Diwali Puja. Cabella Ligure, 10 November 1991.

Olen pahoillani, kun jouduin puhumaan ennen sisääntuloani, mutta hyvä, että näin kävi, koska nyt Minun on kerrottava jotain tärkeää elämästä, ja haluan sanoa sen erityisesti naisille.

Olen huomannut – olenhan itsekin nainen –, että naisilla on tiettyjä veden voimia, he itkevät, kyynelehtivät ja ajattelevat olevansa hyvin onnettomia ja tekevät myös muut onnettomiksi. Se on heidän voimansa. Olen huomannut tämän. Tuo laulu on pahin, mitä voi milloinkaan laulaa, mutta se on tullut jonkun mieleen, ja se on hyvin negatiivinen ja sen lisäksi se kertoo ihmisestä, joka ei koskaan voi olla iloinen, eikä halua kenenkään muunkaan olevan iloinen. Jokaisen naisen sisällä on äitiyttä, suuria voimavaroja, uhrautumista ja kaikkea. Sen lisäksi heidän pitäisi myös tietää olevansa vasemmalla puolella. Ilon, josta puhumme, joka on sydämessämme, on tultava esiin ulospäin. Ihmisten pitää nähdä, että olemme iloisia ja onnellisia ihmisiä, että emme ole sellaisia kuin muut, jotka alkavat itkeä pienimmästäkin. Kun isäni kuoli, oli yllättävää, että tulin yhtäkkiä ajatuksettomaksi, täysin ajatuksettomaksi. Noin kolmen päivän ajan olin ajatukseton.

Ei ajatustakaan tuskasta tai ilottomuudesta tai muusta sellaisesta, olin vain ajatukseton. Kaikki olivat hämmästyneitä, koska olin hoitanut häntä, ja hän oli hyvin kiintynyt Minuun, hän piti Minusta paljon, kaikkea sellaista. Kaikki olivat yllättyneitä, kuinka helposti menin heti ajatuksettomaksi. Jos siis olette sahaja-joogineja, silloin kriisin sattuessa teidän on tultava ajatuksettomiksi. Se on yksi tunnusmerkkinne. Olen huomannut Itsessäni, että aina, kun perheessä on joku kriisi, menen aina ajatuksettomaan tilaan. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että Jumala ottaa hoitaakseen ongelmanne. Hän ojentaa kätensä, antaa suojeluksensa, vetää teidät ulos ongelmastanne ja tekee teistä täydellisen ajatuksettomia. Siinä ajatuksettomassa tietoisuudessa te sitten huomaatte, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kriisitilanteissakin tämä ajatukseton tietoisuus on koko ajan hyvin valpas. Se muuttuu vielä tavallistakin valppaammaksi. Tämä on merkki sahaja-joogista ja sahaja-jooginista. Mutta olen yllättäen huomannut erityisesti Ranskaan muuttaneista intialaisista nuorista naisista; olin kauhuissani, kuinka vasemmalla he olivat, itkeskeleviä, typeriä, ja kun kuulin vielä tämän laulunkin, olin yllättynyt: ”Kuinka he voivat laulaa tällaista ranskalaista laulua?” Ranskan kanssa, kuten tiedätte, ongelmana on runsas juominen. Olen pahoillani, kun ranskalaiset ovat tehneet kaiken niin kauniiksi, mutta on parempi, että kerron. Kun he juovat, he luulevat olevansa hyvin onnellisia, hyvin iloisia, mutta tiedättehän, että se ei kestä kauaa. Se loppuu, ja he saavat kärsiä. Mutta juomisen tuloksena heistä tulee hyvin vasemmanpuoleisia, ja jos näkee ranskalaisen, hän on aina onneton. Jo sen sanominen, että on onnellinen, arastuttaa, koska ihmiset ajattelevat, että tämä on joku tomppeli.

Joten hänen täytyy olla onneton, ”Les Misérables”. Jos ei ole, silloin ei ole ranskalainen. Mutta me emme ole. Olemme Jumalan valtakunnassa. Emme ole millään tavalla onnettomia, emme mitenkään. Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Elämä on sellaista. Jonkun on kuoltava. Eivät kaikki kuole yhtä aikaa. Kuvitelkaa, jos kuolisi, miten ihmisille kävisi?

