“Universaalin uskonnon kulttuuri”. Bordi (Intia), 7. helmikuuta 1985.

Tänään on uuden matkamme toinen päivä taistelukentälle.

Meidän on voitettava ihmiset rakkaudella, myötätunnolla, hellyydellä ja arvokkuudella. Kun sanomme, että kyseessä on Vishwa Dharma, universaali uskonto, johon kuulumme, ensimmäinen ja tärkein asia, sen ydin, on rauha. Rauhan on ensin oltava sisällämme. Teidän on oltava rauhallisia sisällänne. Jos ette ole rauhallisia, jos temppuilette egonne kanssa, jos vain pidätte itsenne tyytyväisinä sanomalla, että olette rauhallisia, olette valitettavasti väärässä. Rauhasta pitää nauttia sisällään. Se on tunnettava itsessään. Älkää siis olko väärällä tavalla tyytyväisiä, älkää antako itsellenne vääriä mielikuvia. Älkää huijatko itseänne. Rauha on tunnettava sisällään, ja jos ette tunne sitä, teidän ei pitäisi tulla kysymään Minulta: ”Äiti, miksi en tunne sitä?”

Koska en aio kertoa teille, että teissä on jotain vikaa. Teidän on itse työstettävä asiaa niin, että tunnette olonne rauhalliseksi sisällänne. Kyse ei ole siitä, että jos ulkopuolella on riittävän hiljaista, olo on rauhallinen. Rauhan on oltava sisällänne. Teillä on se. Henkenne on täysin rauhallinen – Avyagra, ilman rauhattomuutta. Hengessänne ei ole rauhattomuutta. Se on täysin rauhallinen ja vakaa. Teidän on itse tunnettava se. Ei ole kenenkään muun tehtävä vakuuttaa teitä.

Tämä on yksi asia. Toinen on se, että kun kerron teille jotakin, te luulette, että en puhu teille. Se ei rekisteröidy aivoihinne. Luulette, että kerron sen X:lle, Y:lle, Z:lle, mutta en teille. Te ette kuulu siihen joukkoon. Se on toinen merkki siitä, ettei rauhaa ole. Kun ei ole rauhaa, aivot eivät rekisteröi. Kaikki, mikä menee päähänne, se toimii. Mutta huomaan, että ihmiset, joilla on vastaanottavainen persoonallisuus, silloin he rekisteröivät sen. Ne, joilla on torjuva persoonallisuus, eivät rekisteröi mitään. Rekisteröinti on niin heikkoa, että mitä tahansa sanon, ei vaikuta heihin mitenkään.

Muutenkin, kaikki mitä sanon, on mantraa. Sillä pitäisi olla suora vaikutus teihin, ja teidän pitäisi tuntea sen vaikutus, kun se tunkeutuu sisällenne. Mutta ikään kuin se olisi jotakuta muuta varten, ikään kuin se ei koskisi teitä. Se osoittaa, ettei sisällänne ole rauhaa. Vain sisäinen rauha voi rekisteröidä kaiken, mikä on suotuisaa, mikä edistää kasvuanne. Yrittäkää siis tehdä rauha itsenne kanssa. Älkää riidelkö itsenne kanssa: ”Miksi minun piti tehdä niin?”, ”Olen niin paha!”, ”Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä!” – mitään tällaista meidän ei pitäisi tehdä.

Yrittäkää ennen kaikkea olla taistelematta itseänne vastaan. Silloin te taistellette Minua vastaan: ”Miksi minä olen tällainen? Miksi minun pitäisi olla tällainen? Miksi negatiivisuudet tarttuvat minuun? Miksi. . .?” Miten voin vastata tuollaisiin kysymyksiin?

Se on hyvin aggressiivista. Minusta on hyvin aggressiivista, että monet sahaja-joogit tulevat kysymään Minulta tuollaista: ”Miksi…?”. Koska en voi kertoa teille, mikä teissä on vialla, koska se ei kuulu Minun kulttuuriini. Teidän pitää löytää itse vastaus, mikä teissä on vialla. Mutta ongelma ei ole siinä, mikä teissä on vialla. Oikea asenne on se, että mikä teissä on oikein. Mikä tahansa on oikein teissä, asettakaa jalkanne siihen, vakiinnuttakaa itsenne siihen kohtaan. Ja kehittykää sitten korkeammalle. Kuten sanoin, rauha on ratkaiseva tekijä tämän uskonnon maailmanlaajuiselle kasvulle. Monet asiat häiritsevät sitä.

