Diwali Puja, Novi Ligure, Italy, October 25th, 1998

Olen todella iloinen tänään, kun saan nähdä teidät kaikki täällä juhlimassa Diwali Pujaa. Meidän piti olla Portugalissa, mutta näin ei tapahtunut, joten olemme nyt täällä.

 

Diwali Puja on hyvin pieni puja, mutta erittäin merkittävä. Diwalin alussa, ensimmäisenä päivänä miehet ostavat kotiin jotakin. Se voi olla jokin keittiötarvike, joku koru vaimolle, tai muuta sellaista. Se on perheenemännän päivä. Tätä päivää juhlitaan tavallaan perheenemäntää kunnioittaen. Tämän vuoksi Intiassa edelleenkin kunnioitetaan hyvin paljon perheen vaimoja. Oikeastaan heitä kunnioitetaan kaikkialla. Jopa kaikissa hallitusten virallisten vastaanottojen protokollissa vaimolla on tärkeä rooli. On tärkeää mihin hänet laitetaan istumaan, mihin paikkaan.

 

Vielä nykyäänkin kaikkein moderneimmissa ja edistyneimmissä maissakin vaimoa kohdellaan erityisen kunnioittavasti. Voi olla, että vaimo ei ole käynyt kouluja, hän saattaa olla hyvin yksinkertainen, eikä hän ehkä ole kovin nykyaikainen Sain itse kokea tällaisen tapahtuman: Lontoossa oli tilaisuus, johon meidät oli kutsuttu, ja delegaatiomme johtajan vaimoa ei näkynyt missään. Minulta kysyttiin: ”Missä hän on? Hänelle on varattu paikka, joten hänen pitää istua siinä.” Vastasin: ”En tiedä, en ole nähnyt häntä. Hänen täytyy olla täällä jossain.” Juuri ennen tilaisuuden alkua menin käymään naistenhuoneessa, ja yllätyksekseni hän istui siellä odotushuoneessa. Sanoin: ”Miksi olet täällä? Kaikki odottavat sinua.” Hän vastasi: ”Minun käskettiin istua täällä.”

 

Menin takaisin ja kerroin isännille: ”Tuolla hän istuu ulkopuolella. Voisitteko kutsua hänet istumaan omalle paikalleen?” ”Onko hän johtajan vaimo?” Sanoin: ”Totta kai hän on johtajan vaimo.” ”Luulimme, että hän on joku sihteeri.” Kysyin: ”Mikä sai teidät ajattelemaan niin?” Tällä naisella oli hyvin nykyaikaiset käsitykset asioista – hän oli pukeutunut viimeistä huutoa olevaan pukuun, ja kaikki ajattelivat, ettei tämä nainen voinut olla enempää kuin sihteeri. Niinpä he panivat hänet istumaan odotushuoneeseen. Vaimolta odotetaan, että hän on siististi ja arvokkaasti pukeutunut eikä niin kuin sihteeri, tai joku toimistotyöntekijä. Sillä häntä pidetään hyvin korkea-arvoisena – pitipä siitä tai ei.

 

Mutta tämä nainen oli tupeerannut tukkansa ja käynyt hyvin kalliissa paikassa laittautumassa. Mutta kun tämä naisparka saapui, hänet laitettiin istumaan odotushuoneeseen naistenhuoneen lähelle. Tällaista se on. Perheen vaimo edustaa perheen arvokkuutta. Mutta lisäksi hän on myös vastuussa maansa koko kulttuurista, koko kulttuurista. He edustavat maansa kulttuuria. Intiassa on nyt alettu näyttää filmeissä kaikenlaisia hassuja vaatteita. Mutta en ole nähnyt sellaisia yhdenkään kotirouvan päällä. En kenelläkään. Sitä ei tapahdu todellisuudessa, vain filmeissä, koska yhteiskunta on niin vahva, ja kotirouvan tulee olla kunnollinen ihminen.

 

Hänen pitää olla kunnollinen, hänen pitää olla kunnioitusta herättävä ja hänen on käyttäydyttävä arvokkaasti. Meillä oli pääministeri nimeltään Lal Bahadur Shastri. Hänen vaimonsa oli täysin kouluja käymätön, koska Shastri joutui vankilaan, eikä vaimo voinut opiskella – hän oli hyvin vaatimaton, tavallinen nainen. Kerran hän matkusti Ranskaan. Silloin siellä oli de Gaulle presidenttinä. Ja hänen vaimonsa oli myös hyvin vaatimaton. Shastri sanoi vaimolleen: ”Et sitten rupea itkemään, kun jätät hyvästit rouva de Gaulelle, kun teistä on nyt tullut hyviä ystäviä.” Eikä hän osannut yhtään sanaa ranskaa eikä presidentin rouva hindiä, mutta jotenkin heistä tuli oikein hyviä ystäviä tavallisina kotirouvina. Ja vaikka Shastri oli kieltänyt häntä itkemästä, molemmat naiset alkoivat itkeä, kun lähdön hetki koitti. Shastri sanoi: ”Minähän kielsin sinua itkemästä.”

