Shri Mahalakshmi Puja. Moscow (Russia), 16 July 1996.

Tänä iltana meillä on tarkoitus palvoa Lakshmi-periaatetta sisällämme.

Lakshmi on rikkauden, vaurauden ja myös terveyden Jumalatar. Itse asiassa maanne on jo siunattu, koska teillä on niin paljon kaikkea täällä. Ensinnäkin, tässä maassa on paljon bensiiniä, [SM tarkoittanee öljyä, bensiinin raaka-ainetta] ja jos etsintää jatketaan, sitä löytyy vielä enemmän. Toiseksi, teillä on kaunista puuta. Ja kolmanneksi, teillä on paljon terästä, hyvää terästä. Teillä on myös timantteja. Teillä on paljon kaikkea ja sen lisäksi paljon sydäntä. Kultaakin teillä on. Kaikkea tätä teillä on tässä maassa yltäkylläisesti. Mutta vielä ei kukaan ole onnistunut tuomaan sitä teille.

Olen varma, että sekin asia tulee kuntoon. Sahaja Yogassa meidän on tiedettävä, että tämä Lakshmi-periaate antaa meille suuren tyytyväisyyden tunteen. Jos tyytyväisyyttä ei ole, silloin ei mikään määrä Lakshmia auta. Ihmisestä tulee ahne. Teillä on jotakin, mutta haluatte vain yhä enemmän ja enemmän, ja siihen ihminen omaksuu kaikenlaisia keinoja ja menetelmiä. Niinpä teillä on myös hyvin paha mafiajärjestelmä täällä, joka on hyvin ahne. Sahaja-joogin on ymmärrettävä, että hänen ei tarvitse saada enää mitään – hän on jo saanut. Ensin ihmiset etsivät ruokaa Nabhi-chakrassaan, sitten he syövät – ’swāhā’, sitten se säilytetään kehossa. Jos vaikka joku ahnehtii liikaa ruokaa, hän sairastuu, hänelle tulee ongelmia. Mutta sitten hän pääsee toiselle tasolle, missä hän ravitsee itseään, sitä kutsutaan nimellä ’swādhā’, koska hän syö ajatellen, että ihmisolentona hänen tehtävänsä on vain syödä.

Ei maun vuoksi, ei ahneudesta, ei kerskaillakseen. Hän vain yksinkertaisesti syö. Olen nähnyt, että lännessä ihmiset ovat hyvin tarkkoja siitä, miten lusikka ja muut välineet asetellaan. He käyttävät tuhansia ruokailuvälineiden hankintaan. Lakshmi-periaatteelle kaikkein pahinta on juominen. Alkoholi. Intiassa on sanonta, että kun pullo tulee sisään yhdestä ovesta, Lakshmi lähtee ulos toisesta. Sahaja-joogien ei tarvitse juoda. He ovat jättäneet juomisen, ja siksi Lakshmi-periaate voidaan vakiinnuttaa paljon helpommin. No, mihin tarvitsemme Lakshmia?

Tarvitsemme Lakshmia, koska Lakshmin symbolissa näette syyn siihen. Ensinnäkin Lakshmi pitelee kahta kaunista vaaleanpunaista lootusta kädessään. Se symbolisoi sitä, että varakkaalla ihmisellä pitää olla viihtyisä koti, joka kutsuu luokseen – vaaleanpunainen väri edustaa rakkautta ja kutsumista. Kovakuoriainen tulee lootukseen ja sillä on kaikenlaisia piikkejä kuoressaan. Kovakuoriainen tulee lootukseen keräämään hunajaa, mutta sillä on piikkejä, mutta lootus hyväksyy sen. Se kutsuu, lootus on hyvin iloinen, että kovakuoriainen tulee sen luo. Kun kuoriainen etsii hunajaa, se väsyy ja nukahtaa lootuksen sisälle, ja lootus antaa kauniin kruunun, vuoteen, jossa se voi nukkua, ja kaiken lootuksen tuoksun tälle kuoriaiselle aamuun saakka. Kun kovakuoriainen on levännyt hyvin, se saa hunajansa ja lentää pois. Asia voidaan ilmaista runollisesti niin, että lootus kunnioittaa kovakuoriaista, koska se etsii hunajaa. Vaikka siinä on piikkejä, se ei haittaa.

