Shri Buddha Puja, “You must become desireless”. Deinze (Belgium), 4 August 1991.
Olemme tänään kokoontuneet tänne tekemään pujaa Buddhalle. Kuten tiedätte, Buddha oli kuninkaan poika. Eräänä päivänä Hän kauhistui nähdessään tiellä hyvin köyhän ja laihan miehen, joka näytti onnettomalta, ja Hän tuli siitä hyvin surulliseksi. Sitten Hän näki sairaan, joka oli kuolemaisillaan. Sitten Hän näki kuolleen, jota ihmiset kantoivat hautausmaalle. Kaikki tämä järkytti Häntä syvästi, ja Hän alkoi ajatella asiaa ja etsiä syytä kaikkiin näihin tapahtumiin ihmisissä. Ensiksi, miksi ihmisistä tulee niin onnettomia tai sairaita, miksi he kuolevat niin onnettomina? Etsiessään vastausta, Hän löysi syyn tähän. Hän kulki tavallaan ympäri koko maailman: Hän luki Upanishadeja, Hän kävi monen gurun luona, meni moniin henkisen opetuksen paikkoihin, Benaresiin, kaikkialle. Ja lopulta, istuessaan viikunapuun alla, Adi Shakti herätti yhtäkkiä Hänen Kundaliininsa, ja Hän sai oivalluksensa. Silloin Hän ymmärsi, että syy tähän kaikkeen oli halu.
Sahaja Yogassa olemme nyt ymmärtäneet, että kaikki muut halut ovat epäpuhtaita. Ensiksi, vaikka halumme tyydyttyisivätkin, me emme tule tyytyväisiksi. Toiseksi, kaikilla näillä haluilla on heijastusvaikutus. Mitä on siis puhdas halu? Kuten kaikki tiedätte, se on Kundaliini. Kundaliini on puhtaan halun voima, joka täyttää puhtaan halunne olla henki, olla Buddha, valaistunut. Buddha tarkoittaa henkilöä, joka on valaistunut. Gautamasta tuli siis Buddha, aivan kuten teistä on nyt tullut sahaja-joogeja. Koska Hän kävi läpi kaikenlaisia katumusharjoituksia, niin kaikki mitä Hän oppi, tuli osaksi Häntä itseään, mutta Sahaja Yogassa kaikki on ‘sahaj’, spontaania. Päättelemme aina kaikesta: “Kaikki tapahtuu kuitenkin sahaj-tavalla.” Jos yritämme saada jonkin asian toimimaan, sanomme aina: “Kaikki toimii spontaanisti.
Kaikki on hyvin, Äiti tekee kaiken puolestamme.” Tämä on yleinen virhe Sahaja Yogassa. Laittaisinko teidät kaikki käymään läpi pitkän prosessin, vai antaisinko teille oivalluksen, se Minun piti päättää. Koska tänä sekaannuksen aikana ei voinut olla paljon aikaa antaa teidän käydä läpi kaikkea sitä, mitä Buddha kävi läpi. Ja Hänhän oli yksi henkilö, kun taas Minun piti tehdä se teille kaikille. Se olisi ollut hyvin vaikeaa. En tiedä kuinka moni olisi jaksanut tehdä sen. Suurin osa olisi keskeyttänyt puolivälissä, tai ehkä jo neljänneksen jälkeen. Niinpä se tehtiin sahaj-tavalla. Teidän ei tarvinnut istua viikunapuun alla. Lopulta te saitte oivalluksenne. Kundaliininne heräsi, ja saitte valaistumisen.
Mutta valaistuminen, jonka Buddha sai, ei ole meissä, koska meidän chakramme eivät ole puhdistuneet samalla tavalla kuin Hän oli puhdistanut omansa. Meidän kehomme, mielemme ja asenteemme pysyivät entisellään, kun saimme oivalluksen. Samalla tavalla kuin katsoitte Jumalan taloa, te katsotte edelleen Jumalan taloa, vaikka olette astuneet talon sisään, ja teidän pitäisi katsoa ulos ikkunoista. Unohdatte tämän. Ja vaikka istumme nyt mäenharjalla, poissa kaikesta ruuhkasta ja liikenteestä, silti pelästytte, kun näette auton. Ette tiedä istuvanne mäenharjanteella, jonne Äitinne on teidät asettanut. Tällä tavalla siis käyttäydytte. Kun saan raportteja sahaja-joogeista, ihmettelen sitä, että he eivät tiedä olevansa nyt oivaltaneita sieluja. Sen takia Buddha puhui elämisestä ilman haluja. Se ei ole mahdollista ennen oivallusta, ja sen jälkeenkin huomaan, että se on vaikeaa.