 

Vaimo vastasi: ”Mutta kun se ranskalainen rouva aloitti. En voinut mitään. Minun oli myös itkettävä.” Katsokaas, kotirouvat ovat eräänlainen suuri kollektiivi, jonka on toimittava. Heillä on samanlaisia ongelmia, heidän on hoidettava lapsensa, heidän on pidettävä huolta kodeistaan, kaikesta – kotirouvat pitävät huolta niin monista arkipäivän asioista. Ja kotirouvat tietävät myös kaikenlaisista pienistä yksityiskohdista. Miehet eivät ainakaan Intiassa tiedä kovin paljon, koska mielestäni he elävät jalat irti maasta. Tässä mielessä naisilla on enemmän tajua pienistä yksityiskohdista, he ovat hyvin tietoisia niistä. Joskus on mielenkiintoista nähdä, miten hassunkurisia virheitä miehet tekevät. Koska he eivät ole tekemisissä arkisten asioiden kanssa, kaikkien arkiongelmien kanssa.

 

Toisaalta naisen, kotirouvan on hoidettava arkirutiinit; hänen on huolehdittava perheestään ja lapsistaan. Sen lisäksi hän on vielä vastuussa yhteiskunnastakin. Hänen on pidettävä yllä yhteiskuntaa. Maassa, jossa naiset ovat järkeviä ja kypsiä, siellä syntyy erittäin hyviä perheitä hyviä yhteisöjä ja hyviä lapsia Siksi Minun on sanottava, että Intia on hyvä maa, jossa on hyvä yhteiskunta. Se on syntynyt kotirouvista, kodin Gruha Lakshmeista, jotka ovat tehneet kaiken sen työn, joka on kulttuurille tärkeää. Tämä on hyvin tyypillistä Intialle, ja tämän myötä voidaan nähdä, että ihmiset kunnioittavat kotirouvia. Vaimon kunnioittaminen on hyvin tärkeää sahaj-kulttuurissa. Mutta se ei tarkoita sitä, että naiset alkaisivat dominoida ja aiheuttaa harmia ja riidellä miestensä kanssa. Vaimon asema on hyvin tärkeä yhteiskunnassa. Häntä kohdellaan ikään kuin ’deviä’, jumaluutta.

 

Vaimon on myös oltava devi. Jos häntä kohdellaan kuin kynnysmattoa, eivät lapset koskaan opi kunnioittamaan häntä. Jos mies ei kunnioita häntä, eivät lapsetkaan kunnioita äitiään, eikä äiti pysty vaikuttamaan lapsiinsa. Sen seurauksena lapsista tulee hankalia, ja sellaisissa yhteiskunnissa tai maissa, joissa äitiä ei kunnioiteta, voi nähdä, että lapsista tulee äärimmäisen dominoivia, kiivaita ja hirvittävän epäkollektiivisia. Siksi on tärkeää, että tänä päivänä, jota kutsumme nimellä ’Dhanteras’ – kolmastoista päivä – miehen on hyvä ostaa jotakin vaimolleen ja antaa hänellä joku lahja. Mies voi ostaa vaikka jonkun astian, jota voi käyttää keittiössä, osoittaakseen arvostustaan vaimoaan kohtaan. Perheissä, joissa ei kunnioiteta äitiä, lapsista tulee hyvin vaikeita, ja koko perhe joutuu kärsimään – missä he sitten ovatkin naimisissa, kaikkialla tulee ongelmia. Miesten on ymmärrettävä, että on heidän virheensä, että he eivät ole kunnioittaneet vaimojaan niin kuin olisi pitänyt. Jos he lasten läsnä ollessa huutavat vaimoilleen, jos he lasten läsnä ollessa eivät osoita kunnioitusta, eivät lapset koskaan opi kunnioittamaan äitiään. On suorastaan rikollista kohdella näin naisia, jotka ovat kotona, tekevät kaikki työt, pitävät huolta miehestään ja perheestään eivätkä vaadi yhtään mitään.