Kuka hautaisi meidät? Ajatelkaa, jos te kaikki syntyisitte yhtä aikaa, kuka toimisi kätilönä? Jokaisen syntyneen täytyy kuolla, mutta kuolemasta on tehty jonkinlainen iso osa elämää. Se on vain hetki, vain hetki, jolloin sammutte, vaihdatte kehoanne ja tulette taas takaisin. Mutta jos tässä elämässä pitää tehdä jotain, niin iloita. Sitä varten ihmisten filosofia on sellainen, että pitää käydä pubeissa, koska Luoja tietää, milloin kuolemme ja mitä tapahtuu. Ihmiset kääntävät asian toisin päin. Se on englantilainen tapa, en sano, että ranskalainen. Kun Intiassa joku kuolee, paikalle haetaan orkestereita ja soitetaan musiikkia, ja mennään soittamaan kuolleen eteen. Miksi soitetaan näin?

Siksi, että kaikki mahdolliset bhuutit ja muut juoksevat karkuun. Ei pidä myöskään tuntea itseään surulliseksi. Kun hyväksyy sen, mitä Jumala on tehnyt, se on omaksi parhaaksi. Sitten järjestetään suuret illalliset, tiettynä päivänä kymmenen tai kolmentoista päivän kuluttua järjestetään suuret illalliset. Se on yllättävää sellaisessa maassa, jossa köyhyys on suuri ongelma. Jos perheen isä kuolee, koko perheestä tulee ikään kuin orpoja, perhe orpoutuu. Siitä huolimatta kukaan ei pukeudu mustiin vaatteisiin; täällähän ihmiset pukeutuvat mustiin. Eräs nainen oli tuohduksissaan. Hän sanoi: ”Pankki aukeaa kymmeneltä, ja minun täytyy mennä hautajaisiin, ja korut ovat pankin suojissa”. Sanoin: ”Mutta et kai laita koruja hautajaisiin?”

”Ei, kun minulla on siihen aivan erityiset korut. Tiedättekö, minulla on oikein hienot tummat, mustat korut.” Ja parasta kaikessa on se, että kun joku kuolee, pitää olla samppanjaa. Kun ihminen kuolee: samppanjaa. Kun tullaan takaisin kotiin, syödään lounasta ja juhlitaan isosti. Elämä on hyvin ristiriitaista, ja se on syntynyt siitä, että kristinuskossa ei puhuta paljon kuolemasta. Jos Kristuksen olisi annettu elää, Hän olisi kyllä puhunut siitä. Mutta Hän on sanonut, että Henki on ikuinen. Hän kyllä puhui uudelleensyntymisestä, mutta nämä muut eivät. Nyt kuolema tarkoittaa sitä, että henkilö on menetetty ikuisesti, tai että tämä elämä on menetetty.

Sitten me leijumme jossain välitilassa tai jossain, emmekä koskaan tule takaisin. Tämä on täysin väärin. Asia ei ole näin. Se, mitä teidän pitää saavuttaa tässä elämässä, se kaikkein korkein, on oma ylösnousemuksenne ja oma paikkanne Jumalan Valtakunnassa. Erityisesti naisille Minun on sanottava, koska kaikenlaisten tragedioiden lukeminen, kaikenlaisten tragedioiden esille tuominen, kreikkalainen tragedia, tämä tragedia, tuo tragedia. Tällainen alkaa vaikuttaa naisten hermoihin. Jos joku mainitsee jonkun pienenkin asian, se räjähtää kuin pommi. Naiset alkavat puhua: ”Voi Luoja, mitä on tapahtunut? Hänen ei olisi pitänyt sanoa minulle näin.” Pitäisi ensin katsoa, miten tällainen vaikuttaa meihin itseemme.

Mitä vahinkoa siitä on meille itsellemme, sitä emme koskaan itke. Näette kuinka lännessä naiset ovat pilanneet itsensä. He eivät koskaan itke sitä, eivät ikinä. Mutta he itkevät, jos joku sanoo pienenkin väärän sanan heille. Tietysti myös Intiassa. Mutta olen nähnyt myös hyvin järkeviä naisia niin idässä kuin lännessä, joilla on suuri kyky kantaa asioita, heillä on majesteettinen asenne elämää kohtaan. Kuten elefantti kulkee ja rakit räksyttävät, joten mitä merkitystä sillä on? Majesteettisuus syntyy sisäisestä ilosta. ”Kukaan ei saa minua onnettomaksi.” Tämä periaate tulisi pitää mielessä.

