Shri Adi Shakti Kundalini Puja. Cabella Ligure (Italy), 6 June 1993.

Tänään me palvomme Minua, ensimmäistä kertaa.

Tavallisesti puja on aina pidetty Minun ominaisuudelleni tai jollekin osalle Minua. On ymmärrettävä hyvin selvästi, mikä Adi Shakti on. Sanotaan, että kyseessä on Kaikkivaltiaan Jumalan, Sadashivan puhdas halu. Mutta mitä Kaikkivaltiaan Jumalan puhdas halu on? Jos katsotte omia halujanne, mistä ne syntyvät? Eivät jumalallisesta rakkaudesta, vaan aistillisesta rakkaudesta, rakkaudesta materiaan, rakkaudesta valtaan. Kaikkien näiden takana on rakkaus. Jos ette rakasta jotain, ette myöskään halua sitä. Nämä maalliset rakkaudet, johon tuhlaantuu niin paljon aikaa turhaan, eivät todellisuudessa anna teille tyydytystä, koska ne eivät ole todellista rakkautta, vaan väliaikaista hullaantumista, johon te sitten kyllästytte ja hyppäätte johonkin toiseen asiaan, sitten seuraavaan ja seuraavaan. Adi Shakti on Jumalan pyhän rakkauden ruumiillistuma.

Se on Jumalan puhdasta rakkautta, ja mitä Hän rakkaudessaan halusikaan? Hän halusi luoda ihmisolentoja, jotka olisivat hyvin kuuliaisia, hyvin yleviä, kuin enkeleitä. Hänen ajatuksenaan oli luoda Aatami ja Eeva. Enkeleillä ei ole vapautta. Enkelit on luotu sellaisiksi. He eivät voi muuttua. He eivät tiedä, miksi tekevät asioita. Eläimetkään eivät tiedä, miksi ne tekevät tiettyjä asioita. Ne vain tekevät, koska luonto vaatii niin. Kaikkivaltias Jumala ohjailee niitä.

Shivaa kutsutaan Pashupatiksi, eli Hän hallitsee kaikkia eläimiä, Hän on Pashupati. Hän hallitsee kaikkia eläimiä, ja eläimet tuovat esiin kaikenlaisia haluja, mutta ne eivät kadu mitään, niillä ei ole egoa, ne eivät ajattele, että tämä on väärin ja tämä on oikein. Karma ei ole niille ongelma, koska niillä ei ole egoa, niillä ei ole vapautta. Tässä vaiheessa Adi Shakti, joka oli puhdas Rakkaus… Ajatelkaapa Isää, joka on laittanut kaiken rakkautensa yhteen persoonaan, niin Häneen ei jää mitään, Hän vain tarkkailee. Mitä Hän silloin ajattelee, kun Hän vain katselee oman halunsa, oman rakkautensa näytelmää. Hän katselee, mitä siinä tapahtuu. Näytelmää katsellessaan Hän on hyvin varovainen, koska Hän tietää, että persoona, jonka Hän on luonut, on pelkkää rakkautta ja myötätuntoa. Myötätunto itsessään on niin ylevä ominaisuus, että Hän ei siedä minkäänlaista hyökkäystä sitä vastaan, ei mitään häirintää, eikä minkäänlaista nöyryyttämistä, halventamista tai loukkaamista. Hän on hyvin valppaana sen suhteen. Hän on koko ajan varuillaan.

On tavallaan syntynyt kuilu Hänen ja Hänen oman rakkautensa välille. Tälle rakkauden halulle annettiin myös persoona, eli ego, ja tämän egon täytyi toimia itsenäisesti. Siitä tuli eräänlainen riippumaton persoona, joka oli vapaa tekemään kaikkea, mitä halusi. Emme voi ajatella, että arkielämässä mies ja vaimo olisivat täysin vapaita tekemään, mitä haluavat. Koska ei ole yhteenkuuluvuutta, ei ole ymmärrystä, ei sellaista ykseyttä, yhteisymmärrystä. Sillä se on kuin kuu ja kuun valo, aurinko ja auringon valo, se on sellaista yhteenkuuluvuutta, että mitä tahansa toinen tekee, toinen nauttii siitä. Tässä kauniissa erillisyydessä Adi Shakti päätti muuttaa Sadashivan suunnitelmia. Hän on tunnettu Sankalpa Vikalpa Karoti -ominaisuudestaan, että jos pitää liikaa kiinni jostain päätöksestä, Hän hajottaa sen, kuten tänään suunnitelman klo 11 pujasta. Kun sitten Aatamin ja Eevan luominen alkoi, Adi Shakti ajatteli, että jos he ovat kuin muutkin eläimet tai enkelit, niin mitä hyötyä siitä on? Heidän täytyy tietää, mitä tekevät, Heidän täytyy tietää, miksi tekevät.

Heillä täytyy olla vapaus ymmärtää, mitä tieto on. Sellaista määrättyä konemaista elämää, jota eläimet elävät – miksi heidän pitäisi elää sellaista? Omassa vallassaan olevalla voimalla, – joka Hänelle tietysti oli myönnetty –, Hän tuli käärmeen muodossa ja kertoi Aatamille ja Eevalle: ”Maistakaa tiedon hedelmää”. Ihmisille, jotka eivät ole sahaja-joogeja, ei voi kertoa tällaista. He järkyttyisivät. Mutta käärme tuli koettelemaan heitä ja kertoi sitten: ”Teidän pitää maistaa tätä hedelmää”. Käärme kertoi sen naiselle, ei miehelle, koska naisten otaksutaan hyväksyvän asioita helpommin. Nainen saattaa hyväksyä bhuutit, hän saattaa hyväksyä typeryyksiä, mutta hän on se, joka hyväksyy. Mies taas ei hyväksy helposti, hän esittää vastaväitteitä ja keskustelee, siksi käärme kertoi naiselle, Hän tuli kertomaan siitä naiselle. Pyhä Henki on tosiasiassa feminiininen ja siksi lähempänä naista.

