Shri Mahakali Puja. Blutenburg, Munich (Germany), 16 October 1987.

Minulle kerrottiin, että meillä on hyvin kaunis paikka tätä pujaa varten, ja olin hämmästynyt siitä, miten kaikki on toiminut niin kauniisti teidän kaikkien hyväksi.

Olette kaikki hyvin onnekkaita, täytyy sanoa. Lisäksi tätä paikkaa kutsuttiin ennen Kukkien linnaksi, ja nyt sitä kutsutaan Blutenburgiksi, veriseksi linnoitukseksi. Mutta luulenpa, että kaikkien näiden kukkien ansiosta siitä pitäisi tulla taas Kukkien linna. Tämä on hyvin, hyvin kaunis paikka, johon olette tulleet. Myös värähtelyt ovat täällä erittäin hyvät. Olen aina ihmetellyt, miksi Saksaa kutsutaan Germaniaksi. Germ, itäminen, tarkoittaa versomista. Minkä tahansa [kasvin] itu tarkoittaa, että se versoo. Itäminen tarkoittaa versoamista. Sahaja Yogan versoaminen, kuten olen kertonut teille monta kertaa aiemmin, kun saksalaiset omaksuvat sen, se saavuttaa huippunsa, korkeimman pisteensä.

Meillä on ollut täällä paljon ylä- ja alamäkiä, sillä ei ole väliä. Tämä on vaikea paikka, ja nyt olemme todella aloittaneet versomisen kunnolla. Eilen näin, että koko taivas oli täynnä väriä ja valoa. Kuten tiedätte, värähtelyissä on valoa. Se on hyvin kevyttä, välkkyvää, hyvin pientä valoa, jokaisessa värähtelyhiukkasessa on sitä, ja sen voi nähdä. Mutta kun niitä on todella paljon, ne voi tallentaa kameroilla. Mutta luulen, että eilen pilvet saivat itseensä värähtelyjä. Ja on todella hienoa saada pilvet värähtelemään. Jos pilvissä on värähtelyjä, sateeseen tulee värähtelyjä. Jos sateessa on värähtelyjä, maa saa värähtelyjä.

Myös kaikki itävä sato saa värähtelyjä, ja kun se menee ihmisten kehoon, myös he saavat värähtelyjä. Mielestäni paras tapa nyt on täyttää pilvet värähtelyillä, jos pitää saada lisää ihmisiä Sahaja Yogaan. Tämä ajatus tuli mieleeni viime yönä, että miksei voisi täyttää kaikki pilvet värähtelyillä, se olisi paras tapa. Lisäksi värähtelyt ovat kooltaan hyvin pieniä; yksi piste tekee tavallisesti puoliympyrän. Tämä puoliympyrä yhdistyy sitten joskus ”aumiksi”, joskus se muodostaa ketjun, joskus ne kerääntyvät yhteen ja muodostavat ristejä. Mutta perusasia niissä on se, että ne voivat ajatella, ja ne ajattelevat hyvin nopeasti, paljon nopeammin kuin ihmiset pystyvät ajattelemaan. Ja ne ovat äärimmäisen kollektiivisia, äärimmäisen kollektiivisia. Niinpä ne liikkuvat yhdessä, ajattelevat samalla tavalla, ymmärtävät samalla tavalla, absoluuttisella tavalla ja selvittävät koko asian hyvin kauniilla hiljaisella tavalla, jota ette edes tunne. Kundaliinin nousu, niin kuin se on teille tapahtunut, on varmasti mysteeri teille kaikille, että miten voi käsillä nostaa Kundaliinin, ja ajattelette varmaan, että ”Tämän täytyy olla jonkinlainen erikoisvoima, jonka Äiti on antanut meille, että voimme laittaa kätemme kenen tahansa Kundaliinille, Hän nousee, pysähtyy ongelmapaikkaan ja nousee sitten taas.” Nyt se ei ole teille mikään mysteeri enää.

