Mahashivaratri-puja 26. helmikuuta 1995, Australia

Tänään olemme kokoontuneet tänne tekemään Pujaa Sadashivalle. Se, joka heijastuu meissä, on Shiva, joka on puhdas Henki. Tämä puhdas Henki meissä on heijastus kaikkivaltiaasta Jumalasta, Sadashivasta. Se on kuin aurinko, joka osuu veteen ja antaa kirkkaan heijastuksen. Tai sitten se osuu kiveen, eikä anna lainkaan heijastusta. Jos teillä on vaikkapa peili, aurinko ei vain osu peiliin vaan heijastaa myös sen valon takaisin. Samalla tavalla ihmisissä Kaikkivaltiaan Jumalan heijastus ilmenee siinä, millainen persoonallisuus teillä on. Jos persoonallisuutenne on puhdas ja selkeä, viaton, silloin heijastus voi olla kuin peili.

Niinpä pyhimykset heijastavat Kaikkivaltiasta Jumalaa oikealla tavalla siinä mielessä, että heillä ei ole enää samaistumista vääriin asioihin. Kun tällaista samaistumista ei ole ja kun ihminen on täysin puhdas Henki, silloin Jumalan heijastus heijastuu muihin.

Onneksi te kaikki olette saaneet Itseoivalluksenne. Se tarkoittaa sitä, että Kaikkivaltiaan Jumalan heijastus toimii jo huomiossanne. Hengen voima valaisee huomion. Hengen voima on siinä, että se on heijastus. Se tarkoittaa, että heijastus ei koskaan samaistu peiliin tai veteen. Se on siellä, niin kauan kuin aurinko paistaa, ja kun aurinkoa ei ole, ei ole heijastusta. Kun olette Sahaja Yogassa, olette puhdistaneet itsenne. Kundaliininne on myös puhdistanut teitä, ja nyt olette puhtaita persoonallisuuksia. Siksi tämä heijastus on yhä selkeämpi ja selkeämpi, ja ihmiset näkevät sen, näkevät sen kasvoillanne, he näkevät sen kehossanne, he näkevät sen työssänne, käytöksessänne, kaikessa.

Ihmisten on vaikea todella uskoa itseensä, että he voisivat olla Kaikkivaltiaan Jumalan heijastus. Luulen, että heillä on jonkinlaisia komplekseja itsestään, että he eivät voi ymmärtää, miten heistä on yhtäkkiä tullut Kaikkivaltiaan Jumalan heijastus, mutta heillä on kyky, ja heistä voi tulla Kaikkivaltiaan Jumalan heijastus, minkä vuoksi heidän on uskottava itseensä, uskottava omaan ylösnousemiseensa, uskottava, että meistä on tullut sellainen.

Luottamus Sahaja Yogaan on hyvin tärkeää. Ilman täyttä luottamusta ette voi saavuttaa ylösnousemusta, sen olette nähneet. Luennoillanikin Minun on kerrottava ihmisille, että meillä on oltava täysi luottamus itseemme. Itseluottamus ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita egoa, aggressiivisuutta. Jos luotatte itseenne, ette ole millään tavalla aggressiivisia.

Yksi kiinalainen tarina, hyvin mielenkiintoinen sellainen kertoo, että eräs kuningas halusi, että hänen kukkonsa voittaisivat kukkotappelussa. Niinpä joku sanoi: ”On eräs pyhimys, jonka luokse voitte viedä kukkonne, hän tekee niistä niin vahvoja, että ne varmasti voittavat kisan.” Niinpä kuningas otti kaksi kukkoaan ja vei ne pyhimykselle, ja sanoi: ”Haluan, että annat niille kaikki voimat voittaa tämä kilpailu.” Kuukauden kuluttua kuningas tuli ja otti nämä kaksi kukkoa, ja pani ne areenalle, jossa oli myös monia muita kukkoja. Niin kukot alkoivat taistella ja hyökätä näiden kahden kukon kimppuun, mutta nämä kaksi kukkoa vain seisoivat hyvin kärsivällisesti, täysin rauhallisina ja hiljaisina. Ne vain katsoivat hyökkäyksiä hauskanpitona, ja kaikki kukot väsyivät ja juoksivat pois areenalta, ja niin nämä kaksi kukkoa voittivat kisan.

Meidän on ymmärrettävä tämä, että ihminen, joka on kiintymätön, ei voi koskaan joutua hyökkäyksen kohteeksi. Meihin kohdistuu monia hyökkäyksiä samaistumisiemme kautta. Ensinnäkin perheemme, sitten maamme, sitten uskontomme, sitten kaikenlaiset asiat, rasismi. Kaikki nämä samaistumiset tekevät meistä todella heikkoja, koska ne hyökkäävät meitä vastaan koko ajan ja aiheuttavat hämmennystä sahaja-joogien mieliin, olen nähnyt sen. Sen takia teidän on luotettava Sahaja Yogaan, ja luotettava itseenne, että olette oikealla tiellä, ja että olette nyt pelastuneet, eikä kukaan voi hyökätä kimppuunne, koska teillä on täydellinen Jumaluuden suoja.