Ensinnäkin, kuten sanoin, te itse. Teillä ei pitäisi olla kummallisia ajatuksia itsestänne. Ihmisillä on hyvin outoja ajatuksia. Näen sahaja-joogeja, jotka heti oivalluksen saatuaan tai kun heille tapahtuu jotain parempaa, he alkavat neuvoa muita, miten meditoida, miten nousta seisomaan, miten tehdä bandhan, miten tehdä sitä ja tätä. Se on kovin surkeaa, hyvin ala-arvoista. Yrittäkää sulautua sisimpäänne. Kasvakaa ensin itse. Tuo kasvu itsessään kertoo muille, millainen pitää olla. Oma persoonanne, oma temperamenttinne, oma luonteenne, oma käytöksenne. Kaikki tämä kertoo muille, että kyseessä on suuri mies, ja he yrittävät seurata esimerkkiänne.

Esimerkki on paras opetus. Kun puu on pieni ja vaikka se sanoisi: ”Minä olen suuri”, kukaan ei istu kääpiöpuun alle! Mutta kun puu on suuri, sen varjo näkyy, ja kaikki tietävät, että se on suuri puu, ja he voivat tulla istumaan sen alle. Siitä ei tarvitse kertoa. Samalla tavalla, kun te kasvatte, teidän ei tarvitse todistaa, että ”Olen suuri”, kaikki vain toimii. Sisäinen rauha ilmenee ensinnäkin rauhana muiden kanssa. Se on ensimmäinen merkki rauhan ilmenemisestä. Tällainen ihminen ei käytä kovia eikä ilkeitä sanoja. Mutta hän ei myöskään ole tehoton. Hän on hyvin tehokas, hän käyttää hyvin kilttejä ja kauniita sanoja.

Ehkä hän aluksi käyttää kovia sanoja, sitten hän pehmenee ja päätyy asemaan, jossa hän on sekä tehokas että hyvin lempeä ja kiltti. Tällaista persoonallisuutta on kehitettävä – ulkopuolista. Rauha ystävien kanssa, rauha sahaja-joogien kanssa. Jos ette voi olla rauhallisina sahaja-joogien kanssa, teistä ei ole mihinkään. Se ei ehdottomasti ole hyvä asia. Kun tapaatte toisen sahaja-joogin, ette voi haukkua toisianne kuin koirat, ettehän? Jos jättää kolme sahaja-joogia keskenään, siitä syntyy suuret haukkujaiset. He eivät pysty hillitsemään itseään. Jos heitä on sata, kaikki on hyvin. Mutta kolmea tai neljää ei voi jättää mihinkään.

Veljien ja sisarten kesken täytyy olla rauha. He kaikki ovat syntyneet Sahasrarastani, eikä kenelläkään ole oikeutta loukata tai olla sarkastinen tai sanoa asioita, jotka vahingoittavat. Se ei ole ystävyyttä, se ei ole ystävyyttä. Se on eräänlaista hyvin hienovaraista vihaa, jota kannatte sydämissänne. Se ei voi olla anteeksiantoa. Jos puhutte toisille sarkastisesti, ette kuulu universaalin uskonnon kulttuuriin. Teidän pitää olla kunnioittavia. Mitä kunnioittavampia olette toisianne kohtaan, sen parempi. En tiedä, miten sanoisin tästä, mutta sanotaan, että on sahaja-joogi, mutta teidän ei pidä kutsua häntä kuin ketä tahansa kadunmiestä. Kuin jos joku kulkee ohitsenne: ”Hei, herra X, tulisitteko tänne!”

Ei. Nyt ihmiset eivät edes sano herra. Yrittäkää käyttää heidän sukunimeään, se olisi parempi. Herra Se ja Se, herra Tämä ja Tämä… olisi parempi. Tämä nykyaikainen tyyli, jossa sukunimeä ei käytetä, on vähentänyt kunnioitusta muita kohtaan. Mutta mielestäni sahaja-joogien pitäisi kokeilla uutta menetelmää ja ehdottaa Minulle vielä parempia menetelmiä, miten puhutella toisia niin, että se kunnioittaa toisia. Sellainen kunnioitus luo rauhaa toistemme sisälle. Nyt hyppäätte yhtäkkiä esiin huomautuksinenne. Ne ovat hyvin ilkeitä huomautuksia. Niissä ei ole mitään järkeä.

