“You have to grow vertically,” Easter Puja, Eastbourne (UK), 22 April 1990.

Tänään olemme täällä palvomassa Kristuksen ylösnousemista.

Ja myös kiittämässä Häntä siitä, että Hän näytti meille millainen on ihanteellinen elämä pyhimyksellä, jonka täytyy työskennellä koko maailman suotuisuuden hyväksi. Puhumme Kristuksesta, laulamme Shri Ganeshasta, sanomme, että uskomme Häneen, ja erityisesti sahaja-joogeista tuntuu, että Hän on heidän vanhempi veljensä, ja olen havainnut valtavaa antaumusta, etenkin länsimaisten sahaja-joogien keskuudessa, Kristusta kohtaan. Ehkä siksi, että he ovat syntyneet kristinuskoon, tai ehkä siksi, että he ovat huomanneet Kristuksen elämän olevan jotain aivan erityistä. Mutta Sahaja Yogalle Hänen täytyy olla vielä paljon enemmän, ja myös teille sahaja-joogeille. Monet ihmiset uskovat eri jumaluuksiin. Kuten jotkut uskovat Shri Krishnaan, jotkut Shri Ramaan, jotkut Buddhaan, jotkut Mahaviraan ja jotkut Kristukseen. Kaikkialla maailmassa uskotaan johonkin korkeampaan olentoon. Mutta tästä uskosta puuttuu ensinnäkin yhteys, ja siksi se muuttuu eräänlaiseksi valheeksi niin, että ihmiset ajattelevat Kristuksen, Raman tai Krishnan kuuluvan heille. He ajattelevat olevansa näiden jumaluuksien omistajia, koska heidät on velvoitettu uskomaan siihen. Tällä tavalla suurin osa uskoista on syntynyt.

Ja vaikka ihmiset uskovat hartaasti Kristukseen, kaikki uskonnot ovat epäonnistuneet. Sillä uskoessaan Kristukseen, he uskoivat saavansa Hänen kauttaan shekkinsä lunastettua. Ikään kuin pankissa. Rukoillaan Jumalaa: ”Laita minut kuntoon”. Hyvä on. Sitten: ”Laita minun äitini kuntoon, isäni ja siskoni kuntoon”. ”Anna minulle näin paljon rahaa! Anna minulle paljon vaurautta! ”, tai terveyttä tai jotain. Ajatellaan, että koska uskomme Kristukseen, Hän on niin kiitollinen, että Hänen täytyy maksaa siitä ja pitää huolta meistä, ja että me olemme Hänen siunauksiinsa oikeutettuja omistajia.

Sitten he perustavat kirkkoja, temppeleitä, moskeijoita, klubeja ja uskovat, että ”Nyt me kuulumme Kristukselle! Koko tämä ryhmä on aivan erityisseti valittu! ”, tai ”Me kuulumme Ramalle”, tai Krishnalle tai jollekin muulle samanlaiselle. Ja kenelle tahansa he sitten ’kuuluvatkin’, tämä ei tiedä heistä mitään! Kristus on sanonut, Te huudatte nimeäni, ’Kristus, Kristus’, mutta Minä en tunne teitä!” Tämä on iso varoitus ihmisille, jotka sanovat: Me uskomme Kristukseen. Jos uskoo johonkin ilman olemassa olevaa yhteyttä, sillä ei ole merkitystä. Se on kuin jokin mystinen, romanttinen idea, että jollakin, johon uskoo, on erityinen suhde sinuun. Tämä vakuutus, että ”minä uskon johonkin”, tai olettamus, että ”minä uskon johonkin, ja koska uskon johonkin, minulla on kaikki oikeus saada itselleni kaikki pyytämäni siunaukset”, on myytti, kuten varmasti jo olette sen Sahaja Yogaan tullessanne oivaltaneet. Mutta kun tulette sahaja-joogeiksi, silloin olette saaneet yhteytenne heihin kaikkiin, myös Kristukseen.