Ihmiset voivat seurata mitä tahansa uskontoa, he voivat seurata mitä tahansa gurua, he voivat seurata mitä tahansa, mutta he pelkäävät koko ajan, että heidän kimppuunsa hyökätään, ja he pelkäävät sanoa asioita, jotka heidän pitäisi sanoa. Heillä ei ole riittävästi harkintakykyä edes tietää, mitä pitäisi sanoa. Kun ymmärrätte oikealla tavalla, että olette puhdas Henki, jos uskotte siihen, niin yllätytte, että olette hyvin varmoja siitä, mitä teette. Näin voimme sanoa, että meillä on myös toinen suuri etu – olemme kollektiivissa. Voimme selvittää kollektiivissa, millaisia olemme. Mikä on kollektiivin reaktio? Kollektiivissa ihminen on hyvin hienojakoinen, hänen ei tarvitse puhua liikaa, hänen ei tarvitse sanoa paljon. Hän voi seistä kuin ne kukot, joista kerroin teille, mutta hänen syvyytensä voidaan tuntea. Tuon tason ihmisen voi tuntea, että hän on hyvin syvä, eikä hän halua olla aggressiivinen. Hän tuntee olonsa suojatuksi sisällään.

Tämä suojelu meidän on siis tunnettava, ei mielen tasolla, vaan sisällämme, ja kun teillä on tuo painovoima, tuo tunne, niin kukaan ei voi hyökätä kimppuunne. Hyökkääjä on itse epävarma, tai ehkä hän on huonosti kasvatettu; ehkä hän ei ole vielä sahaja-joogi. Teillä täytyy siis vain olla eräänlainen suopea näkemys ihmisestä. Kuten Shiva oli.

Voidaan sanoa, että Sadashivan luonne tunnetaan siitä, että Hänellä on tapana antaa anteeksi kenelle tahansa. Kuka tahansa, joka teki katumustyötä, kuten seisoi päällään tai seisoi yhdellä jalalla tai ei syönyt ruokaansa tai teki kaikenlaista katumustyötä, Hän oli niin tympääntynyt, että saattoi sanoa: ”No niin, mitä haluat? Ota se!” Ja Hän antoi siunauksia myös monille rakshasoille, kuten tiedätte, ja Hän siunasi hyvin monia rakshasoja, koska Hän kyllästyi heidän katumuksiinsa.

On monia tarinoita siitä, kuinka Sadashiva siunasi ihmisiä. Jopa Ravanaa, mikä on hyvin mielenkiintoinen tarina Ravanasta, että Ravana teki paljon katumustyötä. En tiedä, mitä hän teki, miten paljon hänen täytyi nähdä nälkää kymmenen päänsä kanssa ja mitä … Tarkoitan, että jos on yksi suu, tuntee itsensä nälkäiseksi – entä jos on kymmenen suuta! En tiedä, mitä kaikkea hänen on täytynyt tehdä jouduttuaan tekemään sellaista katumustyötä, että Shiva sai tarpeekseen. Hänen myötätuntonsa on niin suurta, että Hän ajatteli: ”Antakaa tälle miehelle mitä tahansa hän haluaa.”

Niin Ravana meni Shivan luo ja Shiva kysyi: ”Mitä sinä haluat? Miksi teet kaikea tällaista itsellesi?” Niin hän vastasi: ”Haluan saada siunauksen.” Shiva kysyi: ” Millaisen siunauksen?” ”Ensin Sinun täytyy luvata, että mitä tahansa pyydänkin, Sinä annat sen minulle.” Shiva sanoi: ”Totta kai. Jos se on Minun vallassani, minä annan”. Tämä on hyvin mielenkiintoinen tarina. Niinpä Ravana sanoi: ”Haluan vaimosi.” Koska hän tiesi, että Shivan vaimo on Adi Shakti, ja jos hän saa Adi Shaktin kumppanikseen, hän voi tehdä ihmeitä. Niinpä hän pyysi sitä: ”Minun pitää saada vaimosi puolisokseni.” Shivan oli hyvin vaikeaa tehdä tällainen päätös ja antaa periksi tälle paholaiselle, mutta myötätunnosta Hän teki sen. Ja kaikki nämä tapahtumat todella osoittavat, kuinka Hänen myötätuntonsa saa asiat järjestymään.

Tämän seurauksena päätettiin, että Hänen vaimonsa Parvatin oli lähdettävä tämän kauhean miehen mukaan. Mutta Parvatin sisar [veli] oli Shri Vishnu, eli Shri Krishna, ja Hän ajatteli itsekseen näin: ”En voi antaa sisareni mennä tämän paholaisen mukaan. Minun on tehtävä asialle jotakin.” Kaikkein ilkikurisin jumaluus on Shri Krishna. Hän sai Ravanan tuntemaan, että hänen pitä mennä vessaan. Hän tunsi itsensä hieman araksi ja nosti naisen tien sivuun ja meni tarpeilleen. Shiva oli varoittanut Ravanaa: ”Sinun on parasta olla varovainen, koska tämä Äiti Maa on tämän naisen äiti, äläkä koskaan laske häntä Äiti Maan päälle. Sinun on kannettava Häntä koko ajan selässäsi.” Kun Ravana oli päässyt tiettyyn pisteeseen, Shri Krishna teki kujeensa, ja Ravanan piti mennä tarpeilleen. Niinpä hän laski Parvatin alas. Heti kun hän oli laskenut Hänet maahan, Äiti Maa imaisi hänet sisäänsä, eikä Ravana tiennyt, mitä tehdä.

Hän yritti toisen kerran uudelleen. Hän meni jälleen Shivan luo ja sanoi: ”Katso nyt, näin sinä lupasit, ja tämä mies tekee tällaista.” Niin Shiva sanoi: ”Minähän varoitin sinua, että hänen veljensä on hyvin ilkikurinen kaveri, ja jotenkin Hän onnistui tekemään niin, joten sinun on parasta olla varovainen. Tällä kertaa älä kuuntele Häntä. Älä laske Häntä maahan missään tapauksessa.”