 

Mutta jos haluaa nähdä kuinka hankalia naiset voivat olla, voi tarkkaille heitä politiikassa. Politiikassa he voivat aiheuttaa suurta sekasortoa miesten joukossa. Yksi nainen voi pistää kaikki miehet ojennukseen. Näin siksi, että naisten ominta aluetta on koti ja perhe. Jos heitä ei kunnioiteta perheessä, he lähtevät sieltä pois ja alkavat käyttäytyä tavalla, jota on vaikea kuvitella. Vaikka naisen täytyykin kestää paljon ja kärsiä paljon, mutta häntä täytyy kunnioittaa perheessä. Tämä on Gruha Lakshmin hyvin tärkeä sanoma. Diwalin toisena päivänä kauhea ’rakshasa’, Narakasura surmattiin. Surmaaminen tapahtuu aina Shaktin voiman avulla. Narakasura vahingoitti hyvin monia ihmisiä, ja teki kaikenlaista kataluutta ihmisille.

 

Hän oli hyvin petollinen ja salakavala, ja häntä oli mahdotonta tappaa. Mutta sitten jollakin tavalla, erityisen voiman tullessa esiin, Narakasura saatiin surmattua. Tämä tapahtui neljäntenä päivänä, jolloin Narakasura surmattiin. Sanotaan, että kun hänet surmattiin, helvetin portit sulkeutuivat. Silloin ihmisten pitäisi peseytyä aikaisin aamulla. Mutta Minun mielestäni, jos portti on auki, on parempi että ei silloin nouse peseytymään. Pysykää vuoteissanne, kunnes tämä mies on varmasti saatu ’narakiin’. Hänestä ei tarvitse välittää. `Naraka’ tarkoittaa helvettiä. Helvetistä hänet sitten kiskottiin esiin ja tapettiin.

 

Viimeinen on kaikkein paras, kun Shri Rama ja Hänen veljensä Bharat kohtaavat. Shri Rama meni vankilaan ja totteli näin isäänsä. Ja neljätoista vuotta – Hän ei siis mennyt vankilaan, vaan pakeni metsään. Tavallaan se oli kuin vankila, koska Hän asui palatsissa ja Raman isä lähetti Hänet metsään yhdessä miniänsä kanssa, eli Raman vaimon kanssa. Ja Raman veli lähti myös mukaan, ja yhdessä he kokivat paljon kärsimystä. Tunnette varmaan koko Ramayanan tarinan. Lapsi, joka eli palatsissa, joutui lähtemään metsään ja elämään hyvin vaikeissa olosuhteissa, kun Hänen olisi pitänyt olla kuningas. Se oli aivan liikaa. Mutta Sita meni Raman kanssa ja oli Hänen tukenaan. Lopulta kävi niin, että Ravana tuli ja ryösti Sitan.

 

Mutta Shri Rama taisteli Ravanaa vastaan, tappoi tämän ja haki vaimonsa takaisin. Mutta kun he palasivat omaan pääkaupunkiinsa Ayodhyaan, siellä järjestettiin suuret juhlat. Ja Bharat, Raman veli, joka oli hyvin kiintynyt veljeensä, ja joka hallitsi maata veljensä ’padukan’ kautta – ne ovat eräänlaiset santelipuiset sandaalit joita käytettiin. Bharat laittoi ne valtaistuimelle ja hallitsi maata Tällä tavalla ’Bharat milania’, Bharatin ja Shri Raman kohtaamista juhlitaan, ja samalla Rama myös kruunattiin kuninkaaksi. Tämä tapahtui kauan sitten, tuhansia vuosia sitten. On hyvin tärkeää juhlia sitä, että oikea kuningas saa takaisin valtaistuimensa ja saa hallita. Ja kaikki epäoikeudenmukaisuus ja kaikki julmuudet, joita Hän oli joutunut kokemaan, päättyivät Hänen elämässään. Tämän takia Diwali on tärkeä. Viimeisenä päivänä juhlitaan Lakshmi -jumalatarta. Hänen siunauksiensa takia kaikki nämä kauniit kohtaamiset saattoivat tapahtua.