”Mikään ei voi tehdä minua onnettomaksi.” Muuten te alatte liukua vasemmalle. Kun nainen alkaa itkeä ja mies alkaa mennä vasemmalle, niin yhtäkkiä kymmenen bhuuttia istuu hänen olkapäillään. Mistä hän on ne saanut? ”En ole koskaan käynyt hautausmaalla. En ole koskaan mennyt sellaisiin paikkoihin, Äiti. En ole koskaan nähnyt kenenkään kuolevan.” ”Miten sitten tulit näin bhuuttiseksi?” ”En ole käynyt gurujen luona.” Katsokaa vaimoa.

Vaimo on itkupilli. Hän itkee joka asiasta. Jos et tee tätä, itku tulee. Tämä on, kuulkaa, yksi egon ilmenemisen muoto, tällainen itkeskely. Tänään haluan teiltä kaikilta lupauksen, että ette enää koskaan itke. Kukkien sijaan antakaa Minulle tämä lupauksen kukkanen. Minä en koskaan itke. Tietysti joskus, ’sandra karuna’, joskus saatan vuodattaa kyyneleen tai pari – olenhan kuitenkin äiti. Mutta en tällä tavalla – istuu, itkee, tulee hysteeriseksi. Teidän täytyy pitää arvokkuutenne.

Olettehan kaikki sahaja-joogineita. Älkää lukeko kirjoja, jotka kertovat itkemisestä, vaan syvällisiä kirjoja, jotka koskettavat teitä syvästi. Jos silloin itkette, se ei haittaa. Elokuvissa he näkevät naisen piinaavan miestään, silloin he itkevät. Kotiin tultuaan he piinaavat miestään. Mitä hyötyä siitä oli? Olen nähnyt paljon tällaista. Elokuvissa he itkevät. Kun kysymyksessä on joku toinen, he tuntevat tuskaa. Kun kysymys on heistä itsestään, he eivät näe, mitä tekevät.

Yksi vaatimukseni teille tänään on, että ette itke. Olette nyt Jumalan Valtakunnassa, ja Jumalan Valtakunnassa ei itketä. Ihmiset viettivät juuri pyhäinpäivää. Oli sitä sun tätä. Kaikkea tällaista on Intiassakin, kaikenlaista hölynpölyä. Hyvä on, annetaan niille arvonsa, mutta ei niitä tarvitse viettää itkien. Se on merkki siitä, että olette todella iloitsevia. Mutta minkä laulun kuulinkaan, olin aivan kauhistunut. Kuka ehdotti tätä laulua? Saisinko syyllisen esiin?

Tiedän, että sen on täytynyt olla intialainen nainen. Pakko olla. (Shri Mataji puhuu hindiä) Katsokaa näitä kauniita koristeita, joita he ovat tehneet. Jos heillä ei olisi ollut kauneutta sisällään, he istuisivat itkemässä. Mitä muuta? Totta kai, nämä ihmiset ovat kauniita – he eivät koskaan itke. Ehkä krokotiilin kyyneleitä joskus, vain näyttääkseen, mutta sisällään he eivät itke, koska ovat niin itsevarmoja. He nauttivat kauneudestaan. He nauttivat loistostaan. He nauttivat itsestään.

Miksi siis itkeä? Minkä vuoksi? Sellaisista tuhlatuista kyynelistä ei ole mitään hyötyä. Tänään olemme siis täällä nauttimasta ilostamme, ’Atmananda’, ’Nirananda’ ja ’Paramananda’. Olemme nauttimassa kaikista näistä, joilla on ikuista arvoa. Teidän on nyt ymmärrettävä ja uskottava, että olette Jumalan Valtakunnassa, ja kaikki teissä oleva hieno kauneus tulee avautumaan teille. Tulette itse näkemään kaiken sen kauneuden. Mutta nyt, jos silmänne ovat jo kiinni, jos sydämenne on jo sulkeutunut, ettekä halua nähdä mitään todella kaunista, kuinka voisin puhua tästä kauniista, mitä ihmiset ovat tehneet? Elämässä on erittäin tärkeää pitää itsellään positiivinen asenne. Myös Sahaja Yogaan.

Sahaja Yogassa meidän on kehityttävä sisällämme. Mutta näin ei tapahdu. Ihmiset sanovat: ”Äitini on sairas, isäni on sairas, veljeni on sairas, se ja se on sairas.” Tämä tulee kaikkein ensimmäiseksi. Joskus ajattelin, että Minun pitääkin avata sairaala eikä ashram. Toiseksi: ”Mieheni on tällainen. Lapseni ovat sellaisia. Se ja se on tällainen.” Te ette ole ’minun, minun, minun’. Mitä te olette?