Se ei kuulu meidän kulttuuriimme. Me kuulumme universaaliin uskontoon, miten se voisi olla sellainen kulttuuri? Kun siis yritätte olla rauhanomaisia veljiänne ja sisarianne kohtaan, yrittäkää olla äärimmäisen kunnioittavia. Kun kirjoitatte toisillenne kirjeitä, sanotte: ”Rakas sahaja-joogi-veljeni Se ja Se”. Olen nähnyt kaikkien kommunistien tekevän niin. Kaikki, jotka kuuluvat johonkin puolueeseen, tekevät niin. Se on eräänlaista kunnioitusta, jota heillä on. Ette voi puhua kuten kadunmiehet ja tavalliset ihmiset, koska olette todella poikkeuksellisia, ja kaiken poikkeuksellisen on tultava ilmi teidän kauttanne. Kun puhun teille tästä uudesta kulttuurista, ymmärtäkäämme, miten monissa kansakunnissa ihmiset ovat omaksuneet erilaisia kulttuureja. Tiedän, että modernisaatio on vaikuttanut Japaniin hyvin paljon.

Mutta Zen opetti heille tietynlaisen kulttuurin, jossa…, jos vaikka näette kaksi japanilaista autoissaan ja he ajavat kolarin, he eivät sano mitään. He tulevat ulos autoistaan, toinen kumartaa, toinen kumartaa takaisin, sitten he nousevat autoon ja ajavat pois. Jos he haluavat vaatia korvausta, he menevät oikeuteen, mutta paikan päällä he eivät riitele, sillä mitä hyötyä siitä on? Kysyin japanilaisilta: ”Miten te hoidatte asian?”. He sanoivat: ”Miksi pitäisi riidellä siellä kadulla? Koska loppujen lopuksi, jos pitää maksaa, niin vakuutus hoitaa sen. Jos auto menee rikki, niin kyllä he maksavat sen meille. Miksi pitäisi huutaa toiselle?” Se on mielestäni hyvin järkevää ja käytännöllistä. Miksi kiihtyä turhasta? Siitä ei hyödy yhtikäs mitään.

Mutta tiedän ihmisiä, jotka ajavat autoa, ja he solvaavat jokaista tiellä liikkujaa. Tarkoitan, että se on oikeasti kirous, miten jotkut ihmiset ajavat! Ja samaa tapaa he noudattavat omassa elämässään. He kiroavat koko ajan: ”Tuo on tuollainen, tämä on paha, tuo tekee tuollaista”. Jopa Sahaja Yogassa. He luulevat, että heillä on oikeus arvostella jokaista ihmistä paitsi itseään. Jotta voisitte säilyttää rauhan muiden kanssa, olkaa anteeksipyytäväisiä. ”Toivottavasti en tehnyt tässä väärin.” ”Toivottavasti en loukannut sinua.” ”Toivottavasti en ole laittanut tavaroitasi väärään paikkaan.”

Tuolla tavalla. Olkaa anteeksipyytäväisiä. Sitä löytyy intialaisilta. Intialaisilla on tällainen ongelma, he ovat enemmän anteeksipyytelevä. Joskus heitä on mahdotonta vakuuttaa. Kerron esimerkin. Menimme Sangliin. Olitte aamulla hyvin kylläisiä, eikä ruoka ollut valmista siellä. Sanoitte: ”Emme pysty syömään, koska söimme juuri, ja menee vielä myöhään, joten on parempi mennä nukkumaan.” He tunsivat itsensä loukatuksi.