 

Siksi Häntä juhlitaan Lakshmina. Sisällämme on yhdeksän erilaista Lakshmia, joista olen luullakseni kertonut teille joskus aikaisemmin. Tässä Lakshmi Pujassa te palvotte Lakshmia itseään. Se ei tarkoita rahan palvomista, ei millään tavalla. Rahan palvominen on väärin. Se tarkoittaa sitä, että Lakshmi on meillä olevaa rahaa – tai kaikkea siihen liittyvää varallisuutta – ja sitä pitää käyttää huolellisesti, koska Hän on hyvin liikkuvainen, ja raha saattaa luisua pois käsistämme. Mutta teidän ei pitäisi myöskään kitsastella. Lakshmi ei ole tyytyväinen kitsaisiin ihmisiin Jos haluatte käyttää rahaa, teidän on käytettävä sitä oikein, muuten raha ohjautuu vääriin asioihin. Kun Lakshmi luotiin – tiedätte varmaan, että Hän syntyi meren kuohuista. Hänellä oli neljä kättä, yksi niistä oli antamista varten.

 

Hän on antelias, Hän antaa. Tällä tavalla Hän antaa, ja yhdellä kädellään Hän siunaa. Nämä ovat kaksi Hänen kättään. Yksi käsi antaa ja toinen siunaa. On hyvin tärkeää, että silloin kun annatte jollekin jotain, unohdatte heti asian ja siunaatte sitten sen henkilön. Ette anna vain rahaa, vaan siunaatte myös tämän henkilön. Toiset kaksi kättä pitelevät vaaleanpunaisia lootus-kukkia. Vaaleanpunainen on rakkauden väri. Sellaisella henkilöllä, jolla on rahaa, pitäisi olla koti, joka on täynnä rakkautta. Jokaista kotiin tulevaa vierasta pitäisi kunnioittaa.

 

Häntä pitäisi kohdella aivan kuin Jumalaa. Intiassa olette huomanneet mitä siellä ajatellaan ulkomaalaisista – intialaisille ’ulkomaalaiset’ tarkoittavat Jumalaa. Täällä ’ulkomaalainen’ on negatiivinen sana, mutta Intiassa sitä arvostetaan hyvin paljon. Jos on ulkomaalainen, se tarkoittaa, että on Jumala. Tiedätte kuinka he ovat pitäneet huolta teistä Intiassa. Tässä on se syy, tämä on Intian peruskulttuuria, että jokaista vierasta – olipa hän millainen tahansa – jos hän on vieras, silloin häntä kohdellaan kuin Jumalaa. Muissa maissa on juuri päinvastoin, jos on ulkomaalainen, silloin ihmiset ajattelevat, että häntä ei sovi edes puhutella. En tiedä miksi ihmisten ajattelumalli on sellainen. Mutta näin ei ole Sahaja Yogassa. Sahaja-joogit eivät ole sellaisia.

 

Olen kuullut, että he pitävät hyvää huolta vieraistaan. He pitävät huolta toisistaan ja ovat kauniilla tavalla kollektiivisia. Tätä siis lootuskukka tarkoittaa, se tarkoittaa rakkautta täynnä olevaa taloa. Niin kuin kovakuoriainen, jolla on piikkejäkin, kun se tulee lootukseen, kukka avautuu ja kovakuoriainen menee sisälle ja nukkuu siellä mukavasti. Jopa kovakuoriainen – täysin häiriintymättä. Näin vieraita pitäisi kohdella, jos on rahaa. Mutta huomaan, että maailmassa, jos jollakin on rahaa, niin hän muuttuu itse kovakuoriaiseksi. Sellaiset ihmiset ovat täynnä piikkejä ja kamalia, loukkaavia, ajatuksia, ja he ajattelevat loputtomasti vain itseään. On yllättävää, että raha, jonka pitäisi antaa heille lakshmiutta – Lakshmi Swarupa – tekeekin heistä paholaisia. Ja tapa, jolla he kohtelevat muita ihmisiä on vieläkin pahempi.

 

Nämä ovat Jumalattaren muodon merkittäviä piirteitä. Mutta parasta on se, että Hän seisoo vain lootuksen päällä. Se tarkoittaa, että Hän ei aseta painetta ketään kohtaan. Hän on vain olemassa itsekseen -ei painetta. Hän ei painosta ketään, Hän vain seisoo itsekseen, ja kaikki on tasapainossa Hänen omassa arvokkuudessaan. Lakshmin pitäisi olla juuri tällainen. Ja tällä tavalla maissa, joissa ihmisillä on nyt taloudellisia ongelmia ja kaikenlaisia kriisejä, asiat tulevat kuntoon. Ja ihmiset nauttivat. Nyt he eivät nauti yhtään rahoistaan. He eivät nauti elämästään.