Olette sahaja-joogineita, ja Sahaja Yogassa teidän on tiedettävä, että teillä on kaikki todisteet, kaikki on edessänne, että tiedätte olevanne sahaja-joogeja. Jos tiedän, että olen Adi Shakti – oletetaan niin, jos tiedän olevani Adi Shakti, silloin tiedän sen, eikä Minun tarvitse kysyä apua keneltäkään. Olenhan Adi Shakti. Minun on tarkoitus tehdä kaikki. Se on Minun työni, koska Minulla on se voima, ja se voima on Minulla täysin ’sahaj’, spontaanisti, Minussa on se voima. Joten Minun on tehtävä kaikki. Voin myös sanoa olevani nainen. Minun pitää istua itkemässä. Ei, Minulla ei ole siihen oikeutta. En voi tehdä niin, vaikka haluaisin.

Minun tehtäväni on rohkaista teitä ja kertoa sisällänne olevasta hienoudesta, omasta kauneudestanne. Tiedättekö, kuinka kauniita te olette? Puhutaanpa sisäisestä kauneudestamme. Mitä me olemme? Olemmeko sellaisia kuin nämä hullut ihmiset? Olemmeko sellaisia, jotka surkeilevat koko ajan? Tai olemmeko sellaisia, jotka riitelevät koko ajan tai jotka havittelevat tavaroita, joita materia hallitsee? Ei, me olemme Henki. Olemme Henki. Olemme Kaikkivaltiaan Jumalan heijastuma, joka on Puhtaus, Totuus ja Tieto.

Sitä me olemme. Emme ole kuin tavalliset ihmiset. Kuinka voisimme jatkaa elämää sillä tasolla? Vain jos teissä on riivaus, jos teillä on ollut paha guru tai jotain vastaavaa, vain silloin saatatte mennä kuin jojo, ylös alas, ylös alas, ylös alas, mutta niiden, jotka ovat päässeet yli kaikesta tällaisesta ja ovat saavuttaneet sen tason, pitäisi arvostaa sitä, että ovat Henki. Niin monta Henkeä istuu täällä ja heijastaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Olen niin ylpeä äiti, ja kaikki te olette kykeneviä valaisemaan niin paljon ihmisiä tässä maailmassa. Mutta kauneus sisällänne on siinä, että olette täysin riippumattomia kenestäkään muusta. Olette riippuvaisia vain itsestänne, Henkenne lähteestä, Henkenne ilosta. Ette odota toisten antavan iloa teille. Jos esimerkiksi joku tulee huomenna ja solvaa Minua.

Sanon: ”Hyvä on. Ei haittaa.” Se ei kosketa Minua, koska olen Itseni kanssa. Hän puhuu tällaista. Hän saa kärsiä tai sitten ei. Se ei liikuta Minua. Kun olette riippuvaisia vain itsestänne, niin kuvitelkaa talo, joka seisoo kalliolla. Sellaisia te olette. Yrittäkää tuntea se. Tuntekaa kallio sisällänne.

Yrittäkää ymmärtää se. Ette te ala käyttäytyä samoin kuin muut. Sellaisten ihmisten, jotka ovat rakentaneet talonsa hiekalle, täytyy olla huolissaan, ei meidän. Me olemme rakentaneet kalliolle. Meidän on oltava rohkeita. Meidän on oltava urhoollisia. Ja samalla äärimmäisen nöyriä. Kun puu on täynnä hedelmiä, se taipuu alaspäin. Me palvomme Äiti Maata. Me palvomme aurinkoa.

Me palvomme kuuta. Me palvomme kaikkea ympärillämme, mikä on auttanut meitä. Palvomme vanhempiamme, kaikkia. Mutta ennen kaikkea me palvomme itseämme. Koska olemme palvonnan arvoisia. Nyt teistä kaikista on tullut pyhimyksiä. Se ei tarkoita sitä, että alatte kasvattaa partaa, pukeudutte kaikki oudosti tai muuta sellaista. Ei mitään sellaista. Olette pyhimyksiä, koska sisällänne on tuoksu, kaunis oman lootuksenne tuoksu. Se on Henki.