Niin hän teki uuden yrityksen, voidaan sanoa, ja kantoi Häntä selässään. Yhtäkkiä vastaan tuli pieni poika. Se oli itse Shri Krishna, joka nauroi hänelle. Ravana sanoi: ”Miksi naurat minulle?” ”Voi hyvänen aika, miksi kannat tuota vanhaa naista selässäsi? Hänellä ei ole mitään koristuksia.” Ravana sanoi: ”Hän on jumalatar.” Poika sanoi: ”Ei. Hänellä ei ole koristeita. Hänellä ei ole mitään. Miten hän voisi olla jumalatar?” Intiassa käytämme tällaista sananlaskua. Jos joku nainen elää ilman koristeita tai mitään, hän on kuin Lanka Parvati. Ravana siis vei häntä Lankaan. Ja kun Ravana katsoi häntä, hän näki hyvin vanhan hampaattoman naisen, joka nauroi hänelle. Ravana säikähti niin, että heitti naisen pois. Se on Mahamaya!

Kolmannen kerran Ravana meni ja käski: ”Sano vaimollesi, että Hän ei saa kuunnella ketään, ja sinun on parasta itse antaa vaimosi minulle.” Shiva sanoi: ”Hyvä on, Hän syntyy Lankassa, ja voit mennä hänen kanssaan naimisiin. Hänen nimensä on Mandodari.” Näin tämä hieno tarina jatkuu. Mutta tämä Mandodari oli harras Vishnun palvoja, ja kun Rama tuli tappamaan häntä. Mandodari itse järjesti kaiken tämän. Hän tiesi, tiesi, että jos Shri Rama tappaa Ravanan, hän vapautuu kaikista naisia koskevista ajatuksista; siitä, miten hän juoksi Sitan perässä ja teki kaikenlaista. Hän itse asiassa halusi, että jotakin tapahtuisi, jotta Raman syntyisi uudelleen, ja että hän pääsisi eroon kaikista näistä naisten jahtaamiseen liittyvistä ajatuksista, ja tavasta, jolla hän toi Sitajin luokseen. Mandodari oli täysin sitä vastaan, mutta Ravana ei kuunnellut. Niinpä syttyi sota, ja sodassa Shri Rama tappoi hänet.

Koko tämä episodi tapahtui Shri Shivan rajattoman myötätunnon vuoksi. Hänen myötätuntonsa näyttää joskus hyvin epäloogiselta, mutta sen takana on vahva logiikka. Logiikka on se, että mitä tahansa Hän tekeekin, se saa aikaan eräänlaisen ratkaisun ongelmaan. Esimerkiksi oli sota käynnissä, ja se jatkui, ja tuolloin oli ongelmana se, että siellä oli yksi hirvittävä paholainen, joka oli saanut siunauksia Shri Shivalta: ”Kukaan ei pysty tappamaan sinua.”

Hän oli antanut siunauksia – joita kutsutaan varadaniksi – myös toiselle pyhimykselle, joka sanoi: ” Nyt haluan nukkua, eikä kukaan saa häiritä minua.” Niinpä hän sai siunauksen: ”Kuka tahansa häiritsee sinua unessasi, voit vain katsahtaa tuohon henkilöön, ja hän muuttuu tuhkaksi.” Ja nämä kaksi… Kun sota alkoi, Shri Krishna ajatteli näitä kahta: ”Parasta on tappaa tämä paholainen samoilla siunauksilla, jotka pyhimys oli saanut.

Niinpä Hän esitti, että alkoi juosta pois taistelukentältä; ja siksi Häntä kutsutaan soturiksi, joka on paennut taistelukentältä. Ranchordas – se, joka pakenee taistelukentältä. Ja kun Shri Krishna juoksi, Hänellä oli päällään saali. Hän hiipi sisään luolaan, jossa toinen pyhimys nukkui, ja laittoi saalinsa tämän päälle. Kun Hän oli laittanut saalin hänen päälleen, toinen herra, tarkoitan paholainen, joka seurasi Häntä, saatanallinen kaveri, saapui paikalle ja näki saman saalin ja sanoi: ” Vai niin, nyt olet väsynyt ja nukut täällä. Minä kyllä näytän sinulle!” Tajuamatta, kuka siinä nukkui, ja hän vetäisi saalin pois. Ja silloin nukkuva pyhimys nousi ylös ja katsoi häntä, ja kerrotaan, että hän poltti paholaisen kolmannella silmällään. Näin ratkaisu syntyi.

Koko näytelmä on tällainen: kolme voimaa, jotka taistelevat keskenään, vain osoittaakseen, että totuus voittaa lopulta. Ensimmäisenä on Shivan myötätunto, Hänen hyvyytensä. Sitten Shri Krishnan tai vaikkapa Shri Vishnun näytelmä, joka neutralisoi sen; ja kolmantena on Brahman leikki, joka luo ja saa aikaan asioita. Kaikki nämä kolme voimaa leikkivät vain luodakseen ilmapiirin, jotta me kaikki voimme tuntea, että ihmisen tietoisuudellemme on tehtävä jotain muuta. Kaikki nämä voimat ovat kehittäneet meissä halun etsiä totuutta.