Jonkinlaista hienojakoista halua on vielä olemassa, ja siellä missä teidän pitäisi työstää sitä, te ette työstä, vaan sanotte: “Meidän egomme suurenee.” Aina kun se meille sopii, me toimimme näin, aina kun se sopii, me toimimme noin. Ratkaisu tähän on sellainen, jonka olen Itse löytänyt, ja se kuuluu: tämä on kollektiivinen tapahtuma. Henkilö, joka on yksilöllinen, ei koskaan pääse yli egostaan. Individualisti ei pääse yli egostaan. Ihminen, joka elää omaa elämäänsä ja haluaa nauttia kaikesta yksin, ei pääse koskaan yli egostaan, koska hän ei ole käynyt läpi kaikkia koettelemuksia. Jos haluat olla individualisti, silloin on ehkä parasta käydä läpi kaikki koettelemukset ja tulla sen jälkeen takaisin. Ratkaisu on se, että pesemme puhtaaksi kaikki chakramme, puhdistamme elämämme kollektiivissa, ja se on ratkaisu ego-ongelmaamme. Aikaisemmin kaikki työskentelivät itsensä kanssa yksinään. Esimerkiksi, ihmisen piti mennä Himalajalle jonkun gurun oppiin, ja sitten guru heitti hänet ulos. Sitten hän meni toisen gurun luo, työskenteli siellä, ja sitten tämäkin guru heitti ulos.
Sitten hän syntyi seuraavaan elämään, ja taas hänet heitettiin ulos. Lopulta, jos yksi guru hyväksyi oppilaakseen, oikein hyvä. Häntä hakattiin, piinattiin ja kohdeltiin kaikin tavoin huonosti, pantiin roikkumaan pää alaspäin. Sitten lopulta, jos joku guru pääsi jotakin yksilöä lähelle, hän saattoi antaa oppilaalle oivalluksen. Tämä oli tilanne. Mutta Sahaja Yogassa ovi on avoin – kuka vain voi tulla sisään, kuka tahansa. Saamaan oivalluksen. Koska uskon kollektiiviin, ja kollektiivinen elämä antaa teille varmasti sen, minkä Buddha sai omilla ponnistuksillaan. Mutta siinäkin epäonnistumme, että emme tiedä miten olla kollektiivisia. Individualismi on koko ajan ympärillämme.
Kaikilla mahdollisilla tavoilla ajattelemme yksilöinä. Siellä missä kollektiivisuus on toiminut, Sahaja Yogakin on kukoistanut; ja missä se ei ole toiminut, siellä on ollut ongelmia. On hyvin tärkeää, että katsomme itseämme, näemme itsemme ja näemme kuinka kollektiivisia olemme. Nautitko kollektiivisuudesta, vai et? Pyritkö kollektiivisuuteen, vai et? Heti, kun ajattelin Cabellaa – paikkaa, jonka olette nähneet, ja ajattelin perustaa sinne pienen ashramin joen lähelle teitä varten, niin heti ihmiset sanoivat: “Äiti, saammeko laittaa omia taloja sinne itsellemme?” Välittömästi. Mitä merkitystä sillä sitten olisi? Ja sitten ihmiset soittaisivat Minulle: Äiti, tulisitteko kotiini päivälliselle. Tulisitteko pieneen kotiini teelle.” Ei sellainen Minua kiinnosta. Jos ette todella tule Sahaja Yogassa kaikilla tavoin kollektiivisiksi, ette voi nousta, ettekä pestä itseänne puhtaaksi, ette pysty puhdistamaan itseänne.
Tätä Hän ei sanonut, mutta tavallaan Hän sanoi kuitenkin, koska sanoi: “Buddham sharanam gacchami.” Ensiksi luovutan itseni Itseoivallukselleni. Sitten Hän sanoi: “Dhammam sharanam gacchami”, joka tarkoittaa, että luovutan itseni sisälläni olevalle dharmalle. Se tarkoittaa, henkisyydelle. Ja kolmanneksi Hän sanoi: “Sangham sharanam gacchami.” Sangha tarkoittaa kollektiivia; luovutan itseni kollektiivisuudelle. Mutta Buddha ei silloin tiennyt, miten antaa oivallus suurille joukoille. Niinpä Hän otti itselleen opetuslapsia, joiden piti ajaa päänsä kaljuksi, olipa sitten kuningas tai kuningatar; piti pukeutua vain yhteen vaatteeseen, olipa sitten mies tai nainen; sai olla vain yksi matto, jonka päällä nukkua isossa tilassa. Ei aviopareja, ei avioliittoja, ei mitään. Ja ihmisten piti kerjätä ruokansa kylässä, ja ruokkia gurunsa ja itsensä sillä ruualla, riittipä se sitten tai ei. Näin ei ole Sahaja Yogassa. Sahaja Yogassa kaikki on nautittavaa heti alusta alkaen, ja ihmisten tulisi olla täydellisen iloisia Sahaja Yogassa.
Kaikki tämä on siellä. Mutta kollektiivinen ilo – jos ette tiedä miten iloita, silloin ette voi nousta, koska ei ole muuta keinoa. Mitä katumusharjoituksia vielä tarvitaan? Joillekin ihmisille kollektiivi on katumusharjoitusta, kunnes he alkavat iloita siitä. Ja he ovat hyvin hankalia: “Näin ei ole hyvä,” he ovat hyvin kriittisiä. Jotkut tällaiset ihmiset jäävät asumaan ashramiin ja kritisoivat kaikkea koko ajan. “Näin ei ole hyvä. En pidä tästä, en pidä tuosta.” Täällä, täydellisessä tietoisuudessa kukaan ei voi lumota teitä. Jos olette jonkun lumouksessa, silloin voitte elää miten haluatte. Meidän on täysin tietoisina ja täydessä ymmärryksessä tultava kollektiivisiksi.