Tämä feminiini voima tuli käärmeen muodossa kertomaan, että teidän täytyy maistaa tiedon hedelmää. Se oli vaimon, Eevan, tehtävä saada miehensä vakuuttuneeksi, sillä naiset osaavat sen taidon. Joskus he saattavat taivutella miehiään väärään suuntaan, kertoa heille jotain, mikä on hyvin väärin, hyvin arveluttavaa. Aivan kuten Macbethissa kävi. Olemme nähneet monia tapauksia, jolloin naiset ovat johtaneet miehiään harhaan. Miehiä voidaan johtaa harhaan tai heitä voidaan ohjata tai heidät voidaan vapauttaa, jos heillä on hyvä vaimo. Aatami luotti vaimoonsa täysin, uskoi hänen sanaansa, ja he molemmat maistoivat tiedon hedelmää Pyhän Hengen ohjauksessa, joka oli Jumalan feminiini persoona. Tätä eivät voi käsittää ihmiset, jotka saavat vain häivähdyksen Kristuksesta tai Mohammed Sahibista tai Nanak Sahibista. He eivät voi ymmärtää. Ihmiset saivat heistä vain pienen häivähdyksen.

Jos ihmisille olisi kerrottu, he olisivat sanoneet: ”Pah, mitä tämä on?” He eivät olisi edes kuunnelleet sitä. Silloin sen mukaan, millainen ihmisten huomio ja vastaanottokyky olivat, ihmisille kerrottiin dharmasta ja ylösnousemuksesta. Mutta Intiassa ihmiset ovat puhuneet Kundaliinista jo kauan, ja että Hän on Adi Shakti, joka heijastuu sisällämme. Teille luettiin juuri ääneen, että tulen olemaan joka ikisessä ihmisessä. Ymmärtäkää, että Adi Shakti on rakkauden voima, puhtaan rakkauden ja myötätunnon. Hänessä ei ole mitään muuta. Vain puhdas rakkaus sydämessään. Mutta tämä rakkaus on niin voimallinen, niin voimallinen, ja sen rakkauden Hän antoi Äiti Maalle. Tämän takia Äiti Maa, vaikka tekisimme paljon syntiä ja kaikenlaista, Hän vuodattaa rakkauttaan näiden kauniiden kukkasten kautta meille kaikille.

Näemme tämän kauneuden ilmaisun kaikilla tavoilla Hänen rakkaudessaan vaikkapa galakseissa ja tähdissä. Jos haluaa katsoa asiaa tieteen kannalta, niin tieteen mielestä siinä ei ole rakkautta, ei ole kysymys rakkaudesta. Ihmiset puhuvat myös joogasta, mutta eivät yhdistä siihen rakkautta ja myötätuntoa. Jos ei ole rakkautta ja myötätuntoa, ei henkilössä voi olla jumalallista kipinää. Kaikki on täydellisesti tämän jumalallisen rakkauden sisällä. Kaikki tälle maapallolle luotu, kaikki tähän universumiin luotu ja kaikkiin muihinkin universumeihin, se kaikki on Jumalallisen Äidin rakkauden ansiota. Adi Shaktin rakkaus on jotain niin hienovaraista, niin hienovaraista, että sitä ei aina pysty ymmärtämään. Tiedän, että te kaikki rakastatte Minua hyvin paljon. Rakkaus Minua kohtaan on valtavaa, ja kun otan vastaan värähtelyjänne, se on kuin aallokkoa, joka koskettaa rantaa ja palaa takaisin, ja paljon pieniä kimmeltäviä pisaroita jää rannallekin. Samalla tavalla tunnen sydämessäni rakkautenne, joka heijastaa kimaltavaa kauneutta tässä pyhässä rakkaudessa, jonka kokemista en pysty teille selittämään, mitä se saa aikaan.

Ensimmäiseksi se tuo kyyneleet silmiini. Se johtuu myötätunnosta, joka on ’sandra karuna’; joka on ’aadr’, se ei ole kuivaa. Esimerkiksi isän myötätunto voi olla hyvin kuivakkaa: ”Nyt teet näin, tai saat selkääsi, varmasti”, hän sanoo. Äitikin käskee, mutta hän ei sano mitään näin loukkaavaa. Äidin on joskus käskettävä ojentaakseen. Mutta äidin puhe on erilaista kuin isän, koska hänessä on ’sandra karuna’. ’Andr’. ’Aadr’ on… jotain, mikä ei ole kuivaa. Adi Shakti loi itselleen tällaisen sydämen jumalallisen rakkauden vuoksi, jota Hän kantoi itsessään. Jokainen osa Hänen kehostaan, kaikki on luotu jumalallisesta rakkaudesta.

