Shri Raja Rajeshwari Puja. Madras (India), 6 December 1991.
Tänään meillä on ensin Shri Ganesha Puja, ja sen jälkeen Raja Rajeshwari Puja.
Jumalatarta on kuvailtu monilla nimillä; etenkin Adi Shankaracharya kutsui Häntä Raja Rajeswariksi, mikä tarkoittaa, että Hän on kaikkien kuningattarien kuningatar. Myös Äiti Mariasta käytettiin tätä nimeä lännessä. Nämä käsitteet ovat tulleet pakanauskonnosta, kuten olen teille aiemmin kertonut. Ne eivät tulleet Äiti Marian kuvauksesta Raamatussa. Tämä osoittaa, että pyhän Raamatun kirjoituksiin on tehty paljon muutoksia. Samalla tavalla Intian pyhissä kirjoituksissa on paljon muutoksia, jopa Gitassa. Tällä tavalla alkoi kaikkien uskontojen suistuminen raiteiltaan. Älyköt käyttivät sitä hyväkseen ja ja alkoivat muodostaa omia käsityksiään, sanomalla asioita, kuvailemalla asioita, jotka olivat täysin Jumalaisen Voiman vastaisia. Te olette hyvin onnekkaita ihmisiä Maan päällä, koska olette löytäneet todellisuuden ja ymmärrätte, että kaikki nämä asiat, jotka olivat tarunomaisia, ovat totta, ja kaikki älylliset asiat eivät ole totta, ja kaikki asiat, joiden tarkoituksena on jaotella ihmisiä eivät olet totta. Me uskomme kaikkiin uskontoihin, ja siksi niin sanotut uskovaiset ihmiset ovat meitä vastaan, koska tarkoitus on uskoa vain yhteen uskontoon ja taistella muita uskontoja vastaan.
Jos uskoo kaikkiin uskontoihin, se tarkoittaa heidän mielestään, että on täysin uskonnoton. Heitä järkytti suuresti se, että uskomme kaikkiin uskontoihin, ja että kunnioitamme kaikkia inkarnaatioita, ja että uskomme kaikkien jumaluuksien integraatioon. Esimerkiksi Ganesha; sen on täytynyt olla suuri paljastus teille länsimaalaisille ihmisille. Olen havainnut, että edes pohjoisessa Ganeshaa ei palvota kuten etelässä, etenkin tällä alueella ja myös Maharashtrassa, koska Maharashtrassa on kahdeksan Ganeshan ‘swayambhua’ ja kaikki uskovat siihen. Nyt sanotaan, että kaikki on vain sokeaa uskoa. Mutta nyt olette nähneet Ganeshan seisovan takanani ja sisälläni. Se vain osoittaa, että on olemassa jumaluus nimeltä Ganesha. Saatte valokuvia, joissa Ganesha istuu puoliksi tässä, ja loppu on Minun sariani. Tämän kaiken tarkoitus on vakuuttaa teille, että on olemassa jumaluus, joka on Shri Ganesha je että Hän toimii Mooladharan kautta. Intialaiset tiesivät tämän asian jo tuhansia vuosia sitten.
Kuchipudi tanssi syntyi seitsemän sataa vuotta ennen Kristusta, joten voitte kuvitella, että Ganeshan käsite on ollut olemassa tuhansia vuosia sitten. Ihmiset olivat siis henkisesti hyvin kehittyneitä tässä maassa, ja he tiesivät jumaluuksista, miltä he näyttävät ja mikä on heidän tarkoituksensa, vaikka se olikin salaista tietoa tavallisille ihmisille. Mutta he uskoivat kaiken, mitä pyhimykset kertoivat, koska heillä ei ollut egoa. Olen yrittänyt selvittää, miksi länsimaisilla ihmisillä on niin paljon egoa. Vieläkään en ole löytänyt perimmäistä syytä siihen, miksi tällainen aggressiivisuus ilmenee egon kautta. Voidaan sanoa, että se johtuu kilpailuhenkisyydestä, mutta tämä on ollut osa Lännen historiaa, että jopa ihmiset, jotka seurasivat Kristusta, joka oli itse nöyryys, tekivät sitä kaikkialla, nämäkin ihmiset olivat hyvin agressiivisia. Nöyryys on tärkein asia, joka jokaisen tulee ymmärtää. On hämmästyttävää, että nöyryyttä kutsutaan nimellä ’vinay’, joka on Shri Ganeshan ominaisuus, ’Vinayaka’. ’Vidya vinayen shobhate’, tarkoittaa: ’Tietoa koristaa vain nöyryys.’ Eilen näitte suurenmoisten artistien ja suurten mestareiden nöyryyden.