Tässä on lootus, jonka olette tehneet Minulle. Todella kaunis lootus, istun kauniilla lootuksella. Samalla tavalla on sydämissänne heijastuneena kaunis lootus. Tuntekaa tämä lootus, kuinka kaunis ja herkkä se on. Se on vaaleanpunainen, koska vaaleanpunainen lootus kutsuu luokseen kaikkia, se on merkki anteliaisuudesta ja kutsumisesta. Vaaleanpunainen väri houkuttelee kaikenlaisia hyönteisiä, kaikkia. Lootus on siis vaaleanpunainen ja se kutsuu luokseen kaiken, se on avoin kaikelle, eikä pelkää mitään. Mutta se nousee ylös mudasta, se nousee ylös kamalista lammikoista. Sen ympärillä liikkuu kaikenlaisia matoja, mutta se päästää ilmaan tuoksua ja tekee koko lammikosta kauniin. Sellaisia te olette.

Missä tahansa olettekin, voitte luoda sellaisen kauneuden. Voitte vuodattaa sitä kauneutta. Voitte saada ihmiset näkemään, millainen Henkinen ihminen on. Te olette Sahaja Yogan heijastuma, en Minä. Teidän täytyy heijastaa Sahaja Yogaa. Sillä sellaiset ihmiset elävät aina iloissa ja viisaudessa. Shri Ganesha on viisauden antaja, viisauden siitä, kuinka milloinkin käyttäytyä, mitä kulloinkin sanoa, kuinka pitkälle mennä asioissa. Sen pitäisi olla sisältä tulevaa, ’sahaj’. Teidän ei tarvitse nähdä vaivaa sen eteen, ainoastaan tietää. ”Olen nyt sahaja-joogini.”

Joka aamu teidän pitäisi sanoa itsellenne: Olen sahaja-joogini. Kuinka pitkälle minun pitäisi mennä? Miten minun pitäisi käyttäytyä? Miten minun tulisi asennoitua?” Kaiken tämän voi ymmärtää hyvin helposti, jos kehittää itselleen viisauden lootuksen. Miten lootus syntyy? On siemen, joka alkaa versoa. Sillä tavalla viisaus… sisällänne on jo tällainen siemen. Kaikilla teillä on sellainen, ja nyt se on alkanut avautua, koska olette oivaltaneita sieluja. Antakaa viisautenne ottaa ohjat.

Miten se tapahtuu? Siihen on olemassa yksi keino. ”Jos Äidillä olisi tällainen ongelma, mitä Hän olisi tehnyt?” Oikein hyvä ajatus. ”Kuinka Hän olisi hoitanut asian?” Saatatte silloin sanoa, että emme ymmärrä Äidin tapaa hoitaa asioita. Hänellä on kaikenlaisia konsteja. Aivan oikein. Niitä on. Mutta on olemassa hyvin yksinkertainen tapa tehdä se.

Voitte luovuttaa asian Minun viisaudelleni, ja teissä itsessänne oleva viisaus on aktiivinen. Se toimii. Tämäkin asia teidän pitää ymmärtää. Sisällänne oleva viisaus on aktiivinen. Eräs mies oli töissä Lontoon lentokentällä. Hän on sahaja-joogi, mutta hän ei käy kollektiivissa. Hän ei ehdi. Joku sanoi jotain epäystävällistä hänelle. Hän meni kotiin ja sanoi: ”Tuo ei ollut hyvä asia, mitä hän sanoi. Olenhan kuitenkin sahaja-joogi.”

Seuraavana päivänä hän kuuli, että tämä kaveri oli kaatunut moottoripyörällään. Mies ei ehkä ymmärtänyt, että koska hän oli sanonut tällaista, siksi onnettomuus sattui hänelle. Mutta tämä joogi tiesi, koska Jumaluudet ovat kanssanne. Viisaudessa ymmärrätte, että kaikki Jumaluudet ovat aivan lähellänne, ja mitä tahansa tapahtuu, he ovat luonanne. Kukaan ei voi vahingoittaa teitä. Kukaan ei voi koskea teihin. Niin suojassa te olette. Lootukset eivät ole suojassa. Olette niin hyvin suojassa, että jos joku yrittää vahingoittaa teitä, teitä suojellaan välittömästi. Ja kuten kerroin, teillä on oma suojautumiskeinonne, että hyppäätte ajatuksettomaan tietoisuuteen.

Joskus me vahingoitamme itseämme enemmän kuin muut meitä. Eräs ystäväni, jonka tunsin, oli lapsuudestaan saakka sellainen, että itki ja valitti kaikesta. Hän itki aina pienimmistäkin asioista, koska hän oli piloille hemmoteltu, ja itki aina kaikesta. Yllättäen sain tietää, että hän sokeutui hyvin nuorena. Kysyin: ”Miten sinusta tuli sokea yhtäkkiä?” Hänen täytyi käyttää hyvin vahvoja laseja. Hän sanoi: ”Minulla oli tapana itkeä paljon, muistatko?” Vastasin: ”Muistan kyllä, mutta itkitkö koulun jälkeenkin?” ”Kyllä, itkin aina tällä tavalla.” Ihminen kehittää siitä eräänlaisen luonteenpiirteen: ”Olen sellainen, joka itkee.”