Tämä on yksi ratkaisu puhdistumiseksi. Esimerkiksi: jos käteni ovat likaiset, menen vesihanan luo ja huomaan, että siellä ei ole kuin tippa vettä, joten en voi pestä. Menen toiseen paikkaan, sielläkään ei ole vettä. Eikä kolmannessakaan paikassa ole mitään. Lopulta löydän paikan, jossa on vettä. Silloin peseydyn kunnolla, koska tiedän, että missään muualla ei ole vettä. Mutta Sahaja Yogassa uppoudutte kollektiivisuuden veteen. Jos nautitte kollektiivisuudesta ja osaatte uida siinä, silloin ei ole mitään ongelmia. Kuten tiedätte, Buddha toimii oikealla puolellamme, Agnyassamme. On yllättävää, että Hänen kaltaisensa Jumaluus toimii oikealla puolella.
Hän sanoi ensin, että oikealla pitää olla kiintymätön, vailla haluja. Eihän kukaan tee työtä, jos ei ole halua, eikä millään tavalla saa jotain hyötyä siitä – siis normaalisti, tarkoitan. Mutta teidän pitää tehdä työtä ilman haluja. Vain silloin oikea puoli voidaan voittaa – hyvin symbolista. Tavallisesti oikeanpuoleiset ihmiset ovat erittäin laihoja, mutta Buddha on hyvin lihava. Tavallisesti oikeanpuoleiset ihmiset ovat äärimmäisen vakavia, todella vakavia, vaikka heitä kutittaa, he eivät naura. Mutta Buddha nauraa koko ajan, pitää molempia käsiään tällä tavalla ja nauttii. Näettekö kontrastin. Kun teette työtä ilman minkäänlaista halua, vain silloin voitte saavuttaa sellaisen tilan, että nauratte koko ajan. Jos ajattelee: “Me teemme tätä työtä”, ja mukana on jokin halu … Jotkut ihmiset ovat kovin alhaisella tasolla ja haluavat tehdä rahaa, tai haluavat sitä tai tätä – kaikkea joutavaa, mutta kaikki muuttuu aina vain hienojakoisemmaksi.
Kun teistä tulee hienojakoisempia, niin halutkin alkavat tulla koko ajan hienojakoisemmiksi. Jos ette ole varovaisia, se vain tapahtuu. Hänen paikkansa on siis oikealla puolella, ja menee täältä vasemmalle. Hän sanoi oikealle puolelle: “Teillä ei pidä olla mitään haluja,” Mikä kontrasti. Erityisesti lännessä; olen nähnyt ihmisten tekevän vähän jotain ja: “Huh.” Mitä he tekivät? “Nostin lusikan ylös.” Ja sitten he istuvat alas lusikkansa kanssa. Ja sitten he hämmästelevät, kun Minä en ole koskaan väsynyt. Mutta Minä en tee mitään. Minulla ei ole haluja. En oikeastaan tee koskaan mitään, olen vain Nishkriya, en tee koskaan mitään.
Kun teistä tulee instrumentteja, antautuneita instrumentteja, kun tiedätte, että ette tee kerrassaan mitään, silloin teistä tulee oikean puolen mestareita. Miten mestarius saavutetaan? Te ette tee mitään, eikö niin? Menette mihin tahansa kauppaan ja saatte jättipotin tekemättä mitään. Ette halua mitään, ja yhtäkkiä vain huomaatte, että se, mitä ette ikinä voineet kuvitellakaan, on siinä edessänne, aivan edessänne, odottamassa teitä. Kun on halu saavuttaa jotakin, ja kun ryhtyy toteuttamaan sitä, sillä on myös vastareaktio. Jokaisella toiminnalla on vastareaktio. Mutta toiminnalla ilman halua ei voi olla vastareaktiota, koska siihen ei liity halua. Oletetaan, että eksyn matkallani jonnekin. En koskaan hermostu siitä, sillä ehkä Minun pitää olla siinä paikassa.
Oletetaan, että Minun pitää ostaa vaikkapa linna, oletetaan näin. Silloin ihmiset alkavat… Jos pitää ostaa, se on eri asia kuin haluta. Tarkoitan, että tämä tuli yllättäen myös Minun kohdalleni, kun sanoin: “Minun pitää asua Italiassa, joten Minun on ostettava talo.” He näyttivät Minulle linnan, joka ei ollutkaan hyvä. Hyvä, ei se mitään. Sitten toisella kerralla kaikki olivat kiintyneitä. “Teidän täytyy ostaa tämä hinnalla millä hyvänsä,” Jotenkin en pitänyt siitä paikasta kovin paljon, mutta sanoin: “Hyvä on, täytetään heidän toiveensa.” Niin sitten kävi, että kaikkien oli muutettava pois, ja ostettava toinen talo, jota he eivät olisi halunneet ostaa. Minä olin hyvin tyytyväinen siihen, koska en halunnut mitään, ja se talo osoittautuikin kaikkein parhaaksi. Syy on se, että se mikä on parasta, se tapahtuu Minulle. Eli, mitä tahansa Minulle tapahtuu, tiedän sen olevan parasta, se on hyväksi Minulle, se on hyväksi Sahaja Yogalle. Jos joku vaikka arvostelee Sahaja Yogaa, se on oikein hyvä, se on erinomainen asia.