He ajattelivat, että se oli heidän virheensä, ”Nyt on kaikkien tiedossa, että emme antaneet heille ruokaa, se on kauhea teko.” Ja sitten Minun täytyi vakuuttaa heille, ettette ole mitenkään loukkaantuneet, olitte iloisia siitä, että ei tarvitse syödä, kun olitte syöneet jo liikaakin. ”Ei, mutta silti se kirjataan meidän nimiimme, että emme tarjonnut heille ruokaa ja he menivät nukkumaan ilman ruokaa.” Oli lopulta mahdotonta vakuuttaa heitä, he olivat koko ajan pahoillaan. Intialaisessa kulttuurissa on jotain hyvin hienoa, niin kuin japanilaisissa, kuten jo kerroin, että olemme enemmän anteeksipyyteleviä, emme koskaan aggressiivisia. Emme koskaan yritä löytää vikoja muista, vaan etsimme vikoja siitä, missä olemme epäonnistuneet, miksi olemme epäonnistuneet. Tämä on opittava intialaisilta, jos he ylipäätään ovat pystyneet säilyttämään kulttuurinsa. Se on itse asiassa heidän veressään. Näin kulttuurimme tulee olemaan sellainen, että voimme ilmaista täydellistä rauhaa itsessämme. Ja teidän on tiedettävä, että olette aktiivisia yhdessä kehossa, Olette yhden kehon aktiivisia soluja.

Kaikki kehon solut eivät aina ole aktiivisia. Mutta niiden, jotka ovat aktiivisia, on oltava rauhassa toistensa kanssa, miten tuolle kehoparalle muuten käy? Yrittäkää siis saada aikaan rauha. Toinen asia, jonka voitte tehdä rauhan aikaansaamiseksi, on puhua vähemmän. Aina kun on riitaa tai jotain muuta, pysykää hiljaa. Se näet tehoaa paremmin. Jos kaksi ihmistä riitelee, älkää koskaan yrittäkö ratkaista asiaa, olkaa vain hiljaa. Hiljaisuus on hyvin tärkeää. Olkaa enemmän hiljaa. Mutta sen ei pitäisi olla toinen ääripää, kuten englantilaisessa kulttuurissa, että he eivät vain puhu, mitä tahansa tapahtuu.

He eivät puhu, mutta he ajattelevat liikaa. Teidän täytyy olla hiljaa sillä tunteella, että ”Jumala siunatkoon näitä ihmisiä jonkinlaisella järjellä”. Sen ei pidä olla kuin jäätynyt meri, vaan rauha, joka on tehokas; rauhaa, joka on tehokasta. Tässä uudessa kulttuurissa meidän on siis oltava äärimmäisen rauhallisia ihmisiä. Ja tämän rauhan pitäisi näkyä kasvoillanne. Ihmisten pitää ymmärtää, että olette rauhanomaisia. Siksi sanonkin, että jos olette siististi pukeutuneita ja hiuksenne ovat siististi laitettu, ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. Jos he taas tapaavat ihmisen, jonka tukka on sekaisin, tiedätte, että he ovat jo valmiiksi hämmentyneitä! ”Luojan tähden, mitä on tapahtunut? Missä tappelussa tämä mies on ollut?

Joku on kiskonut häntä tukasta, tai hänelle on käynyt muuten huonosti, koska hän on niin epäsiisti.” Jos pukeudutte siististi, ihmiset eivät hermostu niin paljon, koska he ajattelevat: ”Ei, ei, tämä ei voi olla mitään pahaa, koska eihän hän ole tapellut. Hän tulee vain kaikessa rauhassa kotoaan.” Meidän kulttuurissamme siisteys, puhtaus on hyvin tärkeää. Ajatusten puhtaus, mielen puhtaus, kehon puhtaus, käyttäytymisen puhtaus. Puhtaus kaikessa tekemisessä on hyvin tärkeää kulttuurissamme. Se on hyvin, hyvin tärkeää! Se saattaa näyttää joidenkin mielestä hyvin hassulta. Pidättekö haarukkaa näin tai noin, ei ole Minulle mitään merkitystä. Sillä ei ole merkitystä, miten pitelette haarukkaa tai veistä pöydässä.

Se ei ole niin tärkeää. Mutta sillä on merkitystä, miten teette aartin, miten käsittelette puja-esineitä, miten pidätte valokuviani. Miten käsittelette muiden sahaja-joogien tavaroita, miten kunnioitatte asioita, jotka ovat suotuisia. Tämä teillä siis pitää olla sisällänne: hurskauden, suotuisuuden ja pyhyyden puhtaus. Sitä pitää toteuttaa suurella huolella ja ymmärryksellä, ja teidän pitää kulkea tuon suotuisuuden tuomalla vakaudella. Tuon suotuisuuden tuomalla vakaudella. Olette itse suotuisuus kävelemässä tämän maan päällä. Te olette rauha täällä maan päällä. Mutta se, miten rauha laitetaan tähän astiaan, on oltava puhdasta, siistiä ja aseteltava niin, ettei mitään läiky ulos. Jotta saisitte rauhan, paras tapa saada oma mieli kuntoon on ajatella hyviä asioita.