Mutta tämä yhteys on hienojakoisella tavalla samantyyppinen. Esimerkiksi, kun yritämme aina uudestaan ja uudestaan pyytää, että tämä asia pitäisi hoitaa, tuo asia pitäisi hoitaa. ”Minun Agnyani meni tukkoon. Äiti, avatkaa se! ”, tai ”Päätäni särkee, poistaisitteko sen!” Koska uskotte Sahaja Yogaan, odotatte Sahaja Yogan olevan velvoitettu: Katsokaas, he uskovat minuun, se on niin suuri velvollisuus! Joten Sahaja Yogan täytyy tehdä jotain hyväkseni!” Se, teettekö te jotain Sahaja Yogan hyväksi, ei ole tärkeää. Vain siksi, että te uskotte Sahaja Yogaan, koska Sahaja Yoga on antanut teille Oivalluksen, niin Sahaja Yogalla on täysi velvollisuus pitää huolta teistä. ”Minähän olen Sahaja Yogassa, miksi minun pitää kärsiä?

Olen Sahaja Yogassa, miksi äitini ei voisi olla kunnossa?” ”Olen Sahaja Yogassa…” Aivan kuin se olisi joku organisaatio, jolle olette maksaneet rahaa, ja teidän pitäisi nyt saada palkkioita siitä. Mutta katsotaanpa, minkälainen asenne olisi terve Sahaja Yogaan tulemisen jälkeen? Ensimmäinen on se, että ”Olen nyt sahaja-joogi ja olen nyt yhteydessä Kristukseen. Siis mikä on minun vastuuni?” Kristus tunsi olevansa vastuussa koko maailmasta! Hänet on kuvattu Devi Puranassa koko universumin tukipilariksi. Heti, kun teidät on yhdistetty Kristukseen, koko asenteen täytyy muuttua. Kristukseen yhdistyminen tarkoittaa, että mitä Kristuksen ominaisuuksia olette saaneet imettyä itseenne? Se on kaikkein vähintä.

Mitä olette saaneet Hänen elämästään? Onko se sitä, että kun Hän on parantanut ihmisiä, niin teidätkin pitää parantaa? Hän antoi ihmisille näön takaisin, teidänkin pitää saada näkönne takaisin? [Voisitteko siirtää sitä hieman?] Vai voisiko Hänen elämänsä, jota olette vaalineet, tehdä teistäkin sellaisia, joita voidaan vaalia, kunnioittaa ja joiden elämää voidaan kutsua Kristuksen elämän heijastumaksi? Katsotaanpa millaista elämää Hän eli. Luemme Raamattua – tarkoitan, Raamattua viedään joka paikkaan, ja näin Raamatun jopa hotellissa, aivan kuin se kuuluisi huoneeseen, niin kuin pala saippuaa! Luin sitä tietysti, en tiedä kuinka moni on lukenut. Mutta ei sitten sovi sanoa, että olette sahaja-joogi, jos ette yhteydestä Häneen ole saaneet itsellenne mitään Hänen ominaisuuksistaan. Esimerkiksi tämä (mikki) on yhdistetty verkkoon, ja sen sisällä kulkee sähkövirta.

Tästä ei tule sähköä verkkoon, mutta se vastaanottaa sitä. Teidän täytyy siis vastaanottaa jotakin Häneltä, ja se , mitä teidän pitää ottaa vastaan, on Hänen ominaisuutensa. Saatatte sanoa: ”Mutta Hänhän oli jumalallinen, Hän oli Jumalan Poika”. Mutta Hän oli myös Äitinsä poika, ja tekin olette Äidin poikia. Luonteemme keskinkertaisuus ei pysty sanomaan, että olemme yhteydessä Kristukseen, koska teissä ei virtaa Kristuksen energiaa. Kun Kristuksen energia virtaa kauttanne, te ilmaisette sitä. Kuten eilen tämä musiikkia soittanut herra, luulen, että Saraswatin voima alkoi virrata hänessä, ja kuinka kauniisti hän soittikaan! Hän ei pystynyt kontrolloimaan sormiaan. Hän sanoi: ”Kaikki vain tapahtui, en tiedä miten!” Jos katsoo koko Hänen elämäänsä, Hän oli henkilö, joka oli koko ajan huolissaan maailman hyvinvoinnista.

