Mahashivaratri Puja. Chianciano Terme (Italy), 16 February 1991.

Tänään olemme kokoontuneet tänne palvoaksemme Sadashivaa, joka heijastuu sisällämme Shivana, Henkenä.

Hän on heijastunut sydämessämme ja kuten olette nähneet, elämämme päämäärä on saavuttaa Hengen tila. Muutama päivä sitten luin joitakin kirjoja, miten se tehtiin, kuinka itseoivallus tapahtui, kuinka Henki opittiin tuntemaan, ja kuinka ihmisiä piinattiin. Ensimmäiseksi heitä pyydettiin tavalla tai toisella kieltämään, uhmaamaan ja tuomitsemaan kehoaan. Jos keho halusi mukavuuksia, niin sanottiin, että yritä ensin nukkua matolla, eikä sängyssä. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan matolta piti siirtyä ohuelle alustalle. Eikä sekään ollut tarpeeksi. Sitten ehkä seuraavaksi sai siirtyä Äiti Maan päälle, nukkumaan Äiti Maan päällä. Jos keho ei vieläkään totellut, sai alkaa nukkua kiven päällä. Mutta Himalajan vuoret olivat yhä kaukana, sillä Shiva asuu Kailasha vuorella. Sitten sai mennä vielä Himalajalle ja nukkua jään päällä.

Tämä oli vähimmäisvaatimus. Sitten sanottiin, että jos pitää hyvästä ruuasta, haluaa ylellisiä ruokia, jos syö paljon, niin silloin täytyy aluksi kieltäytyä kaikesta, mistä pitää, kaikesta. Esimerkiksi, italialaiset eivät saa syödä pastaa! Silloin kieltäydytään siitä. Mutta se ei riitä. Sitten saa alkaa syödä ruokia, jotka ovat hyvin kitkerän makuisia. Zeniläisyydessä annetaan syötäväksi jotain, joka maistuu kiniiniltä potenssiin 108, absoluuttisen kitkerää – tai absoluuttisen makeaa. Kieli joutuu siis testiin. Mutta vielä on vatsa jäljellä. Jos syö liian paljon, pitää paastota yksi päivä.

Eikä sekään riitä. Sitten saa paastota seitsemän päivää. Sitten 40 päivää. Kuukaudessa on vain 30 päivää, joten 40 päivän paasto tarkoittaa, että on jo kuollut. Näin se tapahtui, jos halusi kieltäymysten kautta päästä nirvanaan. Ihminen pääsee kyllä nirvanaan, koska on jo täysin kuollut, eikä jäljellä ole muuta kuin luut, ja nämä luut ovat sitten se nirvana. Lopulta tulee kuolema, ja elämä päättyy, ja sitten on nirvana, siitä ei epäilystäkään. Sitten ei voi asua talossa, koska talo merkitsee mukavuutta. Joutuu luopumaan vaimostaan, lapsistaan, kaikesta. Sitten saa pukea päälleen vain yhden vaatteen, kuten ympärilleen kiedotun kankaanpalan, ja pitää kulkea pyytämässä almuja ihmisiltä.

Näissäkin vaatteissa on vielä ongelma, koska ihminen on kiintynyt vaatteeseensa. Niinpä pitää mennä Himalajalle, missä kukaan ei näe, ja ottaa pois vaatteensa, ja siinä kylmässä, tutisevana saa sitten olla siellä. Sitten saavuttaa nirvanan. Ja todellakin pääsee nirvanaan. Kaikkia tällaisia ehtoja asetettiin, jotta kehon vaatimukset saataisiin ensin kitkettyä pois. Piti kertoa keholleen: ”Ei mitään ´muttia´. Nyt pitää saavuttaa nirvana.” Seuraava tehtävä oli nujertaa mieli, joka vie ihmisen tuntemuksiin, ilon aiheisiin. Esimerkiksi jos haluaa saada jotakin, haluaa todella paljon, niin siitä pitää kieltäytyä. Kaikki mitä mieli kertoo, niin sille pitää vastata: ”Ei, ei, ei.”

Sanskriitin kielellä shloka (sanonta) kuuluu näin: ”Yat neti neti vachane, nigamo vacha”, jota pitää toistaa itselleen, ”neti, neti”: ”Ei, ei tätä, ei tätä, ei tätä, ei tätä.” Ja sitten voi alkaa puhua – vain puhua – nirvanasta. Sitä ennen ei kelpaa edes puhumaan nirvanasta. Kun luin tämän kirjan, sanoin: ”Luovutan. Tämä on liikaa.” Mutta Sahaja Yogassa asia on toisin päin, aivan kuin rakennettaisiin ensin rakennuksen kerrokset, ja sitten vasta sen perusta. Sahasraran avaaminen oli ensimmäinen saavutus. Ja sitten Sahasraran valossa täytyy tarkkailla itseään ja nähdä itsensä. Vähitellen introspektio oli parempi keino, värähtelyjen avulla nähdä miksi: miksi haluan tällaista? Miksi huomioni menee mukavuuteeni?