 

Ihmiset ovat vain aggressiivisia, ja heillä on kummallisia ajatuksia saada omistaa jotain hyvin kallista, jotain muodikasta. Mielestäni tällaiset suunnittelijat ovat epä-Lakshmeja, joita on ilmestynyt tänne. Koska he kiskovat teiltä kaikki rahat, jotka menevät sitten hukkaan. Tai sitten ihmiset tuhlaavat rahansa naisiin ja juomiseen – tuhlaavaiseen elämäntyyliin. He eivät tee mitään sellaista, jota voisi kutsua todelliseksi Lakshmin siunaukseksi. On siis muistettava, että jos haluaa antaa jotakin jollekin, se pitää tehdä täydestä sydämestä. Sellaisesta täydestä sydämestä, että se muodostuu Lakshmi Prasadaksi. Näin pitää tapahtua, sillä mitä hyötyä muuten olisi antaa lahjoja kenellekään? Nämä ovat hyvin kummallisia ihmisiä, jotka antavat lahjoja hyvin kapeakatseisesti. Mutta he kyllä yrittävät antaa lahjoja.

 

Jos menee esimerkiksi Japaniin, he antavat sinulle näin suuren lahjan. Sitten availet ja availet pakettia, kunnes lopulta kädessäsi on tulitikkurasia. Ja rasian sisältä löytyy kaksi nukkemaista esinettä, jotka on tehty pienenpienistä tulitikuista. Katselet sitten niitä: ”Mitä nämä ovat, miksi tällaiset suuret pakkaukset?” Hyvin yllättävää. Mutta muuten he ovat hyvin vaatimattomia ihmisiä. Kun menimme sinne, meille kerrottiin, että he … mihin tahansa menimme, vaikka vain pitämään sadetta johonkin liikkeeseen, meille annettiin lahja. Kysyin: ”Mitä tämä on? Miksi he antavat meille lahjoja tällä tavalla?” Nainen, joka oli tulkkina, sanoi: ”He luulevat Teidän kuuluvan kuningasperheeseen.”

 

Kysyin: ”Mikä saa heidät luulemaan, että kuulumme heihin?” ”Koska Te ette ole käyneet kampaajalla.” Sanoin: ”Todellako?” ”Kyllä. Japanissa kuningasperhe ei koskaan käy kampaajalla.” Sanoin: ”En tiennytkään, että he eivät käy kampaajalla.” ”Siksi he luulevat Teitä kuningasperheen jäseneksi.” Kuvitelkaa millaisia ajatuksia ihmisillä on kampaajalla käynnistä ja sellaisesta. Mutta Intiassa ja siellä päin naisen täytyy kammata hiuksensa siistiksi. Hänen ei pidä näyttää miltään hipiltä.

 

Koska meillä on ihmisiä, jotka edelleen uskovat jonkinlaiseen hippismiin, ja he laittavat hiuksensa siihen tyyliin. Kuten kerroin, naisella on hyvin tärkeä rooli yhteiskunnassa. Miten hän pukeutuu, missä hän kulkee, lapset ottavat oppia enemmän äidistään kuin isästään. Joskus he saattavat ottaa oppia enemmän isästäänkin. Mutta kaikki pienet asiat he oppivat äidiltä. Siksi naisten onkin tärkeämpää ymmärtää kuinka heidän pitää pukeutua ja elää. Menin Lontooseen ja kysyin eräältä intialaiselta sahaja-jooginilta: ”Millainen hiusmuoti täällä on nyt?” Hän vastasi marathiksi: ”Jipreya.” Jipreya tarkoittaa sitä, että laittaa hiuksensa näin (etutukka). Jos Intiassa joku laittaa hiuksensa näin, äiti sanoo heti: ”Hiukset pois silmiltä.”

 

Sillä jos hiuksia pitää näin, silmät voivat mennä kieroon. Mutta nyt on muotia laittaa hiukset näin – ja joskus niitä pidetään silmien päälläkin. Tällaista siis on ’jipreya’-muoti. Tällainen on nyt aika yleistä ja näen sitä arvokkaillakin naisilla, paitsi rouva Thatcherilla, mutta kaikki muut laittavat hiuksensa näin. En tiedä miten rouva Thatcher on välttynyt siltä. Mutta jos joku tuo jotain tällaista uutta, ei naisten tarvitse mennä mukaan siihen. Se on hyvin orjallista. Näin tehdään, koska se on muotia. Nyt tämä on muotia, ja kaikki seuraavat. On todella typerää tehdä näin ja pelata muodinluojien pussiin.