Esimerkiksi Intiassa oli eräs aikakauslehti, johon Rajneesh (eräs väärä guru) sai jonkun tekemään jutun Minua vastaan. Mutta tämä nainen oli varastanut Minun valokuviani ja antanut niitä lehteen, ja perheessäni kaikki olivat hyvin vihaisia, veljeni ja mieheni halusivat haastaa lehden oikeuteen. Sanoin: “En pidä ajatuksesta, että lehti haastetaan tai mitään sellaista.” Kun sitten meillä oli ensimmäinen yleisötilaisuus Delhissä, paikka oli niin tupaten täynnä, että en päässyt autolla perille saakka. Niinpä Minun piti … tarkoitan, että ulkopuolellakin oli kansaa, ja hallin ulkopuolellekin piti laittaa kaiuttimet. Kysyin ihmisiltä, miten he osasivat tulla tänne? He vastasivat: “Näimme valokuvianne Illustrated Weekly -lehdessä, ja se teki meihin suuren vaikutuksen.” He eivät olleet lukeneet mitään, eivät sanaakaan, vaan tulivat kaikki paikalle. Yksi heistä oli Harsh, ja hyvin monet tulivat vain nähtyään valokuvan. Kun tämä nainen varasti valokuvan, se tapahtui meidän hyväksemme, ja … normaalisti olisimme joutuneet maksamaan paljon, jos olisimme halunneet ilmoittaa jotain – nyt saimme kaiken ilmaiseksi. Sitten perheeni näki, että tämän lehden toiminta keskeytettiin puoleksi vuodeksi, ja he kärsivät siitä todella suuret tappiot. Sitäkään en halunnut.
Kun ei halua mitään, on onnellinen, koska ei ole koskaan pettynyt, ei ole koskaan hermostunut. Se että ei halua mitään, ei tarkoita sitä, että tulee jotenkin kummalliseksi tai askeettiseksi tai muuta sellaista, vaan sitä, että ei odota mitään. “Jos teen näin, tapahtuu näin. Jos teen noin, tapahtuu…” Ei tarvitse huolehtia, tee mitä haluat tehdä. Yksi asia teidän pitää tietää, että teille ei voi tapahtua mitään pahaa, ja jos jotain pahaa tapahtuu, silloin teissä on jotain vialla. Kerron vielä toisenkin tapauksen. Ensimmäistä kertaa kaaduin hieman, ihan vähän, en kovin pahasti. Niinpä ihmiset sanoivat, “Ette voi mennä ollenkaan ulos talosta. Ette voi mennä ulos, koska sataa ja saatte niveltulehduksen.” Minulle ei voi koskaan tulla mitään sellaista, mutta ei se mitään. Niinpä Minut pakotettiin jäämään sisälle, ja siellä kirjoitin kirjan.
Oli mukavaa, että kaaduin. Muuten kaikki olisivat sanoneet: “Tulkaa tänne, tulkaa.” Koko perheeni oli siellä lomaa viettämässä. Luojan kiitos. Sain nämä neljä, viisi päivää ja kirjoitin kirjan. Kääntäkää kaikki vastoinkäymiset parhain päin. Jos sattuu joku vastoinkäyminen, niin hymyilkää vain ja tietäkää, että se on hyväksi teille, löydätte jotain uutta, löydätte jotain parempaa. Mutta ehdollistuminen on niin vahva. Siksi kehotan: “Olkaa kollektiivissa.” Nyt meillä on esimerkiksi intialaisia, ranskalaisia ja monia muita kansallisuuksia. Kaikilla on edelleen omat ehdollistumansa. Intialaisten pitää saada intialaista ruokaa joka paikassa.
Tilanne on hyvin vaikea. Siinä mielessä olette parempia, että syötte kaikenlaista … syötte jopa outoa intialaista ruokaa. Itse en erityisesti pidä intialaisesta ruuasta; se ei ole ravitsevaa. Se on maukkaampaa, mutta ei ravitsevaa. Mutta teille kelpaa aivan kaikenlainen ruoka, se on teidän hyvä puolenne, mutta teidän halunne ovat toisenlaiset, hieman erilaiset, tiedätte varmasti, Minun ei tarvitse kertoa niistä. Esimerkiksi, pyysin, että naiset eivät ottaisi liikaa meikkejä ja painavia tavaroita mukaansa, mutta aina kun he tulevat, miehet saavat kätensä kipeiksi kantaessaan heidän valtavia matkalaukkujaan. En sano, että pitäisi kulkea ympäriinsä huolittelemattoman näköisenä, mutta tavaraa ei tarvitse olla niin paljon. Tai sitten on aina kilpailua johtohenkilöiden kanssa, aina on joku kilpailemassa. Lännessä ei olla niin ehdollistuneita ruokaan, vaan kotiin, myös Intiassa; jos saa itselleen intialaisen vaimon – tai kreikkalaisen, kreikkalainen vaimo myös – hän yrittää pitää miehen vain itsellään, se on hyvin yleistä, olen nähnyt. He ovat samanlaisia kuin intialaiset, ja he estävät miehensä ja myös oman ylösnousemisensa.
