjäläinen kysyy. Kutsumme häntä nimellä ’sawali’, hän, joka kyselee koko ajan. Miksi kuninkaan pitäisi kysyä mitään, kun hän tietää kaikki vastaukset? Miksi hänen pitäisi kysyä mitään? Tiedän muutamia tällaisia hankalia tapauksia. Sanotaan, että matkustan jonnekin.

”Haluatteko kuplivaa vettä vai tavallista?” ”Kuule, voin ottaa vettä kuin vettä, sillä ei ole merkitystä.” Sitten he kysyvät: ”Otatteko valkoisen vai punaisen kamman?” ”Ihan sama, kumpikin käy.” Heidän kyselemisensä jo kyllästyttää niin, että: ”En halua mitään. Menisittekö nyt pois tieltä, kiitos.” Toinen tyyli on: ”Minulla on probleema, probleema.” Ei ongelma, vaan probleema. ”No, minkälainen probleema?” ”En tiedä voinko enää jatkaa työssäni.”

Probleema. Kun itse on ongelma, tämän täytyy sitten olla se probleema. Mutta Äiti ei sano, älä välitä. Hän ehdottaa jotakin. ”Mutta kun sitten niin ja niin”, sitten Hän ehdottaa toista ratkaisua. ”Mutta silloin niin ja niin”, ja Hän ehdottaa kolmea eri ratkaisua. Äiti ehdottaa kymmentä eri ratkaisua. Lopulta ihminen unohtaa, että kysymyksessä on hänen ongelmansa ja ajattelee, että tässä keskustellaan Äidin ongelmasta. Kuningas ei tee tällä tavalla. Kuningas antaa ratkaisuja, hän ei kysele ratkaisuja.

Miten hän muuten voisi olla kuningas? Kun kerran päätätte, ”Minä olen kuningas ja minä aion ratkaista ongelmani,” ongelmat ratkeavat näin (sormia napsauttamalla). Kerronko Minä teille koskaan ongelmistani? En myöskään käytä koskaan tätä sanaa – probleemi. Se on moderni sana. Sanaa ’probleemi’ tapasimme käyttää vain matematiikassa ja ehkä geometriassa. Todella! Emme tienneet, että sitä käytetään elämässä yleensä. Jos siis olette kuningas, ratkaisette ongelmanne. Jos ratkaisette ongelmanne, olette kuningas.

Jos ette pysty ratkaisemaan ongelmaanne, olette kerjäläinen. Ja sitten halvat tavarat. Halpojen materiaalien, halpojen tavaroiden, halventavan kielen, kaikenlaisen halpa-arvoisen käyttö ei ole kuninkaalle sopivaa. Ostan vain yhden sarin vuodessa, mutta hyvälaatuisen. Minulla on jäljellä sareja avioitumisestani saakka, jopa ajalta ennen sitä. Minulla on kaikki ne jäljellä, koska ostan vain yhden hyvälaatuisen sarin kerran vuodessa, ei mitään muuta! Ja sen pitää olla perinteinen, ei mikään halpa. Mutta ihmisillä on kaksikymmentä saria, eivätkä tiedä mitä panna päälleen. He kulkevat etsimässä sanoen: ”Minulla on ’probleema’, minulla ei ole saria.” Koska kaikki ostamanne sarit ovat halpoja.

Sama juttu miesten kanssa, Sama juttu. He yrittävät säästää rahaa, pihistävät pienissä, tuhlaavat suurissa. Ja jos heiltä kysyy, he sanovat: ”Äiti, tiedättekö miten tässä kävi, minulla ei ole vaatteita.” ”No hyvä, tulet sitten arkivaatteissa, mitä muutakaan voi?” ”Mutta tällaiset on.” ”Hyvä on, laita ne sitten.” On mahdottomuus kertoa heille, että tällainen on typerää. Te olette kuninkaita; tapa, jolla puhutte toisillenne. Kuningas ei puhu paljoa, ei puhu. Jos olette kovin puhelias, niin muistakaa, että ette silloin ole kuningas.