Ja eräs mestari kutsui Minut akatemiaansa, ja kunnioittii Minua aivan kuten Jumalatarta. Olin hyvin liikuttunut siitä täydellisestä hyväksymisestä Minua ja Sahaja Yogaa kohtaan. Jopa Kalakshetra, joka oli Teosofisen seuran vaikutuspiirissä – vaikka tämä rouva ei välittänyt niin paljon Teosofisesta seurasta – hän oli hankkinut suuren salin ja omisti kaiken taiteelle. Hän ei antanut Teosofisen seuran tulla sinne. Kaikesta tästä huolimatta he kaikki ottivat Minut vastaan. Voitte selkeästi nähdä heidän omistautumisensa ja ymmärryksensä. Pyhimyksen seurassa tulee olla nöyrä; se on ehdoton, kirjoittamaton laki tässä maassa. Ja pyhimystä ei saa kyseenalaistaa eikä määräillä. Mitä tahansa pyhimys sanoo, se täytyy hyväksyä. Ensimmäinen ominaisuus, jonka Ganeshan tulisi antaa meille, on ‘vinay’, joka tarkoittaa nöyryyttä.
Nöyryys ei ole pintapuolista, kuten silloin, kun sanotaan ’anteeksi’ tai ’olen pahoillani’, ’pelkäänpä, että’ – ei tällä tavalla. Se ei ole ’watchik’, se ei ole vain tyhjää puhetta, vaan nöyryyden on tultava sisältä. Ego turmelee aina nöyryyden, ja tämä ego pitää pinnalla, eikä koskaan voi ymmärtää, että on ollut egoistinen. Jopa silloinkin, kun puhun egosta, monet ajattelevat, että Äiti puhuu jostakin toisesta, he eivät koskaan ajattele, että ’se olen minä, minulla on egoa’. Ganesha on egon tuhoaja, koska nöyryys on ainoa asia, joka todellisuudessa voi neutralisoida egon. Mitä täytyy nähdä, jotta tulee nöyräksi? Esimerkiksi tässä maassa, jossa nyt olette, asuu hyvin yksinkertaisia ihmisiä, he elävät hyvin yksinkertaisesti. Heillä ei ole kaikenlaisia hienoja tavaroita ympärillään; he syövät sormillaan, syövät kasvin lehdeltä. Joidenkin täällä asuvien länsimaisten naisten mielestä he ovat kaikki alkukantaisia. Mutta huomatkaa millaista taidetta he ovat saaneet aikaan.
Sellaista sulavuutta ja sellaista … jopa hypyissä, sellaista teidän on vaikea saavuttaa. Syy, miksi halutaan työskennellä tällä tavalla, löytyy nöyryydestä taidetta kohtaan. Taidetta tulee kunnioittaa. Mestaria tulee kunnioittaa. Kunnioitus on ainoa tapa oppia. Luulen, että tämä on juurtunut intialaiseen ajattelutapaan, että mestaria tulee totella täydellisesti, ilman ehtoja. Ja tällä mestarilla on monia oppilaita. Siellä on paljon tyttöjä vain oppimassa ilmaisemaan hänen taidettaan. Näin, että hän ei ansaitse sillä kovin paljon. He ovat vähävaraisia, eivätkä kuitenkaan veloita kovin paljon.