Se on totta. Ja he ovat hyvin dominoivia. Intialaiset naiset eivät dominoi, mutta he yrittävät kontrolloida miestään laittamaan itselleen oman kodin. Intialaiset eivät tiedä … tiedä mitään kollektiivisuudesta, he ovat niin individualistisia. Sahaja Yogan myötä he tietysti oppivat vähitellen, kuinka ollaan yhtä muiden kanssa. Tämän lisäksi jotkut ihmiset ovat kulttuuriltaan erilaisia, joten he pitäytyvät omassa kulttuurissaan. Tietysti pitäisi omaksua kaikki hyvä kaikista kulttuureista, sillä kaikki universaali kulttuuri on Sahaja Yogassa. On niin paljon asioita, joissa häilymme omien ehdollistumiemme takia. Sen takia, samaan aikaan oli olemassa toinen suuri inkarnaatio, Mahavira, joka näytti millaisia rangaistuksia saavat ihmiset, jotka ovat kiinni ehdollistumissaan. Hän puhui kauhistuttavista asioista.
Mitä tapahtuu ihmisille, jotka pitävät kiinni ehdollistumistaan, mihin he joutuvat, mikä heidän kohtalonsa tulee olemaan, millaiseen helvettiin he joutuvat, tällaisia asioita Hän kuvaili. Kauheita asioita. Tänään en tietenkään aio kertoa niistä. Yhteistä Mahaviralle ja Hänen aikalaisilleen, kuten Buddhalle, Kabiralle ja kaikille muille, oli se, että he eivät … – ei Kabira niinkään, mutta Buddha – että he eivät puhuneet mitään Jumalasta, vaan he puhuivat abstraktista, jostakin, jolla ei ollut muotoa. Sillä pahin ehdollistuma niinä aikoina oli se, että kun ihmiset alkoivat palvoa jotain jumaluutta, he tekivät sitä täysin orjallisesti. Esimerkiksi, Mohammed Sahibkin sanoi … Hän puhui ‘nirakarasta’. Mutta nämä kaksi menivät vielä pidemmälle ja sanoivat: “Jumalaa ei ole, ei puhuta Jumalasta juuri nyt, on parempi, että saatte itseoivalluksenne.” Tein alussa samoin. Sanoin: “Ottakaa itseoivalluksenne.” Koska kuka vain voi alkaa sanoa: “Minä olen Jumala.” Niinpä he eivät puhuneet ollenkaan Jumalasta, vaan sanoivat koko ajan: “Ei ole Jumalaa, vaan se on Itse teissä.” He tekivät siitä oikeastaan tabun – heitä kutsuttiin nimellä ‘nirishwara’. ‘Nirishwarwad’ ei uskonut – kumpikaan heistä ei uskonut Jumalaan, vaan itseoivallukseen. He tiesivät, että Minä tulen kertomaan siitä teille.
Buddha on puhunut tulevaisuuden Buddhasta, joka on Maitreya. ‘Ma’ on Äiti, joka on kolmessa muodossa: Mahakali, Mahalakshmi ja Mahasaraswati. Jos pyydätte buddhalaista esittämään itselleen kysymyksen Maitreyasta, hän saa heti oivalluksen. Hän puhui Maitreyasta, koska tiesi, että kun Maitreya tulee, Hän tulee kertomaan ihmisille Ishwarasta. Heidän mukaansa ihmiset eivät olleet saavuttaneet sitä tasoa, että heille saattoi kertoa Ishwarasta. Niinpä he sanoivat, että Jumalaa ei ole olemassa vain painottaakseen itseoivallusta, ‘AtmAgnyan’- tieto omasta itsestä, itseoivalluksesta. Sain tietää, että alkuaikojen buddhistit… he olivat tietysti ‘bhishuka’, he olivat askeetikkoja, mutta he olivat kokeneet Pyhän Hengen viileän tuulen, samalla tavalla kuin gnostikotkin, mutta heitä oli hyvin vähän. Heitä ei ollut niin monta kuin teitä, mutta laadultaan he olivat hyvin korkealla, koska he olivat kaikki käyneet läpi kovia koettelemuksia. Laadullisesti he olivat hyvin korkealla, ja koska ero heidän ja muiden ihmisten välillä oli laadullisesti suuri, he eivät pystyneet vaikuttamaan muihin ihmisiin, joten kaikki vain kuihtui. Mutta meillä on vieläkin zenbuddhalaisiuus, jossa Vidditama oli yksi Jeesuksen … yksi Buddhan opetuslapsista, ja sitten Tao.