Kuningas ei puhu kovin paljon, vain hyvin vähän, ’kyllä’ tai ’ei’. Tai silloin, kun hän puhuu, hän puhuu järkevästi. Hän ei myöskään ole juro. Toinen ääripää ovat jurot ihmiset. En tiedä miten heihin pitäisi suhtautua. On siis ymmärrettävä, että olette vastuussa itsestänne kuninkaana tai kuningattarena, ja että kannatte itseänne sillä arvokkuudella. Ette huuda. Ette sano asioita hitaasti aivan kuin kurkussa kuristaisi. Jotkut sahaja-joogit puhuvat sillä tavalla. He uskovat olevansa siten ystävällisiä Minua kohtaan.

Ei, vaan vapaasti, ei kovaäänisesti ja arvokkaalla tavalla. Arvokkuutta ei voi opettaa. Sen täytyy olla sisäistä. Henkilö ei ole itsetietoinen, mutta voi olla tietoinen arvokkuudestaan. Hän ei tee koskaan mitään halpamaista, ei koskaan. Ei koskaan mitään halpamaista, tiedättekö. Kerran eräs herra tapasi mieheni. Hän kysyi: ”Miksi et tule tanssimaan?” Mieheni vastasi: ”En tanssi, koska vaimoni ei tanssi.” Hän sanoi: ”Tuo Hänet Englantiin, siellä Hän alkaa tanssia.”

Mieheni vastasi: ”Vaikka Hänet veisi kuuhun, niin ei tanssi.” Näin mieheni kertoi. ”Hän ei tanssi tällaisia salitansseja. Sellaisia Hän ei tanssi.” Sekä miesten että naisten pitää ymmärtää, että sellainen ei ole arvokasta. Tässä kohdassa teidän pitää päättää: ”Jos tämä ei ole arvolle sopivaa, me emme tee sitä. Me kuulumme Shalivahanojen kuninkaalliseen perheeseen emmekä tee mitään, mikä ei ole arvolle sopivaa. Kaikki naiset, kaikki miehet, kaikki sahaja-jooginit ja sahaja-joogit ovat hyvin erilaisia kuin kukaan muu. Ja se meidän pitää ymmärtää, että kuinka kunnianarvoisia Raja-lakshmeja me olemme. Gruha-lakshmista olenkin jo kertonut teille.

Ja Lakshmi-tattwasta olen jo kertonut. Mutta on vielä eräs periaate nimeltä ’alakshmi’, ja siinä alakshmi-periaatteessa teillä saattaa olla kaikki, mutta olette kerjäläinen, alakshmi. Tätä pitää yrittää välttää. Alakshmi: ilman Lakshmi-periaatetta. Sitten on ’kulakshmi’. Kulakshmi on sitä, että käytätte rahaanne väärään tarkoitukseen. Käytätte sitä huumeisiin, sinne, tänne, huonoon liiketoimintaan. Mitä tahansa liiketoimintaa harjoitattekin, teidän on tiedettävä mitä tette, mikä sen tarkoitus on. Kulakshmi. Rahan vieminen sahaja-joogeilta tai Sahaja Yogalta on pahinta mahdollista lakshmiutta, se on hyvin, hyvin vakava asia.

Eli näillä tavoilla te tulette alas. Ja nyt kun näette millaisessa tilassa koko maailma on, ja kun teidän on vedettävä se ylös sieltä, te tarvitsette enemmän voimaa, enemmän voimaa vetää ihmiset ylös, tarvitsette rakkauden voimaa. Päädymme jälleen samaan asiaan: rakkauden voimaan. Tämä voima antaa Minun nauraa koko ajan, antaa Minun nauttia. En voi luopua pienimmästäkään osasta tätä iloa. Samalla tavalla Minä siunaan teidät kaikella Lakshmi-periaatteella ja Mahalakshmi-periaatteella, mutta ennen kaikkea rakkauden periaatteella, puhtaalla rakkaudella, joka ei odota saavansa vastinetta, ’nirvajya’. Siunaan teitä kaikkia tänä suotuisana päivänä. Jumala siunatkoon teitä! Olkaa viisaita ja ymmärtäkää, että Äiti on puhunut kaiken sydämestään, suurella rakkaudellaan ja tunteellaan meitä kohtaan. Jumala siunatkoon teitä!