Birthday Puja. Calcutta (India), 21 March 1994.

Syntymäpäiväpuja, Kalkutta (nyk.Kolkata), Intia 21. maaliskuuta 1994 Joka vuosi vietämme monien ihmisten syntymäpäiviä, ja joka vuosi lupaamme, että tänä vuonna en tee sitä enkä tee tätä. Tämä on hyvä keino nähdä, kuinka pitkälle olemme päässeet elämässä. Moni ihminen, joka on päässyt todella korkealle henkisessä elämässään, ei ole tarvinnut syntymäpäivää, vaan heistä jokainen päivä oli syntymäpäivä aloittaa, mennä eteenpäin, ymmärtää, oppia uutta. Jokainen päivä on heille uusivuosi. Omassa elämässämme näemme, että ympäristömme muuttuu hyvin hitaasti. Joskus se on järkyttävää; joskus yllätytte siitä, kun ympäristö ei muutu. Mutta hienojakoisesti on käynnissä valtava muutos sekä sisällämme, että ulkopuolellamme. Nykyään ihmiset hallitsevat koko ympäristöä. En tiedä, kuinka pitkään Paramachaitanya pitää huolta asioista, mutta meidän tehtävämme on avata itsemme uusille ulottuvuuksille elämässämme. Esimerkiksi jos me itsetutkiskelun kautta huomaamme, että vieläkin kannamme mukanamme vanhoja, hienojakoisia typeryyksiä, meidän ei tarvitse tehdä lupauksia.

Teidän tarvitsee vain todistaa sitä tuhoisaa tietä, jolle se on teitä vienyt. Luovutte siitä saman tien. Teidän ei tarvitse kantaa huolta lupauksesta itsellenne, koska nyt olette ’samarth’, eli nyt teillä on täydelliset voimat. Kaikki, minkä ajattelette olevan väärin, teidän huomionne siinä tulee hitaasti ja asteittain poistamaan epäilyt näistä ongelmista ja niiden yhteyksistä, ehdollistumista ja egosta, joita teissä edelleen on. Ne jäävät pois aivan varmasti. Huomionne avulla saatte ne karkotettua. Silloin oivallatte, että huomionne puhdistuu joka päivä, se voimistuu ja muuttuu myötätuntoiseksi. Tavallisesti jokainen huomiossanne tapahtuva reaktio vain häviää, ja alatte todistaa kaikkea, ja tämän todistamisen voiman kautta huomionne voima alkaa toimia ja vaikuttaa. Eikä se vaikuta vain teihin, vaan kaikkeen ympärillänne olevaan. Ensiksikin, meditaation kautta, meditaation tilassa, alatte laajentua sisällänne.

Pysytte nykyhetkessä. Vähän aikaa sitten joku kysyi Minulta: Missä vietitte edellistä syntymäpäiväänne? Olin unohtanut, missä se oli. Muuten muistini on todella hyvä, kuin norsulla. Mutta tämän olin unohtanut. Ehkäpä kun joka hetki, joka päivä elää nykyhetkessä ja kasvaa, niin unohtaa, milloin ja missä tämä kasvu on tapahtunut. Oma kasvuni on ollut sellaista, että aina, kun menen johonkin paikkaan, tapaan siellä mukavia uusia ihmisiä, ja samalla muutamat kamalat ihmiset vanhasta joukosta häviävät. Se on samanlaista, kun puu kasvaa, lehtiä tippuu maahan ja uusia tulee tilalle. Mutta Sahaja Yogassa se on jotain erilaista, koska Sahaja Yogan puusta vain harva, hyvin harva lehti putoaa, ja joskus kohtaa rehevän puiston ihania ihmisiä. Minulle se on kuin ihmeellinen ilotulitus.