Niinpä tekin, jotka olette etsineet totuutta, olette löytäneet sen Sahasrarastanne, joka on kuin lootuksen kukka. Mitä tahansa olettekin tehneet, millainen tahansa on menneisyytenne, sillä ei ole väliä. Tulette arvokkaiksi, koska etsitte totuutta. Myös kun ihmiset ovat kyllästettyjä Lakshmista, niin kuin olen nähnyt lännessä, he alkavat etsiä – he ovat lopen kyllästyneitä, koska materia ei ole Lakshmia, sillä se ei tuo tyydytystä. Toinen asia, mitä Lakshmi näyttää kädellään – Hän ojentaa toista kättään tällä tavalla – mikä kertoo, että ihmisen, jolla on rahaa, on annettava ja jaettava – ei pidettävä itsellään. Jos he eivät jaa, he eivät pysty nauttimaan Lakshmi-periaatteesta, vaikka toisille antaminen on niin iloa tuottavaa. Yksi käsi on tällä tavalla. Tämä Jumalattaren käsi kertoo, että niistä henkilöistä, joista välität: sukulaiset, ystävät, kaikista heistä sinun täytyy pitää hyvää huolta. Jos perheessäsi sattuu jotakin, jos jollekin sukulaisellesi tai ystävällesi tapahtuu jotakin, sinun täytyy tukea tätä henkilöä. Jotkut yrittävät auttaa sukulaisiaan vaikkapa – monet poliitikot tekevät niin – huijaamalla.

Mutta huijaamalla te vain pilaatte tämän sukulaisen elämän, ettekä oikeastaan auta yhtään. Näin hän pilaa nimensä, arvokkuutensa, kaikki – etenkin moraalisuutensa. Lakshmin myötä teidän täytyy pitää moraalisuutenne puhtaana. Sellaisessa maassa kuin Amerikka ja muut vastaavat, tehdään kamalia elokuvia, ja ihmiset tekevät siitä tiedettä, sanomme sitä ’alakshmiksi’. Ihmisen, jossa Lakshmi asustaa, pitää pukeutua säädyllisesti – sekä naisten että miesten. Näen naisten kulkevan kadulla hyvin lyhyissä vaatteissa. Sen takia teidän Nabhi-chakranne vahingoittuu ja teille tulee rahaongelmia. Vauraus, jota teillä on, pitäisi näkyä teidän temperamentissanne, luonteessanne, käytöksessänne ja elämisessänne. Sen lisäksi henkilön, jossa on Lakshmi, pitää olla hyvin nöyrä. Esimerkiksi Shri Lakshmi seisoo lootuskukan päällä.

Lootus on kevein ajateltavissa oleva kukka, koska se kelluu veden pinnalla. Siksi Hänen temperamenttinsa ei saisi olla kovin vakava, vaan hyvin iloinen… eikä Hän kerskaile, koska on hyvin yksinkertaista seisoa lootuksen kukalla. Siksi rikkaiden tai varakkaiden ihmisten ei pitäisi pröystäillä suurilla autoillaan ja sellaisilla. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että teidän pitäisi muuttua ’sanyaseiksi’ (askeeteiksi). Päinvastoin, teidän pitää olla hyvin arvokkaita persoonia. Mutta kiintymättömiä. Kuten tiedätte Raja Janakan, Hän oli kuningas, mutta kuitenkin niin kiintymätön, että kaikki pyhimykset menivät koskemaan Hänen jalkojaan. Eräs mies nimeltään Nachiketa kysyi mestariltaan, ”Miksi kosketat Hänen jalkojaan? Hänhän on kuningas”. Mestari vastasi: Hyvä, menepäs nyt tapaamaan Häntä.

