Sahasrara Puja. Laxenburg, Vienna (Austria), 5 May 1985
Tänään, täällä kauniissa, Itävallan kuningattaren luomassa paikassa olemme kokoontuneet tekemään Sahasrara-pujaa.
Kun astumme sisään Sahasraran valtakuntaan, vain silloin meillä on oikeus tehdä Sahasrara-puja. Aikaisemmin ei kukaan ollut puhunut Sahasrarasta eikä kukaan tehnyt Pujaa Sahasraralle. On teidän etuoikeutenne saada olla Sahasraran valtakunnassa ja saada tehdä tämä Puja. Se on teidän oikeutenne. Teidät on valittu siihen. Olette hyvin etuoikeutetussa asemassa, että voitte astua sisään Viratan Sahasraraan ja olla soluina tämän Sahasraran aivoissa. Tarkastellaanpa millaisia Sahasraran solut ovat. Ne ovat aivan erityisiä soluja, jotka ovat muodostuneet Swadhishthanassa. Ne kulkevat kaikkien chakrojen kautta, ja kun ne saapuvat Sahasraraan, ne ovat valmiita toimimaan aivoissa ilman sekaantumista kehon muihin elementteihin. Samalla tavalla ei sahaja-joogienkaan pidä sekaantua muihin soluihin – ihmisiin – tämän universumin kehossa.
Ensimmäinen asia, joka tapahtuu sahaja-joogille Sahasraran tasolla, on se, että hän nousee yläpuolelle – ’ateet’. Eli hän menee monen asian yläpuolelle: ’kalateet’ – hän menee ajan yläpuolelle. Ajasta tulee hänen palvelijansa. Jos teidän pitää mennä jonnekin, silloin huomaatte yllättäen, että kaikki toimii suunnilleen samaan aikaan, kun te olette tekemässä asioita. Esimerkiksi sanotaan, että teidän pitää ehtiä junaan ja saavutte myöhässä asemalle, mutta huomaatte junanne olevan myöhässä. Asiat menevät sillä tavalla, että teistä tuntuu, kuin ne toimisivat juuri teille sopivalla tavalla. Eli te menette ajan yläpuolelle – ’kalateet’. Sitten menette dharman yläpuolelle – ’dharmateet’. Se tarkoittaa, että dharmasta tulee kiinteä osa teitä itseänne. Kenenkään ei tarvitse käskeä, ’tee niin, tee näin’; te ette vain tee.
Mitä tahansa teidän pitää tehdä, sen te teette. Kun menette kaikkien dharmojen yläpuolelle, jotka ovat ’ihmisten dharmoja’ – ihmisten dharma on sitä, että hänen huomionsa viehättyy haluista, ahneudesta tai muusta, eikä hän saa huomiotaan irti niistä. Mutta nyt huomiosta tulee ’dharmateet’, eli dharma katoaa huomiosta. Huomion dharma on sitä, että meidän täytyy asettaa itsellemme profeettojen opettamat dharman rajat hallitaksemme niitä. Sen takia, että me tulemme alhaisimmalta tasolta. Nämä dharmat ovat olemassa meissä ja näyttäytyvät, ja kun ne hyökkäävät kimppuumme, silloin meillä on oltava jotain, millä kontrolloida niitä. Me luomme itsellemme dharmoja, sääntöjä ja määräyksiä, joilla kontrolloimme dharmojamme, jotka ovat tulleet meille alemmista ehdollistumista. Tässä ihmiset ovat suurenmoisia, kun he ovat luoneet omat dharmansa ja perustaneet ne alempien dharmojen päälle. Kuten hiilellä on neljä valenssia [sidosta]. Valenssien määrän on oltava neljä; se toimii neljän valenssin mukaisesti, niitä ei voi olla kuusi.
Mutta ihmiset voivat muodostaa sellaisia valensseja, joiden on tarkoitus edustaa ihmisen dharmaa, ’manavdharmaa’. Mutta Sahasraraan ylösnousun myötä huomiosta jää pois tuo ominaisuus, eli ihminen ei tarvitse, hänellä ei ole tarvetta asettaa itselleen dharmoja, rajoituksia. Ei tarvitse pitää kuria, vaan ihminen toimii kurinalaisesti automaattisesti. Se on ensimmäinen merkki henkilöstä, joka noudattaa Nirmala-uskontoa. Se on puhdas! Huomio ei kiinnity mihinkään eikä joudu minkäänlaisen hyökkäyksen kohteeksi, se on niin puhdas. Se on kuin lootuksen lehti, vesi ei pysy sen päällä. Teistä tulee siis ’kalateet’. Teistä tulee ’dharmateet’. Teistä tulee ’gunateet’.