Kuinka selkeästi Hän puhui papeille ja sanoi heille: ”Te ette ymmärrä Minua, koska olette sokeita”. Hän kertoi heille, että Hän tunsi Isänsä, ja Isä tunsi Hänet, ”Mutta te ette tunne Minua, ettekä tunne Isäännekään”. Hän puhui niin avoimesti ja suoraan. Hän ei pelännyt joutuvansa vankilaan. Hän ei pelännyt, että näin sanoessaan toisten tuntisivat egonsa tulleen loukatuksi; sillä Hän ei käyttäytynyt mahtailevasti. Hän ei sanonut mitään totuudenvastaista. Hän kertoi totuuden, ja totuudella on kyky ilmaista itseään ihmisen persoonan kautta. Mutta uskommeko me todella itseemme? Uskommeko me todella, että olemme sahaja-joogeja ja että osaamme puhua ihmisille niin kuin Kristus osasi? Jo hyvin nuorena, vain 12-vuotiaana, hän meni pappien luokse puhumaan heille.

Mikä rohkeus! Ei Hänen olisi tarvinnut. Hän olisi aivan hyvin voinut mennä naimisiin, kuten sahaja-joogit ja asettua mukavasti aloilleen vaimoineen ja lapsineen. Sillä suurin ongelma sahaja-joogeille tuntuu olevan naimisiin pääsy ja omat lapset! Kristus ei koskaan mennyt naimisiin. Hän oli niin arvokas, että ei halunnut tuhlata aikaansa sellaiseen. Ja Hän kuoli nuorena, Hän tiesi kuolevansa. Katsokaas, Hän ei ollut elämässään mikään tavanomainen persoona, ei arkipäiväinen, ei tavallinen. Ja kun Hän puhui niin itsevarmasti, niin suurella totuuden tietämyksellä, ihmiset uskoivat Häntä, heidän oli pakko. He eivät voineet sille mitään.

Teilläkin on tämä voima, ja te pystytte samaan. Se tapa, jolla Hän käytti voimaansa, miksi me emme käytä myös? Koska meillä ei ole innokkuutta siihen. Huomiomme on jossain muualla, jossain joutavanpäiväisessä, hyödyttömässä. Olemme sahaja-joogeja, hyvä on, mitä siis ajattelemme? Ensimmäiseksi ajattelemme: Tänään on puja, mitähän laittaisin päälleni? Sitten: ”En ole vielä silittänyt vaatteitani”, tai ”Sarini ei ole hyvä. Sen pitää sopia yhteen kaiken muun kanssa. Kaikki tällainen joutavuus tulee aivoihimme ensimmäiseksi. Entä aamulla, kun nousette vuoteestanne ashramissa tai muualla, mitä ajattelette?

Jos kysymyksessä olisi Kristus, Hän sanoisi: ”Olenko vieläkin unessa? Minun täytyy meditoida! Minun täytyy olla yhtä Jumaluuden kanssa!” Hän ei sanoisi: ”Ei, ei, Jumaluus pitää kyllä huolta, ei haittaa. Jumaluus meditoi puolestani!” ”Onhan Hän Paramchaitanya, Hänen täytyy meditoida. Miksi meidän pitäisi? Me olemme sahaja-joogeja.” ”Kaikki on ’sahaj’, joten antaa Jumaluuden meditoida puolestamme!” ”Emme pysty nousemaan ylös aamulla.

Se on vaikeaa. Emme vain pysty, näin se on.” Mutta silloin ette voi olla sahaja-joogeja! Teidän pitää olla yhteydessä kaikkiin jumaluuksiin, ei vain Kristukseen. Ja täällä ette pääse edes ylös vuoteistanne – meditoimaan. Kun kaikki jumaluudet ovat jo ylhäällä ja odottavat vain teidän nousemistanne. He eivät voi ymmärtää, mitä näille sahaja-joogeille tapahtuu. ”Miten he voivat olla niin alhaalla? Onhan Äiti antanut heille Oivalluksen ajatellen heidän olevan jotain suurta. Miten he saivat Oivalluksen?