Nachiketa näki, millaisessa ylellisyydessä Janaka eli. Hän eli palatsissa, ja Hänen saattokulkueessaan oli tuhansittain ihmisiä, jotka heittelivät helmiä hänen ylleen. Nachiketa ajatteli, että kyllä hänenkin pitäisi saada ainakin yksi helmi. Seuraavana päivänä hän meni Raja Janakan luo ja pyysi: ”Anna minulle Itseoivallus”. Raja Janaka sanoi: ”Voin antaa sinulle koko kuningaskuntani, mutta en Itseoivallusta, se on liian vaikeaa, koska sinua riivaa rahanahneus, eikä sellainen ihminen voi saada Oivallusta.” Nachiketa sanoi: ”Hyvä on, jään tänne asumaan, kunnes saan Oivalluksen.” Seuraavana päivänä Raja Janaka vei hänet joen rantaan, ja Hän nautti vedessä kylpemisestä. Silloin Hänelle tultiin kertomaan, että palatsissa oli syttynyt tulipalo. Mutta Raja Janaka meditoi eikä Hän välittänyt. Sitten Hänelle kerrottiin, että ihmiset olivat paenneet pois palatsista.

Sitten kerrottiin, että tuli oli tulossa tänne päin. Raja Janaka jatkoi vain meditaatiotaan. Mutta Nachiketa tuli pois vedestä ja juoksi pelastamaan vaatteitaan, jotka olivat rannalla. Vieläkään Raja Janaka ei välittänyt. Kun Hän tuli ylös vedestä, Hän sanoi: ”Nachiketa, tämä kaikki on Mahamayaa”. Näin teitä testataan, jos olette rahanahneita, ette voi saada Itseoivallusta. Hän testaa teitä. Kaikki rahanahneet ihmiset tekevät kaikenlaista rahan takia, kuten teidän mafianne täällä – he saavat kaikki rangaistuksensa. He eivät kuitenkaan ole onnellisia ja tyytyväisiä, he ovat koko ajan huolissaan. Aivan ensimmäiseksi teillä pitää olla tyytyväisyys.

Nykyaikana tämän ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Taloustieteenkin mukaan tarpeet ovat tyydyttymättömiä yleisesti katsoen. Tänään haluatte maton – hyvä on, saatte sen. Teette kovasti työtä, säästätte rahaa mattoon, sitten saatte sen, mutta haluattekin talon – ette enää nautikaan matosta, jonka eteen olitte tehneet niin paljon työtä. Sitten saatte talon, ja kun saatte talon, haluatte auton – ja auton jälkeen haluatte ehkä helikopterin tai lentokoneen. Ja näin se jatkuu: teette paljon töitä ettekä kuitenkaan tule tyytyväisiksi. Tämän takia ihmiset ovat nykyaikana äärimmäisen rauhattomia. Ihmisillä ei ole rauhaa sydämissään, mutta jos teissä on tämä Lakshmi-periaate, tunnette olonne äärimmäisen tyytyväiseksi kaiken materian suhteen. Jos teillä on sitä, oikein hyvä, jos ei ole, sekin on hyvä. Mutta sen jälkeen, kun Mahalakshmi-periaate on herännyt sisällänne, te alatte etsiä. Ja tämäkin myönnetään teille myöhemmin, kuten olette nähneet, koska te saatte Itseoivalluksenne.