Se tarkoittaa kolmea tunnetilaa, jotka saatte syntyessänne, vasen, oikea ja keski- – te nousette niiden yläpuolelle. Vasen on sellainen, jonka kautta teillä on tunteisiin perustuvia kiintymyksiä huomiossanne. Toinen on fyysiset ja mentaalit kiintymykset, ja kolmas on kiintymys dharmaan – halu olla oikeamielinen ja tehdä toisistakin oikeamielisiä; halu pitää muut ja myös itsensä kurissa, eli ’satvika’ [hyveellisyys]. Siinä ihminen pyrkii kontrolloimaan kaikkia vihollisiaan: himoa, vihaa, ylpeyttä, turhamaisuutta, kiintymyksiä ja ahneutta. Kaikki nämä huomion rajoitukset häviävät, ja teistä tulee vapaa ja täydellisen viisas. Huomiosta itsestään tulee ’dharminen’. Kaikki gunanne häviävät, ja teistä tulee ’satguni’, eli hyveellinen, mutta ei kurinalaisuuden, vaan spontaanisuuden kautta. Teistä tulee spontaanisti oikeamielinen. Joskus sellaisten ihmisten käytös saattaa hämmentää; kuten Kristuksen, joka otti käteensä piiskan ja löi ihmisiä, jotka myivät tuotteitaan Jumalan edessä, eli temppelin edessä. Lakien mukaan emme saisi kiivastua, mutta tällainen kiivaus on ’gunateet’-kiivautta, ja se on spontaani tapahtuma, jota ei pidä alkaa analysoida, sen pitää tapahtua.
Devin kiivaus rakshasoita kohtaan, rakshasoiden tappaminen, Krishnan ’samharat’ [tappamiset]; Krishna kertoi Arjunalle, että hänen pitää tappaa nämä ihmiset, koska he ovat kaikki jo kuolleet. Ne selittyvät sillä, että olette kaiken yläpuolella. Eli ’ateet’ – noustaan ehdollistumien yläpuolelle. Vain sellainen, joka osaa kontrolloida, pääsee yläpuolelle. Sellainen, joka menee mukaan, ei voi kontrolloida. Jos pitää vetää vene ylös vedestä, on seisottava rannalla. Vain sellainen, joka on noussut ylös (vedestä), pystyy tekemään sen. Nousette siis yläpuolelle, se on ’ateet’. Mutta kun kysymyksessä on tieto tällaisesta ihmisestä, ette pysty ajattelemaan sitä, koska sellainen henkilö on ajattelun yläpuolella. Sitä ei voi kuvailla, koska sellaista henkilöä ei voi kuvailla. Ette pysty sanomaan: ”Miksi Sokrates suostui myrkytettäväksi?
Miksi Kristus suostui ristiinnaulittavaksi?” Se on ihmisen käsityskyvyn yläpuolella. Tällainen käytös on ihmisen käsityskyvyn yläpuolella, eikä teidän pidä ottaa todistuksia ihmisiltä. Teidän todistuksenne tulevat Kaikkivaltiaalta Jumalalta eivätkä ihmisiltä, jotka ovat alemmalla tasolla. Se olisi kuin koira kirjoittaisi ihmisistä. Pääsette tasolle, jolla asiaa voidaan ilmaista sanalla ’a’, mikä tarkoittaa ’ilman’, ilman. Eli sellainen ihminen on ilman ajatuksia; hän ei ajattele. Sellainen ihminen on ilman ahneutta, sellainen ihminen on ilman himoa – täysin vailla. Sellaisen ihmisen sanotaan olevan ’ashesh’, josta mitään ei ole jäänyt pois. Kuten jos haluaa saada aikaan tyhjiön, ja alkaa luoda tyhjiötä, ja missään vaiheessa tyhjiö ei ole täydellinen, koska koko ajan tullaan pisteeseen, jossa vähän on vielä jäljellä.
Täydellistä tyhjiötä ei voi saada aikaan. Mutta sellaisella ihmisellä on täydellinen tyhjiö. Tyhjiö kaikista negatiivisista, aggressiivisista ominaisuuksista, niitä ei ole, tyhjiö on täydellinen. Sellainen henkilö on ikuinen. Kukaan ei voi tappaa häntä, kukaan ei voi vahingoittaa eikä haavoittaa. Kenenkään viha tai kunnioitus eivät kosketa tällaista henkilöä. Häntä eivät solvaukset tai ylistykset liikuta. Hän ei ilahdu kehuista, koska hänellä ei ole kykyä iloita egon ailahduksista. Kolmas taso, jolle hän pääsee, on se, että hän saa sanan ’nihi’ siunauksen – ’nihi’. ’Nihi’ on nimeni ensimmäinen osa.
