The Spirit 01 Jan 1977.
[Henki on] kaikkein kallisarvoisin asia sisällämme.
Henkenne kallisarvoisuus on mittaamatonta, ja siksi sitä kutsutaan arvoltaan ikuiseksi – koska se on ääretön. Sitä ei voi mitata. Sanomme, että Kaikkivaltias Jumala on Sat-Chit-Anand. ’Sat’ tarkoittaa ’Totuutta’. Ihmisten terminologiassa totuus on suhteellinen. Mutta ’Sat’, josta kerron, on Absoluutti, josta kaikki suhteet alkavat. Kerron esimerkin, josta sen voi ymmärtää. Maapallolla on valtameriä, jokia ja kaikenlaisia vesiä, voidaan sanoa. Maa ympäröi niitä kaikkia. Jos Äiti Maata ei olisi, mikään näistä ei voisi olla olemassa.
Voimme siis sanoa, että Äiti Maa tukee kaikkea sitä, mikä on Hänen päällään. Hän ympäröi meitä, Hän on jokaisessa atomissa ja Hän on suurissa vuorissa, koska elementit ovat osa tätä Maata. Samalla tavalla Kaikkivaltias Jumala, ’Sat’-osa Hänessä, ’Totuus’, ylläpitää kaikkea, mikä on luotu, tai mitä ei ole luotu. Yrittäkää ymmärtää tämä toinenkin esimerkki, kuinka ’Sat’ on ’Purusha’ [Henki] ja Jumala, joka ei ota osaa itse luomistyöhön, vaan toimii sen katalyyttinä. Esimerkki voisi olla sellainen, että Minä teen kaiken työn, Minä luon kaiken, mutta Minulla on lamppu kädessäni. Ilman valoa en voi tehdä mitään. Valo tukee työtäni. Mutta valo ei millään tavalla osallistu siihen, mitä teen. Samalla tavalla Kaikkivaltias Jumala on vain todistaja, kuin valo. Mutta Hänen toinen ominaisuutensa on ’chitta’, huomio.
Kun se aktivoituu – sanskritiksi sille on hyvä sana, ’spuran’, sykintä – kun se alkaa sykkiä, kun Hänen huomionsa alkaa sykkiä, niin huomionsa kautta Hän aloittaa luomisen. Ja Hänellä on vielä kolmas ominaisuus, jota kutsumme nimellä ’anand’. Anand on ilon tunne, jota Hän saa katsellessaan luomistyötään. Ilo, jonka Hän saa. Kun kaikki nämä kolme asiaa ovat nollapisteessä, jossa ne kohtaavat, silloin niistä muodostuu Brahman periaate, jossa kaikki kolme ovat yhtä, jossa on täydellinen hiljaisuus. Mitään luomista ei tapahdu, mitään ei manifestoidu, mutta ilo on yhtä huomion kanssa. Koska huomio on saavuttanut ilon ja yhdistynyt siihen, ja ilo on tullut yhdeksi Totuuden kanssa. Tämä kolmen ominaisuuden yhdistelmä jakautuu ja saa aikaan kolmentyyppisen ilmiön. Anand, Jumalassa oleva ilo, liikkuu Hänen luomistyönsä ja Totuuden mukana. Kun ilo alkaa liikkua luomistyön mukana, luomistyö alkaa aluksi liikkua alaspäin Totuuden tasolta ’asat’-tasolle [epätotuus].
’Sat’-tilasta epätotuuteen, ’mayaan’, illuusioon. Sillä hetkellä luomistyö alkaa tapahtua oikealla puolella. Luovat voimat alkavat toimia, ja kun toiminta alkaa, niin siinä oleva ilo, joka sijaitsee vasemmalla puolella ja on myös Jumalan tunnepuoli, alkaa muuttua yhä karkeammaksi ja karkeammaksi. Luomistyö muuttuu karkeajakoisemmaksi, ja siinä oleva ilo alkaa myös muuttua karkeammaksi, ja Sat, Jumalan valo, alkaa myös muuttua aina vain karkeammaksi ja karkeammaksi, kunnes se saavuttaa tason, jolla voidaan sanoa vallitsevan täydellinen pimeys Tamogunassa ja luomistyön täyttyminen, jolloin ilon elementti nukahtaa kokonaan. Selkeyttikö tämä? Ymmärrättekö nyt Mahakalin, Mahalakshmin ja Mahasaraswatin? Siksi Kristus sanoi: ”Olen valo”. Sillä Hän edustaa ’Satia’, Jumalan valoa, ja Jumalan valo muuttuu täysin karkeaksi, uinuvaksi, kuolleeksi, kun se saavuttaa luomisen seitsemännen tason. Kaikki nämä menevät yhä syvemmälle ja syvemmälle muuttuen aina vain karkeammiksi. Tämä on paraabelin yksi puoli.
Paraabelin toinen puoli alkaa siitä, kun nousette takaisin Kaikkivaltiaan Jumalan luo. Karkeus alkaakin nyt nousta korkeammalle ja korkeammalle ja muuttua aina vain hienojakoisemmaksi. Siinä jalostumisessa huomaatte lopulta valon toimivan evoluution hyväksi. Vähitellen karkeammat osat alkavat valaistua. Huomaatte, että alemmat eläimet eivät ole niin valaistuneita kuin korkeammalla olevat. Vähitellen ilokin alkaa muuttua hienojakoisemmaksi, ja voidaan sanoa, kauniiksi. Ihmisten ilot ovat paljon kauniimpia kuin eläinten. Niinpä ilot alkavat ilmetä toisenlaisina siinä mielessä, että alatte nähdä iloa yhä enemmän ja sitä tulee eteenne yhä laaja-alaisempana. Esimerkiksi koiralle eivät kauneus ja siisteys merkitse mitään. Kun siis ihmisenä pääsette sellaiselle tasolle, kehitytte siihen ulottuvuuteen, olette ’Sat’, mikä tarkoittaa tietoisuutta – teidän ilonne kehittyy myös siihen ulottuvuuteen.