Se alkaa pienestä juovasta ja avautuu useisiin kauniisiin kuvioihin. On mahdotonta nähdä mielessään tai visualisoida sitä, mitä meille tapahtuu, Sahaja Yogalle ja teille kaikille. En ole koskaan oppinut kuvittelemaan asioita, mutta visio siitä on todella merkittävä, hyvin merkittävä, että näen kaikki sahaja-joogit pyhän rakkauden ympäröiminä ja ilmaisemassa itseään hyvin kauniilla ja syvällä tavalla. Kun tämä toteutuu, se todella saa huomionne täysin kietoutumaan sellaiseen pyhään armoon, että unohdatte sen hetken. Yksi niistä hetkistä on se, kun juhlitte Minun syntymäpäivääni. Unohdan senkin, kuinka monta vuotta olen elänyt täällä Maan päällä. Joskus sanon, että olen 73, joskus sanon, että 70 – en vain tiedä. Koska, kuten kerroin, se ei jätä mitään jälkeä ajasta, päivästä ja vuosista tähän autuaalliseen tilaan. Kuten voisitte joskus kuvitella menevänne katsomaan jotakin kaunista, kuten Taj Mahalia, tietämättä mikä se on, ja yhtäkkiä, odottamatta näkisitte edessänne todella kauniin rakennuksen. Mykistytte, kuten sanotaan.

Hindiksi, ’awak’. Ette tiedä, miten ilmaista itseänne, tulette sanattomaksi. Ja poikkeuksetta huomaa, että sillä hetkellä aika unohtuu. Unohdatte, miten tulitte sinne. Kaikki taustalla olevat tarinat kaikkoavat, kun näette vision todellisena. Tämä vision todellisuus on jopa Minun mieleni ja kuvitteluni yläpuolella. Joskus en vieläkään pysty uskomaan, että niin monella sahaja-joogilla on tämä hienojakoinen tieto. En edes tiennyt, että on olemassa näin paljon etsijöitä. En tiennyt, että Maan päällä on niin herkkiä ihmisiä. Minne tahansa maailmassa meninkin, oli se sitten Nepaliin tai Brasiliaan, kohtaan niin paljon kauniita etsijöitä.

Jos kysytte: ”Milloin kävitte Brasiliassa?” en pysty kertomaan päivämääriä. Muistan todella huonosti päivämääriä, ehkä samasta syystä, koska näen käynnit joka kerta visiona. Myös aika pysähtyy sillä hetkellä. Se ei tule ilmi mitenkään. Mikään ei tallennu, paitsi kokemus. Ja tämä kokemus on abstraktia. Sitä ei voi kuvailla. Se on sanojen ja kaiken kuvailun ulottumattomissa. Sillä hetkellä tulette täysin ajatuksettomiksi, ja sillä hetkellä meidän pitää todella nauttia.

Nykyajan suurin kirous on kello, tai aikataulut, joista yritämme pitää kiinni. Katsomme koko ajan, paljonko kello on, ja parin sekunnin kuluttua katsomme taas. Olemme päässeet ajan yläpuolelle – ’kalatit’. Yrittäkää ymmärtää, miksi olemme siellä, koska aika liikkuu meidän mukaamme. Voitte kokea sen. Muutama päivä sitten olin tulossa Delhistä, ja meillä kotona kaikki tuntuvat olevan hyvin tarkkoja ajasta. Kaikki olivat kimpussani: ”Vauhtia, vauhtia. Myöhästymme, myöhästymme. Nyt ei kyllä ehditä koneeseen.” Hyvä on. Tulimme sitten lentokentälle, ja siellä sanottiin: ”Kone ei ole vielä valmis.

Teidän ei tarvitse pitää kiirettä. Kestää vielä ainakin 15–20 minuuttia, ennen kuin pääsette sisään.” Minusta jo pelkkä sana ”lentokenttä” saa ihmiset hermostumaan. Kun heidän pitää mennä lentokoneelle, he käyttäytyvät kuin siellä olisi joku sota tai jotain. Toistaiseksi, onnekseni, en ole kertaakaan elämässäni myöhästynyt lentokoneesta tai junasta, vaikka matkustankin mielestäni aika paljon. Olen joka kerta huomannut, poikkeuksetta, että kone itse odottaa Minua. Se ei lähde ennen. Annan teille nyt hyvin mielenkiintoisen esimerkin, jos olette rentoutuneita. Olimme Prahassa, ja meidän piti mennä Puolaan… – taas Minulle käy samalla tavalla näiden kokemusten kanssa – Wienin kautta. Meidän mukanamme oli todella hieno sahaja-joogi, joka kertoi Minulle, että kone lähtee klo 11.