Meidän ei siis tarvitse jäljitellä mitään näiltä kamalilta materialisteilta, vaan olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on ja ilmaista rakkauttamme antamalla jotakin, mitä tahansa tarvitseville. Itseni kohdalla Minun on hyvin vaikeaa ostaa mitään Itselleni. Jos se on kallista, ajattelen, että Minun ei pidä ostaa sitä. Kerran menin erääseen liikkeeseen, koska halusin yhden tietyn sarin, mutta Minusta se oli liian kallis, joten en ostanut sitä. Mutta eräs sahaja-joogi oli mukanani, ja hän kävi ostamassa sarin ja antoi sen Minulle syntymäpäivänäni. Ja kyyneleet tulivat silmiini, se oli liikaa Minulle. Tällaisia kertomuksia löytyy myös meidän Ramayanastamme, kun Shri Rama söi happamia ’ber’-marjoja (jujuba). Kutsumme niitä nimellä ’ber’ – en tiedä käytättekö samaa nimeä – siitä on tällainen tarina. Nainen kertoi Shri Ramalle – hän oli vanha, alhaiseen yhteiskuntaluokkaan kuuluva nainen – että ”Olen purrut ja maistanut jokaista marjaa ja todennut, että mikään niistä ei ole hapan”. Intiassa kukaan ei syö mitään, mikä on ollut toisen suussa, sitä pidetään ’utishta’, siinä on jotain vikaa.

Mutta Shri Rama otti heti marjoja ja sanoi: ”Kuinka herttaista, että olet maistanut niitä puolestani.” Mutta Hänen veljensä Lakshmana oli hyvin vihainen, hän ei pitänyt tällaisesta. Shri Rama söi niitä ja sanoi: ”En ole koskaan syönyt näin hyviä ’ber’-marjoja”. Raman vaimo Sita sanoi: ”Anna hieman Minullekin, olenhan Sinun puolisosi, Sinun pitää antaa Minulle.” Kun Shri Rama sitten antoi, Sita söi ja sanoi: ”Hyvänen aika! Miten hyviä marjoja!” Lakshmana kysyi: ”Antaisitko minullekin?” Hän pyysi kälyltään: ”Anna minullekin!” Shri Sita Vastasi: ”En anna, koska olit niin kiukkuinen.” Mutta Hän antoi kuitenkin Lakshmanalle, joka sanoi: ”Enpäs ole koskaan syönyt näin hyviä marjoja!”

Näiden marjojen maku ei ollut tärkein asia, vaan tämän vanhan naisen antamisen ele. Hänellä ei ollut mitään annettavaa – hän oli köyhä nainen – ja siksi hän teki tämän kaiken antaakseen jotain Shri Ramalle. Omastaan jakaminen on äärimmäisen suurta iloa tuottavaa. Joku päivä sitten toimme teille lahjoja, jotain pientä vain, mutta te kaikki iloitsitte siitä, kuten Minäkin. Tällä tavalla meidän kaikkien pitää elää… näin meidän kaikkien pitää elää yhdessä – jakaa omastamme. Älkää ajatelko itseänne, ajatelkaa muita! Ajatelkaa, mistä muut pitävät. Intiassa gruhalakshmit ovat tässä mielessä erittäin hyviä. He tietävät, millaisesta ruoasta pidätte. Jos menette käymään heidän kotonaan, he pyytävät heti: ”Jääkää päivälliselle luoksemme.”

Ja he valmistavat sellaista ruokaa, josta pidän ja josta nautin suuresti. He tekevät mitä tahansa valmistaakseen juuri sitä. Eikä vain Minulle, vaan kenelle tahansa. On niin suuri ilo valmistaa ruokaa toisille! Lakshmi-periaatteesta voi nauttia vain, jos sitä jakaa muille. Isäni oli suuri oivaltanut sielu, eikä hän koskaan lukinnut ovia ja ikkunoita yöksi. Eräänä päivänä varas tuli ja vei hänen gramofoninsa. Isäni oli kovin suruissaan, kun varas oli vienyt gramofonin, mutta ei ollut ottanut levyjä – eihän hänellä ole varaa ostaa sellaisia – mitä hän sitten soittaa? Äitini pilaili sillä, että täytyy laittaa lehteen ilmoitus: ”Varkaalle, joka vei gramofonimme: tule hakemaan levytkin.” Tämä on merkki Lakshmi-periaatteesta.