Miksei voisi kehittää sellaista luonnetta, että ”olen aina iloinen”? Kaikesta, mitä näen, tunnen iloa. Kaikesta, mitä kuulen, tunnen iloa. Silloin tuoksuva lootuksenne tulee paremmaksi, ja viisautenne toimii sillä tavalla, että otatte vastaan kaiken kauniin. Helposti. Saatte kaikkea sellaista, joka on hyvin tyydyttävää ja iloa antavaa. Tämä sisällänne olevan viisauden toiminta tavallaan johdattaa teitä ihmisten luo, jotka ovat äärimmäisen ystävällisiä, tilanteisiin, jotka ovat hyvin kauniita, ja joista löydätte hienoja asioita, tai niin kauniiden luomusten luo, jollaisia ette koskaan odottanut näkevänne. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, kun kerrotte Minulle: ”Äiti, minulle tapahtui tällainen ja tällainen ihme.” Se ei ole mitään, se on teidän oma viisautenne, oma Henkenne, joka saa kaiken aikaan. Teidän ei tarvitse tehdä mitään.

Teidän täytyy ainoastaan muistaa, että olette sahaja-joogineita, ja että luonteenne täytyy olla sahaja-jooginin luonne, että ajatuksienne pitää olla sahaja-jooginien ajatuksia. Sama koskee myös sahaja-joogeja. Sahaja-joogi -miehet eivät näytä kovin paljon tunteitaan, mutta he osoittavat muilla tavoilla kiukkuaan. He saattavat kiivastua, ja joskus purkaukset ovat niin kovia, että vain tuijotatte: ”Mikä tälle ihmiselle tuli?” Yhdellä puolella kiukun purkaukset, toisella itkeminen. Mitä siihen väliin jää? En tiedä. Kumpaakaan näistä ei tarvita ollenkaan. Ihmisiä on ojennettava sanomalla. Nyt Minun täytyi sanoa jotakin.

Sain sanottua, se on ohi. Mutta se ei ole vihaa. Minun vain täytyy toimia. Siinä on se ero – en ole osallinen siihen. Jos itken, en ole osallinen. Minä vain itken. Jos olen vihainen, en ole oikeasti vihainen. Yritän vain näytellä vihaista. Niin siinä tapahtuu. Ei pidä mennä osalliseksi asiaan.

Jos menee mukaan omaan vihaansa, silloin ilo häviää, katoaa täysin. Jotkut ihmiset ajattelevat myös, että jos on iloinen, täytyy olla hyvin vakava. Ei ollenkaan. Miksi pitää olla vakava? Miksi tässä maailmassa pitäisi olla vakava? Kaikki on tyhmyyttä. En löydä tästä maailmasta mitään vakavaa. Enkä itse pysty olemaan vakava kolmea minuuttia kauempaa. Joskus ihmiset käyttävät sitä hyväkseen, mutta minkä sille voi? Sellainen on luonteeni.

Mikä on niin vakavaa? Teidän ei tarvitse luoda aurinkoa. Teidän ei tarvitse luoda kuuta. Teidän ei tarvitse luoda Äiti Maata. Mikä on niin vakavaa? Mitä suuria töitä teidän pitää tehdä? Kaikki on valmiina teille. Nauttikaa niistä. Miksi pitäisi olla niin vakava? Jotkut ihmiset yrittävät myös tehdä vaikutuksen vakavuudellaan.

Näin kerran erään naisen ajattelevan jotain hyvin vakavan näköisenä. Kysyin: ”Mikä hätänä?” ”En tiedä miten lakaista tästä, kun ei ole harjaa.” Sanoin: ”No onpas iso ongelma, kuin taivas putoaisi niskaan. Ei sillä väliä, älä tee sitä tänään. Voit tehdä sen huomenna. Ei se ole niin tärkeää.” Jos ei kerran ole välineitä, ei se haittaa. ”Ei, ei, minun on tehtävä se. Haluan pitää kotini siistinä.”