Hän soittaa sitten lentokentältä, että ”Kone lähteekin jo 9:30.” Jos haluan, voin lähteä viidessä minuutissa, tai voin odottaa vielä kaksi tuntia, miten vain haluan. Olin valmis, hyppäsin autoon, saavuimme lentokentälle, mutta olimme 15 minuuttia myöhässä. Ja vastaanottovirkailija alkoi huutaa Minulle kovalla äänellä: ”Te ihmiset, olette VIP-henkilöitä, olette sitä, olette tätä.” Hän sanoi Minulle kaikenlaista. Ja tämä sahaja-joogi ei kestänyt sitä. Hän tunsi, että kaikki oli hänen vikaansa, hän oli kertonut Minulle väärän ajan: ”Siksi tämä nainen huutaa Äidilleni.” Hän ei kestänyt sitä. Hän oli hyvin onneton. No, menimme lentokoneeseen tämä nainen huutaen kannoillamme, ja näimme, että lentäjä ja teknikot olivat korjaamassa jotain koneen osaa.

He sanoivat: ”Tässä on pieni vika, se on kohta valmis.” Joten istuimme paikoillemme. Mutta tämä sahaja-joogi ei kestänyt enempää, ja kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään. Toinen sahaja-joogini sanoi: ”Veli hyvä, kaikki on hyvin. Älä itke.” He istuivat aivan takanani. Käännyin ja sanoin: ”Kaikki hyvin. Älä huolehdi.” Joogi vastasi: ”Ei, Äiti, minun takiani hän saattoi sanoa kaikkea tuollaista. En kestä sitä.”

Eikä hän pystynyt lopettamaan itkuaan. Minuutin sisällä täysin kirkas taivas täyttyi suurista pilvistä, kuin valtavia elefantteja olisi kävellyt paikalle – todella suuria. Kaikki muutkin joogit näkivät tämän lentoaseman katolta. Kaikki muuttui aivan pikimustaksi. ”Voi Luoja”, sanoin, ”Näettekö, tämän herrasmiehen kyyneleet ovat todella voimallisia.” Sitten lentoaseman ihmiset kertoivat meille, että koneessa on vika, ja meidän pitää tulla pois. Tulimme pois koneesta. Palasimme takaisin. Sitten tämä joogi meni saman kenttävirkailijan luokse ja sanoi: ”Kenelle me voimme nyt huutaa? Kone ei nyt lähdekään, huudammeko siitä sinulle?

Kuinka kehtasitte huutaa minun Äidilleni ja haukkua Häntä?” Mutta kaikki muut lentokentän työntekijät, jotka olivat edelleen tiukan johtamiskulttuurin alla, pelästyivät kovasti. Itse johtaja käveli luokseni ja sanoi: ”Koneenne lähtöön on vielä 5 tuntia, ja jos haluatte mennä ulos, voin antaa teille kaikille luvat siihen.” Ja hän vei Minut ulos erikoisreittiä. En ymmärtänyt tätä reaktiota. Menimme siis ulos, ja teimme hieman ostoksia, ja kun palasimme, olimme yllättyneitä. Koko lentokenttä katseli meitä aika hiljaisena, ja kun kävelin – koneemme oli ainoa, joka oli lähdössä –, kaikki muu liikenne oli pysähtynyt. Ja kun olimme menossa koneeseen, eräs siellä oleva herra sanoi: Äiti, voisitteko auttaa minua? Kysyin: ”Miten?” ”Minulla on kamala selkäkipu.”

Sanoin: ”Mitenkähän tekisin sen?” Sitten eräs nainen tuli siihen ja sanoi: ”Äiti, minulla on kipuja olkapäässä. Laittaisitteko kätenne sinne?” Laitoin käteni hänen olkapäälleen, ja hän sanoi: ”Kipu on hävinnyt.” Hän alkoi nostella käsivarttaan. Sitten lähdin menemään – ajattelin, että nyt on parasta mennä koneeseen – ja kun kävelin, tämä sama herra tuli luokseni. Hän sanoi: ”Ettekö voisi laittaa kättä selälleni?” Sanoin: ”Minun täytyy mennä koneeseen.” Hän sanoi: ”Kävelen kanssanne. Laittakaa vain käsi selälleni, olen varma se auttaa.”