Mutta hänen omistautumisensa on kuin Shri Ganeshan omistautumista Äidilleen. Ja tapa, jolla hän on omistautunut; mikään muu ei ole tärkeää. Nöyryyden vuoksi teidän tulee vetää huomionne pois muista asioista. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia. Jos huomionne on kaikenlaisissa ongelmissanne, tai jos yritätte tulla Sahaja Yogaan jotain muuta tietä, se ei tule toimimaan. Teidän täytyy nöyrtyä sydämessänne, nöyrtyä täydellisesti. Hän on viaton, sen vuoksi Hän on nöyrä. Jos et ole viaton, et myöskään voi olla nöyrä. Nöyryys on viattomuuden tunnusmerkki. Hyvä lapsi, kiltti, viaton lapsi on hyvin tottelevainen.
Mitä tahansa heiltä pyytääkin, he tottelevat heti. Minä tiedän lapsenlapsistani; kerran he olivat menossa Nepaliin ja siellä oli hyvin kylmää. Heidän äitinsä sanoi: ”He eivät suostu laittamaan mitään päähänsä.” Sanoin: ”Minä hoidan sen hetkessä” Kutsuin heidät paikalle ja annoin palaset tavallista kangasta. Sanoin: ”Teidän on suojattava päänne”. “Hyvä on.” He laittoivat ne päähänsä ja sitoivat huolellisesti. He näyttivät vähän kummallisilta, mutta eivät välittäneet siitä. Tämä on se, mikä puuttuu, ja siksi toteamme, että syvyyttä on vähemmän. Ei ainoastaan ehdollistumat – en sanoisi, että kysymys on ehdollistumista. Ihmisillä ei ole ehdollistumia; jopa intialaisista on tullut sellaisia. Heidän on hyvin vaikeaa olla nöyriä.
Sitä voisi kutsua länsimaiseksi vaikutukseksi, tai ehkä se on sitä, että he ovat unohtaneet menneisyytensä. Mutta nöyryys on tärkeää. Minun täytyy kertoa teille lapsuudestani; vaikka synnyinkin kristittyyn perheeseen, meidän piti koskettaa Äiti Maata, ja pyytää ensin anteeksi, ja koskettaa sitten otsaa. Ja koskettaa vanhempien jalkoja, ja kaikkien perheen vanhimpien jalkoja, eikö niin? Koskettaa kaikkien vanhempien perheenjäsenten jalkoja. Jopa joidenkin vanhempien palvelijoiden, jotka olivat huolehtineet vanhemmista veljistämme, heidän jalkojaan piti myös koskettaa. Mutta sellaista nöyryyttä ei enää ole. Myöskään vanhemmilla ihmisillä ei ole enää sellaista arvokkuutta. Mutta joka tapauksessa meidän piti koskettaa kaikkien jalkoja, eikä vanhempia ihmisiä saanut puhutella. Tällainen luo kauniin ilmapiirin Sahaja Yogaan, kun miettii tarkasti: “Teenkö tämän nöyryydellä?” Kysyt vain itseltäsi: ”Olenko ollut nöyrä tehdessäni tai sanoessani tämän?” Nykyään on ongelmana vastuuhenkilöiden arvostelu.
He ovat vastuuhenkilöitä, koska ansaitsevat sen. Jos huomaan, että he eivät ole hyviä, laitan heidät syrjään; tämänkin tiedätte varsin hyvin. Mutta ihmisillä ei ole nöyryyttä. Silloin nöyryys on korvautunut egolla, ja se ego saa aikaan egoa vastuuhenkilöissä. Vastuuhenkilöistä tulee egoistisia, ja sillä tavalla monet heistä joutuvat syrjään. En tosiaankaan tiedä, pitäisikö minun tasapainon saavuttamiseksi torua jäseniä vai vastuuhenkilöitä. Äiti on nimittänyt heidät vastuuhenkilöiksi, joten olkaamme nöyriä. Joka tapauksessa Äidillä on ollut jokin tarkoitus, että Hän on pyytänyt heitä vastuuhenkilöiksi. Miksi meidän pitäisi riidellä heidän kanssaan ja etsiä virheitä? Me muodostamme yhteenliittymän. Niinpä Shri Ganesha, joka on niin nöyrä, ja Hänen ‘ganansa’ ovat tavallaan vielä nöyrempiä, koska Hän ei suvaitse yhtään ganaa, joka ei ole nöyrä Äidille.