Sanoin: ”Tämä on suurin ongelma, ja se on vakavaa.” Kun kärsii jostain vakavista tyhmistä ongelmista, silloin muuttuu vakavaksi. Ja jos muuttuu vakavaksi ja luulee, että sillä ongelmat ratkeavat, niin ei käy. Samalla Minun on sanottava, että asioita ei pidä ottaa liian kevyesti. Meidän ei pidä käyttäytyä sopimattomasti eikä olla piittaamattomia. Se ei ole… Katsokaa näitä kukkia. Katsokaa niitä. Ne värisevät värähtelyistäni. Katsokaa niitä, kuinka arvokkaita ne ovatkaan. Ne kuolevat huomenna.

Se ei vaivaa niitä niin kauan, kuin ne voivat hyvin omalla paikallaan, ja antavat teille nautintoa ja iloa, se riittää. Mitä hyötyä valosta on? Katsotaanpa valoa, sellaista, kuin me olemme. Annamme valoa. Olemme täällä tekemässä kaikki iloisiksi ja onnellisiksi, tekemässä jokaisen onnelliseksi. On monia tapoja tehdä toiset onnellisiksi. Sitä varten meidän on myös itse opittava. Meidän on opittava monia asioita, miten tehdä toiset onnellisiksi. Ja kun olette tehneet heistä onnellisia, silloin tunnette ilon sisällänne. ”Voi, kuinka onnellisia he ovat.”

Kun näette heidän onnellisuutensa, vain silloin teidän lootuksenne avautuu enemmän. Kuin veden aaltoilu liikkuu eteenpäin aina rannoille asti, ja rannalta se sitten kääntyy takaisin. Samalla tavalla, kun teidän ilonne saavuttaa toisten ilon, silloin siitä syntyvä aaltoilu muodostaa elämänne kauniin kuvion. Ajatelkaapa tilanteita, jolloin teitte jotain hyvää toisille, olitte ystävällinen, ja sitten huomasitte ilon toisessa ihmisessä, ja kuinka se ilo tuli teille takaisin. Ajatelkaa sitä kuviota, jonka tunsitte niin hienojakoisesti elämässänne, kuinka se on muodostunut. Aina, kun ajattelette sitä aikaa ja sitä hetkeä tai paikkaa, koko kuva tulee eteenne ja ajattelette: ”Oi tätä aikaa!” Mutta se aika on sisällänne ikuisesti, koko ajan, ja siksi Diwali on niin tärkeä. Kuten sanoin, olette kaikki Minun valoni. Ja tämä valo on ikuinen valo. Nämä valot sammuvat.

Meidän täytyy sytyttää ne uudestaan joka vuosi. Mutta ei teitä. Teillä on ikuinen valo, ja se levittää iloa. Mikä on tämän maailman ongelma? Jos katsotaan ongelmaa kokonaisuudessaan. Ei ole iloa. Aivan yksinkertaisesti, ilo puuttuu. Jos ihmisillä olisi ilo, he eivät olisi tehneet mitään tyhmää. Ei ole iloa. Kun on ilo, ei halua sotia eikä halua tehdä mitään vahingollista.

Silloin ei halua sanoa mitään töykeää kenellekään, ja sen lisäksi ei halua mitään, mikä vahingoittaa Äiti Maata tai aiheuttaa ekologisia ongelmia. Ei, sellaista vain ei halua, ei halua mitään, mikä vahingoittaa muita. Ihmiset surevat tapahtuipa se sitten täällä, Intiassa tai missä tahansa. Silloin tuntee: ”Miksi tekisin jotain sellaista, mikä ei ole mukavaa muille?” Eli se ei tuota iloa. Kun teissä on iloa, teidän pitää tuottaa iloa, ja jos ette ole iloa tuottavia, se tarkoittaa, että teidän Sahaja Yogastanne puuttuu jotakin, ja siksi meidän on nyt noustava. Meidän pitää tulla sahaja-joogineiksi ja sahaja-joogeiksi. Sellainen on iloa antava yhteisö. Voimme muuttaa nimeämme, jos haluatte. Jos Sahaja Yoga ei kelpaa – Iloa Tuottava Yhdistys.

Meidän pitää myös selvittää, mikä tappaa ilon. Se on tärkeää. Mikä tappaa ilon? Aluksi kerroin, että teillä pitää olla viisautta. Viisaus tarkoittaa sitä, että se antaa kiintymättömyyden, kiintymättömyyden kaikkeen itsekkääseen, itsekeskeiseen, itseä koskevaan pakkomielteiseen, egoon… kaikki, mikä on yhteydessä itseen. Voitteko kuvitella? Itsekäs, Itse, joka tarkoittaa Henkeä. Mitä itsekkyys on? Se on jotain, mikä pimentää täysin Itsen, koska silloin ajattelee itseään, omia lapsiaan, perhettään, ei mitään muuta. Korkeintaan sitä, mutta joskus ajattelee vain itseään.