 

Sillä te olette riippumattomia. Teidän on pidettävä kiinni omasta persoonallisuudestanne. Teidän on pidettävä kiinni omasta ymmärryksestänne. Sen sijaan, että pilaatte kasvonne, teidän pitäisi yrittää kohentaa niitä omalla arvokkuudellanne ja omalla ymmärryksellänne. Tämä koskee enemmän naisia – anteeksi vain – Lakshmi Puja koskee enemmän naisia, että mitä heidän pitäisi ymmärtää, millaisia heidän pitäisi olla ja miten käyttäytyä. Olen aina kertonut teille, että naisen on tärkeämpää käyttäytyä arvokkaasti, paljon tärkeämpää kuin miehen. Mies voi käyttäytyä typerästi – se ei haittaa, se ei haittaa niin paljon. Mutta naisten on käyttäydyttävä arvokkaasti ja järkevästi. Ja miehet eivät oikeasti tiedä kovin paljon, tiedätte sen oikein hyvin. Miesparat, he ovat … He ovat saaneet koulutuksensa vain yliopistoissa.

 

Mutta käytännön asioista he eivät tiedä yhtään mitään. Naisten ei tarvitse harmitella sitä. On hyvin hauskaa katsella miten miehet tekevät väärin ja miten he sitten sanovat: ”Ei, ei, kyllä minä tiedän,” eivätkä he tiedä yhtään mitään! Mutta mies ei koskaan sano: ”Minä en tiedä.” Hänen luonteensa on sellainen. Ei se haittaa. Teidän pitää tietää, että hän ei tarkoita sitä, koska hän ei todellakaan tiedä mitään! Ja taiteessa myös. En usko, että miehet tietävät kovin paljon taiteesta. Ja yksi asia, mikä heistä puuttuu, on esteettisyys.

 

Miesparat valmistavat itselleen vain yhdenlaisia vaatteita ja pitävät niitä joka tilanteessa. Vain yhdenlainen puku, ja sellaisia he valmistavat ja pitävät joka tilanteessa. Heillä ei ole mitään vaatimuksia. Mutta naiset ovat taiteellisia. Jos intialaiset naisemme luopuisivat sareista ja alkaisivat käyttää farkkuja, kuinka kyläläisille kävisi? Koska he valmistavat niitä ja ovat tottuneet käyttämään niitä koko ajan, myös vapaa-aikanaan. Ei ole mahdollista opettaa intialaisia naisia käyttämään tällaisia pukuja. Ehkä koulussa, mutta myöhemmin he luopuvat niistä, koska pitävät sareista. Sareja käytetään siis edelleenkin ja myös tullaan käyttämään, koska ne ovat niin taiteellisia, niin kauniita. Ei ole olemassa kahta samanlaista saria.

 

Kauneutta ja taiteellisuutta on naisissa paljon enemmän kuin miehissä. Ja siksi naisten pitäisi ymmärtää, että jos miehet eivät tiedä, sillä ei ole merkitystä. Teidän pitää tehdä kodeistanne hyvin taiteellisia. Tehkää niistä mukavia kuin lootuksenkukista, sellaisia niiden pitäisi olla. Mutta jotkut naiset voivat olla kuin Hitler ja määräillä kotonaan. ”Tämän pitää olla näin, ja tuon pitää olla noin,” ja tekevät miestensä elämän surkeaksi. Tunsin erään miehen, jolla oli tapana kantaa kotona sanomalehteä mukanaan. Kysyin: ”Miksi kannat sitä koko ajan mukanasi?” Hän vastasi: ”Aina kun istun, laitan alle ensin sanomalehden ja istun vasta sitten.” ”Miksi?”

 

”Koska jos siihen tulee vähänkin likaa, vaimoni huutaa minulle.” Kysyin: ”Miksi?” ”Hän ei halua että mikään likaantuu. Hän on niin pikkutarkka. Kannan aina mukanani sanomalehteä – jos haluan istua jonnekin, laitan siihen sanomalehden.” Sanoin: ”Tuo on kyllä liikaa.” Hän sanoi: ”Kuulkaa, Teidän pitää myös tehdä niin.” Koko talo oli niin tarkassa järjestyksessä, että siellä oli mahdotonta asua. Se oli pahempaa kuin sairaalassa. Jotkut naiset voivat olla hyvin pikkutarkkoja ja hyvin järjestelmällisiä.