Teillä on nyt sisällänne voima. Voitte esimerkiksi liikuttaa vettä, voitte liikuttaa materiaa, voitte liikuttaa kaikkia näitä asioita. Eläimet eivät pysty siihen, ja vaikka ne pystyvätkin tekemään vähän sitä ja tätä, ne eivät pysty muuttamaan mitään omaan käyttöönsä. Näette esimerkiksi kaunista messinkiä tässä, kaunista hopeaa tuolla, siellä istuu pieni Ganesha. Kaikki nämä on muutettu jostain kuolleesta, mihin eläimet eivät pysty. Kun teistä tulee elävän työn mestari – nyt olette elävän työn mestareita, ette kuolleen. Pystytte siis hallitsemaan ja muokkaamaan elävää voimaa, ja käyttämään sitä omiin tarkoituksiinne. Mutta kaikkein yllättävintä on se, että ette ole edes tietoisia, että teette sitä. Kuten silloin, kun teette vaikkapa tuollaista pientä norsua, olette tietoisia ja tiedätte, että teette jotain suurta. Ja sanotte: ”Voi, olen tehnyt tuollaisen ja tuollaisen, olen tehnyt niin hienon paikan”.

Olette tietoisia siitä, koska teillä on ego. Mutta kun annatte oivallusta ihmisille, ette ole tietoisia, koska teillä ei ole egoa. Ja sanotte: ”Äiti, Kundaliini ei nouse, se vain juuttuu Vishuddhiin, se ei toimi”. Alatte puhua kolmannessa persoonassa – ette sano, ”En pysty siihen” tai ”Olen tehnyt sen, nyt se toimii”. Vasta kun se on onnistunut, näen kasvonne ja tiedän, että se on tehty. Ette siis ole edes tietoisia siitä, ette ole edes tietoisia siitä, eikä siinä ole egoa. Ette ota siitä mitään kunniaa, tunnette vain iloa. Kun niin monet ihmiset tulivat työpajaanne, ”Voi, se oli niin hienoa, Äiti”. Hienoa olitte te itse. Te olitte se, joka teki kaiken työn.

Te työstitte sitä, mutta te ette tunne sitä niin. Syynä on se, että työskentelette nyt tavalla, jota kutsumme ’akarmaksi’. Akarma on sitä, kun teette jotain, mutta ette tunne tekevänne mitään. Kun ette ole tietoinen siitä, se on akarmaa. Kun teette jotain, ja ajattelette tekevänne tätä työtä, tuota työtä, tuota asiaa, silloin se on karmaa. Mutta nyt karmasta on tullut akarmaa; ei niin, että ette tekisi mitään. Teette niin monia asioita, mutta ette tunne tekevänne, koska olette nyt tehneet akarmaa ja kaikki elävä työ on akarmaa. Niin kuin Äiti Maa, Hän versoo siemeniä – Hän ei ole siitä tietoinen. Samalla tavalla kun te nostatte Kundaliinin, ette ole tietoisia siitä. Ja kun ette ole tietoisia siitä, ette halua edes ajatella, miten se tapahtuu.

”Minä, tavallinen ihminen, nostan käteni näin, ja Kundaliini nousee varmasti, näen, että se tulee ulos päälaelta. Se tapahtuu, näen sen, se on tosiasia. Miten tämä sitten tapahtuu?” Mikä on prosessi? Mikä on menetelmä? Miten se on alkanut toimia? ”Teinkö jonkun virheen?” Ette koskaan ajattele niin. ”Teinkö väärällä tavalla?” Ette ajattele sellaista.

Nyt vain aloitetaan – nostetaan Kundalini. Ette vaivaudu selvittämään: ”Olenko tehnyt itselleni bandhanin vai en? Olenko katsonut, millaiset tämän herran värähtelyt ovat?” Ei. Te vain toimitte, nostatte kättänne. Kyllä. Olette täysin tietoisia yhdestä asiasta: olette oivaltanut sielu, ja että voitte nostaa Kundaliinin. Näin eilen niin monen sahaja-joogin kävelevän sisään. Sanoin: ”No niin, antakaahan ihmisille oivallus”. He vain seisoivat siinä, tekivät näin, tekivät noin – valmista!

Ette edes ajatelleet tehneenne suurta elävää työtä, että nostittet heidän Kundaliininsa! Ja sen lisäksi se vielä muuttaa heidät! Se antaa heille uuden elämän. He tulevat olemaan joitain aivan erityistä, kuten tekin. Ette ole edes tietoisia siitä, että olette erityisiä ihmisiä. Ego on kadonnut. Nyt ette ajattele tekevänne mitään, ajattelette: ”Äiti tekee kaiken”. Ja he alkavat pitää hienoja puheita, he sanovat, ”Äiti, en ole koskaan puhunut, en tiennyt, mitä puheen pitäminen on. Ja nyt minusta on tullut hyvä puhuja. Äiti, Sinä teet sen.” Tämä tunne tulee, koska egoa ei ole enää jäljellä.