Kun alkaa ajatella näin, ja kun alkaa tulla yhä pienemmäksi, pienemmäksi, pienemmäksi ja pienemmäksi, silloin lootus hajoaa. Mutta toisten ajatteleminen tuntuu niin hyvältä. Minun tapauksessani asia on toisin. Jos ajattelen Itseäni, niin todella, kuulkaa, tunnen itseni onnelliseksi, mukavaksi, iloiseksi, Minun on tunnustettava. Mutta kun ajattelen joitakin ihmisiä, chakroissani alkaa heti tuntua, ja mietin: ”Voi Luoja, miksi rupesin ajattelemaan sitä henkilöä?” Chakrat alkavat liikkua nopeasti tämän ihmisen puolesta, koska tämä keho on niin antelias, että ette voi kuvitellakaan. Jos vain näenkin jonkun, chakrat alkavat heti työskennellä aivan kuin olisin vastuussa kaikkien ihmisten epäkuntoon menneistä chakroista, mitä tavallaan olenkin, mutta siinä laajuudessa? Mutta silti ajattelen ihmisiä, joilla on ongelmia, ajattelen teitä kaikkia. Miksi? Miksi ajattelen?

Koska tiedän, että jos voin parantaa chakranne, te tulette iloisiksi. Minun ei todellisuudessa tarvitse mennä siihen, mutta Minun kehoni tietää. Se toimii. Se toimii ja on hyvin iloinen. Kun näen jonkun saavan Oivalluksensa, se on todella suuri ilo Minulle. Kun näen jonkun vapautuvan ongelmastaan, se on Minulle suuri ilo, koska ilon tuottaminen on Hengen luonne, sen luonto. Jos ette anna Henkenne täyttää omaa luontoaan ja omaa luonnettaan, Henki ei voi ilmentää itseään. Te olette kulkuneuvo. Olette lamppu, niin voidaan sanoa, kun kyseessä on keho ja mieli. Mutta Hengen valon on päästävä esiin ja sen on oltava hyvin ainutlaatuinen, sillä se säteilee kaiken valonsa ulospäin.

Se antaa valoa muille. Ja tätä valoa antavaa ominaisuuttanne teidän pitää parantaa. Vähitellen tulette huomaamaan, jos vain yritätte elämässänne, ihmissuhteissanne, pyrkimyksissänne antaa valoa muille, tehdä heidän elämästään parempaa, ei ylimielisesti eikä egoistisesti, vaan hyvin rakastavalla ja kauniilla tavalla, silloin todella ymmärrätte, että olette Henki, sillä Henki rakastaa. Se rakastaa. Rakkaudessanne olette anteeksiantavia, hyvin anteeksiantavia. Joskus johtohenkilöt ovat vihaisia Minulle, kun olen niin anteeksiantava. Minkä Minä sille voin? Luontoni on sellainen. En voi sille mitään. Koska rakastan, tiedättekö.

Jos rakastaa jotain henkilöä, silloin antaa anteeksi. Siitä ei tule paha olo. Anteeksiantamattomuus on vaikeaa, mutta anteeksianto on parasta. Ainakin jos annatte anteeksi, se ei enää vaivaa mieltänne. Tämä Rakkaus, joka mielestäni on iloa, kun tämä rakkaus sulaa ja virtaa kuin joki ja ravitsee kaikkia rannoilla olevia puita, se on se hetki, jolloin yksilö tai persoona tulee täydelliseksi siitä rakkaudesta, ja sillä hetkellä se tuntee täyttymyksensä. Se ei ole vain sitä, että teillä on valo nurkassanne, vaan sen täytyy virrata. Sen täytyy liikkua. Sen täytyy ravita. Rakkaus ei ole mitään kuollutta, kuin kivi. Kun se sulaa, se ympäröi kaiken, ja kaikki muuttuu silloin hyvin kauniiksi.

Teidän täytyy ensin ymmärtää, että elämä on tarkoitettu antamaan iloa toisille, koska olette nyt pyhimyksiä, ja teidän valonne täytyy tuoda Iloa. Hiukan te joudutte kestämään. Teillä on voimia kestää. Teillä on kaikki voimat, ja niinpä toivotan teille hyvää onnea seuraavalle vuodelle ja paljon menestystä. Jumala siunatkoon teitä.