Miksi huomioni menee ruokaan, perheeseeni ja lapsiini, kun minun tulisi saavuttaa kaikista korkein? Niinpä alatte tutkiskella itseänne. Sitten tunnette myös värähtelyissä, että teissä on jotain vialla. Sitten ette enää yritä nähdä, mikä muissa on vialla, vaan alatte nähdä itsenne, koska kysymys on omasta henkisestä kasvusta, joka teidän tulee saavuttaa. Mutta entisaikoina kaikki tämä tehtiin yksin. Jos yksi henkilö alkoi etsiä tietä nirvanaan, hänellä oli tapana mennä ”ekantiin”, yksinäisiin paikkoihin, pysyä poissa ihmisten luota, välttää heitä, eikä olla missään tekemisissä, ja saavuttaa henkinen kasvu, itseoivallus, ja vain itselleen. Se ei ollut tarkoitettu muille. Sitten tästä henkilöstä tuli täysin erikoislaatuinen. Hän ei puhunut kenellekään, hän ei tavannut ketään, ja hän istui jossakin kaukaisen vuoren huipulla. Jos joku yritti mennä hänen luokseen, hän heitteli kiviä ja sanoi kaikenlaisia kauheuksia, eikä ottanut vastaan ketään.

Mutta Sahaja Yoga ei ole sellaista. Sahaja Yoga on kokonaisuuden ylösnousemusta. Tällaiset yksittäiset saavutukset eivät johtaneet ihmisiä minnekään. Pyhimykset tietysti yrittivät puhua ihmisille, kertoa heille itseoivalluksesta, Jumalasta, oikeudenmukaisuudesta, arvoista; mutta heitäkin pidettiin jotenkin outoina, ja heitä piinattiin ja kiusattiin. Yksilöllisen henkisen kasvun tasolla he eivät voineet tehdä mitään muiden hyväksi, paitsi puhua ja kertoa siitä, kunnes tuli Sahaja Yogan aika. Jopa siitä puhuminen oli kiellettyä. 1100-luvulle saakka Intiassa kukaan ei puhunut siitä julkisesti. Kaikki oli sanskriitin kielellä, hyvin vaikeita sanskriitin kielisiä kirjoja, joita vain muutamat kokelaat saivat lukea, ja jotka selitettiin vain hyvin harvalle ihmiselle, hyvin pienelle joukolle ihmisiä. Mutta itseoivalluksen antaminen kiellettiin. Niinpä yhdellä mestarilla oli vain yksi opetuslapsi, ja kaikki oli yksilöllistä henkistä kasvua, yksilöllistä kehittymistä.

Sellainen opetuslapsi eristettiin muista, pidettiin salassa, ja asiaa kehitettiin hänessä; hän saattoi laulaa tai kirjoittaa runoja, hän saattoi puhua siitä ja kertoa, mistä hänen ilonsa oli peräisin, mutta hän ei saanut antaa itseoivallusta kenellekään, eikä hän edes tiennyt, miten itseoivallus annetaan. Nyt siis näette, kuinka pitkälle olette päässeet. Olette saaneet itseoivalluksenne ilman suurempia luopumisia. Voitte toimia paljon laajemmin, voitte antaa oivalluksia muille. Teillä on kaikki hienojakoinen tieto Sahaja Yogasta. Mutta tänään kerron teille jotain vielä enemmän, joka meidän täytyy tietää. Tämä on hyvin tärkeää tietää, koska ihmiset kertovat, että jotkut harjoittavat Sahaja Yogaa kuin kävisivät kirkossa, eikä se tule heidän sydämistään. Sydän on hengen tyyssija – Shiva sisällämme. Niinpä meidän täytyy tietää enemmän sydämestä, ja se on hyvin tärkeää. Tiedätte nämä kolme nadia, jotka meillä on: Ida, Pingala, Sushumna; mutta sydämessä on neljä nadia.

Yksi nadi johtaa Muladharaan, ja jos ylittää Muladharan rajat, se johtaa helvettiin. Siksi sanotaan, että Shiva on tuhoaja. Itse asiassa pyydätte omaa tuhoanne. Ja kun pyydätte tuhoanne, saatte sen. Vaikka se tuhoaa kaiken, kuten kerroin, se on kuin hedelmän muodostuminen, kukan terälehdet näyttävät kuolleelta kuten Minäkin olen tavallaan tuhonnut monia asioita teissä: niitä voi olla esimerkiksi teidän ehdollistumanne, egonne, rasisminne, fanaattisuutenne. Kaikki tämä on tuhottu Sahaja Yogassa. Nämä täytyy tuhota, jotta kauneus tulisi esille. Jos ylitätte ”mariadanne”, moraalin rajat, menette tietyn rajan yli, menette kohti tuhoanne. Tuhoa kohti voi mennä neljään eri suuntaan, koska nadejakin on neljä. Mitä siis tulisi tehdä? Kuinka voimme pysäyttää tämän tuhon, että emme ensimmäisen nadin kautta joutuisi helvettiin?

Yksi Shivan ominaisuus on, että Hän on viattomuus. Hän on äärettömän viaton. Hän on viaton kuin lapsi. Hän on viattomuuden henkilöitymä. Joten meidän täytyy laittaa sivuun lihalliset halumme, antaa niiden sulautua, antaa niiden sulautua viattomuuteen, viattomuuden valtamereen. Teidän täytyy antaa sen sulautua viattomuuden valtamereen. Viattomuus on jotain, mitä pitää arvostaa, sitä pitää ymmärtää, siitä pitää nauttia. Jos katsotte eläimiä, ne ovat viattomia; katsotte lapsia, he ovat viattomia; kukkia, ne ovat viattomia. Kääntäkää huomionne kaikkiin näihin asioihin. Esimerkiksi kadulla kävellessä on parasta katsella vain sitä, mikä on alle metrin korkeudella.