Pienestä silmien liikkeestä he ovat valmiina taistelemaan ja tekemään kaiken mitä heiltä pyydetään. Ja he ymmärtävät Äidin silmien jokaisesta asennosta, mitä pitää tehdä. Vain tällainen omistautuminen voi tehdä teistä yhä syvempiä. Voi olla, että Lännessä keino on se, että meidän pitää levittäytyä enemmän, meidän pitää ilmoitella enemmän, meidän pitää puhua itsestämme enemmän; pitää enemmän ääntä itsestämme. Mitä enemmän sitä tekee, sitä menestyneempi on. Tällaista näkee joka päivä. Ihmiset mahtailevat: ”Minä uskon”. Kuka sinä olet uskomaan tai olemaan uskomatta? Kuka sinä olet sanomaan tällaista? Mutta tavallaan imagon pitää olla jotakin sellaista, kuin suuri persoonallisuus, tai joku suuri henkilökuva.
Silloin luo hahmon, joka on täysin keinotekoinen, tyhjänpäiväinen. Ja mikä hämmästyttävintä: sellaista keinotekoista henkilökuvaa ihmiset kumartavat. Ehkäpä he ovat itsekin keinotekoisia; sen vuoksi he kumartavat näitä keinotekoisia ihmisiä. Olen hämmästynyt. Nämähän ovat tunnettuja konnia. Ihmiset tietävät he ovat konnia, että he ovat tehneet kaikenlaista, mutta silti he ovat rähmällään heidän edessään. Koska he haluavat ehkä jotakin materiaalista hyötyä siitä, tai jotakin keinotekoista hyötyä. Jopa itsensä valokuvauttamista tällaisen henkilön kanssa pidetään hienona juttuna. Sahaja-joogien on nähtävä kaikkien näiden ideoiden lävitse. Heidän on nähtävä tämän vitsin, tämän draaman lävitse, mitä on tapahtumassa, heijastaa se takaisin ja tutkia itseään ja nähdä: ”Toivottavasti minussa ei ole tuollaista.” Toisinaan nauramme toisille, mutta olemmekin itse sellaisia.
Kun alamme tutkia itseämme, näemme itsessämme: ”Kyllä, minussa on tällaista.” Joissakin maissa on joitakin sahaja-joogeja, joista Minulle kerrotaan, että he saattavat sanoa yllättäen: ”Äiti on antanut minulle erityisiä voimia.” ”Olen Suuri Mataji.” Kerran oli tällainenkin, Suuri Mataji, Maha Mataji. En ole koskaan edes sanonut, että olen Mataji. Te kutsutte Minua siksi, Minä en koskaan ole sanonut sitä. Mutta hän sanoi: ”Olen Suuri Mataji.” Voitte kutsua häntä hulluksi tai miksi tahansa, mutta epäilemättä hänen ylimielisyytensä, on päässyt niin suureksi, että hän ei ymmärrä mistä puhuu. Tällä tavalla te hemmottelette vastuuhenkilöidenne egoa, kun hyökkäätte häntä vastaan. Mitä enemmän hyökkäätte häntä vastaan, sitä enemmän hän reagoi, ja hänen egonsa pullistelee tällä tavalla. Kuten kerroin teille, tänään me palvomme Raja Rajeswaria. En ole puhunut tästä teille koskaan aikaisemmin. En ole koskaan pyytänyt teitä lukemaan Guru Gitaa samasta syystä. En ole koskaan kertonut teille, että Hän on Raja Rajeswari, koska se saattaisi vaikuttaa teidän egoonne.