Ja siihen ulottuvuuteen kehittyy myös luova toimintanne. Näin näette, kuinka Jumalan luovuus siirtyy ihmisen käsiin, kun Hän kääntyy takaisin; miten Jumalan ilo siirtyy ihmisen käsiin ja kuinka Hänen valonsa tulee ihmisen sydämeen Henkenä. Se on kaunista! Sillä tasolla, jolla teistä on tullut ihmisolento, ihmiset sanovat, että ihmiselle on tullut sielu. Ei niin, etteikö muillakin olisi, mutta valo alkaa loistaa vain ihmisessä. Sen valon vuoksi me puhumme uskonnosta, Jumalasta ja ikuisista asioista. Mutta ihmisenä olemisen tila on hyvin epävakaa. Sillä tässä tilassa täytyy hypähtää vain hieman yhteen suuntaan, kun te alattekin hyppiä sinne tänne. Sillä tämä hypähdys ei ole mahdollinen ennen kuin tietoisuus pääsee sille tasolle, jolla teistä tulee vapaita, ja siinä vapaudessanne te löydätte oman loistokkuutenne. Tämä on asemanne, sillä teillä ei voi olla loistokkuutta ilman vapautta.
Jos olette orjia ja elätte sidottuna johonkin karkeaan, miten voisitte iloita sisällänne olevasta ikuisesta ilosta? Teidän pitää siis asettaa itsenne enemmän alttiiksi sille ilolle avaamalla itseänne yhä enemmän, tulemalla hienojakoisemmiksi ja puhtaammiksi, jotta tuntisitte sen ilon. Vasta sitten, kun tiedätte tämän asian, että jos Itseoivalluksen jälkeen nämä kolme asiaa eivät ala yhdistyä, niin te ette voi tuntea, että olisitte vakiintuneet. Sisällä oleva ilo pitää voida tuntea oman tietoisuuden kautta, muuten ette voi tuntea sitä. Jos teillä ei olisi silmiä, miten voisitte nähdä Minut? Jos ette tiedosta näkevänne Minua, miten voisitte tuntea Minut? Jos ette tiedosta tuntevanne Minua, miten voisitte nähdä Minut? Jos ette tiedosta kuulevanne Minua, miten voisitte ymmärtää Minut? Vasta sitten, kun teistä tulee tietoisia, vasta sitten ilo herää sisällänne, koska vain näiden hienojakoisten tietoisuuden tunteiden kautta te pystytte imemään iloa itseenne. Juuri äsken te tunsitte sen, kun sanoitte: ”Ooh, onpa se kaunis”, ja tunsitte suurta iloa.
Tunnette tässä luomuksessa olevan ilon. Ja ihminen on luomistyön huipentuma. Mutta pelkkä kruunatuksi tuleminen on todella hyvin pieni asia, hyvin pieni kehitysaskel, sen tekee hetkessä. Mutta juuri se on tärkeää, että näiden kolmen asian täytyy yhdistyä. Ja siksi huomaan, että vaikka olettekin saaneet oivalluksenne, ette pysty tuntemaan hiljaisuutta, koska ette ole vielä tulleet valoksi. Ette tunne iloa, koska teistä ei vielä ole tullut ’Anand’ [autuus], joka on teidän vasen puolenne. Ilo on joka paikassa. Ihmisinä alatte nähdä iloa kuvioissa. Jos näette puun kuoren, avaatte sen, näette sen kuviot – kutsutte sitä puun pinnaksi, rosoiseksi, pehmeäksi – näette sen harmonian! Alatte nähdä materiassa sen luomisen ilon.
Mutta nyt, oivalluksen jälkeen, alatte tuntea Luomistyön ilon. Luomistyön huipentuma on ihminen. Sen takia sahaja-joogin on ymmärrettävä, että jos hän yrittää ystävystyä tai kiinnostua tai luoda siteitä henkilön kanssa, joka on häntä karkeammalla tasolla, hän ei koskaan voi tuntea iloa tästä henkilöstä. Ainoa asia, jonka hän voi tehdä, on nostaa tämä henkilö ylös omalle tasolleen, ja saada hänetkin tuntemaan samaa iloa kuin tekin. Jos vaikka taidemaalari avioituu sokean tytön kanssa, mitä iloa siitä on? Hän ei pysty nauttimaan miehen luomasta taiteesta. Vastaavasti, jos olette kiinnostuneet vaikkapa perheenne, sukulaistenne tai ystävienne hyvinvoinnista, ensimmäinen, korkein ja suurin asia, jonka voitte heille antaa, on Itseoivallus – eli oman Hengen ilo. Antakaa heidän kokea ilo omasta Hengestään, mikä on kaikkein arvokkainta. Sen takia ihmiset häilyvät he koheltavat ja ovat rauhattomia. He kadottavat ilonsa hyvin helposti, pienestäkin syystä, joka on jo ohi, hävinnyt.
On kuin edessänne olisi valtameri, ja Minä olen siellä, ja haluan teidän kaikkien sukeltavan sinne ja iloitsevan. Se kaikki on teitä varten, kaikki on luotu teidän iloksenne. Teidän on tultava aina vain hienojakoisemmaksi ja hienojakoisemmaksi. Te tuhlaatte paljon aikaanne hyvin karkeisiin asioihin, olette huomanneet sen.