Nämä kaksi ilmaisevat Buddhan ajatuksia Sahaja Yogasta. Tao on täsmälleen sama kuin Sahaja Yoga. Tao tarkoittaa: miten kaikki toimii, ja zeniläisyydessä zen tarkoittaa ‘dhyanaa’, meditaation tilaa. He uskoivat myös Kundaliinin nostamiseen. Siihen aikaan ei lyöty ihmisten selkärankaan, mutta myöhemmin alettiin lyödä ihmisten selkärankaa kepillä, jotta heidät saataisiin ‘dhyanaan’. Taolaisuus ja zeniläisyys ovat molemmat saman buddhalaisuuden haaroja, sen oikeassa merkityksessä, jossa puhutaan ylösnousemisesta, mutta ei puhuta Ishwarasta, Jumalasta, mutta päämäärä on sama, eli tulla Buddhaksi. Mutta sekin on kaikki hävinnyt. Tapasin zeniläisten johtajan, joka tuli luokseni parannettavaksi. Kysyin häneltä: “Kuinka sinä olet johtaja, mutta et ole edes ‘kashayapa’?” Kashayapa on oivaltanut sielu. Hän kertoi ja tunnusti Minulle, että heillä on ollut yhteensä vain kaksikymmentäkuusi Kashayapaa, ja se alkoi vasta 500-luvulla.
Heitä oli hyvin vähän, ja nyt se kaikki on hävinnyt. Kuinka onnekkaita siis olettekaan, että olette kaikki oivaltaneita sieluja. Siispä meidän viikunapuumme on kollektiivi. Meidän on tehtävä itsestämme hienojakoisempia olentoja, jotta voimme olla yhtä kollektiivin kanssa, ja se on suurta iloa antavaa ja hyvin kaunista. Ne, jotka eivät pysty siihen, eivät voi edistyä Sahaja Yogassa. Heillä on ongelmia, he aiheuttavat ongelmia ja he häiritsevät kaikkia. Heidän huomionsa on huono, eikä kukaan tiedä mikä heidän tilansa on. Buddhan viesti meille on tietysti se, että emme saa kasvattaa egoamme. Mutta miten se tehdään? Ensiksikin, mitä tahansa teette, teidän pitää sanoa: “Minä en tee tätä.
Äiti tekee tämän”, tai: “Jumala tekee, minä en tee mitään.” Jos teistä tuntuu, että teette jotain Sahaja Yogalle, on parempi, että lopetatte sen tekemisen. Teidän pitää sanoa: “Se sattui vain kohdalleni. Minä vain… En tehnyt mitään, Olin vain paikalla. Siinä kaikki.” Silloin olette saavuttaneet paljon. Ja toinen asia on halu, minkä tahansa asian haluaminen, pienen tai suuren, tai omien lasten rakastaminen, vaimon rakastaminen, tämä ’minä, minun’ ja kaikki sellainen; jos tällaiset halut eivät toteudu, tunnette turhautumista, ja silloin teidän on tiedettävä, että teissä on jotain vialla. Mutta jos ymmärrätte kollektiivisuuden merkityksen, silloin voitte nousta hyvin nopeasti. Sanoisin, että intialaiset ovat äärimmäisen uskonnollisia ja tavallaan myös kurinalaisia ihmisiä, mutta heiltä puuttuu kollektiivisuus. Jos he nousisivat ylös kollektiivisuuteen, he voisivat nousta korkealle. Ainoa todella hyvä kansakunta on mielestäni Venäjä. Kommunismin takia he ovat kollektiivisia eivätkä halua mitään, koska kaikki heidän halunsa täytettiin kommunistisilla aatteilla, eikä heillä ollut muita vaihtoehtoja, ja he olivat myös kollektiivisia.
Tavallaan kommunismi sopi kansalle, mutta ei hallitukselle. Kun taas toisinpäin – demokratia sopii hallitukselle rahan tekemiseen, mutta kansa on saanut kärsiä. Olemme siis ihmisiä, jotka eivät ole saaneet tietää kollektiivisuudesta. Sanoisin, että kollektiivisuus kehittyy nopeammin lännessä, epäilemättä paljon nopeammin, mutta halujen väheneminen on hitaampaa. Ikään kuin toisilla olisi hampaat, ja toisilla ruoka. Jos näkisimme itsemme sellaisina kuin olemme ja yrittäisimme ymmärtää, että meillä on joko tämä ongelma tai tuo ongelma. Jos voisitte tavalla tai toisella neutralisoida tämän toispuolisen ongelman, pääsisitte sinne, sillä jos ratkaisette yhden, joudutte toiseen; ongelmasta toiseen. Seisokaa keskellä ja katsokaa itseänne: “Mitä haluja minulla on?” Laskekaa ne yksitellen. Jos joudun ajattelemaan: “Mitä haluja Minulla on,” tulen ajatuksettomaksi, todella, tilanteeni on kamala. Jos Minun pitää ajatella: “Mitä haluaisin nyt,” tulen ajatuksettomaksi.