Alle metrin korkeudella voitte nähdä kaikki kukat, kaiken kauniin ruohon ja lapset, jotka ovat alle metrin mittaisina kaikkein parhaimmillaan. Teidän ei tarvitse katsoa ihmisiä, jotka ovat sitä pidempiä. Katsokaa vain metrin korkeudelle. Voitte nähdä jonkun jalat, se ei haittaa. Mutta älkää katsoko sellaisten ihmisten silmiä, jotka eivät ole viattomia. Antakaa tämän halun sulaa viattomuuteen. Muladhara on viaton, se ei voi tuhoutua, se on viaton, se on oikeamielinen. Ne ovat Shri Ganeshan ominaisuuksia. Muladhara on puhdas. Vaikka elätte tässä maailmassa, vaikka elätte ihmisenä, vaikka saatte lapsia, olette kuitenkin viattomia.

Niin kuin Shri Krishnan vaimot aikoinaan. Aluksi Hänellä oli 16 000 vaimoa, ja vielä viisi lisää. Ne 16 000 olivat Hänen voimiaan, ja ne viisi olivat viisi elementtiä. Vaimot halusivat mennä rukoilemaan erästä tunnettua pyhimystä, ”maharishiä”, joka oli tullut sinne. He halusivat tavata hänet ja osoittaa kunnioitustaan. Niinpä he kysyivät lupaa Shri Krishnalta. Mutta kun he menivät, vastassa oli tulviva joki, niin runsaasti tulviva, etteivät he voineet sitä ylittää. He tulivat takaisin ja sanoivat: ”Kuinka pääsemme tämän joen yli? Se tulvii.” Tähän Shri Krishna vastasi: ”No, menkää vain ja sanokaa: Jos Shri Krishna on Yogeshwara, ja jos Hän on täydellisen viaton seksin suhteen, mene vesi alas.”

He sanoivat: ”Kuinka voimme sanoa niin? Meitä on niin monta vaimoa. Mistä Hän puhuu?” Niin he menivät takaisin ja sanoivat nämä sanat joelle, ja joen vesi meni alas, ja he ihmettelivät: ”Kuinka meidän aviomiehemme sanoi tällaista.” He menivät yli ja palvoivat rishiä (pyhimystä), ja kun he olivat palaamassa, taas joki tulvi. Niin he menivät takaisin rishin luo ja sanoivat: ”Miten me pääsemme joen yli, kun se tulvii?” Hän kysyi: ”Kuinka tulitte tänne?” Sitten he kertoivat, mitä Shri Krishna oli sanonut. He olivat antaneet tälle rishille ruokaa ja hedelmiä, ja hän oli syönyt hyvin paljon. Rishi sanoi: ”No, menkää ja kertokaa joelle, että tämä rishi ei ole syönyt yhtään mitään.”

He sanoivat: ”Kuinka niin? Juurihan söitte aivan silmiemme edessä.” Hän sanoi: ”Menkää vain niin näette.” He menivät takaisin ja kertoivat tämän joelle. Joen vesi meni taas alas. Kun elätte tässä maailmassa vaimona tai aviomiehenä ja naimisissa, voitte olla viattomia, täydellisen viattomia sen asian suhteen. Se on osoitus puhtaudestanne. Toinen nadi, toinen kanava, joka voi viedä teidät tuhoon, on halu. Sen vuoksi Shri Buddha on sanonut, että elämä ilman haluja on ainoa tie siihen, että ihmiset eivät vanhene, sairastu eivätkä huolestu. Halu, joka meillä on: ”Minä haluan tämän”, sitä on länsimaissa paljon enemmän, kuin missään muualla, koska joka päivä markkinamiehet tuottavat uusia tuotteita.

Esimerkkinä vaikka kampaus, ja heti naiset haluavat ostaa sellaisen tai tällaisen peruukin, ”Minä haluan, minun täytyy saada tällainen peruukki päähäni.” Toinen sanoo: ”Minun täytyy saada tällainen.” Ja miehet haluavat: ”Jos hänellä on Rolls Royce, miksi ei minullakin?” He eivät osaa nauttia jonkun toisen Rolls Roycesta. Sen pitää olla oma: ”Minun pitää omistaa.” Halut voivat olla millaisia vaan, ei ainoastaan materiaalisia. Halut voivat olla myös hyvin mentaalisia: ”Minun täytyy omistaa tämä nainen, minun täytyy omistaa tämä lapsi.” On kaikenlaista omistamista, joka tuottaa haluja. Mutta en sanoisi, että se johtuu kiintymyksestä. Se ei ole kiintymystä, vaan pelkkä halu omistaa lisää.

Lisää vain tavaroita, lisää esineitä, kuitenkaan ei olla onnellisia ja tyytyväisiä. Syy on se, että tällainen halu ei ole puhdasta. Se on epäpuhdas halu. Se on epäpuhdas halu, ja kun sellainen halu alkaa toimia, se voi johtaa kuinka pitkälle tahansa, kuten Saddam Hussein tai Hitler. Kuin mikään ei olisi mitään muuta, kuin pelkkää halua ilman minkäänlaisia rajoja. Kun haluaa dominoida muita, se on myös yhdenlainen halu. Kaikki nämä halut johtavat lopulta tuhoon, koska niissä ei ole mitään iloa, eikä mitään onnea. Esimerkiksi jos haluan sarin, niinpä haluan ostaa sarin. Koko huomioni on siinä, kuinka saan sarin, minun täytyy saada se sari, täytyy saada sitä ja tätä. Huomiosta tulee saastunut ja häiriintynyt sellaisen typerän asian takia kuin sari.