Toisaalta Shiva on äärimmäisen myötätuntoinen, hyvin kiltti jopa asureille, rakshasoille. Toisaalta Hän voi olla äärimmäisen julma. Hän voi tuhota koko maailmankaikkeuden. Jos ihmiset ovat niin turmeltuneita, jos ihmiset eivät omistaudu henkisyydelle, jos heidän viattomuutensa on täysin kadonnut, jos he eivät pääse irti kaikista vääristä samaistumisistaan, jotka aiheuttavat ongelmia tässä maailmassa, Hän tuhoaa koko maailmankaikkeuden. Näin ollen Hän on Adi Shaktin työn tarkkailija. Shri Shiva antaa Hänen tehdä kaiken työn, luoda ihmisiä, antaa heille oivalluksen, tehdä kaiken tämän. Mutta jos Shiva näkee Hänen lapsensa, ihmiset, jotka Hän on pelastanut, käyttäytyvän huonosti tai loukkaavansa tai jollakin tavalla tuhoavan Adi Shaktin työtä, Shiva saattaa kiukustua, jolloin Hän voi tuhota koko maailmankaikkeuden.

Mutta en usko, että Hänellä on nyt mitään syytä tehdä niin, koska meillä on nyt sahaja-joogeja kaikkialla. Mutta olen havainnut sahaja-joogien keskuudessa sellaista, että jotkut sahaja-joogit kasvavat hyvin nopeasti. Tasaisesti ja vahvasti he saavuttavat Shiva Tattwa -periaatteensa. Ensimmäinen saavutus osoittaa, että he alkavat tulla kiintymättömiksi sisältä päin. Kiintymättömyys ei ole mentaalista. Se ei ole mentaalista. Se ei ole sitä, että meidän pitäisi omaksua jonkinlainen ’sanyasa-elämä’ tai mennä Himalajalle, luopua perheistämme ja kaikesta muusta. Kiintymättömyys on sisällämme. Kun kiintymättömyys alkaa toimia, ensimmäinen merkki siitä on, että meistä tulee iloisia ja onnellisia.

Jos nyt kysytte keneltä tahansa: ”Miksi olet onneton?”, hän puhuu vaimostaan, ehkä talostaan, ehkä lapsistaan, ehkä maastaan, ehkä yhteiskunnasta, mistä tahansa. Hän hermostuu täysin, tai on ehkä hyvin onneton nähdessään, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän on oivaltanut sielu, eikä tämä onneton olo auta häntä. Nyt on tiedettävä, että voitte korjata kaikki nämä yhteiskunnan, perheen ja koko maan epäkohdat, muuttamalla muita, ei tuntemalla huonoa oloa. Mutta samalla kun teette niin, tärkeintä on, että olette täysin kiintymättömiä.

Olin hämmästynyt, kun aloitin Sahaja Yogan, kuinka ihmiset kertoivat Minulle omista maanmiehistään. Olin hämmästynyt, miten he kertoivat omista uskonnoistaan, kuinka vääriä asioita siellä tehdään. En tiennyt enestään siitä, mitä he kertoivat Minulle, ja ajattelin, että se johtuu kiintymättömyydestä, että he näkevät nyt selvästi, mikä on vialla; mikä on vialla yhteiskunnassani, kansassani, ihmissuhteissani, perheessäni, maassani, koko maailmassa. Mutta se on mahdollista vain, jos ette samaistu mihinkään niistä, muuten ette koskaan näe epäkohtia, ette koskaan näe, mikä jossain ihmisessä on vialla. Ette voi koskaan nähdä edes chakroja, jotka ovat epätasapainossa.

Ensimmäinen asia, jonka pitää tapahtua, on siis kiintymättömyys. Nyt on kyse siitä, miten saavuttaa kiintymättömyys. Monet ihmiset kysyvät Minulta: ”Äiti, miten Te tulitte kiintymättömäksi?”. Koska en ole kiintynyt, olen jo kiintymätön. En tiedä, miten se tehdään. Mutta teille sanoisin, että ymmärtääksenne itseänne teidän pitää tehdä itsetutkiskelua. Yrittäkää selvittää, mihin asioihin olen kiintynyt. Miksi olen onneton? Kenestä olen huolissani? Miksi minun pitää olla huolissani?

Huomaatte asioita, jotka eivät ole koskaan olleet kovin tärkeitä, niistä tulee hyvin tärkeitä joillekin sahaja-joogeille. Minulle esimerkiksi kerrottiin, että lännessä ihmiset eivät välitä niin paljon lapsistaan. Mutta heti kun he saavat oivalluksen, he kiintyvät lapsiinsa kuin liimattuina. He eivät osaa ajatella, mikä on hyväksi heidän lapsilleen. He ajattelevat, että kaikki, mikä liittyy lapsiin, on heidän ensisijainen velvollisuutensa. Yhtenä päivänä yllätyin, kun sain kuulla, että vanhemmat ovat niitä, jotka haluavat saapua Syntymäpäiväpujan jälkeen. Olin järkyttynyt. Eli siinä sivussa pidetään Syntymäpäiväpuja.

Miksi vanhemmat haluavat tulla pujan jälkeen? Kun kerroin tästä Yogille, hän sanoi: ”Äiti, olemme hyvin iloisia, jos he ovat täällä, ja heidän pitääkin olla. Koska se auttaa lapsia ja vanhempia.” Mutta nyt kaikki huomio menee lapsiin, että ” Meidän pitää jättää lapset sinne ja meidän pitää nyt huolehtia heistä”, ja se on ainoa asia. Kiintymys lapsiin saa teidät varmasti tekemään tällaisia asioita, jotka eivät ole hyviä, eivät ole hyväksi teille. Tämä uusi kiintymys alkaa Sahaja Yogan jälkeen, olen nähnyt sen olevan hyvin yleistä.