Joskus sanoin itselleni: “Nyt kehitän vähän egoa itselleni.” En tiedä miten aloittaisin. Täytyyhän Minulla olla egoa, kaikilla muillakin on, miksei Minullakin? En tiedä miten pääsisin alkuun. Sitten meillä on myös ehdollistumia, joilla saamme aikaan sellaisen kauheudun kuin syyllisyys. Tämä on myös yksi niistä… Buddhan aikoina ei kenelläkään ollut tällaista ongelmaa tietääkseni. Tämä on nykyaikainen tekniikka, jolla tunnetaan syyllisyyttä; siinä on jotain nykyaikaista, koska en tiedä, mistä se on syntynyt. Tämä moderni kauheus, jota kutsutaan ‘syyllisyydeksi’, on todellakin tullut Minun puhdistettavakseni, Buddhan aikana sitä ei ollut ollenkaan. Muuten Hän olisi kyllä tasoittanut tietä Minulle, mutta niin ei käynyt. Hän jätti Minulle teidän Vasemman Vishuddhinne puhdistamisen, ja se vaivaa tässä Minuakin koko ajan. Tästä kauheasta asiasta – erityisesti länsimaisten mielissä, sillä intialaisilla ei ole syyllisyyttä – on päästävä eroon.
Kuten tiedätte, Buddha ja Mahavira tukevat molemmat Agnya-keskusta. Jotta teidän Agnya chakranne olisi kirkas, silloin toisaalta teidän ei pidä haluta mitään, teidän pitää antaa anteeksi, ‘ksham’. ’Ksham’ on ‘bija’-mantra, joka tarkoittaa anteeksiantoa; oikean puolen ’bija’-mantra. ’Ksham’, minä annan anteeksi. Ja vasemmalla puolella on ‘ham’. Vasemmanpuoleinen ihminen tuntee aina: “Voi, olen niin huono.” Tähän hänen pitää sanoa: “Ei, minä olen hyvä.” ’Ham’, ”Minä olen.” ’Ham’ ja ’ksham’ ovat kaksi ’bija’-mantraa, joita meidän pitää käyttää. Ja jos sanotte ne, ne toimivat, koska nythän teidän ‘prananne’ on muuttunut ‘pranavaksi’, eli teidän henkäyksenne on valaistunut, kylläkin aika heikosti, mutta sillä ei ole väliä. Teidän mantranne voivat toimia. Teidän pitää käyttää näitä kahta bija-mantraa puhdistamaan Agnyaanne. Mahaviralla on sellainen ratkaisu tähän, että jos oivalluksen jälkeen Agnyanne tukkeutuu, saatte kovan päänsäryn.
Tämä on Mahaviran tapa toimia. Jos teette jotain väärin, saatte rangaistuksen; jos menette mukaan johonkin väärään, teitä rangaistaan; teette jotain Sahaja Yogaa vastaan, teitä rangaistaan. Minä en tee mitään, vaan Mahavira, joka toimii samanaikaisesti. Jos yritätte olla liian nokkela, kompastutte omaan nokkeluuteenne. Nämä kaksi voimaa toimivat oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Jos käytätte liikaa oikeaa puolta, vasen puoli iskee takaisin, Jos käytätte liikaa vasenta, silloin oikea iskee takaisin. Ne molemmat toimivat kuin kaksihaarainen hyökkäys. Yksi on se, kun sanotaan: “Älä halua mitään.” No hyvä, haluatte kuitenkin – siitä tulee rangaistus, tältä puolelta. Esimerkiksi, jotkut ihmiset sanovat: “Haluan lapsia, haluan saada lapsia.” Heille annetaan lapsia, ja he sanovat: “Äiti, miksi olet antanut minulle tällaisen kamalan lapsen, hän on aivan hirveä.” Sitten joku sanoo: Äiti, olkaa hyvä, ja antakaa minulle apulainen Maharashtrasta.” Äskettäin oli juuri tällainen tapaus. Tämä nainen oli kimpussani koko ajan: “Äiti, olkaa hyvä ja antakaa minulle apulainen Maharashtrasta.” Ja hän sai todella erikoisen tyypin, rangaistukseksi.
He sanoivat: “Ei enää maharasthralaisia,” ja hän oli todella… En ollut koskaan ennen kuullut sellaisesta naisesta. Kauheaa. Koska nainen vaatimalla vaati, hän sai mitä halusi, ja sanoo nyt: “Ei enää maharashtralaisia, ’baap re baap’, Luoja paratkoon.” “Ei, ei,” sanoin, “kaikki ovat erinomaisia. Mutta tämä oli erityistapaus, joka tuli vain rankaisemaan sinua.” Jos on jotain haluja – jos menee tietyn rajan yli, siitä saa rangaistuksen, ja se tulee Mahaviralta. Pieni rangaistus tai suuri. Esimerkiksi, Lontooseen tuli eräs pieni poika, joka oli kovin mahtaileva, ja hän halusi ostaa jotain itselleen. Vein hänet tavalliseen kauppaan, ja siellä oli oikein kaunis takki, täytä villaa, mutta hän ei halunnut ostaa sitä. “Haluan mennä suureen liikkeeseen.” Sanoin: “Hyvä on.” “Minä en tule mukaasi.” Lähetin hänet isänsä kanssa. Ja kun hän tuli takaisin, hän oli ostanut tekokuituisen takin sieltä liikkeestä tietämättä, että se oli tekokuitua, koska hän ei hyväksynyt takkia tavallisesta kaupasta. Suuressa liikkeessä he myivät hänelle takin kalliilla, ja tällaisen he saivat.