Huomio, jonka tulisi nauttia, jonka tulisi nauttia Hengestä, jonka tulisi vahvistaa Henkeä, siitä tuleekin häiriintynyt halujen vuoksi. Ensimmäiseksi huomio häiriintyy, koska emme ole viattomia. Toiseksi huomio joutuu sekamelskaan, koska meillä on halu. Mitä meidän pitäisi tehdä tälle halulle? Voimme haluta kauniita asioita voimme kohdistaa halumme, materiaalisen halumme estetiikkaan, ja saada jonkun esineen, joka on todella täynnä esteettisyyttä; koska se on Shivan ominaisuus, että Hän antaa esteettisyyttä kaikkeen. Tämä esimerkiksi näyttää hyvin koruttomalta, yksinkertaiselta ja vaikkapa hyvin mekaaniselta. Mutta jos se olisi Shivan työ, Hän olisi tehnyt siitä jotain kaunista. Shivan ominaisuus on se, että Hän kaunistaa kaiken, jonka Brahmadeva on luonut ja Vishnu on kehittänyt. Hän tekee kaiken hienojakoisen esteettisen luomistyön. Olette nähneet Minun valokuviani monta kertaa, joissa on monia valoja ja kaikenlaista – kaikki se on Hänen työtään.

Hän saa sen aikaan. Hän valaisee sillä tavalla, Hän toimii sillä tavalla. Hän haluaa vain vakuuttaa teidät Minusta. Se on Hänen työtään. Hänen työnsä on luoda esteettisyyttä: käyttäytymisen esteettisyyttä, runouden esteettisyyttä. Kaikki luotu on tehty kauniiksi, Shiva on luonut kaiken ilon vuoksi – se on Hänen ominaisuutensa. Mitä tahansa haluatte, jos alatte toimia sen puolesta, haluamalla jotain esteettisesti käsintehtyä ja kaunista, niin pikku hiljaa huomaatte, että kysymys on lopulta värähtelyistä, koska kaikissa kauniissa esineissä on värähtelyjä. Ja saadaksenne värähtelyjä, teidän täytyy haluta puhtaita asioita. Niinpä tämä halu, joka on hulluutta, joka tekee teistä hulluja, joka on hyvin tylsää ja ikävystyttävää, se muuttuu puhtaaksi haluksi, koska teidän täytyy antaa kaikkien halujenne sulautua värähtelyihin. Jonkin ajan kuluttua ette halua mitään muuta kuin värähtelyjä.

Ette osta mitään, missä ei ole värähtelyjä. Ette puhu ihmiselle, joilla ei ole värähtelyjä. Jos jollakin ei ole ollenkaan värähtelyjä, te poistutte. Olen nähnyt ihmisten lähtevän pois joidenkin ihmisten luota, aivan kuin joku apina olisi kintereillä. Kun katson ympärilleni, näen juoppoja, tai jonkun tulossa sellaiseksi. He ovat saattaneet itsekin olla juoppoja joskus, mutta nyt he juoksevat pois: ”Ei, ei. Nyt ei enää. Nyt riittää.” Meillä oli alussa kolme, neljä hippiä, jotka tulivat kanssani Intiaan. He ovat normaaleja kuten te, ja nyt heistä on tullut sahaja-joogeja.

Ja neljä, viisi hippiä tuli tilaisuuteeni Rahuriin, muistaakseni. He pelästyivät pahanpäiväisesti, ”Voi ei, voi Luoja!” Kysyin: ”Mikä teillä on hätänä? Miksi olette niin pelästyneitä?” Sitten käännyin ympäri nähdäkseni nämä hipit, ja kun olin kääntynyt, he olivat kadonneet. He eivät olleet enää siellä. Sitten tapahtuu niin, että kaikki halu päättyy chaitanyaan, värähtelyihin. Ja jos näin ei tapahdu, silloin on tiedettävä, että jotain puuttuu vielä. Mutta jos ette tee tätä, silloin lopulta koittaa tuho. Siksi kutsuminen Häntä tuhoajaksi on hyvin yksipuolinen käsitys asiasta.

Hänellä on molemmat voimat. Hänellä on voima antaa teille värähtelyjä. Hän antaa teille värähtelyjä. Jumalatar on voima, Shakti, mutta Shiva saa aikaan värähtelyt. Nämä ovat sormet, mutta jos ne kutittavat, silloin on kysymyksessä Shri Shiva. Sormet ovat kyllä Jumalattaren, mutta jos ne kutittavat, antavat iloa, onnea, silloin se on Shiva, bhakti (antaumus). Bhaktin ilo tulee Shivalta. Tänään kerroin, kuinka eräs nainen, joka oli Devin bhakta (palvoja), ja oli tutkinut hyvin paljon bhaktia ja kaikkea siihen kuuluvaa ja tiesi paljon asiasta, hän sulautui Minuun. En voinut ymmärtää, kuinka hän oli sen tehnyt, koska normaalisti ihmiset eivät pysty siihen. Kun he lukevat Devistä, he ajattelevat, ”Selvä, tämä on Devi, tämä on Mataji.”