Sellainen ihminen on tyytyväisin ja onnellisin, kun voi antaa muille jotakin. Jos annat yhdellä kädellä, saat takaisin kymmeneltä. Meidän pitää siis oppia antamaan, ja tehän annatte muille kaikkein korkeimman, eli Itseoivalluksen. Mitä suurempaa voi antaa? Olette varmaan huomanneet Itseoivallusta antaessanne, kuinka paljon iloa se tuottaa. Suurin onni ja suurin ilo on Oivalluksien antaminen muille. Olen nähnyt, kuinka ihmisten kasvot muuttuvat, ja jotka antavat Oivalluksen, heidän kasvonsa alkavat myös loistaa. Olemme uusi yhteiskunta, olemme uuden ajan ihmisiä, jotka saamme tyydytyksemme korkeammista asioista. On paljon sahaja-joogeja, jotka ovat tehneet työtä, antaneet Oivalluksia, mutta on paljon sellaisia, jotka eivät anna. Jos ette jaa iloanne muiden kanssa, ette voi olla onnellisia.

Kuulin joku päivä sitten, kun eräs nainen kertoi Minulle, että hänen isänsä ja äitinsä ovat Sahaja Yogaa vastaan. Kysyin: ”Millainen suhde sinulla on heihin?” Hän vastasi: ”En puhu heille, en pidä heistä, koska he ovat Sahaja Yogaa vastaan”. Sanoin hänelle: ”Muuta asennettasi, vie heille kukkia ja joku lahja, puhu heille kauniisti. Kun sinusta on tullut niin kuivakka, siksi he eivät pidä Sahaja Yogasta.” Ja se toimi, se toimi! Vanhemmat ovat nyt Sahaja Yogassa. Sahaja-joogin asenne ei-joogia kohtaan pitää olla auttavainen, tukeva ja jakava. Mutta Minun on varoitettava teitä, sillä muutamat sahaja-joogit haluavat perustaa oman puolueen. He ovat hyvin vallanhimoisia.

He haluavat valikoidun puolueen. Se on vaarallinen piirre – se on syöpä. Kaiken pitää olla kollektiivista. Jos joku tekee sellaista, teidän pitää tietää, että kyseessä on riivaus, ja teidän käy huonosti, jos alatte seurata sellaista henkilöä. Olemme kollektiivisia, meidän pitää tietää kaikki toisistamme ja elää yhtenä perheenä ei vain Venäjällä, vaan kaikkialla maailmassa. Kun kehitätte tällaisen rakkauden kaikkia kohtaan, tulette hämmästymään, kuinka teistä tulee suuri persoona. Se tarkoittaa sitä, että pisara sulautuu valtamereen. Voisin jatkaa Lakshmi-periaatteesta puhumista tuntikausia. Lakshmeja on yhdeksän, mutta kerron niistä ensi kerralla. Yksi heistä on Gruha-lakshmi, kotirouva, toinen on Raja-lakshmi, joka on kuninkaan voima, tai henkilön, joka on hallinnoija tai byrokraatti.

Mutta pyytäisin teitä ymmärtämään, että olette saaneet suurimman aarteen, joka on vain hyvin harvalla ihmisellä tässä maailmassa. Ravitkaa sitä rakkaudellanne. Ravitkaa sitä myötätunnollanne ja rauhallisella olemuksellanne. Mitä tahansa ongelmia tulee eteen – mitä tahansa –, tulkaa saman tien vain rauhallisiksi sisällänne. Silloin huomaatte, että ratkaisu tulee heti eteenne. Tämä on Lakshmi-periaatteen hienojakoisuutta. Toivon, että te kaikki kehitätte sitä itsessänne ja nautitte siitä. Ennen ensi vuoden vierailuani haluan, että te kaikki, jok’ikinen olette antaneet Oivalluksen ainakin sadalle ihmiselle. Teillä on voimia! Teillä on voimia ja tietoa, älkää tuhlatko sitä!

Meidän on pelastettava maailma! Jumala siunatkoon teitä kaikkia!