Jokainen osanen säteilee pelkkää jumalallista rakkautta. Värähtelyt eivät ole mitään muuta kuin jumalallista rakkautta. Kuten olen teille jo aiemmin kertonut, tämän inkarnaation täytyi saapua tänne. Oli tullut aika, oli nähty selvästi, että nyt oli aika. Mutta määritetyn ajan ja sahaj-ajan välillä on ero. Määritetty aika on sellainen, että voidaan sanoa, että tämä juna lähtee tähän aikaan ja saapuu perille tähän aikaan. Voidaan sanoa, että jokin kone tuottaa jotakin, jossain tietyssä ajassa se tuottaa tietyn määrän tavaraa. Mutta elävät asiat, jotka ovat spontaaneja, jotka ovat sahaj, niille ei voi määrittää aikaa. Samoin on vapauden kehittymisen kanssa; ihmisillä on maksimaalinen vapaus, joten ei voida sanoa, mihin aikaan ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan jumalallisen rakkauden hienojakoista tietoa. Tietokin voi olla hyvin kuivaa.

Meillä oli kamalia ihmisiä Intiassa, jotka vain lukivat koko ajan ja toistivat mantroja ja muuta, ja heistä tuli niin kuivia, niin kuivia, he olivat kuin luurankoja, vain luut olivat jäljellä. Ja he olivat niin kuumaluontoisia, että kun vain katsoivatkin, niin ihminen muuttui tuhkaksi. Tätäkö varten olette tulleet maan päälle, harjoittamaan ’tapasyaa’ (kieltäymys) ja kaikkea, ja muuttamaan toisia tuhkaksi? Mutta näin he luulivat olevansa jotain suurta, kun katsoivat jotakin ihmistä, niin hän hävisi tai muuttui tuhkaksi. Sitä kutsutaan nimellä ’bhasmisat’. Mutta heidän sydämissään ei ollut ajatusta hyväntahtoisuudesta. Ensimmäinen asia, jonka saavuttaa jumalallisen rakkauden avulla, on hyväntahtoisuus. Hyväntahtoisuuskin on tavallaan harhaanjohtava sana. Hyväntahtoisuus tarkoittaa kaikkea, mikä on hyväksi omalle Hengelle. Kuten tiedätte, Henki on Kaikkivaltiaan Jumalan heijastuma, ja kun teissä oleva Henki alkaa heijastaa itseään täydessä kauneudessaan, silloin teistä tulee antajia, ette enää ole sellaisia, joiden tarvitsee ottaa vastaan, vaan teistä tulee vain antajia.

Tunnette itsenne niin täyttyneiksi. Tämä Adventti tapahtui aikana, joka oli ennalta päätetty. Kuten kerroin, teillä oli vapaus, ja ihmiset ryntäilivät kuin hullut tehden kaikenlaista. Jos tarkastellaan asiaa, niin ennen tätä ihmisillä oli suuria ongelmia valtansa kanssa. Esimerkiksi, mentiin Intiaan ja vallattiin koko maa, tai Kiinaan, tai tällä suunnalla mentiin kaikkialle Afrikkaan. Jopa amerikkalaisetkin – niin kutsutut amerikkalaiset – menivät ja valtasivat Amerikan itselleen. Tämä oli aikaa, jolloin ihmiset käyttivät vapauttaan vain vallan hankkimiseen. Se ei ollut sopiva aika Adi Shaktin syntymiselle. Silloin ihmiset olivat vallanahneita. Eipä silti, meillä on sitä edelleenkin.

Mutta silloin ihmiset halusivat itselleen vain valtaa ja uusia alueita, mikä ei ole tärkeää. Adi Shaktin tuleminen ei voinut tapahtua silloin. Silloin ihmisen piti taistella vapaudestaan ja päästä vapaaksi imperialistien ja alistavien ihmisten kynsistä. Vähitellen asiat sitten muuttuivat. Ne muuttuivat, ja muuttuivat hyvin juohevasti. Se oli hämmästyttävää, näin itse muutoksen tapahtuvan. Kaikki alkoi järjestyä. Kuten tiedätte, otin itse osaa Intian vapautusliikkeeseen – se oli tärkeää. Se alkoi Intiasta. Ensin tuli vapautus imperialismista, ja sitten tämä vapautus imperialismista alkoi levitä jokaiseen maahan.

Ihmiset alkoivat ajatella ja ymmärtää, että ei kannata pitää siirtomaita, vaan on parempi palata omalle alueelleen. Kun tämä tapahtui – tämä siis tapahtui omana elinaikanani –, ja ihmiset, jotka yrittivät saada maatamme vapaaksi, kuolivat, hyvin moni tapettiin, kuten Bhagat Singh. Jokaisessa maassa kaikki vallankumoukselliset erotettiin, heitä kidutettiin ja tapettiin. Ei ollut kysymys vain Intiasta. Mutta ihmisten oli käytävä läpi tämä. Heidän vapauttaan koeteltiin. Ihmiset alkoivat ajatella, että he tekivät väärin, tämä ei ollut vapautta. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen he alkoivat katua ja kehittivät itsessään eräänlaisen pelon ja alkoivat pelätä muita ihmisiä, ja siitä syntyi eräänlainen pelokas vasen Vishuddhi. He tunsivat suurta syyllisyyttä, että olivat tehneet todella väärin eikä heidän olisi pitänyt tehdä sellaista. Tässä vaiheessa oli myös muita ongelmia, kuten meidän kastilaitoksemme ja muita orjuuteen liittyviä ongelmia ja kaikenlaista vääryyttä, jolloin joitakin ihmisiä kohdeltiin alempina ja joitakin ylempinä, jotkut olivat ylempää rotua ja jotkut alempaa, ja kaikkea tällaista typerää esiintyi.