Ymmärrättehän, he näkevät sen erillisenä asiana. He eivät tiedä lukevansa Devistä. Niinpä hän sanoi: ”Äiti, minä vain samaistuin. On kirjoitettu, kuinka Sinä olet hellä, Jumalatar on hellä, kuinka Hän koskettaa minua, kuinka Hän huolehtii minusta, kuinka Hänen huomionsa on minussa.” On sanonta: ”kataksha, kataksha, nirikshana: jokainen katse on tarkastelua.” ´Tarkastelu´ ei ole kovin hyvä sana, mutta ´nirikshana´ tarkoittaa tarkastelua, jumalallista valvontaa. ”Niinpä koko ajan tunnen, että Sinä olet, Sinä olet läsnä koko ajan – kun kuuntelen musiikkia, tunnen, että Hän katsoo minua, Hän tuntee minut, Hän ravitsee minua. Tunnen Sinun rakkautesi koko ajan.” Sillä tavoin syntyy bhakti, omistautuminen. Jos teillä on värähtelyjä, se ei tarkoita, että ne olisivat jotain kuivaa.

Ei, se tarkoittaa bhaktin iloa. Bhaktia voi kutsua vaikka ihailuksi. Se on rakkauden valtameri, joka on Jumala. Te vain peitytte sen alle. Siihen ei löydy sanoja. Ja kun tunnette näin, teidän täytyy tietää, että olette ottanut Hengen todelliseksi yhteydeksi itsenne ja Äitinne välille tai Isänne välille. Ei ole mitään eriytymistä. Olette yhtä siinä valtameressä, sulautuneena osaksi valtamerta. Te olette pisara ja olette valtameri. Olette yhtä bhaktin tilassa.

Ja tämä bhakti ei voi olla mekaanista, koska se ei ole ihmisten tekemää. Niinpä nauttiaksenne Sahaja Yogasta teidän täytyy tietää, että se ei ole vain kuivia värähtelyjä, vaan se on bhaktia. Se on ilo, Shivan ominaisuus, ilon ominaisuus, jonka Hän lisää elämäämme. Kaikki on ympärillämme ja heijastuu takaisin. Samalla tavoin ilo siitä, että ”Jumala rakastaa minua niin paljon, Jumala rakastaa minua, että elämälläni on merkitys.” Silloin ego katoaa heti pois, ja myös ehdollistumat katoavat. Sitten kolmas nadi: kolmas nadi on sellainen, jonka avulla tunnemme kiintymystä, kiintymystä johonkin toiseen ihmiseen. Kuten, että tämä on minun lapseni, tämä on minun mieheni, tämä on minun perheeni, tämä on minun vaimoni, tämä on minun isäni, tämä on minun äitini. Aluksi, kun ihmiset tulevat Sahaja Yogaan, ja ovat vasta aloittelijoita, niin he puhuvat perheestään: ”Isäni on tällainen, minun äitini on sairas, minun äitini siskon veljen se ja se ei voi hyvin.” Aivan kuin olisimme kaikki tehneet sopimuksen.

Mitä Minun pitäisi tehdä? Kuten tänään joku sanoi: ”He menettivät ensimmäisen lapsensa. Ensimmäinen lapsi menehtyi, koska lapsi nukkui toisessa huoneessa.” Minä sanoin: ”Pienten lasten pitäisi nukkua äidin kanssa, ja äidin täytyy huolehtia lapsista.” Se on yksinkertainen asia. Intiassa yksikään äiti ei suostuisi sellaiseen. Hän ajaisi pois aviomiehen ja sanoisi: ”Mitä tämä on? Minun täytyy huolehtia lapsesta.” Sanoin: ”Kerro heille, että äitien pitää nukkua lapsen kanssa.” Mutta he eivät usko sellaiseen.

Hyvä on, mitä voimme tehdä? Olemmeko sitoutuneet heidän sopimukseensa, että meidän pitäisi huolehtia heidän lapsistaan, vaikka he eivät halua kuunnella meitä? Alussa aina ajatellaan, että: ”Oi Äiti, olen tehnyt Sahaja Yogaa jo kuukauden verran, mutta vieläkään taloudellinen tilanteeni ei ole parantunut.” Aivan kuin he aikoisivat haastaa Minut oikeuteen siitä, aivan kuin olisin pettänyt heidät. Mutta he eivät halua nähdä sitä, että ovat juuri tulleet Sahaja Yogaan. Tai vaikka olette olleet Sahaja Yogassa jo monta vuotta, ette ole olleet sahaja-joogeja. Jotakin puuttuu, ettekä ansaitse sitä. Jotakin on vialla teissä, ei Sahaja Yogassa. Mutta heidän mielestään Sahaja Yoga on jotakin, mistä on tehty sopimus. Heti he ovat sanomassa: ”Nyt joku on sairaana siellä, jonkun sukulaisen tutun kummin kaima.

Lähettäkää viisi sahaja-joogia.” Mitä varten? Nämä kiintymykset alkavat vaikuttaa meissä. Olen nähnyt joidenkin olevan hyvin kiintyneitä lapsiinsa, ja he jatkavat lellimistä: ”Voi, minun lapseni, minun lapseni.” Ja yhtäkkiä he huomaavat, että lapsesta on nyt tullut paholaisen lapsi. Lapsi alkaa sanoa vastaan, sanoa kaikenlaisia asioita, lyödä vanhempiaan, käyttäytyä huonosti, ja sitten he yhtäkkiä tajuavat, että ”tämä on se lapsi, josta minä olen niin huolehtinut, antanut niin paljon rakkautta.” Ja heistä tuntuu vielä pahemmalta, koska ”Minä olen tehnyt niin paljon vaimoni hyväksi, ja hän kohtelee minua tällä tavalla.” ”Olen tehnyt niin paljon aviomieheni hyväksi, ja hän kohtelee minua tällä tavalla.” Miksi teidän täytyy tehdä niin paljon? Ei ole mitään tarvetta.