He ovat niin tavallisia, maallisia, niin hyödyttömiä!” Jumaluudet alkavat ihmetellä: ”Miksi Äiti antoi heille Oivalluksen?” Sillä henkilö, joka ei voi nauttia meditaatiostaan, ei voi olla sahaja-joogi. Se on sahaja-joogin ensimmäinen merkki, että hän odottaa hetkeä, jolloin hän pääsee meditoimaan. Sillä hetkellä olette todella yhteydessä Jumaluuteen, ja nautitte kaikkein eniten. Milloin tahansa saan tilaisuuden, menen meditaatioon. Minusta on vaikeaa päästä pois sieltä! Tänäänkin Minulle kävi niin, että ajattelin ensin, että Minun on ponnisteltava itseni tähän pujaan. Minun on hoidettava se. En tiedä, miten pääsen pois tästä meditaation tilasta.

Se ihmetyttää monia, millä tavalla ihmiset meditoivat. Erityisesti monet intialaiset ovat kertoneet Minulle siitä. Se on todella yllättävää, että ihmisten oletetaan meditoivan, ja he pomppaavat heti ylös: ”Onko kakkua? Mitä tarjolla? Mitä ruokaa on tulossa?” He eivät osaa vaipua meditaation tilaan, vaan he alkavat heti ajatella ruokaa. Miten se on mahdollista? Samalla tavalla, kuin ette pääse ylös unestanne, niin ei sahaja-joogikaan pääse ulos meditaation tilastaan. Se on niin nautinnollista. Haluatte olla siellä.

Eli yksi merkki siitä, että olette vielä kaukana Sahaja Yogasta, on se, että ette osaa nauttia meditaatiostanne. Kuvitelkaa, jos haluatte nauttia televisio-ohjelmasta, teidän pitää katsoa sitä, eikö niin? Ette voi vain sanoa: ”Minä nukun nyt ja nautin tv-ohjelmasta”. Teidän täytyy olla heränneitä siihen, mutta se herännäisyys on sisäistä, ja siellä näette oman yhteytenne. Se on iloa, jota en oikeasti pysty kuvailemaan. Siihen on olemassa vain yksi sana, ’nirananda’, jossa ’nira’ tarkoittaa ’pelkkää iloa, absoluuttista iloa’. Ja kuka haluaisi luopua sellaisesta ilosta mistään hinnasta? Kakun palasta tai teekupposesta tai jostain? Ajatelkaa nyt sitä! Se ilo on niin syvää, niin intensiivistä, niin kaunista.

En tiedä, mitä muuta osaisin sanoa. Ette ole maistaneet ’ambrosiaa’, muuten olisitte sanoneet, että se on kuin kielellenne valuvaa ambrosiaa. Sellaista on sen maku. Mutta huomaan, että emme ole vielä koskettaneet syvyyttä, joka on sisällämme. Kaikilla teissä on se syvyys. Ei niin, että teissä ei olisi sitä. En ole antanut teille Oivallusta, koska vain olette siellä ja tässä, vaan koska teissä on se syvyys. Olette erityisiä ihmisiä siinä suhteessa. Mutta te ette ole koskettaneet sitä. Teistä näkee, että ette ole koskettaneet sitä.