Sahaja-joogien on tiedettävä, että joka hetki Mahavira on lähistöllä. Buddha on myös siellä ja antaa vihjeitä: “Älä tee tätä. Älä halua niin paljon.” Hän asettaa rajoja, mutta jos ette kuuntele, niin hyvä on, Mahavira tulee ja ojentaa. Hän joustaa tiettyyn rajaan saakka, sitten saat päänsärkyä ja kysyt: “Äiti, miksi minulle tulee päänsärkyjä?” Sinähän itse pyysit sitä. Tämä on sellainen automaatti, että meidän on oltava hyvin varovaisia sahaja-joogeina. Tämän päivän opetuksen pitäisi olla se, että meidän pitää tulla kollektiivisiksi sisällämme. Meidän ei pitäisi marista ja nurista mistään, vaan nauttia kollektiivista. Kollektiivisuuden toinen puoli on se, että älkää yrittäkö käyttää kollektiivia hyödyksenne, sillä muuten joudutte ongelmiin. Esimerkiksi, jotkut ihmiset eivät osaa käyttää kylpyhuonetta. Kun olette kollektiivinen, teidän pitää kunnioittaa muiden kollektiivisuutta.
Toisen ihmisen ei pitäisi millään tavalla kärsiä teidän läsnäolostanne, tai tuntea itseään loukatuksi tai oloaan vaivautuneeksi. Kun olette kollektiivissa, sen pitäisi olla sellaista, että toinen ihminen nauttii seurastanne, nauttii teidän läsnäolostanne. Yhdessäoleminen on ongelmatonta. Mutta jos olette vaativia, pyydätte koko ajan jotakin ja ajattelette koko ajan vain itseänne, ette voi olla kollektiivinen millään tavalla, vaan kärsitte siitä, automaattisesti saatte kärsiä. Jos oivallatte ja ymmärrätte tämän, teidän Agnyanne tulee kuntoon. Kuten viha. Jotkut ihmiset kerskailevat: “Olen hyvin vihainen hänelle.” Kerskailevat. Mutta jos muutattekin vihan anteeksiannoksi, niin huomaatte, että teidän sijastanne tämä ihminen joutuukin itse ongelmiin. Viha järkyttää teitä, mutta anteeksianto tätä toista, automaattisesti. Anteeksianto on suurin ase, joka teillä on.
Tämä näkyy kaikkialla Buddhan luonteessa. Saatte itsekunnioitusta siitä, että mikään ei saa teitä pois tolaltanne. Laivan täytyy olla merikelpoinen. Jos laskette laivan vesille ja se hajoaa, mitä hyötyä laivan rakentamisesta oli. Mitä hyötyä on sahaja-joogista, joka on koko ajan poissa tolaltaan? Teidän pitää olla merikelpoisia, ja jos olette merikelpoisia, mikään ei voi häiritä teitä. Norsu kulkee ja koirat haukkuvat – hyvä on, antaa niiden haukkua. Mitä sillä on väliä? Norsu katsoo sivulleen tällä tavalla, ottaa joskus vettä kärsällään ja siunaa koirat vedellä. “Hyvä on.
Olkaahan hiljempää, että päänne viilentyy.” Se antaa teille itsetuntoa, ja tiedätte mitä olette – olette paljon korkeammalla kuin muut. Ja tällä tavalla pääsette eroon egostanne, joka on teidän kaikkein suurin ongelma. “Äiti, miten egosta pääsee eroon?” Egolle voi sanoa: “Lähde ego.” Kun ’minä’ lähtee, ’Itse’ nousee esiin. Mistä pitäisi loukkaantua? Mistä pitäisi pahoittaa mielensä? Miksi pitäisi loukata toisia? ‘Ha’, hyvä on, teitä petettiin, oikein hyvä; ainakaan ette itse pettäneet ketään, olkaa iloisia siitä. Heti, kun teissä ei ole egoa, se tarkoittaa, että olette antautuneet, kukaan ei voi petkuttaa teitä. Ymmärrättekö? Kukan ei voi petkuttaa teitä, koska on olemassa korkeampi voima, joka pitää teistä huolta.
Tällä tavalla meidän pitäisi ymmärtää Buddhaa. Tällä tavalla … meidän pitäisi tuntea omat Buddhan ominaisuutemme. Tällä tavalla meidän egomme voi sulaa pois. Kun sanotte: “Äiti, me antaudumme Sinulle,” Se tarkoittaa, että lähetätte tämän kauhean egon lopullisesti lomalle, sitä se tarkoittaa. Tällä tavalla ego häviää. Luulenpa että teidän kaikkien … juuri nyt teidän kaikkien Agnyat avautuvat, suurimmalla osalla ainakin. Ja osaatte myös nauraa kaikelle; teette pilaa itsestänne, nautitte kaikesta.
Jumala siunatkoon teitä.