Ja jos teette, niin tehkää ja sitten unohtakaa se. Minä en koskaan tunne tuolla tavalla. Tiedän sahaja-joogeja, joiden vuoksi olen tehnyt työtä hyvin paljon, ja he ovat pudonneet alas. Ainoa asia, jos jotakin tunnen, on se, että vain Jumala tietää minne he putoavat? Mihin he joutuvat helvetissä? Mitä heille tapahtuu? Se on ainoa huolenaiheeni. En kanna huolta siitä, mitä on tapahtunut, koska Minulle ei voi tapahtua mitään. Mutta jos he ovat tehneet syntiä, olen huolissani vain heidän tulevaisuudestaan, heidän elämistään. Se on eri asia.

Tällaista kiintymystä me kutsumme sanskritiksi ”mamatva” – ”tämä on minun, tämä on minun lapseni, tämä on minun, tuo on minun.” Muistakaa, että sahaja-joogit ovat teidän sukulaisianne. Tämä on lause, joka teidän täytyy muistaa, ”Minun sukulaisiani ovat vain sahaja-joogit. Ja kukaan, joka tekee jotain sahaja-joogeja vastaan, tekee kiusaa sahaja-joogeille – vaikka se olisi oma vaimoni, oma lapseni – hän ei ole minun.” Koska en anna sellaisen tapahtua. Tämä suhde on kunnossa siihen asti, kunnes sahaja-joogit ovat yhtä toistensa kanssa. Heti, kun joku yrittää loukata toista sahaja-joogia, silloin en ole enää tuon henkilön kanssa. Olen nähnyt monia tuollaisia, mutta oikein hyviä sahaja-joogeja. He eivät koskaan asetu vaimojensa puolelle, eivätkä koskaan lapsiensa puolelle, koska he tietävät, että jos on heidän puolellaan, se tekee heistä syntisiä, se tuhoaa heidät. He ovat huolissaan heidän henkisestä kasvustaan, joten he eivät salli, eivät salli kenenkään oman sukunsa jäsenen aiheuttaa ongelmia muille.

Olen nähnyt joitakin lapsia, jotka ovat hyvin kurittomia, he ovat hyvin hankalia ja väkivaltaisia, ja heidän vanhempansa vain sanovat: ”Äiti, tee heistä kunnollisia. Me jätämme sen Sinulle.” Heitä täytyy ojentaa. Mutta toiset sanovat: ”Voi, ei, ei, ei; katso lastani, eihän hän voi tehdä mitään sellaista.” Niinpä tämä asia täytyy ymmärtää erotuskyvyn kautta, että ”Miksi olen kiintynyt?” Olen antanut monta kertaa tämän vertauksen: niin kuin puun mahla nousee ylöspäin, ja menee eri paikkoihin puussa, eri alueille, huolehtii puun kuoresta, huolehtii oksista, huolehtii lehdistä, kukista ja hedelmistä ja tulee takaisin, tai haihtuu. Se ei kiinny mihinkään. Jos se kiintyy johonkin osaan, koko puu kuolee, ja myös se osa, johon mahla takertuu, kuolee myös. Mutta mahlalla on paljon enemmän järkeä kuin meillä. Joillekin aviomies on niin tärkeä – on niin paljon aviomies-, vaimo-, sitä ja tätä ongelmaa.

Ajattelen joskus: ”Voi Luoja, mitä tämä on?” Sen vuoksi oli tapana neuvoa: ”Rupea sanyasiksi (kieltäytyjäksi)” – niin kukaan ei voi puhua vaimosta, lapsista, mistään. Teidän täytyy olla sanyasi, ennen kaikkea kuin sanyasi. Näin gurulle ei tule ongelmia. Heti kun alatte puhua kenestä tahansa sukulaisestanne, guru sanoisi: ”Selvä, lähtekää pois. Ei onnistu. Ei lainkaan hyvä.” Mutta Sahaja Yogassa… Sahaja Yogalla on paljon syvempää työtä tehtävänään. Sen täytyy päästä yhteiskunnan sisälle, poliittiseen elämään, taloudelliseen elämään. Teidän täytyy vapauttaa koko maailma.

Yrittäkää ymmärtää vastuunne. Ette ole täällä vain yhden askeettisen henkisen kasvun vuoksi, Miten paljon viisautta teillä täytyy olla, miten paljon rakkautta teillä täytyy olla, ja miten paljon erotuskykyä teillä täytyy olla, että ymmärtäisitte, että teidät on valittu vapauttamaan koko maailma. Niinpä tämä niin sanottu rajallinen rakkaus vie teitä kohti tuhoa, mutta ratkaisu on rajaton rakkaus. Koska Shiva ei ole mitään muuta kuin rakkautta, Hän on rakkaus. Rakkaus oikaisee, ravitsee, se haluaa teidän hyvinvointianne. Shiva on tätä. Se haluaa teidän hyvinvointianne. Se huolehtii teidän hyvinvoinnistanne. Niinpä kun huolehditte muiden hyvinvoinnista rakkaudella, silloin koko elämä muuttuu, koko toimintamalli muuttuu, ja todella nautitte siitä, koska teistä tulee yhtä niin monen kanssa, olette tekemisissä niin monien perheiden, monien asioiden kanssa, niin monien muiden ongelmien kanssa, ja tunnette olevanne yhtä niin monen kanssa. Meitä on niin monta sahaja-joogia täällä tänään.