Oletetaan, että on kaivo täynnä vettä, mutta roikutte edelleen jossain puolivälissä, ette ole vielä päässeet koskettamaan syvyyttä. Sillä kun kerran pääsette koskettamaan sitä, uppoatte täysin ja katoatte siihen. Mutta jos näin ei käy, se osoittaa, että roikutte edelleen jossain puolivälissä, ja voitte milloin tahansa jäädä täysin ilman. Teidän täytyy arvioida itseänne. Tämä on se hetki, jolloin teidän pitää arvioida oletteko yhteydessä Kristukseen. Hän saavutti oman ylösnousemuksensa, jonka kautta meidän pitää saavuttaa omamme. Mutta mitä olemme tehneet, saavuttaaksemme saman ylösnousemuksen kuin Hän? Hän eli intensiivisesti täydellisen uhrautuvaista elämää täydellä keskittymisellä kohteenaan yksi päämäärä: Hän halusi saavuttaa ylösnousemuksen. Mikään muu ei ollut Hänelle tärkeää. Kaikki huomio oli vain yhdessä asiassa: ”Minun pitää saavuttaa ylösnousemus.

Minut täytyy ristiinnaulita ja Minun täytyy nousta ylös kuolleista, koska koko maailman täytyy nousta ylös.” Mutta sahaja-joogeista en tiedä kuinka moni ajattelee tällä tavalla, kuinka moni ajattelee, että tarvitaan omistautumista. Ja parasta tässä kaikessa on se, että se on niin paljon iloa antavaa. Joka askel vie teitä eteenpäin, se on niin iloa antavaa. Siihen kaivoon uppoaminen on niin valtavan iloa antavaa. Se ei aiheuta kipua, teidän ei tarvitse mennä ristille, teidän ei tarvitse kantaa ristiä. Hän on jo tehnyt sen puolestanne. Mitä te siis uhraatte? Oman laiskuutenne! Kun kysymyksessä on egon tyydyttäminen, ihmiset ovat yliaktiivisia.

Silloin he menevät kuin ohjukset. Ja jos pitää tyydyttää fyysistä mukavuudenhalua, heistä tulee – en tiedä mitä. Meillä oli eräs ’rakshasa’ nimeltään Kumbhakarna, jolla oli tapana nukkua kuusi kuukautta ja valvoa kuusi kuukautta. Mutta kun täällä näen ihmisten nukkuvan kaksitoista kuukautta, niin miksi heitä pitäisi kutsua? Sitten he sanovat: ”Äiti, emme pysy valveilla!” Miksi? Koska ette meditoi, ette ole yhtä Kristuksen kanssa. Sitten Hänen Agnyansa, Hän kontrolloi Agnyaa. Sellaisella Agnyalla ette voi nukkua. Jos Hänen siunauksensa ovat Agnyassa, ette voi nukkua.

Ette usko, mutta jos on vähänkin valoa, etenkin keinovaloa, en pysty nukkumaan; koska Kristus on hereillä edelleen, ja Minunkin pitää olla hereillä. Joten teidän täytyy olla hereillä siihen tosiasiaan, että me olemme sahaja-joogeja. Meillä on aivan erityinen vastuu, aivan kuin meidän yhteytemme Kristukseenkin on. Meidän vastuumme on ajatella koko ajan intensiivisesti: ”Mitä voimme tehdä ihmisten parhaaksi? Ja mitä me teemme sen eteen?” Aluksi tapasin sanoa: ”Laskekaa siunauksianne”, koska se oli paras tapa saada ihmiset ymmärtämään, että Sahaja Yoga antaa siunauksia. Nyt sanoisin: ”Laskekaa tekojanne”. Mitä olette tehneet Sahaja Yogan hyväksi? Sahaja Yoga on tehnyt niin paljon teidän hyväksenne. Sen sanominen, että Paramchaitanya kyllä huolehtii siitä, on täysin järjetöntä!

Jos Paramchaitanya voisi tehdä kaiken, miksi se loi ihmisolennot? Yksi Aatami ja Eeva olisi riittänyt. Teidän pitää tehdä se. Jos teistä ei tule syviä, se ei voi käynnistyä, Se on neuvoton. Se voi toimia vain teidän kauttanne. Jos ei ole instrumenttia, sähkövoima ei toimi, eihän? Te sanotte: ”Sähkövoiman pitää kulkea edelläni ja tehdä kaikki!” Tarvitaan instrumentti, ja te olette se instrumentti, ja jos te ette halua tehdä sitä, miten Paramchaitanya voisi tehdä sen? Kuten kerroin, se olisi kuin sanoisi: ”Antaa sähkön tehdä työ, emme tarvitse mitään instrumenttia”. Voinko Minä saada sen toimimaan?