Toinen kiintymyksen aihe on esimerkiksi oma perhe. Normaalisti länsimaissa ei ole sellaista. Ihmiset eivät ole juurikaan kiintyneitä perheeseensä. He juovat ja tekevät kaikenlaista. Yhtäkkiä heistä tulee itseoivaltaneita, ja se on kuin bumerangi, he palaavat takaisin perheidensä luo. He ovat niin kiintyneitä perheeseen, kiintyneitä taloon, kiintyneitä kaikkeen. En vain voi ymmärtää. Jos teistä tulee puhdas Henki, silloin olette kiintymättömiä, koska olette vain heijastus, mutta Kaikkivaltiaan Jumalan heijastus. Kaikki tällaiset samaistumiset jäävät pois. Joku voi kysyä: ”Miten? Miten ne voi jättää pois?”. En ole koskaan jättänyt niitä pois, mutta voin silti ehdottaa joitakin asioita, joita voitte kokeilla.

Ensimmäinen on meditaatio. Teidän pitäisi selvittää itsestänne, mikä teissä on vialla, kumpi puoli on jumissa, oikea vai vasen puoli. Meditaation avulla saatte sen selville. Oletteko kiintynyt rahaan, oletteko kiintynyt yritykseenne, Oletteko kiintyneitä perheeseenne, oletteko kiintyneitä kotimaahanne tavalla, joka ei ole sahaj tai kulttuuriinne, joka ei ole sahaj? Yrittäkää sitten päästä eroon tästä kiintymyksestä meditaation avulla. Tiedätte, miten tasapainottaa oikeaa ja vasenta puolta. Tämä kiintymys näkyy sormenpäissänne, ja teidän on nähtävä itse, mitkä keskukset ovat tukossa, millä tavoin olette ongelmissa. Ja sitten voitte puhdistaa sen hyvin yksinkertaisesti tekemällä hyvin yksinkertaisen sahaj-hoidon.

Luulen, että tässä me epäonnistumme; kun kerran kiinnymme johonkin, emme edes ajattele, että olemme kiintyneet. Ajattelemme tekevämme hyvin hienoja asioita, koska nyt rakastamme tätä ihmistä, rakastamme tuota ihmistä, Shivan ominaisuuksia, Hänen myötätuntoaan. Alatte kiintyä ihmisiin. Se ei ole myötätuntoa. Se ei ole minkäänlaista myötätuntoa, että kiintyy johonkin sellaiseen, se ei ole myötätuntoa, eikä teillä voi olla Shivan myötätuntoa. Vaikka ihmiset luulevat, että Shivan myötätunto toimii meissä, niin ei ole. Sillä se myötätunto on erittäin puhdasta. Kuten olen kertonut teille monta kertaa, se on kuin puun mahla, joka nousee ja kulkeutuu puun eri osiin, ja sitten se joko haihtuu tai laskeutuu Äiti Maahan. Se ei ole kiinnittynyt mihinkään. Jos se kiintyy yhteen kukkaan tai yhteen lehteen tai yhteen hedelmään, silloin koko puu kärsii ja myös kukka katoaa. Tällainen kiintymys tiettyyn asiaan, tiettyyn ajatukseen, ei siis ole oikein.

Sahaja Yogassa olen huomannut, että ihmiset ovat hyvin sopeutuvaisia ja ymmärtävät mitä heidän pitää tehdä, mutta pääasia on meditaatio. Meditoimalla sydäntänne, Shiva-tattwaa, Shivan periaatetta, tulette varmasti kiintymättömäksi, ja silloin ilo on maksimaalista, ilo on maksimaalista. Olen nähnyt, että ihmiset ovat kiinnostuneita vaikkapa ruoasta… tai vaatteista tai talosta, mistä tahansa. Teillä voi olla kiinnostuksen kohteita, teillä pitääkin olla niitä, mutta kiinnostuksen kohteen pitää olla valaistunut, ettette kiintyisi siihen.

Jotkut ihmiset, jotka ovat vaikkapa Etelä-Intiasta, eivät pidä pohjoisintialaisesta ruoasta. Pohjois-Intiasta kotoisin olevat eivät pidä eteläintialaisesta. Se on suuri ongelma. Kysyin Indian Airlinesin työntekijältä: ”Miksi teillä ei ole standardiruokaa?” Hän sanoi: ”Mitä on Intian standardiruokaa? Kertokaapa minulle.” Se on hyvä kysymys. Intialaiset ovat hyvin tarkkoja mausta ja ruoasta. On totta, että meillä ei ole Intiassa mitään standardiruokaa. Mutta samaa voidaan sanoa myös monilla muillakin tavoilla, että lännessä ihmiset juoksevat sellaisten asioiden perässä, jotka eivät ole tarpeellisia. He tekevät asioita vain muodin vuoksi, tai en tiedä, koska heidän persoonallisuutensa ei ole kypsä. Jos persoonallisuutenne on kypsä, näette kaiken, aivan kaiken näkökulmasta, joka on paljon korkeammalla kuin muilla, ja te ette samaistu muihin. Se, mitä tiedätte, on paljon korkeampaa, paljon suurempaa ja paljon enemmän iloa tuottavaa.