Kun tulin ensimmäistä kertaa Italiaan, – Minun täytyy kertoa teille –, tulin Christinen kanssa – ei, mikä Gregoiren vaimon nimi olikaan? Catherine. Ja hän oli ainoa, joka osasi italiaa. Olimme kertoneet joillekin sanomalehdille, että varaisivat jonkinlaisen salin ja mainostaisivat meitä. Mitään ei ollut tehty. Kun tulimme, ei ketään tullut paikalle. Niinpä kiertelimme ympäriinsä Catherinen kanssa ja laitoimme julisteita, mutta vieläkään ei ketään tullut. Ja tänään meitä on niin monta. Meidän tulee tietää, että rakkaus yhdistää meidät, ja se rakkaus on meidän hyvinvointiamme, henkistä kasvuamme varten. Ja silloin alatte vain nauttia kaikista ihmisistä.

Silloin ette ajattele mitä rotua olette, mistä maasta olette, eikä mitään muutakaan, ei mitään sellaista – olette sahaja-joogeja, siinä kaikki! Niin teistä tulee universaaleja olentoja. Tällainen asenne teidän pitää saavuttaa. Kun kuulen, että joitakin intialaisia tyttöjä pahoinpidellään ja kiusataan, ajattelen: ”Miten ihmiset voivat tehdä tällaista?” Tai että tummaihoisia ihmisiä pahoinpidellään; tai jotkut intialaiset kohtelevat huonosti toisia, koska he ovat alempaa kastia. Se ei ole mahdollista, koska he ovat jokainen olennainen osa yhtä kokonaisuutta. He ovat kaikki veljiä ja siskoja, syntyneet samasta Äidistä. Mutta tämä on mahdollista vain, jos annatte rajattujen suhteidenne sulautua tähän suureen rajattomaan rakkauden valtamereen; vain silloin se on mahdollista. Ja jos ette ole vielä siellä, älkää yrittäkö selitellä asiaa – tarkkailkaa vain itseänne. Katsokaa itseänne: rakastatteko todella kaikkia ihmisiä?

Voin kertoa, että joskus, kun menen ostoksille, ajattelen: ”Oi, tämä olisi mukava tälle ihmiselle, tuo olisi kiva sille.” Mutta Itselleni taas Minun on mahdotonta ostaa mitään Itselleni, täysin mahdotonta. Vain, jos se on täysin välttämätöntä, tai jos on joku ongelma, jos Minulta puuttuu jotain. En osta edes juomaa itselleni, vaikka minulla olisi jano. Koska koko asian ydin on muiden ilo. ”Oi, tämä on kaunis tuolle ihmiselle. Tämä olisi hyvä tuolle henkilölle.” Kaikki tällainen antaa mitä suurinta nautintoa. Tarkoitan, miksi kaikki tämä on olemassa? Ajatelkaapa itsekin, ”Miksi olen täällä?

Olen täällä nauttiakseni kaikista – kaikista. He ovat kaikki oivaltaneita sieluja, niin kauniita lootuksia. En aio vajota mutaan. Nyt minä olen lootus.” Sillä tavoin avaatte sydämenne, sydämenne lootuksen. Ja sellaisen ihmisen tuoksu on niin kaunis, niin kaunis. Näin ette enää halua hajottaa, ette halua olla erillään toisistanne. Missä vain on tehty jotain, te kannatatte sitä; ette ajattele, että se olisi pitänyt tehdä täällä, tai jossain muualla, vaan missä tahansa – me teemme sitä kaikki yhdessä. Niinpä pienet kiintymykset, jotka ovat sisällänne, täytyy sulauttaa tähän rakkauden valtamereen, joka on Shiva. Neljännen nadin tunteminen on meille kaikkein tärkeintä, että on olemassa nadi, joka kulkee vasemman Vishuddhin läpi sydämeen.

Se alkaa Sydämestä, menee ylös, kulkee Agnyan läpi. Siinä on neljä terälehteä, ja se avautuu. Tämä on nadi, joka antaa teille tilan, jota kutsutaan ’turyaksi’. Me elämme kolmessa tilassa. Elämässä – valveillaolon tilassa, ’jagrutissa’, meidän huomiomme menee sinne tänne, kaikkialle. Me pilaamme huomiomme. Mutta toinen tila on se, kun nukumme. Kun nukumme, kaikki asiat, jotka ovat tapahtuneet, tulevat meille menneisyydestämme. Mutta sitten menemme syvempään uneen nimeltä ’sushupti’. Se on tila, jossa teillä on syvä uni, ja uneksitte jostakin, joka on myös todellista.

Saatatte nähdä unta Minusta. Se on tiedostamattoman eteerinen osa, jolloin saatte itsellenne jotain kaunista tietoa. Esimerkiksi olen tullut vaikka Italiaan. italialaiset voivat tuntea sushuptissaan, että olen saapunut, tai ehkä kuka tahansa tietää – se riippuu tilanteesta. Mutta neljäs tila on nimeltään turya. On olemassa vielä kaksi muuta tilaa. Olette turyan tilassa, se on neljäs, ”turya” tarkoittaa neljättä. Neljäs tila on se, missä olette ajatuksettoman tietoisuuden tilassa. Kun ei ole lainkaan ajatuksia – kuvitelkaa – kun ei ole ajatuksia, teidän täytyy olla viaton. Kun ei ole ajatuksia, teillä täytyy olla värähtelyjä.