 

Mutta normaalisti naisten pitäisi olla hyvin rakastavia ja äärimmäisen mukautuvaisia ja kohdella ystävällisesti kaikkia perheenjäseniä, jokaista. On hyvin tärkeää, että Minulla on näin suuri perhe. Meillä on hyvin suuri perhe, monia veljiä ja siskoja, toinen toistaan parempia. On ihmeellistä, että Minusta jokaisella on erilainen ’parfyymi’, eräänlainen tuoksu, joka kuvastaa jokaisen yksilöllistä persoonaa. Siitä huolimatta, että kaikki ovat niin mukavia ja hyviä, niin mukautuvaisia ja iloisia, on hienoa kuinka ihmiset elävät yhdessä. Erityisesti Venäjällä naiset olivat hyvin sopeutuvaisia ja huumorintajuisia. He laskivat leikkiä kaikesta ja nauttivat elämästä. Olimme hankkineet lahjoja heille. Olimme varanneet niitä noin kahdelle tuhannelle, mutta heitä olikin kuusitoista tuhatta. Miten siis jakaa lahjat?

 

Niinpä naiset ottivat ketjut kaulastaan ja sanoivat: ”Hyvä on, me annamme nämä miehille. Annamme heille korvakorutkin.” He laskivat leikkiä miehistä, jotka olivat pahoillaan, kun eivät saaneet mitään. Miten hauskaa, miten ymmärtäväistä. Koska he eivät ajattele niin paljon rahaa, ja he ovat hyvin henkisiä. Henkinen nainen ei välitä mistään tällaisista, hän säilyttää oman arvokkuutensa ja osoittaa jokaisella eleellään olevansa henkinen. Tämä on jotain hyvin suloista. Kuten kerroin aikaisemmin, toisaalta joskus voi olla eri mieltä, kuten se mitä sanoin Japanista. Mutta samassa maassa pidin hyvin paljon heidän kaakelilaatoistaan. He olivat rakentamassa jotain, ja pidin kovasti heidän laattojensa kuvioinnista.

 

Kysyin: ”Saanko ottaa yhden mukaani?” ”Mitä turhia. Lähetämme niitä teille laivallenne.” Ja laivalle tuotiin suuri kuorma niitä laattoja. Ja kapteeni kysyi: ”Mitä me teemme näille?” Kysyin: ”Miten ne tulivat tänne?” Hän vastasi: ”Ne tuotiin Teille tänne.” Siellä oli kaikenlaisia erilaisia laattoja, voitteko kuvitella! Toisaalta tällainen on tapa ilmaista asioita, toisaalta se on jotain muuta. On myös ymmärrettävä tämä.

 

Kun joku antaa sinulle jotain, on ymmärrettävä, mikä asian merkitys on eikä pahoittaa mieltään. Asian merkitys voi olla niin paljon suurempi, että sitä ei ymmärräkään. On siis parempi kysyä, miksi he antoivat ne sinulle. Tätä me kutsumme suotuisuudeksi; yksi Lakshmin hienoista ominaisuuksista on, että se mitä annetaan, on suotuisaa. Mitä tahansa antaa, sen on oltava suotuisaa. Niin kuin joskus pienet lapset saattavat vallattomuuttaan tuoda liskon ja yrittää antaa sitä sinulle. Sellainenhan on hyvin epäsuotuisaa. Mutta heille ei ole kerrottu, että se on epäsuotuisaa, joten he tekevät niin. Heille pitää kertoa, että se ei ole suotuisaa, se ei miellytä Jumalatarta. On siis ymmärrettävä kunnolla, että ei pidä loukata Lakshmia antamalla jotain sellaista, joka on väärin.

 

Jos ette tiedä, teidän pitää ottaa selvää ja tehdä asia oikein. Tällä tavalla tämä liittyy Diwaliin. Mutta Diwalin tärkein sanoma on se, että Shri Rama sai takaisin valtakuntansa. Shri Rama oli oikeudenmukaisuuden ja reilun pelin ruumiillistuma. Ja Hän sai valtakuntansa. Samalla tavalla meidän pitää tuntea, että kiitollisuutemme ja rakkautemme ilmaisun pitäisi olla sellaista, että sen voi osoittaa sellaiselle henkilölle kuin Shri Rama, joka on tällaisen suuruuden symboli. Tämä on hyvin hienojakoinen asia, joka pitäisi ymmärtää. Jos ei halua antaa, ei pidä antaa. Mutta jos haluaa antaa, silloin pitää antaa jotain, joka on saajansa arvoista. Tämä on yksi niistä asioista, joka teidän pitäisi oppia Shri Raman luonteesta.