Jos pudotatte veteen pisaran, se muuttuu valtamereksi, ei epäilystäkään. Mutta se ei ole tietoinen siitä, että siitä on tullut valtameri, se liikkuu meren mukana. Mutta oletetaan, että näette kalan – kala on vapaa. Jos se haluaa, se voi liikkua tähän suuntaan, se voi liikkua tuohon suuntaan, se voi hypätä ylös, se voi juoda vettä, se voi tehdä mitä haluaa. Mutta pisara ei voi, pisaran on oltava osa kokonaisuutta. Se oli välivaihe, kun olitte eläimiä. Eläimet olivat Pashin [Pashupatin] alaisuudessa, Jumalan suojeluksessa. Ne tekivät juuri sitä, mitä niiden piti tehdä. Sitten teistä tuli ihmisiä, jolloin teillä oli täysi vapaus käyttää vapautta haluamallanne tavalla. Jos halusitte taivaaseen, pääsette taivaaseen.

Jos haluatte mennä helvettiin, voitte mennä helvettiin. Se kaikki on avoinna teille. Mutta nyt tultuanne oivaltaneiksi sieluiksi, teistä on tullut täysin vapaita ihmisiä. Mutta tuossa vapaudessa tunnette, että Minä olen siellä. Mitä tämä on? Yritänkö sitoa teidät johonkin tai annanko teille jotain kahleita, vai ohjaanko teitä, vai olenko joku, joka seisoo ase kädessä takananne, ”Tee näin, muuten käy huonosti?” Näin ei ole. Mitä uutta sahaja-joogeille tapahtuu, se pitää ymmärtää kunnolla. Uusi asia on tällainen: aivan kuin kala voi mennä kaikkialle ja tehdä kaikenlaista, mutta sillä ei ole omaa harkintaa; se ei tiedä, mihin suuntaan mennä, mitä tehdä, ja joskus se jää kiinni kalastajan verkkoon. Se voi joutua isomman kalan syömäksi.

Se voidaan tuhota milloin tahansa. Se voi ehkä ryömiä rantaan ja tulla tapetuksi. Kalalla ei siis ole omaa harkintaa. Mutta sillä on synnynnäistä tietoa, jolla se voi välttää vaaroja. Teillä ei ole mitään synnynnäistä tietoa sellaisesta: miten välttää vaaroja, miten välttää ongelmia. Ei sellaista synnynnäistä tietoa, että olisitte varovaisia, teidän ei pitäisi kävellä tätä tietä, teidän ei pitäisi mennä tuonne, teidän ei pitäisi antaa värähtelyjä jollekin, teidän ei pitäisi hoitaa jotakin ihmistä. Ei, mitään sellaista ei ole. Teillä ei ole luonnostaan tällaista tietoa, että meidän pitää yrittää pelastaa itsemme, meidän pitäisi mennä oikealta puolelta, ei vasemmalta, se olisi epäsuotuisaa – ei kovin paljoa. Silti te teette aina oikeita asioita. Minkä tahansa ajankohdan valitsette, se on oikea, suotuisa aika.

Teidän ei tarvitse katsoa sitä kirjoista. Kerran meillä oli puja Lonavalassa, ja sen piti olla kello 10, niin kuin täälläkin. En ollut käynyt kylvyssä pitkään aikaan, ja he olivat aika järkyttyneitä: ”Äiti, mikä hätänä?” Sanoin, ”Ei se mitään, mennään vain eteenpäin”, ja juttelin siellä, täällä kaikkien kanssa. Sitten menin kylpyyn noin kello 11. Kun tulin takaisin, kello oli 12, aurinko oli mennyt toiselle puolelle. Joten he sanoivat, että he olivat hieman järkyttyneitä. Sanoin: ”Tuokaa nyt panchar” – siihen on merkattu kaikki kuun ajat. No, kello 11 asti oli ’amavasya’. Amavasya on päivä, jolloin taivaalla ei ole kuuta.

En voi ottaa kylpyä amavasyan aikana, ettekä te voi pitää pujaa muuten, joten Minun oli odotettava. He olivat hämmästyneitä ja sanoivat: ”Katsoimme pancharista”. Kysyin: ”Mistä?” Ja katsokaas, he olivat yllättyneitä, että miten se on mahdollista, että Äiti tiesi amavasyasta ja kaikesta muusta. Koska harkinta, harkinnan tieto, on sisäänrakennettu teihin. Joten, mitä ikinä teettekin, millä tahansa tavalla teette asioita, se on sisäänrakennettuna teissä. Tiedätte, miten se pitää tehdä. Jos esimerkiksi ihmistä pistetään neulalla, hänen kätensä nousee ylös välittömästi. Kuka on käskenyt häntä tekemään niin? Kuka on opettanut hänet tekemään niin?