Voitteko te saada sen toimimaan? Paramchaitanyalla on oma tapansa toimia. Se voi toimia vain, jos te haluatte toimia. Se on energia, ja te olette instrumentti. Mutta kun instrumentilla on kiireitä työnsä kanssa, perheensä kanssa, en tiedä – kaikenlaisten merkityksettömien asioiden kanssa. Jos vaikka tämä instrumentti, joka on tässä luentoani varten, unohtaa, mikä se on, ja toimii kuin keittiön kauha, koska se vaikkapa pitää niin paljon ruoasta: niin mitä hyötyä on valmistaa tällainen tarpeeton instrumentti? Se ei tee sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Se ei tiedä, mitä tarkoitusta varten se on tehty. Sillä ei ole mitään tarkoitusta. Se on täysin hyödytön vehje.

Minusta tuntuu, että kyse on eräänlaisesta letargiasta, eräänlaisesta hyvin hienojakoisella tasolla toimivasta letargiasta, kuten sellaisesta, että ”Me olemme osamme tehneet. Annetaan vuoro nuoremmille!” Olette täysikasvuisia, ja täysikasvuisten kuuluu tehdä tämä työ. ”Olemme tehneet parhaamme!” Mitä olette saaneet aikaan tähän mennessä? On vielä niin paljon tehtävää. Ja tavalla tai toisella, en tiedä, meidän on kosketettava sitä aluetta, jossa eilisen soittajan kaltaiset ihmiset ovat. Ei hän tee Jumalan työtä. Hän on taiteilija, ja hän uurastaa kovasti saavuttaakseen täydellisyyden. Hän saa saman palkkion olipa hän täydellinen tai ei, mutta hän harjoittelee kotonaan, hän kuuntelee soittoaan ja yrittää kehittää sitä.

Hän työstää sitä koko ajan niin, että hänen esityksensä olisi erinomainen. Eli hän etsii erinomaisuutta. Keskinkertaisuudella ei ole paikkaa Sahaja Yogassa. Pystytte nauttimaan vain erinomaisuuden kautta. Vain erinomaisuuden kautta teistä todella tulee sahaja-joogeja. Muutoin teistä voi tulla päänsärky niin Minulle kuin itsellennekin. Teistä tulee päänsärky sahaja-joogeille. Sanoisin, että kaikkein taantumuksellisin ja tuhoa aiheuttavin henkilö on sellainen, joka ei ole valpas. Teidän on oltava tietoisia, tietoisia vastuistanne. Tähän asti olen sanonut, että valmistelut ovat edelleen käynnissä, ihmisten täytyy korjata itseään, heidän täytyy puhdistaa itseään, heidän täytyy työstää heissä edelleen olevia ehdollistumia ja egoa.

Mutta nyt on jo kaksikymmentä vuotta kulunut, joten varokaa! Tietäkää, että tänä seuraavana vuonna otetaan todella suuri loikka. Varoitan teitä aina vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan… Ja teidän täytyy työskennellä todella kovasti kehittääksenne itseenne syvyyttä horisontaalisen kasvun tasapainoksi. Luentoni eivät ole tarkoitetut ajanvietteeksi tai muuksi, vaan niiden pitää mennä sydämeenne, aivoihinne, koko olemukseenne, koska se on hyvin tärkeää. Te ette saa hukata sitä. Teidän täytyy koko ajan ajatella, että olette sahaja-joogeja ja että teidän pitää tietää, mitä teidän tulee tehdä Sahaja Yogassa, ja miten se saavutetaan. Ette saa olla tyytyväisiä ennen kuin olette saavuttaneet sen erinomaisuuden. Se on se hyvin tärkeä ja kriittinen asia, josta halusin kertoa tänään, koska tänään on pääsiäinen, joka oli hyvin keskeinen asia Hengen kehittymiselle tai kasvulle, koska emme olisi koskaan päässeet Sahasraraan, jos Agnya olisi ollut tukossa. Kristus olisi voinut sanoa: ”Hyvä on, annetaan Paramchaitanyan tehdä se! Antaa Paramchaitanyan ristiinnaulita itsensä.