 

Kun Hän meni erääseen kylään, Hän näki siellä vanhan naisen, joka oli menettänyt jo melkein kaikki hampaansa. Nainen kuului alkuasukkaisiin, ja hän antoi Ramalle hedelmiä, me kutsumme niitä nimellä ’ber’ (Intian luumu) – se on eräänlainen pieni hedelmä. Ja nainen sanoi: ”Katso, olen maistanut niitä kaikkia, ja kaikki nämä ovat hyvin makeita. Koska Teidän ei pidä syödä mitään mikä ei ole makeaa. Olen maistanut niitä hampaani avulla, olen purrut niitä hampaallani ja maistanut. Olkaa niin hyvä ja syökää.” Rama otti ne heti vastaan. Mutta Hänen veljensä Lakshmana suuttui kovasti, koska Intiassa on hyvin epäsuotuisaa, jos on ensin laittanut suuhunsa jotakin ja sitten haluaa antaa sen jollekin toiselle, se on ’utishta’ – sitä ei pidä tehdä Mutta Shri Rama sanoi: ”En ole koskaan syönyt näin hyviä hedelmiä. Nämä ovat parhaita hedelmiä, joita olen koskaan syönyt.” Silloin Hänen vaimonsa sanoi: ”Anna Minullekin.

 

Olenhan puolisosi, joten Sinun täytyy antaa Minullekin.” Ja Shri Rama antoi vaimolleenkin. Vaimo sanoi: ”Kylläpä ovat valtavan hyviä.” Ja Hän söi, ja silloin Lakshmana sanoi: ”Anna vähän minullekin, kälyseni.” Ja Hän vastasi: ”Juuri äskenhän sanoit kaikenlaista tätä naista vastaan. Miksi nyt haluatkin hedelmiä?” Lakshmana sanoi: ”Ole hyvä ja anna anteeksi ja anna minullekin.” Tämä osoittaa kuinka Shri Rama saattoi nähdä naisen rakkauden, hänen värähtelynsä hedelmissä, joita tämä oli tarjonnut. Ja Hän arvosti sitä niin paljon, että antoi vaimolleenkin, joka oli Hänen kanssaan samaa mieltä hedelmistä. Tästä on kysymys.

 

Eli, mitä tahansa teetkin, tee se rakkaudella. Jos teet jotain rakkaudella, saat sen muuttumaan suotuisaksi. Mutta jos siinä ei ole rakkautta, ja teet sen jossain tarkoituksessa silloin siitä ei ole mitään hyötyä. Tästä antamisessa on kysymys; annetaan sellaiselle henkilölle kuin Rama, sellaiselle suurelle inkarnaatiolle. Tuo nainen ajatteli vain rakkauttaan ja antoi hedelmät Hänelle. Samalla tavalla teidänkin pitää olla hyvin yksinkertaisia, puhdassydämisiä, ja silloin tiedätte mitä on parasta tehdä. Tänään Diwali päättyy, ja haluan toivottaa teille yhä uudestaan hyvää Diwalia ja menestyksekästä uutta vuotta.

Jumala siunatkoon teitä.

 

Samasta Lakshmista tulee Mahalakshmi. Eli, kun ymmärrätte rahan merkityksen, ja kun olette kyllästyneet ja olette saaneet tarpeeksenne. Kun sisältä päin teistä tulee kiintymättömiä, silloin astuu esiin uusi Lakshmin muoto, joka on Mahalakshmi. Se on voima, joka vie teidät yhä ylemmäksi, ja se on henkinen herääminen. Olette nähneet, että kaikissa vauraissa maissa on ihmisissä herännyt halu etsiä totuutta ja löytää totuus, ja siksi te kaikki olette täällä. Tämä tarkoittaa sitä, että Mahalakshmin Voima alkoi toimia teissä, ja aloitte etsiä totuutta. Ja totuutta etsiessänne tulitte Sahaja Yogaan. Mahalakshmilla on hyvin tärkeä merkitys teille. Kolhapurissa on Mahalakshmin temppeli, joka on noussut ylös Äiti Maasta. Ihmiset eivät itsekään tienneet miksi he lauloivat siinä temppelissä ”Jogawaa”, jossa sanottiin: ”Oi, Ambe, herää.” Ambe on yhtä kuin Kundalini. Miksi he sitten lauloivat niin Mahalakshmin temppelissä? Te ymmärrätte miksi ihmiset lauloivat ”Jogawa” -laulua, jolla Kundalini saadaan nousemaan