Ihmiset ajattelevat, että nämä kiintymykset tuovat paljon iloa. Jos saatte lapsen ja jos teillä on vaikkapa vaimo ja kaikki muu, se tuo iloa. Se on täysin väärä käsitys. Ilo tulee omasta Henkenne lähteestä. Olipa miehenne hyvä, olivatpa lapsenne hyviä tai huonoja, mitä tahansa he ovatkin, he eivät voi antaa teille iloa. Vain te itse voitte iloita, ja siksi ihmisestä tulee hyvin anteeksiantava. Kun kukaan ei voi vahingoittaa teitä, kenelle voisitte olla vihainen? Tämä on toinen Sadashivan hieno ominaisuus, että Hän on äärimmäisen anteeksiantava. Hän menee tiettyyn pisteeseen asti, kunnes tuhoaa koko Adi Shaktin työn. Mutta muuten Hän on hyvin, hyvin anteeksiantava, ja Hän on myös hyvin tasapainoinen.

Kerran Adi Shakti suuttui kovasti koko maailmalle, joka oli niin rappioitunut, ja Hän ryhtyi tuhoamaan sitä. Niinpä Shiva laittoi pienen lapsen Hänen jalkojensa alle, ja valtava kieli tuli ulos, se oli suuri järkytys, ja Hän lopetti tuhoamisensa. Shivan keinot ovat siis sellaisia, että ihmisen, joka haluaa kehittää Shiva-periaatetta itsessään, täytyy olla äärimmäisen anteeksiantava. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat hyvin julmia ja piinaavia. Jos ette kestä sitä, lopettakaa se. Olen tukenanne, mutta jos kestätte sen, on parempi kestää ja saada kokemus sen kestämisestä, koska sen kestäminen ei ole vaikeampaa kuin siitä pois pääseminen.

Esimerkiksi eräs nainen tuli luokseni ja sanoi: Aion erota miehestäni. Kysyin: ”Miksi?” ”Koska hän tulee kotiin hyvin myöhään ja saan hänestä hyvin vähän.” Mutta Minä sanoin: ”Kun eroat, et saa häntä lainkaan! Mikä on logiikka? Ainakin nyt näet häntä edes hetken aikaa. Mutta tämä ei ole mikään ratkaisu. Jos eroatte, et näe häntä koskaan. Joten mitä hyötyä sellaisesta avioerosta on?” Niin monia tuollaisia asioita voi ymmärtää, kun on kiintymätön, että teidän ei pidä kiintyä mihinkään. Kuka voi hyökätä teitä vastaan, jos ette ole kiintynyt keneenkään? Kukaan ei voi. Ainoa asia on se, että kun tunnette että teidän on protestoitava, niin tehkää se, mutta kiintymättömästi. Protestissa on myös tärkeää, että olette ehdottomasti täysin kiintymättömiä.

Tänään edessämme oleva keskeinen ongelma on jotain muuta: että meidän kaikkien on noustava ylöspäin, ja noustava yhtä vahvasti. Eräs tarina kertoo linnuista, jotka jäivät kiinni verkkoon, joten ne päättivät, että meidän pitää päästä ulos verkosta, ja ne yrittivät. Kaikki yrittivät päästä ulos, mutta kukaan ei kyennyt siihen yksinään. Niinpä ne kaikki päättivät lentää yhdessä: ”Yksi, kaksi, kolme, nyt!”, ja he veivät koko verkon mukanaan. Sitten he pyysivät rottia: ”Tulkaa ja katkaiskaa verkkomme.” Ja ne vapautuivat. Joten jos se voi tapahtua rottien ja lintujen välillä, miksei myös meidän välillämme? Tulette hämmästymään, miten kollektiivisuudessa voimme olla avuliaita ja iloisia toisiamme kohtaan.

Sanotaan nyt, että jokin on hätänä äidillänne, isällänne, sisarillanne, kenellä tahansa, ei sillä väliä. Loppujen lopuksi teillä on ilon valtameri täällä kollektiivisuudessa, ja ongelmanne voidaan ratkaista kollektiivisesti, jos haluatte ratkaista ongelmanne. Meidän on siis turvauduttava kollektiiviin ja oltava hyvin paljon yhdessä kollektiivin kanssa. Minusta tuntuu, että kun hyppäätte Sahaj-mereen, ilo itsessään vetää teidät yhteen. Toistemme kohtaaminen on niin iloinen asia! Meillä on ollut monia kokemuksia Sahaja-joogeista, jotka ovat kertoneet Minulle, kuinka iloisia he olivat löytäessään Sahaja-joogeja jostain aivan yllättäen ja kuinka onnellisiksi he tunsivat itsensä. Tämä yhteys sahaja-joogien välillä on todella kaikkein ilahduttavin kanava, ja se on, sanoisimmeko, se on lähde sille, että tulemme yhdessä yhdeksi. Kun alatte nauttia toisistanne…

Kerroin teille kerran tarinan eräästä suuresta intialaisesta runoilijasta. jonka nimi oli Namadeva ja joka oli räätäli. Ja oli toinen, joka oli… savenvalaja. Joskus unohdan englanninkieliset sanat. Tämä savenvalaja oli myöskin runoilija, ja häntä kutsuttiin Gorakumbhariksi. Kun Namdeva meni tapaamaan häntä – pyhimys haluaa vain tavata toisen pyhimyksen – hän katsoi häntä, seisoi paikallaan ja sanoi sitten kauniin säkeen. Hän sanoo näin: ”Tulin tänne nähdäkseni Chaitanyan ilman muotoa, mutta täällä Chaitanyalla on muoto.” ’Nirgunachah beti allo sagunashi’ – ”Tulin katsomaan muodotonta, katsomaan värähtelyjä, mutta täällä voin nähdä sen muodossaan.”