Ei, hänen tietoisuuteensa on sisäänrakennettuna se, että kun teitä pistetään, käsi nousee heti ylos, automaattisesti, refleksinomaisesti. Refleksitoiminta on siis suotuisaa, refleksitoiminta pelastaa teidät, refleksitoiminta kaikkeen on sisäänrakennettuna teihin. Ja kun teistä tulee sahaja-joogi, alatte heti tehdä itsellenne bandhania ja alatte antaa bandhaneja muillekin. Teidän ei tarvitse ajatella sitä, se on refleksitoimintaa, mitä tahansa teettekin, se on suotuisaa. Mitä ikinä teettekin, se on kaunista. Mitä ikinä pyydättekin, se on kaunista. Kuten tämä paikka, jonka saitte, ja ihmiset ovat hämmästyneitä – miten me saimme sen? Mutta aluksi teidän pitää kehittyä, teidän pitää kypsyä. Mutta ennen kuin olette kypsyneet, ette saa tuollaista harkintakykyä. Kuten silloin, kun yritimme löytää paikkaa Lontoosta, menin muutaman sahaja-joogin kanssa katsomaan erästä paikkaa.

He pitivät kaikenlaisista hassuista paikoista. Sanoin: ”Värähtelyt ovat niin huonoja; eivätkö nämä ihmiset tunne mitään värähtelyjä?” En edes menisi sisälle sellaiseen paikkaan, sanoin: ”Ei, ei, ei, ei, tämä ei ole hyvä”. He sanoivat: ”Mutta tässä on luonnetta, tässä on sitä ja tätä”. Sanoin: ”Luonne ja sellainen ei ole mitenkään tärkeää Minulle”. He sanoivat: ”Mutta Äiti, miten me löydämme hyvän paikan?” Sanoin: ”Kyllä se löytyy”. Matkustin lentokoneella, ja koneessa avasin lehden ja löysin sieltä Shudy Campin. Kun palasin takaisin, sanoin: ”Tämä on meille sopiva paikka, mennään katsomaan”. Ja siellä se oli, löysimme niin kauniin paikan.

Meidän pitäisi siis antaa asioiden tapahtua, olla kärsivällisiä, asiat järjestyvät automaattisesti, koska nyt koko kosmos on kanssamme. Koko kosmoksen arviointikyky on kanssamme. Ajattelevat värähtelyt ovat mukana. Värähtelyt, jotka ohjaavat, ovat kanssamme. Värähtelyt, jotka organisoivat, ovat kanssamme. Annetaan niiden organisoida meitä. Annamme itsemme niiden käsiin, mikä ei sido meitä, vaan auttaa. Kuten jos teillä on vauva, teidän on huolehdittava vauvasta. Mutta jos on joku, joka sanoo: ”Anna minun huolehtia vauvastasi”. Sanotte: ”Hyvä on”.

Sitten menette nukkumaan. Joku sanoo: ”Älä huoli, laitan sinulle mukavan sängyn”. Sanotte: ”Hyvä on”. Teille pedataan mukava sänky. Sitten nukutte siellä, ja joku peittelee teidät, ja saatte mukavan peiton. Sitten he sanovat: ”Nyt voit ottaa kylvyn. Kylpy on valmiina, käykää peseytymässä.” Sitten haluatte pitää pujan – ”Hyvä on, tuolla on mukava paikka teille, olkaa hyvä”. Haluatteko ashramin? ”Hyvä on, tässä on sopiva paikka, ottakaa se.”

Kyse ei siis ole siitä, että ne sitoisivat teitä. Tätä yritän sanoa. Mutta teidät kutsutaan, teitä kohdellaan suurella kunnioituksella ja arvostuksella, ja kaikki ovat palveluksessanne. Sanotte: ”Äiti, tule Sinä minun päähäni”, Minä tulen päähänne. Sanotte: ”Tule sydämeeni”, tulen sydämeenne. Sanotte: ”Tule käsiini”, tulen käsiinne. Joten koko kosmos on palveluksessanne, aivan kuin te olisitte nyt näyttämöllä ja tekisitte työtä Minulle. On väärin ajatella, että olisitte nyt sidottuja. Ei ole mitään sidosta, päinvastoin ihmiset, jotka ovat ’ganoja’, jotka ovat enkeleitä, jotka ovat jumaluuksia, ovat innokkaita tekemään kaiken mahdollisen miellyttääkseen teitä, pitääkseen teidät onnellisina. Jos sanotte: ”Nyt Kundalinin on noustava”, niin he kaikki ovat siellä auttamassa teitä.