Ihmiset kehittivät tällaista vapautensa kautta, oman vapautensa kautta. Asia ei ole näin, se ei ole, se ei ole tosiasia, se ei ole totuus. Mutta ihmiset saivat aikaan tällaista. Jos Minä haluaisin saada aikaan jotain ja sanoisin: ”Tämä ei ole matto”, ja sanoisin jatkuvasti: ”Tämä ei ole matto, tämä ei ole matto”. Se on aivopesua, ja te kaikki alatte ajatella: ”Tämä ei ole matto, sen täytyy olla jotain muuta”. Minusta tuntuu, että jossain hypnoosissa ihmiset hyväksyivät rasismin typeryyden, kaikenlaisen vääryyden, orjuuden, kastijärjestelmän ja erityisesti naisten huonon kohtelun. Kaikki tämä syntyi ihmisille annetusta vaihtoehdosta valita hyvän ja pahan välillä. Ihmisistä se tuntui oikein hyvältä, se oli mukavaa. Näissä olosuhteissa myötätunto olisi mennyt hukkaan näiden ihmisten kohdalla. Jumalallinen rakkaus olisi ollut turhaa.

Sillä mielen tasolla ihmiset eivät olleet valmiita ymmärtämään; heille ei voinut selittää, että teette näin, koska olette sokeita ja tietämättömiä; tämä ei ole oikein itseänne kohtaan, tämä ei tee teistä yleviä; tämä on alhaista, te teette alhaisia asioita. Tietysti monet pyhimykset tulivat puhumaan ylevyydestä, anteeksiannosta, yhtenäisyydestä, ykseydestä, kaikesta tällaisesta he puhuivat. Tänne syntyi suuria näkijöitä, ja myös he nousivat puhumaan siitä. Mutta edelleenkään ihmiset eivät olleet kovin valmiita. Vähitellen heidän opetuksensa alkoi sitten toimia ihmisissä. Suurin ongelma syntyi niin kutsutuista uskonnoista, joita he perustivat. Kaikki uskonnot olivat väärillä raiteilla. Ja ne muodostivat eräänlaisia omia lammikoitaan, muslimit siellä, kristityt täällä, hindut tuolla, tämä on tätä, tuo on tuota. Ihmiset tarvitsivat elämän antajaa täyttämään kaikki lammikot ja kokoamaan ne yhdeksi. On täydellistä tietämättömyyttä, silkkaa tyhmyyttä ajatella, että joku ihminen olisi korkeammalla kuin toinen.

Voi sanoa vain yhden asian, että ihmiset voivat olla eri tasoilla. Jotkut ovat eri tasolla, jotkut ovat korkeammalla tasolla, mutta yleisesti ei voi tuomita ketään, että hän olisi huono, että tämä yhteiskunta ei ole hyvä, tämä yhteiskunta on… yleisesti! Yksilöllisesti voi sanoa, yleisesti ei voi sanoa. Mutta tietämättömyys oli hyvin sakeaa, koska siitä tuli kollektiivista, kollektiivista tietämättömyyttä. Kollektiivista tietämättömyyttä! Ihmiset lyöttäytyivät yhteen, kollektiivisesti, ja sanoivat, että tämä uskonto on paras, me olemme ainoita pelastuneita. Toiset sanovat: ”Ei ei ei ei ei ei, nuo ovat täysin tuomittuja ihmisiä, me olemme parhaita”. Uskonnon nimissä ja Kaikkivaltiaan Jumalan nimissä he aloittivat tällaisen typeryyden. Nyt Adi Shaktin täytyi ilmestyä tänne täydessä voimassaan. Ensimmäinen asia, jonka Hän oivalsi, oli se, että oli ymmärrettävä, mikä perhe on.

Lapsi kasvaa perheessä; jos hän ei saa riittävää huomiota isältä tai äidiltä, voidaan myös sanoa: jos he ovat poispilattuja, tai jos ei poispilattuja, niin hemmoteltuja, tai jos heitä on laiminlyöty, silloin lapsi ei tiedä mitä rakkaus on. Jos lapsi ei tiedä, mitä rakkaus on – rakkaus ei ole sitä, että poispilaatte lapsen, että annatte hänelle paljon leluja, jotta pääsette eroon hänestä, vaan sitä, että teidän huomionne on koko ajan lapsessa. Eikä tämä huomio ole hemmottelua, vaan huomiota lapsen hyväntahtoisuuden edistämiseksi. Katsotte, että hyväntahtoisuus vallitsee koko ajan. Siispä ajattelin, että perhe-elämää täytyy vahvistaa ensimmäiseksi. Se on hyvin tärkeä asia, koska nykyäänkin on uskonnon nimissä perustettu nunnaluostareita, ja on pappeja ja erakkoja ja kaikenlaisia ”pyhimyksiä”. He ovat niin kuivia! Ja he johtavat ihmisiä harhaan, ja ihmiset alkoivat omaksua tällaista erakoitumista, lähtivät kodeistaan, pakenivat pois vaimojensa ja lastensa luota. Ensimmäinen oivaltamani asia oli, että sellaisissa ihmisissä ei ole rakkautta, jotka eivät tiedä, mitä rakkaus on. Tämä rakkaus on tehokkaampaa, jos se on kollektiivista.