Vain pyhimys voi sanoa näin toiselle pyhimykselle. Tällainen arvostus, hienovarainen arvostus, on mahdollista vain kahden pyhimyksen tai usean pyhimyksen välillä. He eivät näe, että hän muovasi savea; Hänellä oli likainen dhoti yllään, kun hän teki tätä työtä. Hän ei koskaan nähnyt mitään tällaista. Hän ei koskaan nähnyt hänen kehoaan, kasvojaan tai mitään, hän näki vain Jumaluuden ruumiillistuneen hänessä.

Tämän herkkyyden tunteen muita sahaja-joogeja kohtaan pitää todella kehittyä teissä. Silloin ette välitä turhista, pinnallisista asioista, ja tämä on yksi Shivan suurista periaatteista. Hän ei piittaa sellaisesta. Katsokaa nyt, Hänen hiuksensa ovat ihan takussa, Hän istuu nopeasti juoksevan härän selässä, molemmat jalat harallaan, menossa häihinsä. Voitteko kuvitella? Ja kaikki Hänen ystävänsä, kaikki Hänen seuraajansa – jollakin on vain yksi silmä, toisella vain yksi käsi, yhdellä on kiero selkä, koska Hänelle ulkonäöllä ei ole merkitystä. Tärkeintä on henkisyys. Olipa teillä sitten yksi silmä tai kiero vartalo, Hänelle se ei merkitse mitään. Hänelle he kaikki ovat Hänen omaa kansaansa, koska mikään pinnallinen ei kiinnitä Hänen huomiotaan, vaan jumalallisuus ihmisessä.

Meillä on monia tapoja ymmärtää Hänen periaatteensa, koska Hän on läsnä kaikkialla. Jos tunnette myötätuntoa jotakuta kohtaan, se toimii. Se toimii ehdottomasti. Äskettäin Meksikossa puhkesi jonkinlainen parantumaton sairaus. Ja nainen, joka oli meksikolainen, joka työskenteli YK:ssa, hän työskentelee siellä edelleen, hän kirjoitti Minulle kaksi kirjettä: ”Äiti, olen menettämässä poikani, koska hänellä on tämä kauhea sairaus.” Hän vain kirjoitti Minulle. Tunsin syvää myötätuntoa häntä kohtaan, koska hän kirjoitti kirjeen, joka sai kyyneleet silmiini. Ja kuvitelkaa, nuo kyyneleet ovat parantaneet tuon pojan! [Shri Mataji puhuu sivuun: ”Se tippui alas.” Sitten hindiä] Se on parantanut tuon pojan täysin, ja hän kirjoitti Minulle kiitoskirjeen. Olin hämmästynyt, koska myötätuntoni ei ole mentaalia. Se vain toimii, se vain on siellä, se virtaa ja toimii.

Samalla tavalla teistäkin voi tulla sellainen. Haluan, että teillä on kaikki voimani. Mutta ensimmäisenä on myötätunto. Sahaja-joogi ei voi kohdella huonosti toista ihmistä, ei ketään, olipa kyseessä sitten sahaja-joogi tai ei, sillä ei ole merkitystä. Mutta kukaan ei voi hyökätä toisia sahaja-joogeja vastaan. Vaikka hän ei olisi sahaja-joogi, sahaja-joogien ei pidä koskaan käyttäytyä hyökkäävästi. Se ei ole sahaja-joogin merkki. Sahaja-joogi on erilainen.

Kuten eräänä päivänä joku puhui, ja Minä sanoin: ”Olet hyvin kiivasluonteinen.” ”Kyllä, kyllä olen, kun joku provosoi minua.” Minä sanoin: ”Kaikki suuttuvat, kun heitä ärsytetään. Vain hullut ovat sellaisia, jotka eivät suutu, kun heitä ärsytetään.” Jos siis suututte, kun teitä provosoidaan, siinä ei ole mitään suurta. Kaikki suutuvat, kun heitä ärsytetään. Mutta jos sanotte, että jos teitä ei ärsytetä, ette suutu, se on hyvin erilaista.

Huomaan, että nykypäivän modernissa maailmassa käydään suurta kamppailua, joka ei ole Shivan kulttuuria. Shivan kulttuuri on, sanoisin Sahaj-kulttuuria. Jos olette sahaja-joogeja, teissä pitäisi olla myötätuntoa, ymmärrystä toisten tunteita kohtaan; ja teillä pitäisi myös olla valmius huolehtia paitsi sahaja-joogeista, myös muista kuin sahaja-joogeista, silloin myötätunnostanne tulee tehokasta.

Kuten tiedätte, tämän päivän sivilisaation suurin ongelma on se, että länsimainen kulttuuri on rappeutunut. He ovat menossa… tarkoitan, aina, kun luette sanomalehtiä, saatte järkyttyä siitä, mitä täällä tapahtuu. En tiedä, kuinka moni tajuaa sen ennen tuhoaan. Se on todella itsetuhoista. Toisaalta tämä on itsekeskeinen ja salliva yhteiskunta. Toisaalla huomaan islamilaisen kulttuurin yrittävän vastustaa sitä. Se on oikein, heidän pyrkimyksensä vastustaa sitä on oikein, mutta tapa, jolla he vastustavat, aiheuttaa ongelmia. Jos jotakuta alistetaan – ”Älä tee tätä, älä tee tuota” – silloin he tekevät sitä vielä enemmän.