Mitä tahansa haluatte, voidaan antaa teille, mutta ennen kaikkea tarvitsette kypsyyttä. Ja kypsyyttä varten on ymmärrettävä, että on olemassa hengen kulttuuri. Kuten meillä on ihmisen kulttuureja, meillä on myös hengen kulttuuri, joka on omaksuttava. Hengen kulttuuri on omaksuttava. Jos toimitte hengen kulttuurin mukaan, teillä ei voi olla ongelmia. Ja tärkein asia hengen kulttuurissa on se, että teidän on kunnioitettava itseänne, koska olette joogi. Toinen asia on, että teidän on kunnioitettava muita joogeja, koska he ovat joogeja. Kuten olen kertonut teille aiemmin Ganapatipulessa, että oli eräs räätäli, Namadeva, joka oli pyhimys, ja hän meni tapaamaan toista pyhimystä, joka oli tavallinen savenvalaja. Savenvalaja sekoitti savea ja vettä jaloillaan, hän oli työssään, kun Namadeva saapui ja näki hänet. Hän näki hänet ja sanoi: ”Nirgunachya bheti alo sagunashi”, mikä tarkoittaa: ”Tulin katsomaan tänne muodotonta, värähtelyä, chaitanyaa”.

Muodoton – ’nirgun’. ”Tulin katsomaan, tapaamaan nirgunaa [muodotonta], mutta täällä se on sagunassa [muodossa]. Sinä olet se, joka on chaitanyan muodossa.” Mikä ylistys, ajatelkaapa: yksi sahaja-joogi sanoo toiselle, ”Voi Luoja, tulin tänne tapaamaan nirgunaa, nirakaraa, ja tapaankin täällä sagunan, jolla on muoto, joka on muodossa, sinussa näen vain chaitanyan”. Se on toisen joogin kunnioittamista tai ymmärtämistä. Namadeva oli tavallinen räätäli eikä ollut brahmaani, joten muut brahmaanit eivät kohdelleet häntä kovin hyvin. Hänen oli mentävä Punjabiin, tai kerrotaan, että hänet kutsuttiin Punjabiin, ja hän meni Punjabiin, jossa Guru Nanaka tapasi hänet. Guru Nanak sanoi, että suuri pyhimys on tullut luoksemme. Niinpä Hän otti hänet mukaansa ja sanoi: ”Sinun pitäisi oppia punjabia, koska täällä ihmiset eivät ymmärrä marathia, joten opettele punjabi ja tee runosi punjabin kielellä”. Ja hän alkoi tehdä runoja punjabiksi.

Minulla on Namadevan Gatha, hänen kirjansa on näin paksu. Puolet siitä on kokonaan punjabin kieltä, ja hänen runonsa ovat niin kauniita. Niitä lauletaan temppelissä Guru Granth Sahibista [sikhien pyhästä kirjasta]. Tiedättehän, että kaikissa näissä suurissa sikhien gurudwaratemppeleissä on Guru Grantha. Siellä Namadeva vie ainakin kymmenesosan Guru Granth Sahibista, ja siellä on myös Janabai, palvelustyttö, joka työskenteli Namdevin luona, hänenkin runojaan on siellä. Kuinka he kunnioittivat ja ymmärsivät toisiaan, se oli jotain todella hienoa. Mutta nyt se on aivan päinvastoin. Ihmiset, jotka ovat epäaitoja ja vääränlaisia, jotka tekevät rahaa Jumalasta, jotka huijaavat ihmisiä, jotka tuovat kaiken vihan ja myös kaiken negatiivisuuden tähän maailmaan, jotka tuhoavat tämän maailman, tavalliset ihmiset kunnioittavat heitä. Sahaja-joogien on kuitenkin kunnioitettava toista sahaja-joogia, niin kauan kuin hän on sahaja-joogi. Niin kauan kuin hän on sahaja-joogi, häntä on kunnioitettava ja ymmärrettävä, se on hyvin tärkeää.