”Kuinka Hän voi olla Kuningatarten Kuningatar?” Tietenkin, Kristuksen Äiti on sellainen, mutta ei Mataji; se on jo liikaa! Sen vuoksi en koskaan kertonut teille tästä. Sanoin: ”Baba, olen vain nöyrä Äiti, siinä kaikki, Pyhä Äiti” – ei muuta. Se aiheuttaa reikiä tänne, siitä se ehkä johtuu! Mikä syy sitten olikin, pystyin ymmärtämään, mikä oli ongelmana, ja hyvällä huumorilla olemme saaneet hoidettua monia asioita. Mutta edelleenkin Minusta tuntuu, että se millaisia nämä taiteilijat ovat, millaisia nämä ihmiset ovat, miten he luovat asioita, ei ehkä ole sellainen, mitä te ajattelette koristeellisuudesta ja siihen liittyvästä. Saatatte sanoa, että se on melko äänekästä tai jotain sellaista; ajattelette aina asian aivoillanne. Sitä olisi voinut olla paljon vähemmän, olisi voinut olla jotain esillä enemmän … ja kaikkea sellaista. Saatatte alkaa kritisoimaan, koska se on yksi ominaisuus sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole nöyriä. Ja heillä on mielestään oikeus kritisoida mitä tahansa.
”Voi, en pidä tästä väristä, se ei ole hyvä.” Mutta kun taiteilija on luonut sen täydestä sydämestään, arvostakaa sitä! Seuraava ominaisuus on arvostus. Arvostakaa elämäänne; millaista se sitten onkin, arvostakaa ja hyväksykää se. Mutta ei vastahakoisesti. Kaikki nämä mielen käsitykset, että taide on sellaista tai taide on tällaista, ovat johtaneet siihen, että meille ei enää tule Rembrandteja eikä Michelangeloita, ei ollenkaan. Se ei ole mielen tasolla, taide ei koskaan ole mielen tasolla. Se tulee sisältä päin, ja kaikki se, mikä tulee sisältä, sitä ei voi verrata ulkoisiin ideoihimme. Siten arvostus – tarkoitan, voitte sanoa, että eteläintialaiset pukeutuvat hyvin räikeästi verrattuna teidän tyyliinne. Mutta Minun mielestäni eivät. Toiset saattavat sanoa jotain muuta.
Olen myös huomannut, että pohjoisintialaisten täytyy arvostella eteläintialaisia, ja vastaavasti eteläintialaisten pitää arvostella pohjoisintialaisia. Olipa miten tahansa, kukaan ei löydä kenestäkään mitään hyvää. Se on typeryyttä. Mutta arvostusta ja hyväksyntää teidän pitää opetella. Pohjoisintialaiset eivät pidä mistään eteläintialaisesta ruuasta. Yrittipä mitä tahansa, he eivät voi syödä sitä. He eivät myöskään pidä heidän musiikistaan. Voitteko kuvitella, että koko Intia on jakautunut kahteen osaan. Ja eteläintialaiset eivät pidä pohjoisintialaisesta ruuasta eivätkä pohjoisintialaisista tanssista – meidänkin maassamme on näin. Me olemme niin jakaantuneita tässä maassa, että Rameshwaramissa asuva ei pidä Madrasin ruuasta, ja madrasilainen ei pidä delhiläisestä ruuasta.
Tällä tavalla jakaantuminen on vallalla, eikä sisäinen nöyryys. Jos pystytte nauttimaan aivan kaikesta, silloin olette nöyriä. Jos pystytte arvostamaan aivan kaikenlaista ilmaisua, silloin olette nöyriä. Tällainen nöyryys on hyvin syvä luonteenpiirre, koska se tulee Mooladharasta. Ja sitä on Shri Ganesha. Kuvitelkaa, Hänellä on pieni rotta kulkuneuvonaan. Hänellä ei ole Impalaa tai Rolls Roycea. Vaikka Hänellä on suuri vatsa, Hän liikkuu pienen rotan kyydissä. Ei epäilystäkään Hänen voimistaan: Hän on niin nöyrä, Hän on niin suloinen. Ja Hän on kaikkien rytmien ja värähtelyiden luoja.