Ajatelkaa kukkia, älkää piikkejä. Mitä hyvää muut ovat tehneet teille. Mitä kaikkea hyvää on olemassa. Mitä kauniita hetkiä teillä on ollut, ja laskekaa siunauksianne! Laskekaa siunauksianne. Muuten ette saa aikaan rauhaa. Rauha… [Äiti huomauttaa jollekin marathiksi] Teidän ei tarvitse kiinnittää huomiota kaikkeen tuolla tavalla. Pitäkää huomionne levollisena. Pitäkää rauha sisällänne, huomiossa sisällänne. Itse asiassa, jos todella annatte kaikkien sanojeni mennä sisälle aivoihinne, olen varma, että saan aikaan tuloksia, mutta torjuvan mielen kanssa se on hyvin vaikeaa.

Imekää sitä vain itseenne! Toinen näkökohta rauhaan on se, että älkää koskaan tukeko mitään riehumista tai tuhoa aiheuttavaa. Mitään tuhoavaa ei pidä koskaan tukea. Mutta jokaista, jota kiusataan, jota vastaan hyökätään tai jota alistetaan, on suojeltava ja tuettava. Jos teissä on rauhan voima, voitte tehdä sen vain olemalla paikalla. Teidän ei tarvitse taistella rauhanne puolesta. Mutta jos siihen joudutaan… Hitlerin kaltaisen henkilön tullessa ihmisten oli taisteltava rauhan puolesta. Kulttuurimme toisen osan on oltava autuus. Ihmisten pitää nähdä autuuden toimivan meissä. Ihmisten pitää tuntea, että meissä on autuus.

Jos ihminen on autuas, hän näyttää autuaalta. Hän välittää autuutta. Hän säteilee sitä. Hän ei näytä kurjalta, onnettomalta olennolta, joka koko ajan nurisee ja marisee tai on huolissaan kaikenlaisista pikkuasioista. Kenelläkään ei ole oikeutta häiritä kenenkään autuutta. Jos joku on autuas, yrittäkää ottaa mallia hänestä ja tulla samanlaiseksi. Mutta ihmiset tulevat kateellisiksi sellaisista, jotka ovat autuaita, ja yrittävät häiritä! Siksi niin monet pyhimykset saivat kärsiä, koska he olivat niin autuaita ja onnellisia. Meidän on nautittava autuudesta itsessämme, se on tärkeää. Ehkä ette ole tietoisia siitä autuudesta, joka teillä on.

Ette ole lainkaan tietoisia. Koskaan ennen ei ole ollut näin paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet oivalluksen. Koskaan ennen historiassa ei ole tapahtunut, että Adi Shakti itse olisi tullut tähän maailmaan ratkaisemaan ongelmianne. Koskaan ennen ei ole tapahtunut, että ihmiset vain pienten ponnistusten ja vähäisen etsimisen tuloksena, ja vähäisellä ymmärryksellä ovat saaneet oivalluksen tällä tavoin. Joskus se on kuin kivi, josta yhtäkkiä tulee timantti. Timantista voi hioa timantin. Olette päässeet niin autuaaseen tilaan. Tämä on valtavaa autuutta. Se on niin tehokasta, että en itsekään tajua sitä. Kun näen sen, olen todella yllättynyt, miten se toimii.

Autuus voi syntyä vain kiitollisuuden kautta. Vain laajentamalla sydäntänne kiitollisuuden avulla. Autuus on kiitollisuuden palkinto. Kiitollisuus, joka ei ole vain maallista tai vain sanahelinää, vaan joka tulee sydämestä, se tulee sydämestä, se on sydämen kiitollisuutta. Ja autuaat ihmiset eivät koskaan ole kateellisia toisille, sillä mikä on suurempaa kuin autuus? Autuudella on niin monta ulottuvuutta, että se on kaikkien syiden ja seurauksien yläpuolella. Kaikki enkelit ja ganat ovat paikalla auttamassa teitä. Tiedätte sen, kaikki toimii; se toimii näin ja näin…. Mutta pidätte sitä itsestäänselvyytenä. Teillä ei ole sitä autuuden vaikutusta sisällänne, kun tiedätte, että tämä on tapahtunut, tuo on tapahtunut. Mikä autuus!