Ja me kävelimme yhdessä ehkä pari minuuttia. Hän sanoi: ”Olen kunnossa.” Koko ilmapiiri muuttui. Tällä oli niin valtava vaikutus näihin ihmisiin, jotka ovat eläneet tiukassa järjestelmässä, aivan militaristisessa, ja se koko selän hoito oli niin kummallinen juttu. Koko tilanne muuttui todella nopeasti, ja ihmettelin, miten tämän sahaja-joogin kyyneleet saivat aikaan tällaisen ihmeen. Kuvitelkaa hetkeä, kun kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään, se hetki sai aikaan suuren näytelmän. Ja lopuksi nähtiin, että lentokentällä olevat ihmiset muuttuivat erittäin nöyriksi ja kunnioittaviksi. Kun alamme laittaa ajatuksemme aikaan, aikaan ja aikaan, meidän pitää ymmärtää, että aika on meidän renkimme, ei päinvastoin. Voisin kertoa teille tuhat ja yksi tarinaa, miten viipymällä, myöhästymällä jostain paikasta, välittämättä ajan kulusta, olen saanut nähdä niin kauniita tapahtumia ja näytelmiä – Jumalallisen voiman taidetta – että ihmettelen, miten ihmiset kantavat niin paljon huolta ajasta. Jos aika todella on tarpeellinen, jos kaikki katsomme aikaamme joka vuosi syntymäpäivänämme, ja jos uskotte ajan olevan tärkeää, mitä se tavallaan onkin.

Nykyisinä aikoina me todella tarvitsemme aikaa meditaatiolle, kollektiivisille tapaamisille ja Sahaja Yogalle. Muistan, kuinka tässä maassa käytiin kamppailua itsenäisyydestä, ja vanhempani taistelivat kaikella ’tana, mana, dhana’ -voimillaan (ruumis, sielu, varallisuus) Silloin he eivät tarvinneet mitään itselleen. He lähtivät kaikki liikkeelle, koska oli erittäin tärkeää vapauttaa tämä maa imperiumin otteesta. Tämä oli hyvin tärkeä asia. Jos heidän piti tavata joku jossain tietyssä paikassa; tämä henkilö saattoi, esimerkiksi, olla paossa vankilatuomiota, tai muuta vastaavaa, heillä ei ollut varaa hukata aikaa. Heillä ei ollut varaa menettää sitä tärkeää aikaa, tapaamista tai keskustelua, koska kaikkialla oli hätätilanne. Heille ei kukaan kertonut sitä, kukaan ei pitänyt luentoja, vaan se tuli sisältä päin. Mielestäni he olivat kaikki legendaarisia ihmisiä taistellessaan vapaudestaan. Tänä päivänä tilanne on sama. On hätätila, hyvin hienojakoinen hätätila.

Nyt ei mikään muu ole niin tärkeää, kuin Sahaja Yogan levittäminen. Jos jotkut ihmiset jäävät siitä paitsi, eivät tiedä siitä, me olemme vastuussa siitä. Kristuksen, Buddhan, Mahaviran ja muiden aikoina ei ollut lentokoneita, joilla matkustaa. Ei ollut kaiuttimia, kommunikointivälineitä, televisioita tai muita. Kaikki nämä ovat tulleet vasta nyt. Ne ovat tulleet esiin nyt. Se on Paramachaitanyan työtä. Tieteen tekijöiden ja muun tiedon kautta kaikki tämä on tapahtunut ja tullut esiin. Heidän (pyhimysten) ei tarvinnut kohdata niin paljon ihmisiä, eikä heidän pitänytkään antaa oivallusta niin suurelle määrälle ihmisiä. Kaikki keksinnöt, kaikki modernit toimintatavat, joita meillä on, ovat kaikki Sahaja Yogaa varten.