Kun ei ole ajatuksia, ette voi olla kiintyneitä kehenkään. Niinpä teidän täytyy tulla nyt ajatuksettomaan tilaan, se on ´turya sthiti´. Ja kun olette tässä tilassa, nämä neljä terälehteä, jotka ovat sisällänne, niiden tulee avautua aivoissanne. Ne tulevat sydämestänne aivoihinne. Ja silloin te ymmärrätte täydellisesti, mikä Jumala on, tiedätte täydellisesti, mitä Jumala on. Tällöin ihminen voi ottaa vastaan todellisen tiedon. Mutta siihen saakka, kunnes nämä neljä terälehteä avautuvat, voi vielä pudota takaisin, ja sen vuoksi jotkut sahaja-joogit, jotka yhä sekaantuvat asioihin, joita heidän ei pitäisi tehdä, menevät alaspäin. Ja he eivät ymmärrä, mitä Jumala on. Mutta kyse ei ole ymmärtämistä – tavallaan ymmärrätte tämän pienen asian, että se tulee sydämestänne aivoihinne, ei aivoista sydämeen. Se tulee aivan kuin oman bhaktinne ambrosia peittäisi aivonne aivan kokonaan.

Esimerkiksi Shankaracharya kirjoitti kauniin tutkielman nimeltään ”Viveka Chudamani”, jossa hän kuvasi, mitä Jumala on. ´Viveka´ tarkoittaa tietoisuutta, ja hän kuvasi tietoisuutta melko paljon. Mutta oli eräs kauhea mies nimeltä Sarma, joka alkoi väitellä hänen kanssaan ja Shankaracharya kyllästyi siihen. Hän totesi: ”Ei ole mitään hyötyä puhua heille.” Niinpä hän vain kirjoitti ”Saundarya Laharin”. ”Saundarya Lahari” ei ole mitään muuta kuin mantroja, jotka ylistävät Äitiä. Hän tuumi: ”Minä tunnen Äidin, nyt voin ylistää Häntä. Ei mitään muuta – mitä hyötyä on puhua näille ihmisille? Typerät ihmiset, kuinka he voisivat ymmärtää?” Hän oivalsi, että: ”Näillä ihmisillä ei ole sitä kykyä, sitä herkkyyttä ymmärtää sitä, minkä minä tiedän.”

Se on todellista tietoa, tietää mitä Jumala on. Ja jos Jumala on tällainen, kuinka voisi epäillä mitään, kuinka voisi yrittää analysoida mitään? Hän on Jumala. Hän on Kaikkivaltias Jumala, joka tietää kaiken, joka tekee kaiken, joka nauttii kaikesta. Tämä on sitä, josta voi sanoa ´gyana´, tieto, se on todellinen tieto, puhdas tieto. Se ei ole tietoa chakroista, värähtelyistä, tai Kundalinista, vaan tietoa Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Ja tieto Kaikkivaltiaasta Jumalasta ei ole mentaalista. Sanon teille vielä uudelleen, että se alkaa sydämestänne ja kulkee teidän aivoihinne. Se syntyy teidän ilon kokemuksestanne ja peittää aivonne. Niinpä teidän aivonne ei voi kieltää sitä enää.

Samanlaista kuin… kun teillä on äiti, oma pieni äitinne, tehän tiedätte äitinne rakkauden. Mutta ette voi selittää, se tulee teidän sydämestänne ja sanotte: ”Ei, tuo on minun äitini, hän ei tekisi tuolla tavalla. Tunnen äitini oikein hyvin.” Tieto äidistänne, hänestä joka on synnyttänyt teidät – voi olla, että hän ei ole kovin hyvä äiti tai jotain sellaista. Mutta tieto Jumalasta, että Hän on rakkaus, että Hän on totuus, että Hän tietää kaiken, siitä tulee olennainen osa olemustanne, täydellisesti, ja silloin kutsumme sitä nirvanaksi. Niinpä on tärkeää, erityisesti länsimaiden ihmisille, avata sydämensä juuri nyt, koska se alkaa sydämestänne, ei aivoistanne. Älkää arvioiko ihmisiä värähtelyillä. Arvioikaa itseänne, koko ajan. Kerroin teille, että Shri Shiva pujaa pitää selittää enemmän, pitää ymmärtää enemmän, ja muuta sellaista, koska muissa pujissa sanomme mantroja, mutta tässä pujassa on tarkoitus tietää tieto, eli Jumala. Ja tietää, että Jumalan tunteminen on jo itsessään suurta.

Mitä tahansa se onkin – Hän voi olla Mahamaya, Hän voi olla mitä vain –, mutta minä tunnen Hänet. Sitä ei voi kuvata yhdessä kirjassa, sitä ei voi kuvata sadassa kirjassa. Sitä ei voi kuvata sanoin, mutta sen tietää, että Jumala on tällainen, Kaikkivaltias Jumala. Se antaa teille kauniin antautumisen, jossa tunnette olevanne täydellisessä turvassa rakkauden valtameressä. Toivon teidän kaikkien saavuttavan tuon tilan. Jumalan siunatkoon teitä.