Miksi Minun pitäisi tehdä se?” Hänen täytyi tehdä se, Hän oli instrumentti ja Hän teki sen. Sahaja Yogaa ei ole tarkoitettu vain hyödyntäjille. Jos pyritte vain käyttämään Sahaja Yogaa hyväksenne, teitäkin käytetään. Se on tarkoitettu ilon hyödyntämiseksi. Mutta tämä on mahdollista vain silloin, kun kasvatte, kosketatte syvyyttänne. Jos ette ole riittävän syviä, jäätte roikkumaan puolitiehen, kuten kerroin. Ja siihen pitää löytää keinot, se pitää selvittää: mikä on paras tapa tehdä se, kuinka paljon voitte tavoittaa ihmisiä, kuinka monelle olette antaneet Oivalluksen, kuinka montaa ihmistä aiotte auttaa parantamaan terveyttään, mielen tasapainoa, ja sitten: kuinka paljon aiotte puhua Sahaja Yogasta. Se tulee saamaan aikaan sen, jota kutsun ihmisten kollektiiviseksi ylösnousemiseksi. Jumala siunatkoon teitä! Yhteydenpito Kristukseen on omasta meditaatiosta nauttimista.

Hyvä. Puja on toinen asia, jonka tiedän auttavan teitä paljon. Se antaa teille lopullisen sysäyksen, voisi sanoa, mutta te ette saa sitä pysymään. Ette saa sitä pysymään. Mitä hyötyä siitä sitten on? Eli teidän pitää myös saada se pysymään, teillä pitäisi olla voima siihen. Se on mahdollista vain, jos olette koskettaneet syvyyksiänne, joita teissä on. Olen onnellinen, kun olen taas saanut palata luoksenne. Olen kaivannut teitä paljon. Matkustan paljon ja teen kovasti työtä.

En tiedä teenkö oikeastaan kovasti työtä. En ajattele sitä koskaan. Heti, kun tiedätte, että tällainen teidän pitää olla, silloin ette tee työtä, kaikki vain toimii. Silloin ette ajattele tekevänne työtä. Tämä on hienojakoinen asia, joka teidän pitää ymmärtää: kaikki toimii, ja tavallaan teette työtä, ja se toimii, mutta te ette tee työtä. Kuten Aurinko paistaa; jos kysytte Auringolta: ”Aurinko parka, sinun pitää tehdä niin paljon työtä!” Ja Hän vastaa: ”Milloin? Milloin niin tapahtui?” Ja sanotte: ”Nouset ylös aamulla, sitten sinun pitää…” ”Ei, ei, ei, ei, ei! Olen vain oma itseni, ei muuta.

Olen oma itseni ja nautin olostani. Milloin tein työtä?” Niin kauan kuin olette oma itsenne, ette mitenkään pääse pitkästymään, ette mitenkään väsy, ei mitään sellaista. Olette oma itsenne, siinä kaikki! Mutta jos tätä ei tapahdu sisällänne, silloin ongelmat tulevat esiin, joten olkaa niin hyvät, sanon sen taas, että arvostakaa Itseoivallustanne, arvostakaa oivallustanne, arvostakaa elämäänne. Olette kaikki arvokkaita ihmisiä, ja te olette valittuja. Toivon, että te kaikki tulette Sahasrara-pujaan hyvin intensiivisen meditaatiojakson jälkeen. Muuten saatan yhtäkkiä huomata ihmisten tekevät Sahasrara-pujaa tukkeutuneilla Sahasraroillaan. Jumala siunatkoon teitä! Jumala siunatkoon teitä!