En tiedä, mitä maailma olisi ilman Häntä. Ja sitä meidän todella on kunnioitettava kaikkialla, sen sijaan, että kritisoimme kaikkea. Voi olla, että ette ehkä pidä tämän huoneen väristä, ette ehkä pidä siitä. On niin monia asioita, joista ette pidä. Siksi Minun pitää kysyä: ”Mistä te pidätte?”. ”Paistetuista pavuista.” Hyvä on! – Meidän on avauduttava. Nöyrtymällä te avaudutte, pääsette kaikkialle, levittäydytte. Ilman nöyryyttä ette voi, koska vastustatte kaikkea, luotte muurin. Vain nöyryys saa teidät levittäytymään.
Tänään, kiertueen ensimmäisenä päivänä, Pyydän teitä olemaan hyvin nöyriä. Ymmärtäkää että nöyryys on hyvin yksinkertaista ja kaunista. Te näitte pienen tytön soittavan ’veenaa’, sellaista vaikeaa ‘Adi Vadyamia’, esiaikaista instrumenttia, niin suloisesti, näppärästi ja nöyrästi. Ja hän tuli luokseni sanoen: “Äiti, mikä etuoikeus olikaan, kun sain soittaa edessänne.” Kuvitelkaa – sellainen taituri. Eräs toinen, joka tapasi Minut viime kerralla, oli mandoliinin soittaja, suurin piirtein samanikäinen, ehkä vähän nuorempi. Hän on nyt maailmankuulu, mutta kun hän esiintyi Minulle, hän ei hyväksynyt minkäänlaista palkkioita, ei mitään, hän vain soitti hurmiossa. Ja tanssijakin kertoi Minulle menneensä hurmioon, kun hän näki Minut, ja hän tanssi erittäin hyvin ja elinvoimaisesti. Ja hänellä oli kuumetta. Hän sanoi: ”Kuume hävisi kokonaan, olen täysin terve.” Katsokaa näitä taiteilijoita. He eivät ole koskaan tunteneet Minua, he eivät tiedä mitää Sahaja Yogasta.
Mutta miten nöyrä ymmärrys Jumaluudesta heillä onkaan – koska he ovat nöyriä. Jumalainen ei koskaan tuo esille itseään, ei puhu itseään, eikä pidä suurta ääntä itsestään. No nyt he ovat täällä. Tulkaa mukaan. Onko Guido siellä? Italialaiset ovat tulleet. Sen vuoksi siirsin tämän päivän pujaa. Onko Guido siellä? Kutsukaa hänet tänne. Guido on liian nöyrä tullakseen tänne eteen.
Tulkaa sisään, tulkaa sisään. Siirtykää hiukan eteenpäin. Jumala teitä siunatkoon. Olen odottanut teitä! Olkaa hyvä, istuutukaa. Tulkaa vain! Tulkaa tänne. Voitte kaikki istua edessä, täällä on tilaa. Tulkaa vain – voitte kaikki istua tuossa. Minun täytyy pitää heidät tyytyväisinä, tiedättehän, koska asun Italiassa!
Tulkaa vain tänne. Ei se haittaa, he saattavat ehtiä mukaan. Tulkaa toki eteen, tuonne. Tai voitte istua keskelläkin, miten vain. Voitte istua siellä missä olette, kyllä vain. Tulkaa eteen, tulkaa eteen, täällä on tilaa. Niin, olin kertomassa heille Shri Ganeshasta, että Hänen perusluonteeseensa kuuluva voima tulee Hänen nöyryydestään; ja että meidän tulee olla hyvin nöyriä, äärimmäisen nöyriä, ja arvostaa kaikkea. Teidän täytyy tietenkin antaa puheeni kuunneltavaksi heille – se on jo nauhoitettu – niin he tietävät, mistä olen puhunut tänään. Mutta nyt voimme aloittaa pujan.
Jumala teitä siunatkoon.