Olette varmaan huomanneet, että Intiassa perheessä ihmiset todella rakastavat toisiaan. On niin paljon sukulaisia, ja emme edes tiedä mitä sukua olemme heille, me vain kutsumme heitä veljiksi, siskoiksi ja niin edelleen. Emme tiedä miten olemme sukua, kuka on kenenkin isä tai sisko, ei mitään sellaista. Me vain tunnemme, että tämä on meidän veljemme, ja jos kysyttäisiin, miten veljesi voi, et tietäisi, ketä tarkoitetaan. Syy on siinä, että meillä oli yhteisperhejärjestelmä, yhteisperhe aivan kuin kollektiivissa. Kukaan ei tiennyt, kuka oli kenenkin todellinen veli, kuka oli velipuoli, kuka serkku, ei mitään. Kaikki elivät yhdessä kuin sukulaiset. Mutta sitten tämäkin loppui, yhteisperheet hävisivät taloudellisista ja muista syistä, monenlaisista. Tämä oli hyvin kriittinen tilanne, koska ihmisten täytyi tuntea rakkaus, ja perheet alkoivat hajota joka maassa; erityisesti länsimaissa, sillä miehet ja naiset eivät koskaan oivaltaneet perhe-elämän tärkeyttä. He eivät uskoneet perhe-elämäänsä.

Lapsiparoille tämä tuotti epävarmuutta, heidän elämänsä joutui epävarmalle pohjalle eivätkä he voineet kasvaa oikealla tavalla. Heistä muodostui sitten väkivaltaisten ja pahasti kieroutuneiden lasten sukupolvi. Tästä sukupolvesta tuli sodanlietsojia; he eivät tiedä mitään, he haluavat vain tapella. Olen nähnyt lasten riehuvan puun kimpussa. Kysyin: ”Miksi riehutte?” ”Kun on niin mukava riehua.” Mutta miksi he riehuvat, sitä he eivät tienneet. Syy on tämä: heiltä puuttuu rakkaus. Ihminen inhoaa kaikkea, minkä näkee, ”En tykkää tästä, en tykkää tästä”, kaikkea inhotaan. Turhautumisen takia ihminen alkaa tuhota kaikkea, minkä näkee.

Alkoi uusi kehityssuunta. Sodan päätyttyä ihmisten arvomaailma luonnollisesti romahti. Ihmiset ajattelivat: ”Mitä tämä enää kannattaa, meillä oli hienoja arvoja, mutta mitä saimme? Sotaa ja sotimista, mitä sellainen on, että sota on tuhonnut yhteiskuntamme, lapsemme ja kaikki on tapettu, niin mikä sotimisessa on niin hienoa?” Ihmisten mieli ylipäätään oli sellainen, että tavalla tai toisella oli taisteltava. Kuten vahvin mies voittaa, eli se, joka alistaa, joka nousee korkeimmalle, on paras. Hallitusten siirtomaatyylinen alistaminen oli ohi, mutta ihmiset alkoivat dominoida yksilötasolla. Ja tässä dominoinnin prosessissa ego alkoi kehittyä. Lapsiakin alettiin opettaa tavalla, joka teki heistä hyvin ylimielisiä. Hyvin teennäisiä, äärimmäisen ylimielisiä ja teennäisiä.

Oli mahdotonta ymmärtää, miksi näitä lapsia ei pidetty lainkaan kurissa eikä heille kerrottu: ”Tämä on väärin”. Koska vanhemmatkin nousivat puolustuskannalle. He eivät kohdanneet lapsiaan ja kertoneet, mikä on väärin. He olivat niin vahvasti kiinni ajatuksessa, että lapset jättävät heidät, että sanoivat: ”Hyvä on, tehkää kuten tahdotte, kunhan ette jätä meitä”. Tällaisissa olosuhteissa ihmiset tasapainoilivat hyvän perhe-elämän, avioeron ja omituisen yhteiskunnan välillä, joka uskoo naisten ja miesten jakamiseen ja muuhun kummalliseen. Mikä kauhea tilanne Adi Shaktille ilmestyä maan päälle! Silloin oli myös suuri ongelma itseään esiin tuovista uskonnoista, niiden aatteista ja ihmisten ehdollistamisesta niillä ja heidän täydellisestä sokaisemisestaan. Tilanne oli sekasortoinen, se oli sekasortoinen, ja juuri tässä sekasortoisessa tilanteessa Adi Shaktin oli tultava vakiinnuttamaan dharma. Hänen oli löydettävä keino vakiinnuttaa dharma. Tilanne oli hyvin epävakaa, kaikki oli epävarmalla pohjalla.

Kun synnyin, kauhistuin sitä, millaisia ihmiset olivat. Siihen aikaan en tainnut kohdata kovin montaa etsijää. Tietysti tapasin muutaman oivaltaneen sielun, mutta enimmäkseen ihmiset kantoivat huolta vakuutuksistaan, rahoistaan ja sen sellaisesta. Tarkoitan, että kun puhuin heidän kanssaan, en tiennyt olinko saapunut jonnekin erämaahan. Ei tiennyt, mistä heille voisi puhua. Miten voi alkaa puhua jumalallisesta rakkaudesta, kun ihmiset eivät olleet edes etsijöitä. Sitten vähitellen tulin luottavaiseksi. Ensin ajattelin, että olin tullut liian aikaisin, olisi pitänyt odottaa hieman kauemmin, se olisi ollut parempi, koska nyt ihmiset vihasivat kaikkia, jokainen yksilö vastusti muita, huijasi toinen toistaan, kadehti toisia ja halusi päästä parempaan asemaan kuin muut. Ihmiset halusivat jymäyttää toisiaan. Ehkä ei ollut vielä aika aloittaa Sahaja Yogaa.