Laittakaa kädet ristiin sydämellenne, että tunnette autuuden. Tuntekaa se, tuntekaa. Tuntekaa autuus näin – kädet ristissä sydämellä. Tuntekaa autuus! Valtava autuus on sisällämme. Kuinka paljon meille onkaan tapahtunut, kun Jumala on ollut niin myötämielinen. Laittaisitteko kätenne ristiin sydämen päälle, te, jotka istutte siellä, olkaa hyvä! Se toinen nainen myös. Minne hän katselee? Te istutte tuolilla, pitääkö teidän katsoa jokaista sisääntulijaa?

Ei ole tarvetta! Tuntekaa se! Jumala siunatkoon teitä. Löydätte tämän autuuden kaikkialta, löydätte autuuden myös pienistä asioista. Zen opetti sitä ihmisille. He näkivät autuuden vain katsoessaan sammalta, pientä sammalen palaa: ”Näettekö sammaleen?” ja sanotte: ”Oi Luoja, miten kaunis se onkaan!” Jumala on luonut pienen sammaleen, ja siinä sammaleessa on pienen pieniä rihmoja ja autuutta. Mutta turhamaiset ihmiset eivät voi koskaan tuntea autuutta. Turhamaisuus tappaa autuuden.

Ego tappaa autuuden. Kerran Shivaji oli rakentamassa valtavaa linnoitusta. Ja kävi niin, että ego sai hänestä vallan. Hänestä ajatteli, että ”Tämän työn ansiosta niin monet saavat töitä.” Sitten hänen gurunsa Ramdasa ilmestyi paikalle. Hän itse oli egon hallitsija, koska hän oli Hanumanan inkarnaatio. Hän tuli ja sanoi: ”Hyvä on, haluan sinun tekevän yhden asian puolestani”. Shivaji vastasi: ”Kyllä, herra, mitä haluatte minun tekevän?” Hän sanoi: ”Riko tämä lohkare, joka makaa tuossa, tuo suuri lohkare, palanen kerrallaan.” Niin lohkare alkoi murtua, kun miehet hakkasivat sitä.

Ja sisältä tuli esiin pieni kivi, jonka hän otti kookospähkinän tavoin käteensä ja särki sen. Ja sisällä oli vettä ja sammakko. Shivaji tajusi, ”Jos Jumala on luonut tämän sammakon, Hän on myös antanut sille vettä. Kuka minä olen, että minulla on tällainen ego?” Silloin häneen tuli autuus: ”Jumala on antanut minulle kaiken. Kuin punainen matto olisi levitetty eteeni. Mitä minä olen tehnyt? En mitään.” Se on niin kaunista! Kuinka monella on tällainen autuus? Osoittakaa sympatiaa, myötätuntoa niitä kohtaan, joilla sitä ei ole.

Mutta autuus tulee teille luottamuksesta itseenne. Jos teillä ei ole luottamusta itseenne, autuutta ei voi olla. Ja pahin asia luottamusta vastaan on: ”Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Miten sitten voin saada sen? Miksi minulla ei sitten ole sitä?” – se on pahinta. Taistelette koko ajan itseänne vastaan! Olette sitä. Istutte sen päällä, ja jos silti sanotte: ”Miksi en voi saada sitä?” Mitä siihen voi vastata?

Haluatte vain kysyä kysymisen vuoksi? Se on siellä. Miksi kysytte? Tuntekaa se vain! Jos se onnistuu, että tunnette, missä istutte, niin yllätytte, että olette rauhassa itsenne kanssa, ja siellä on autuus. Ja aivan lopuksi, tässä kulttuurissa on käyttäydyttävä kuin ihmiset, jotka ovat saaneet valtuudet. Teillä on valtuutus Hengeltänne. Teillä on valtuudet. Teillä on Henki. Ne, joilla on valtuudet, eivät koskaan rehvastele.