Se on hengen kulttuuria, että kunnioitamme kaikkia niitä, jotka ovat henkisesti korkealla. Kun esimerkiksi puhumme Jumalasta, emme voi sanoa asioita, jotka eivät ole sopivia. Emme voi esimerkiksi sanoa, että Jumala on pahansuopa – emme voi sanoa sellaista. Olemme pyhimyksiä. Meidän on oltava hyvin kunnioittavia Jumalaa kohtaan. Kaikkia paikkoja, jotka tavallaan edustavat Jumalaa, on myös kunnioitettava. Kaikkea, mikä on jumalallista, on kunnioitettava, koska se on hengen kulttuuria. Se kunnioittaa kaikkea, mikä on jumalallista, mikä on suotuisaa, mikä on kaunista. Tässä kulttuurissa emme katsele pinnallisia asioita. Tässä kulttuurissa emme taivu millekään sen takia, että se maksaa paljon, tai se on niin mahtipontista ja näyttävää tai yleisöön vetoavaa.

Katsomme tässä kulttuurissa sitä, kuinka paljon se tuottaa iloa. Jos joku antaa pienen betelpähkinänkin Minulle rakkaudella, otan sen vastaan. Ja vaikka antaisitte Minulle timantteja ilman rakkautta, en anna niille mitään arvoa. Ne häviävät tai menevät pilalle, ne ovat kelvottomia. Rakkaus, jota laitatte kaikkeen, tekee teistä sahaja-joogin. Se, miten puhutte toisillenne, miten suhtaudutte toisiinne, miten huolehditte toisistanne. Miten välitätte rakkauttanne puhtaalla tavalla. Sahaja-joogin pitäisi ajatella: ”Voi, minun on annettava tämä lahja toiselle sahaja-joogille. Menen sinne niin, että tapaan tuon sahaja-joogin, hän tulee sinne, hän on siellä ja…” Aivan kuin veljekset. ”Ah, niin pitkän ajan jälkeen tapaan hänet, ja on niin mukavaa tavata hänet ja puhua hänen kanssaan ja nauttia hänen seurastaan ja joskus myös vähän kiusoitella ja pitää hauskaa hänen kanssaan”.

Mutta koko kulttuuri perustuu rakkauteen! Ja jos teillä ei ole tätä rakkauden tunnetta, jos olette kuiva ihminen tai alakuloinen tai iloton ihminen, silloin muistakaa, että ette ole sahaja-joogi. Sahaja-joogin on oltava hymyilevä, elämästä nauttiva persoona, joka tekee toiset onnellisiksi. Se on tärkein asenne, ja pitäisi olla tärkein huolenaihe. Seuraavalla kerralla puhun tästä henkisestä kulttuurista Diwalissa, kun olette paikalla, mutta tämä on alku. Olen alkanut puhua uudesta kulttuurista, joka meidän on omaksuttava. Meidän ei pitäisi hävetä sitä, että ilmaisemme rakkauttamme. Meidän ei pitäisi lainkaan ujostella sitä, sillä ilmaisemme rakkauttamme, ja rakkautta on ilmaistava. Rakkauden ilmaisemisesta ei ole mitään haittaa. Mutta käy niin, että aluksi ujostelemme, meidät on ehdollistettu siihen, miten ilmaista itseään, ihmiset ymmärtävät väärin ja luulevat, että olemme vääränlaisia ihmisiä.

Ei, me olemme erityisiä ihmisiä. Meidän on muutettava koko maailma, he eivät muuta meitä. Meidän on luotava uusi maailma, ja heidän on seurattava meitä, me emme seuraa heitä. Me olemme kuninkaiden ja kuningattarien luojia, ja me olemme kaiken luojia. Joten meidän on toimittava sillä tavalla. Meidän ei tarvitse taipua heidän tapoihinsa ja menetelmiinsä, mutta meidän on suojeltava heitä ja pidettävä heistä huolta. Kun he tulevat ensin meidän luoksemme, on yritettävä kohdella heitä niin kuin isä kohtelisi poikaansa, ja sitten kasvattaa ja muovata heitä ja antaa heille rakkautta, ja saada heidät ymmärtämään, että edustamme hyvin, hyvin erilaista alaa, erilaista tyyliä. Olemme täysin vapaita ihmisiä, ja Jumalallinen viihdyttää meitä, Jumalallinen huolehtii meistä, Jumalallinen auttaa ja koristaa meitä. Meillä on niin etuoikeutettu asema, joten olkaamme arvokkaita ja moraalisia, että seisomme sen takana. Miten voisimme tehdä jotain väärää loukataksemme itseämme?

Emme voi! Olemme ’joogi-gnyanoja’, ja meidän on käyttäydyttävä kuin joogit. Jumala siunatkoon teitä kaikkia!