Mutta sitten näin kaikki nämä väärät gurut, jotka houkuttelivat ihmisiä luokseen ja yrittivät hallita heitä. Se sai Minut todella ajattelemaan, että nyt ei pidä kantaa huolta siitä, onko aika oikea, tai minkä laatuisia ihmiset ovat, piti vain aloittaa. Ja näin ensimmäinen Brahmarandra Chhedan (Sahasraran aukeaminen) sai alkunsa Intiassa. Se tapahtui 5. toukokuuta. Vuonna 1970, 5. toukokuuta, aamulla; tietysti silloin oli myös tapahtunut asioita, jotka saivat Minut kiirehtimään sitä. Olin kyllä valmis ja tiesin, mikä ihmisten ongelma oli, mutta ajattelin, että ehkä he eivät kuitenkaan hyväksyisi sitä, että he voisivat saada Itseoivalluksensa. Tämä inkarnaatio on todella hyvin ainutlaatuinen. Aikaisemmin oli ollut monia inkarnaatioita. He tulivat ja kertoivat sanoin ihmisille kaiken, ja sanoivat: tämä on hyvää, tämä on hyvää, tämä on hyvää. Muutamat ihmiset ihastuivat heihin ja alkoivat seurata heitä.

Mutta sisällä ihmisten sydämissä ei ollut mitään, he hyväksyivät kaiken minkä kuulivat, se oli seremoniaa, opetusta, Gitaa, ei muuta. Tällaisen persoonan elämä ei sytyttänyt jumalallisen rakkauden kipinää ihmisen sisällä. Meillä on ollut paljon hyviä ihmisiä tänä lyhyenä aikana. Vaikkapa Mahatma Gandhi tai Martti Luther. Kaikkialla oli tällaisia ihmisiä, Abraham Lincoln ja George Washington. Sitten oli William Blake ja Shakespeare. Kaikki tänä aikana, kirjallisuudessa, monilla tavoin, Laotse ja Sokrates. Sokrateesta tähän päivään meillä on ollut monia filosofeja, monia henkilöitä, jotka ovat puhuneet korkeammasta elämästä. Siitä huolimatta ihmiset ajattelivat, että nämä ovat jotain mielipuolia, heidän puheissaan ei ole perää, se on liian vaikea ymmärtää. Kukaan ei esimerkiksi tutustunut Guru Gitaan, he eivät halunneet.

He ajattelivat: ”Mitä hölynpölyä tämä on, mitä hyötyä tällaisesta on? Kaikenlaista humpuukia!” Tällaista asennetta oli kaikkialla, ja kun näin sen, sanoin: ”Huh, miten saan kerrottua heille, mitä he ovat ja mitä heidän pitää löytää?” Halusin todella, että ihmiset olisivat edes hieman kiinnostuneita, vain hiukkasen, jos he antaisivat Minulle edes pienen mahdollisuuden, niin tämä jumalallinen rakkaus, joka on niin hienojakoinen, löytäisi tiensä heidän sydämiin. Mutta ei, he olivat aivan kuin kiviä. Heidän kanssaan ei voinut puhua, heille ei voinut kertoa mitään. Ja he ajattelivat vain itseään, se oli kaikkein ikävintä. Tällaisessa tilanteessa Sahaja Yoga alkoi. Silloin huomasin, että Adi Shaktin voimat ovat paljon suuremmat kuin ongelmat. Näin sen itse hyvin selvästi, koska nämä voimat saavat Kundaliinin heräämään.

Tiesin, että saan Kundaliinin heräämään, tiesin sen varmasti. Tiesin myös, että voin antaa oivalluksen suurille joukoille. Mutta en osannut ikinä ajatella, että ihmiset, jotka olin herättänyt, palaisivat, tulisivat uudelleen, sillä he olivat niin tietämättömiä. En voinut ikinä uskoa, että he palaisivat ja alkaisivat harjoittaa Sahaja Yogaa, tai että he pääsisivät tälle tasolle. En ikinä, ikinä, ikinä uskonut sitä. Jos joku olisi kertonut Minulle, olisin vain nauranut. Tarkasti ottaen tapahtui niin, että pitäessäni ensimmäistä tilaisuutta jossain, ja sali oli valmiina, kaikki oli valmiina, ei tarvinnut tehdä mitään sen eteen, majoituin jossain muualla, kaikki oli… sali vuokrattiin, mutta jatkotilaisuuksiin ei tietenkään tullut kovin moni. Silloin ajattelin, että tämä ei mahdu ihmisten päähän, tämä menee varmaankin yli heidän ymmärryksensä. He eivät halua ymmärtää mitään. He eivät ymmärtäneet mitään.

Paine oli suuri, Minulla oli perheongelmia ja kaikenlaista. Se ei ollut niin tärkeää. Kaikkein tärkein asia oli se, kuinka päästä sisälle ihmisen mieleen. Joten ainoa ratkaisu oli nostaa heidän oma kundaliininsa; sytyttää se pieni valo heihin. Sillä jos olisin jatkanut, istunut paikoillani ajatuksella, että he tulisivat luokseni pyytämään kundaliinin herättämistä, ja sitten herättäisin heidät – se oli väärä ajatus. Sen tajusin. Aloitettiin oivallusten antaminen suurille joukoille. Tämä todella sai ihmiset yllättymään. Se ei ollut taikuutta eikä tarinan kerrontaa, vaan totuutta. He saattoivat tuntea sen sormenpäissään, he saattoivat tuntea sen tulevan ulos päälakensa päältä.

