“You have to grow vertically,” Easter Puja, Eastbourne (UK), 22 April 1990. Tänään olemme täällä palvomassa Kristuksen ylösnousemista. Ja myös kiittämässä Häntä siitä, että Hän näytti meille millainen on ihanteellinen elämä pyhimyksellä, jonka täytyy työskennellä koko maailman suotuisuuden hyväksi. Puhumme Kristuksesta, laulamme Shri Ganeshasta, sanomme, että uskomme Häneen, ja erityisesti sahaja-joogeista tuntuu, että Hän on heidän vanhempi veljensä, ja olen havainnut valtavaa antaumusta, etenkin länsimaisten sahaja-joogien keskuudessa, Kristusta kohtaan. Ehkä siksi, että he ovat syntyneet kristinuskoon, tai ehkä siksi, että he ovat huomanneet Kristuksen elämän olevan jotain aivan erityistä. Mutta Sahaja Yogalle Hänen täytyy olla vielä paljon enemmän, ja myös teille sahaja-joogeille. Monet ihmiset uskovat eri jumaluuksiin. Kuten jotkut uskovat Shri Krishnaan, jotkut Shri Ramaan, jotkut Buddhaan, jotkut Mahaviraan ja jotkut Kristukseen. Kaikkialla maailmassa uskotaan johonkin korkeampaan olentoon. Mutta tästä uskosta puuttuu ensinnäkin yhteys, ja siksi se muuttuu eräänlaiseksi valheeksi niin, että ihmiset ajattelevat Kristuksen, Raman tai Krishnan kuuluvan heille. He ajattelevat olevansa näiden jumaluuksien omistajia, koska heidät on velvoitettu uskomaan siihen. Tällä tavalla suurin osa uskoista on syntynyt. Ja vaikka ihmiset uskovat hartaasti Kristukseen, kaikki uskonnot ovat epäonnistuneet. Sillä uskoessaan Kristukseen, he uskoivat saavansa Hänen kauttaan shekkinsä lunastettua. Ikään kuin pankissa. Rukoillaan Jumalaa: ”Laita minut kuntoon”. Hyvä on. Sitten: ”Laita minun äitini kuntoon, isäni ja siskoni kuntoon”. ”Anna minulle näin paljon rahaa! Anna minulle paljon vaurautta! ”, tai terveyttä tai jotain. Ajatellaan, että koska uskomme Kristukseen, Hän on niin kiitollinen, että Hänen täytyy maksaa siitä ja pitää huolta meistä, ja että me olemme Hänen siunauksiinsa oikeutettuja omistajia. Sitten he Read More …