Ette pysty kuvittelemaankaan, mitä tälle maailmalle tapahtuisi ilman Sahaja Yogaa. Ensinnäkin, meillä ei ole rauhaa sydämissämme. Puhumme kyllä rauhasta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet rauhanpalkintoja, mutta joilla ei ole rauhaa sydämissään, ei minkäänlaista. Jos meillä ihmisillä ei ole rauhaa sydämissämme, ei rauhaa saada maailmaankaan. Me olemme saaneet aikaan sotia. Me teemme kaikenlaista väkivaltaa. Me pilaamme ihmisiltä mahdollisuuden päästä Jumalan Valtakuntaan. Eli rauha voidaan saavuttaa vain saamalla aikaan rauha ihmisten sydämiin. Ja se on mahdollista vain saavuttamalla ajatuksettoman tietoisuuden tila.

Pysymällä nykyhetkessä. Ja siellä te tulette seisomaan järkähtämättä kuin kallio, koska pitelette todellisuutta kädessänne. Voitte toimia millä tavalla haluatte. Itse asiassa, Minä en tee yhtään mitään, todella. Saatatte sanoa: ”Äiti, teette sitä, teette tätä.” En tee. Paramachaitanya tekee kaiken. Samalla tavalla se toimii teilläkin. Mutta teillä täytyy olla usko itseenne ja absoluuttinen usko Sahaja Yogaan. Absoluuttinen.

Se on ainoa tapa, jolla voimme saavuttaa sen, että monen, monen ihmisen, suurimman osan maailman ihmisistä – ei ehkä kaikkien, sitä on vaikea sanoa, mutta ehkä sekin on mahdollista – pitää päästä Jumalan Valtakuntaan meidän kanssamme. Se on kaikkein tärkein asia, tärkeämpi kuin mikään maallinen asia, ja tärkeämpi kuin mikään joutava asia. Huomion pitäisi kohdistua siihen, että ”Kuinka paljon ihmisiä saamme Sahaja Yogaan, kuinka monia saamme pelastettua, mitä aiomme tehdä asialle?” Kun joudutte ajattelemaan sitä joka aamu, miten muistaisitte mitään aikoja ja päiviä? Kun olette nyt hätätilassa, ja tiedätte, että tämä hätätila on voitettava, miten voisitte silloin laittaa huomiotanne mihinkään maallisiin asioihin ja saavutuksiin? Ne asiat hoituvat omaa tahtiaan. Teidän ei tarvitse kantaa huolta niistä. Ne hoituvat itsestään, automaattisesti. Ainoa asia, jossa todella tarvitsette paneutumista tai oman huomion keskittämistä, on Sahaja Yoga, johdonmukaisesti. Jos todella haluamme rauhaa Maan päälle, jos todella haluamme edistystä itsellemme, jos haluamme ratkaisua kaikenlaisiin fyysisiin, psyykkisiin ja tunteisiin liittyviin ongelmiin omaksi hyväksemme, niin miksi emme tulisi Sahaja Yogaan, missä meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin nostaa Kundaliini ja meditoida asiaa hyvin lyhyen aikaa, ja sitten saavuttaa ilon tila.

Tänään tunteeni ovat todella täynnä iloa, täynnä iloa, koska nyt näen, miten asiat tapahtuvat, kuinka yksi henkilö voi tuottaa tuhansia ja taas tuhansia sahaja-joogeja. Näin erään ihmeen; olen maininnut kerran, että yksi siemen pitää kaikkia siitä syntyvää tuhatta puuta sisällään, ja kun tutustuin uuteen kudosviljelytekniikkaan, olin hämmästynyt, että yhdestä pienestä siemenestä saatiin kasvatettua monta pientä kasvin alkiota. Olette samalla tavalla kaikki kykeneviä tekemään niin, mutta siihen tarvitaan uskoa itseen ja myös täydellistä vilpittömyyttä Sahaja Yogaan. Jos tämä tapahtuu tänään, olette todella juhlistaneet syntymäpäiväni. Jos ajattelette, että Minun syntymäpäiväni on tärkeä, niin Minulle hyvin tärkeää on se, että kaikki saavat oman henkisen syntymäpäivänsä. Jumala siunatkoon teitä.