Sahaja Yogan toteutuminen on saanut aikaan ihmeitä. Muuten se olisi ollut mahdotonta. Kaikki ne ihmeet, joita nyt näette, ovat tapahtuneet teidän reaktionne vuoksi, miten te reagoitte siihen, miten otitte sen vastaan. Mitä Adi Shakti muutoin olisi? Ei yhtään mitään. Jos ette ota vastaan, Minä en ole mitään. Oikeastaan, jälleen kerran, teidän viisautenne, herkkyytenne ja etsimisenne on tuonut teidät Sahaja Yogaan. En koskaan kirjoita kirjeitä kenellekään enkä soita, vaikka tiedätte, että kaikki gurut tekevät niin. Heti kun he saapuvat johonkin kaupunkiin, he kirjoittavat muistiin kaikkien merkittävien henkilöiden nimet ja lähettävät heille kirjeitä, ja saavat ainakin pari kolme heistä tilaisuuksiinsa. Mutta ilman kaikkea tällaista olemme saaneet aikaan Kundaalinin heräämisen suurille joukoille, jonka kautta ihmiset alkoivat ymmärtää Sahaja Yogaa.

Se alkoi mennä perille ihmisiin. Sen vuoksi Minunkin on nostettava oma Kundaliinini samalla tavalla. Joka kerta yleisötilaisuuksissa nostan oman Kundaliinini. Kerään omaan Kundaliiniini kaikki teidän ongelmanne. Se on kivuliasta; siksi jokaisen pujan jälkeen muutun tavallaan… aivan kuin kiveksi joksikin aikaa. Syy on se, että imen itseeni kaiken, mikä on teissä. Olen laittanut jokaisen teistä omaan kehooni. Olette kaikki kehossani. Jokainen solu Minussa on teidän asuinsijanne. Ja teidän täytyy olla niin herkkiä ymmärtämään, että jos omistamme jotain, tai meidän täytyy tehdä jotain Sahaja Yogassa, jos haluamme avata ashramin tai jotain, tiedän sen välittömästi.

Tiedän sen, koska te olette sisälläni. Suurimman osan asioista tiedän hyvin selvästi. Mutta joitakin asioita en tiedä yhtä selkeästi yhden asian takia. Suhde teidän ja Minun välillä on tietysti hyvin läheinen, koska olette Minun kehossani, mutta jos te ette meditoi, ja kaikki on hyvin arkipäiväistä, Minun on sanottava – Dhyanagamya, jos ette meditoi, niin silloin Minulla ei ole mitään suhdetta teihin. Ette ole läheisiäni. Teillä ei ole oikeutta Minuun. Ette voi esittää kysymyksiä, miksi näin tapahtuu, miksi noin tapahtuu. Jos siis ette meditoi – sanon aina, meditoikaa, meditoikaa – Minulla ei ole mitään tekemistä kanssanne. Ette ole käytettävissäni. Teillä ei ole yhteyttä Minuun.

Silloin olette kuin tavalliset ihmiset. Saatatte olla sahaja-joogeja, olette ehkä päässeet tärkeään asemaan johtajanne kautta, en tiedä, ja ehkä teitä pidetään suurenmoisena henkilönä. Mutta jos ette meditoi joka päivä ja ilta, aamulla tai illalla, ette todellakaan ole enää Shri Matajin valtakunnassa. Sillä yhteys on olemassa vain ’gyanan’, meditaation kautta. Tiedän ihmisiä, jotka eivät meditoi. Silloin he kärsivät, heidän lapsensa kärsivät, sitten jotain tapahtuu, ja silloin he tulevat kertomaan Minulle. Mutta näen selvästi, että tämä henkilö ei meditoi, eikä Minulla ole mitään suhdetta häneen. Hänellä ei ole oikeutta kysyä Minulta mitään. Tietysti alussa meditoimisen oppiminen vie hieman aikaa. Mutta heti kun tiedätte, mitä meditaatio on, kuinka nautitte seurastani, kuinka olette yhtä kanssani, kuinka välillämme voi olla hyvä suhde.

Siinä välissä ei tarvita mitään muuta, kuten kirjeiden kirjoittamista tai jonkinlaista erityistä yhteyttä, ei mitään sellaista! Meditaatio on ainoa asia, jota tarvitaan. Meditaatiossa te kasvatte. Siinä henkisyydessä te pääsette korkeammalle. Ja kun se tapahtuu, alatte tavallaan, sanoisin, kun pääsette sille tasolle, kypsyyden tasolle Sahaja Yogassa, silloin ette halua luopua meditaatiostanne. Silloin olette täydellisesti yhtä kanssani. Se ei tarkoita, että pitäisi meditoida kolme neljä tuntia, vaan tärkeää on se, kuinka intensiivisesti olette kanssani; siis ei se, kuinka kauan olette kanssani. Silloin otan vastuun teistä, lapsistanne, jokaisesta. Otan vastuun ylösnousemuksestanne, suojelemisestanne, suojaan teitä kaikilta negatiivisuuksiltanne. En toimi niin kuin isä, joka rankaisee heti, ei niin, vaan: ”Hyvä on, et ole omaisiani, ei kuulu Minulle.”