Annan esimerkin, että jos menette Pohjois-Intiaan, siellä kulttuuri on enemmän islamilainen, ja ihmiset ovat hyvin siveettömiä ja katselevat koko ajan naisten perään. Eivät kaikki, mutta monet; vaikka he väittävät olevansa hinduja tai sanovat sitä ja tätä, mutta silti heillä on kaikki nämä huonot tavat, jotka ovat syntyneet islamilaisesta tukahduttamisesta. Kun nainen on täysin peitetty eikä kukaan näe häntä, miehistä tulee paljon uteliaampia. Minulla on joitakin ihmisiä, jotka tulivat Bombayhin, ja joku matkusti kanssani, ja hän katseli jokaista naista kadulla. Sanoin: ”Niskasi nyrjähtää, jos jatkat tuota.” Mutta se on yleinen käytäntö siellä. Eikä vain se, vaan uteliaisuus menee liian pitkälle, ja ihmisistä voi tulla äärimmäisen moraalittomia, aivan kuten meillä länsimaissa.

Halujen tukahduttaminen on siis myös väärin. Myös tämä kulttuuri, joka ulkoisesti tukahduttaa, mutta sisäisesti ihmiset ovat hyvin moraalittomia. Kerran olin matkalla Riadista Lontooseen ja nukahdin. Kun heräsin, näin joitain muita ihmisiä istumassa siellä, kaikki hienosti pukeutuneina, lyhythameisia naisia, rusettisolmioita ja sellaista, joten kysyin lentoemännältä, sanoin: ”Pysähdyimmekö jonnekin?” Hän sanoi: ”Ei, ei, tämä on suora lento.” Sanoin: ”Keitä nämä ihmiset sitten ovat?” ”Samoja.” He ovat muuttuneet niin paljon! Olin yllättynyt, kun heillä oli sellaiset pitkät tšadorit ja muuta sellaista yllään, ja nyt he ovat täällä näissä kummallisissa puvuissaan. En voinut ymmärtää. Niin siinä sitten käy. Tukahduttamisen luoma uteliaisuuskaan ei auta.

Sahaja Yogassa ei ole kyse tukahduttamisesta. Teistä tulee viattomia, te vain muututte viattomiksi. Se on Shivan periaate. Sahaj-kulttuuri on keskellä. Siinä ei ole liiallista siveettömyyttä eikä liikaa alistamista, vaan se on keskellä, mikä on Shivan suurin periaate: olla viaton. Tämä viattomuus vain loistaa teissä, olen nähnyt sen. Mitä tahansa olettekin tehneet aiemmin, mutta näen teidät niin puhtaina. Teillä ei ole näitä tyhmiä ajatuksia käyttäytymisestä tavalla, joka on hyvin länsimaista.

Olen nähnyt myös monia islamilaisia ihmisiä, jotka ovat tulleet Sahaja Yogaan, joista on tullut hyvin, hyvin sahaj-ihmisiä, jotka elävät erittäin hyvää elämää. Meillä on joitakin iranilaisia, jotka ovat lähettäneet Minulle tunnustuskirjeitään, ja olin järkyttynyt. En koskaan lukenut niitä, koska se oli Minulle liikaa. Nyt he ovat mielestäni kaikkein moraalisimpia ihmisiä joukossamme. On väärin mennä yhteen tai toiseen äärimmäisyyteen. Mutta keskellä oleminen, Sahajassa oleminen on paras tapa ymmärtää, mikä on niin tärkeää elämän kannalta, eli moraalisuus. Ja se tulee omasta viattomuudestanne. Tämä on tietenkin Shri Ganeshan, Shivan pojan, ominaisuus, mutta se säteilee Shri Shivan viattomuuden kautta.

Luulen, että seuraavalla Shivaa käsittelevällä luennolla puhun teille viattomuudesta, mutta tästä luennosta teidän on ymmärrettävä kiintymättömyys, kiintymättömyys, jonka pitää kehittyä sisällänne. Sitä ei voi pakottaa, mutta meditaation kautta voitte kehittää itsessänne tuota kiintymättömyyttä, mikä on todella iloa tuottavaa. Shivan monista ominaisuuksista voidaan puhua, ja mielestäni olen kertonut Hänestä hyvin monissa luennoissani.

Minun on vain sanottava, että teidän tulisi myös pitää yhteismeditaatiota ashrameissanne. Se olisi hyvä ajatus, jos voisitte kokeilla kollektiivista meditaatiota, se olisi mukavaa. Mutta teidän ei tarvitse antaa värähtelyjä kenellekään. Teidän ei tarvitse huolehtia toisten chakroista. Huolehditte vain itse siitä, missä teillä on ongelmia.

Ja nyt, mikä tahansa onkaan ratkaisu ylösnousemiseenne, teidän pitää tehdä se, koska vastuu koko maailmasta lepää sahaja-joogien harteilla. Tiedätte sen, että ilman Sahaja Yogaa ei ole ulospääsyä. On pelastettava ihmiskunta kaikenlaisista ongelmista, ja sen takia Sahaja Yoga on tullut tähän maailmaan. Niinpä teidän tehtävänne on pitää itsenne kunnossa, kun on kyse Sahaja Yogasta, hankkiutukaa eroon vasemman ja oikean puolen ongelmista, ja sen jälkeen levittäkää Sahaja Yogaa, ei mahtipontisilla sanoilla tai aggressiivisuudella, vaan rakkaudella ja myötätunnolla. Olemme varmasti jo tehneet paljon, olemme saaneet paljon aikaan, mutta on vielä joitain asioita siellä täällä, joiden korjaaminen on Minulle hyvin ikävä tehtävä. Mutta mitä tahansa ne ovatkin, minun on sanottava, että se toimii, ja kaikkien pitäisi katsoa itseään ja olla tyytyväisiä siihen, mihin he ovat päässeet, ja miten pitkälle meidän on vielä päästävä.

Jumala siunatkoon teitä kaikkia.