Kun heillä on valtuudet, mitä rehvasteltavaa siinä on? Vain hullut leuhkivat, tiedättehän. Jos joku laittaa otsaansa lapun ”Olen poliisin ylitarkastaja”, ihmiset sanovat, että viekää mies hullujenhuoneelle. Samalla tavalla jotkut sanovat: ”Olen sahaja-joogi. Mitäs sanotte? Voin tehdä mitä haluan!” Minne hänet pitäisi laittaa? Teidän valtuutuksenne on teissä oleva Itse, oma olemuksenne. Ihmisten pitäisi nähdä teistä, mitä olette. Teidän ei tarvitse kantaa kylttejä kaulassanne: ”Olen sahaja-joogi se ja se, X Y Z, rikollinen nro 5, rikollinen nro 10!”
Teillä on lupa. Valtuudet näkyvät kasvoillanne. Mutta nyt valtuutenne ovat todellisia. Kaikki muut valtuutukset ovat keinotekoisia. Esimerkiksi joku on tänään pääministeri ja saattaa huomenna olla kadun kerjäläinen. Täysin mahdollista. Demokratiassa kaikki on mahdollista. Sama koskee kaikkia autoritaarisia hallituksia. Vaikka tänään olisitte jotain ylhäistä, saatatte yhtäkkiä vajota alas. Mutta sahaja-joogi pysyy sahaja-joogina.

Olette valtuutettuja ja todellisia. Se tarkoittaa, että kaikki valtuudet ovat osa olemustanne, te olette sitä. Kuten olette ihminen, olette ihminen. Nyt ette voi kasvattaa häntää, vaikka haluaisitte. Olette siis nyt valtuutettuja, todeksi tulleita, valmiiksi muotoutuneita sahaja-joogeja. Kuten santelipuu – santelipuuta ei saa santelipuuksi vakuuttamalla ”Oi, se on santelipuuta.” Se on santelipuuta, koska sen jokainen osa… [Häiriö mikrofonin toiminnassa] Hyvä. Nyt varmaan kuulette Minua? Kuulette Minut Sahasraranne kautta. Jokaisessa osassa teitä, jokaisessa palasessa teitä täytyy olla Sahaja Yogan tuoksu.

Olen varmaan tehnyt tälle jotain… Olen parempi ihmisten kuin näiden laitteiden kanssa. Onkohan tämä niin kuin pitää? Voiko se mennä itsestään pois päältä? Ehkä sähköt menivät poikki. Sähkövirta. Ei vieläkään toimi? Laittakaa valoja päälle, toimivatko ne. No, tätä on Intia. Meillä on tämä ongelma. Mekaniikka, joka meillä on sisällämme, ei mene rikki.

Ette siis ole vain todeksi tulleita, vaan olette tulleet täydellisiksi. Olette tulleet täydellisiksi. Teillä on siis oltava tuon valtuuden tuoma arvokkuus sisällänne. Ja se on hyvin nöyrää arvokkuutta. Arvokkuus ei ole koskaan ylimielistä. Arvokkuuden merkki on nöyryys. Olen kertonut teille tarinaa eräästä henkilöstä, joka lähti ulos ja meni kysymään sokealta mieheltä, pyhimykseltä, oliko tämä nähnyt kenenkään kulkevan tästä ohi. Pyhimys sanoi: ”Te olette kuningas, minä tiedän sen, herra. Palvelijanne oli täällä ensin, sitten tuli ministerinne, ja nyt te olette täällä.” Hän oli hämmästynyt, koska mies oli sokea.

Miten sokea ihminen pystyi näkemään tällaisia asioita? Pyhimys sanoi: ”Pystyin tunnistamaan sen nöyryydestä. Kun palvelijanne tuli paikalle, hän sanoi: ’Hei, sinä sokea mies siinä! Oletko nähnyt jonkun kulkevan tätä tietä?’ Kun ministerinne tuli, hän kysyi: ’Oletko nähnyt jonkun kulkevan tätä tietä?’ Mutta kun te tulitte, sanoitte: ’Anteeksi herra, että kysyn tällaista, mutta satuitteko kuulemaan, että joku olisi kulkenut tästä ohi?'” Tästä on kysymys. Nöyryys on sen merkki. Se, miten puhutte muille, siitä ihmiset tietävät heti, että teillä on Jumalan antamat valtuudet. Katsokaa Jumaluuden nöyryyttä.

Miten se yrittää miellyttää teitä ja viihdyttää teitä ja tehdä teidät onnelliseksi, luonnossa ja myös puheen aikana!