Mutta kun sanskritin kielessä siihen yhdistetään ’mala’, silloin siitä tulee ’Nirmala’. Mutta sana on ’nihi’. ’Ni’, joka värisee hieman – ’nih’. Se tarkoittaa ’pelkkää’. Tai kun siihen lisätään ’i’. Mutta ensimmäinen ’nihi’ tarkoittaa – ’ilman’, ’vailla’. Ja ’nira’ tarkoittaa ’pelkkää’. Kuten silloin, kun sanotte ’nirananda’, ’niratma’ – ’pelkkää atmaa’, ’pelkkää iloa’. ’Kevalam’ – ’ainoa’, ’ei mitään muuta kuin iloa’. Tätä sanaa käytetään muodossa ’nira’ tai ’nihi’; käytetään kahdessa muodossa, kuten kerroin.
Yksi muoto on ’ilman’ tai ’vailla’. Toinen muoto on: ’ainoa’, ’absoluuttinen’; ’absoluutti’. Tässä ilosta tulee ’nirananda’, ’absoluuttinen ilo’, ’ei mitään muuta kuin iloa’. Täydellinen vapaus. Teillä on kaikenlaisia iloja, kuten aikaisemmin kerroin, teillä on ’swananda’ – Hengen ilo. Sitten teillä on ’Brahmananda’ – ilo hyvinvoinnista. Teillä on ’leelananda’, ’Krishnananda’ – joka on iloa leikistä, näytelmästä. Mutta kun pääsette Sahasraran tasolle, siellä on ’nirananda’ – joka tarkoittaa pelkkää, absoluuttista iloa. Vaikka ’Nira’ on Minun nimeni, se tarkoittaa absoluuttia. Jos laittatte tämän adjektiivin minkä tahansa sanan eteen, siitä tulee absoluuttinen.
Niinpä teistäkin tulee absoluuttisia. Ja kun olette sillä absoluuttisuuden tasolla, silloin siellä ei ole tilaa millekään muulle kuin teille itsellenne. Mutta katsotaanpa, mikä on absoluutti. Se tarkoittaa, että se ei ole suhteellista; sillä ei ole suhteellisia ominaisuuksia. Absoluuttia ei voi verrata, ’atulaniya’ – sitä ei voi verrata. Sitä ei voi suhteuttaa mihinkään, se on absoluuttinen. Sitä ei voi käsittää, koska sitä ei voi suhteuttaa mihinkään muuhun, jonka kautta voisimme käsittää sen; se on absoluuttinen. Millä tahansa tavalla absoluuttia yrittää ymmärtää, sitä kauemmaksi siitä joutuu. Aina, kun absoluuttia yrittää analysoida, silloin on kaukana siitä. Tämän te saatte, kun pääsette Sahasraraan – ’nirananda’.
Sahaja Yogan eri vaiheissa meidän piti aloittaa ’shariranandasta’, eli ’kehon ilosta’, ’manasanandasta’ – ’manasan’ eli ’psyyken’ ilosta. Ja sitten vaikkapa ’ahamkarananda’, jolloin saitte tyydytystä egosta. Mutta nyt meidän on vakiinnutettava sisällämme ’niranandan’ tila. Mitä silloin on pelko? Mitä siitä voisi sanoa? Siitä ei voi puhua, sillä miten sitä suhteutetaan? Ei voi sanoa: ”Se on tällainen, se on tuollainen”. Sen kuvaamiseen ei ole absoluuttisia sanoja. Vain kieltämällä: ’ei tätä, ei tätä, ei tätä’, ja se mitä jää jäljelle on absoluutti. Pääsette siis absoluuttisuuden tilaan.
Ja siinä tilassa vakiintuu täydellinen kommunikointi, ja siinä kommunikoinnissa teillä ei ole ketään muuta, kuin sisällänne oleva absoluutti. Tätä on Sahasrara-puja, jota varten olette täällä. Se on se taso, jota teidän pitää tavoitella. Tämä on se ylösnousemus, joka meidän pitää vakiinnuttaa sisällemme. Meidän ei tarvitse kiivetä Himalajalle, meidän ei tarvitse ryhtyä mihinkään äärimmäisyyksiin. Tässä maailmassa pysytellen meidän pitää tulla absoluutiksi – ainoaksi, ’kevalam’. Siihen ei tarvita kysymystä ’miten’, te vain tulette siksi. Te vain tulette, niin kuin kukat tulevat hedelmiksi. Kaikki on valmiina sisällänne. Antakaa sen lähteä käyntiin.
Teistä tulee sellaisia antautumalla. Antautukaa ja tulette hämmästymään, kuinka pääsette tilaan, jossa voitte nauttia absoluuttisuudestanne. Se on absoluuttista rakkautta, se on absoluuttista myötätuntoa, absoluuttista voimaa. Sanat lakkaavat, kuvailu loppuu; te vain tulette absoluutiksi ja tunnette absoluuttisuutenne sen kautta, siinä ykseydessä. Jos joku ei ole kanssanne, älkää murehtiko. Ette tarvitse seuraa. Olette yksin ja nautitte absoluutista. Vain siellä voitte nauttia muidenkin absoluutista parhaassa muodossaan ilman, että näkisitte mitään muuta kuin absoluutin. Jumala siunatkoon teitä!