Tämä on ainoa asia, mitä voi tapahtua. Jos ette meditoi, hyvä on, en voi pakottaa, mutta Minulla ei ole mitään tekemistä kanssanne. Teillä voi olla toinen, ulkoinen suhde, ulkopuolinen. Mutta tämä sisäinen suhde, jonka avulla saatte suotuisuutta itsellenne, ette voi saada sitä ilman meditointia. Olen sanonut teille kaikille, olkaa hyvä, meditoikaa, meditoikaa joka päivä. Mutta ihmiset eivät ymmärrä tämän asian tärkeyttä, koska he kertovat Minulle: ”Äiti, me emme meditoi.” ”Miksi?” ”Olemme nyt oivaltaneita sieluja, miksi meidän pitäisi meditoida?” Tämä laite tässä on täysin toimiva, mutta jos se ei olisi koko ajan kytkettynä, mitä hyötyä siitä on. Meditaatiossa te tunnette rakkauden, jumalallisen rakkauden, sen rakkauden kauneuden, ja koko näköala muuttuu.

Meditoivan henkilön asenne on erilainen, hänen luonteenlaatunsa ja elämänsä on erilainen ja hän elää aina täysin tyytyväisenä omaan itseensä. Koska tänään on nyt ensimmäinen Adventin, tulemisen päivä, voimme kutsua sitä ensimmäiseksi päiväksi, jolloin tuleminen tapahtui, jota palvomme tänään; se ei tietenkään tapahtunut tänään, mutta voimme silti sanoa, jos näin olisi. Jos näin on tapahtunut, ja siitä on ollut teille apua, ja se on ollut teille suureksi siunaukseksi, silloin teidän pitää tietää, kuinka sitä pitää suojella, kuinka sitä pitää kehittää ja kuinka siitä pitää nauttia. Teidän ei pidä vain tyytyä yhteen tai viimeiseen näytökseen tai sellaiseen. Teidän täytyy saada täydellinen ykseys Jumaluuteen, täydellinen ykseys. Ja se on mahdollista vain, jos todella meditoitte, mikä on aika helppoa. Jotkut ihmiset sanovat, Äiti, me emme pääse eroon ajasta, ajattelemme koko ajan jotakin tai katsomme koko ajan kelloa. Alussa saattaa olla hieman hankalaa, en sano, etteikö olisi, teillä saattaa olla, mutta vain alussa. Mutta vähitellen se onnistuu. Vähitellen te hallitsette sen. Vähitellen opitte tuntemaan sen niin hyvin, että ette halua mitään muuta sen tilalle, ei mitään halvempaa, ette piittaa mistään sellaisesta.

Jotta saavuttaisitte oman kauneutenne, jotta saavuttaisitte oman loistokkuutenne ja suuren persoonanne, joka nyt on tuotu esiin, teidän täytyy todella hartaasti meditoida. Ei näin: ”Tänään tulin kotiin niin myöhään, että ei tarvitse meditoida. Huomenna minun on mentävä töihin, enkä voi siis meditoida.” Kukaan ei halua kuulla verukkeita. Se on teidän oma asianne. Se on omaksi hyödyksenne, ei kenenkään muun. Kaikki tapahtuu omaksi hyödyksenne. On tiedettävä, että olemme päässeet tietylle tasolle evoluutiossamme. Tältä tasolta voitte päästä ylös tänne, tänne, tänne. En sano, etteikö se olisi mahdollista.

Mutta kaikkein tärkein asia on, olittepa mitä tahansa, voitte olla hyvinkin tasokas sahaja-joogi, mutta teidän täytyy suhtautua nöyrästi meditointiin. Meditaation laatu… nytkin, kun puhun teille, menen siihen, koska se on niin iloa tuottavaa. Te vain hyppäätte ilon valtamereen. Aluksi se on vaikeaa, mutta jonkin ajan kuluttua tiedätte, että tämä yhteys, joka teillä on Shri Matajiin, on ainoa asia, jota olette etsineet. On toinenkin asia, jossa ihmiset joutuvat harhaan, joka on hyvin yleistä ihmisillä, jotka joutuvat harhaan. He meditoivat hyvin paljon itsekseen, se on aivan oikein. He meditoivat yksinään. He istuvat alas, meditoivat, tekevät pujia, tekevät… Mutta kollektiivisesti he eivät meditoi. Tämä on yksi muistettava asia, että on meditoitava kollektiivisesti. Olen teidän kaikkien Kollektiivinen Olento.

Ja kun meditoitte kollektiivisesti, olette todella hyvin lähellä Minua. Vaikka teillä olisi jokin yleisötilaisuus tai jotain, teidän on meditoitava siinäkin yhteydessä. Pitäkää aina meditaatio etusijalla kaikissa tilaisuuksissa. Kun laulujen laulaminen ja kaikki muu on ohi, sitten meditoikaa. Kun vaadin jotakin, niin teidän pitää tietää, että kerron teille totuutta, aivan sen perusasioita, vaikka se näyttääkin aika arkiselta, mutta se on hyvin tärkeää. Meille Adi Shaktin palvominen… en tiedä, koska ei ole ollut mitään Adi Shaktin rukouksia tai muuta. On päästy Bhagavatin tasolle, mutta Bhagavatin yläpuolelle ei ole menty. En siis tiedä, millaisen pujan pidätte, mutta yritetään jotakin, ehkäpä. Uskon, että meditaatio on paras tapa saavuttaa todella jotakin, joten mennään meditaatioon noin viideksi minuutiksi. Olkaa hyvä, sulkekaa silmänne.

Yksitoista Rudraa on herännyt, ja ne tuhoavat kaiken negatiivisen.