Devi Puja. India Tour, Brahmapuri (India), 27 December 1985.

Eilen eräs nuorimies esitti Minulle kysymyksen: ”Jos kerran olemme sellainen ’jooga bhumi’, sellainen pyhä maa, niin miksi kaikki tieteen keksinnöt tehdään lännessä?”

”Oikein hyvä kysymys”, sanoin. Sanoi: ”Se on tietoa puusta, kuten olen kertonut; se on tietoa puusta. Nyt he ovat saavuttaneet puun latvan, ja haluavat tiedon puun juurista. Siksi he ovat nyt täällä.” Jotta saisimme tiedon juurista, meidän on ensinnäkin suhtauduttava asiaan nöyrästi. Meillä ei ole vielä ollut sellaista tietoa, emme ole saaneet tietää, mitä Jumalan Valtakunnassa on. Kuten Krishna on selvästi sanonut, tämä puu kasvaa alaspäin, ja sen juuret ovat aivoissa. Eli ylösnousemus tapahtuu menemällä juuriin, se on erilaista. Kundaliinin on noustava ylöspäin, jotta se pääsee juurille, ja juurille päästäksemme meidän on tiedettävä niistä. Kaikki tämä – kuten eilen sanoin, että laittakaa ’bindi’ otsallenne.

Tämäkin löytyy – Luojan kiitos, huolimatta kaikista Raamattuun tehdyistä muutoksista – kirjoitettuna Raamatusta, että teidät tunnetaan merkistä, jota kannatte. Katsotaanpa, kuinka moni on niin rohkea, edes täällä Intiassa, kantamaan tätä merkkiä. Siksi te joudutte niin nopeasti epätasapainoon, se on yksi syy negatiivisuuksien tarttumiseen teihin. Ensinnäkin, silmänne eivät ole vakaat. Ette ole tottuneita vakaisiin silmiin, kuten intialaiset, joiden silmät ovat hyvin vakaat. Heille opetetaan jo lapsena: ”Missä sinun huomiosi on?” Koko ajan kysytään: ”Missä on huomiosi?” Tuolla takana seisoo joitain ulkomaalaisia sahaja-joogeja. Antakaa heille tuoleja, sillä he eivät voi istua maassa. Siis, missä on huomionne?

Huomio on koko ajan kuormittunut, ja siksi teihin tarttuu niin helposti, ja kun saatte tartunnan silmienne kautta, se kulkee Agnya-chakranne kautta. Tämä on Agnya-chakran suoja; itse asiassa, laitatte siihen Kristuksen verta. Mutta ihmisillä on oltava rohkeutta siihen. He pitävät kyllä ristiä, mutta eivät tätä. Länsimaissa ihmisten on vaikeaa näyttää edes sen verran rohkeutta, että laittaisivat tämän otsaansa. Selitellään vain: ”Äiti, me menetämme työmme,” ja kaikkea. On kaikenlaisia selityksiä. Mutta jos olette rohkeita ihmisiä, niin joskus teidän on alettava pitää sitä. Ehkä alatte pitää sitä ensi yöllä ja sitten päivällä. Hitaasti alatte totutella itsenne siihen.

Se on ehkä ainoa asia, joka teidän pitäisi pitää – se on tärkeää. Se on hyvä juttu, koska silloin ette saa tartuntaa. Kun menette ulos, huomionne on ulkona, näette, mitä ulkona tapahtuu, ilmapiiri on huono. Sen lisäksi, jos alatte pitää bindiä, se ei suojele pelkästään teitä, vaan myös muita. Ihmiset saavat siitä uuden idean. Te kuitenkin pukeudutte muiden tavoin, näytätte samanlaisilta – teidän pitää. Mutta teidän pitää suojella, ja jotakin tällaista teidän pitää laittaa suojaksenne. Ensimmäistä kertaa Englannissa ollessani huomasin, että ihmiset nauroivat Minulle, kun näkivät punaisen merkkini. Jos maalaa huulensa, se on hyväksyttävää, jos pukeutuu klovniksi, hipiksi, punkkariksi, se on hyväksyttävää; mutta jos laittaa itselleen jotain, mikä on tieteellisestikin todistettua, täysin tieteellistä… Jotta voisi ymmärtää juurien tiedettä, on ymmärrettävä, mitä se tarkoittaa, miksi kulttuuri täällä on tällainen: koska se on enemmän juuriin suuntautuvaa, se ei kohdistu puuhun. Ja mihin puu on päätynyt?

Ohi Muladhara-chakran. Nyt he sitten palaavat takaisin. Kulkeminen lehdistä juuriin on vaikeaa, mutta kulku juurista lehtiin on helpompaa. Ylösnousemuksen vuoksi meidän pitää olla nöyriä, jotta oppisimme tuntemaan tiedon – tiedon juurista. He kaikki pitävät bindin siksi, että se suojaa Agnyaa. Ensinnäkin, sisäänpääsy sulkeutuu. Siksi intialainen, oivalluksen saatuaan, nousee ylöspäin. Hän ei saa enää tartuntaa uudestaan; sellaista ei täällä tapahdu. Tämä on yksi niistä asioista, joka pitää tehdä. Ja toinen asia on puja.

Puja vaikuttaa kaikkiin, mutta jokaisen syvyyden mukaan; ja sitä varten teillä täytyy olla ’shraddha’, usko. Jos mielenne ajattelee edelleen, ette saa kovin paljon pujasta itsellenne. Intialaisille taas pujaan osallistuminen on kaikkein tärkein asia. He eivät pidä niin tärkeänä puhettani; jos he eivät pääse tilaisuuteen, ei haittaa, tai jäävät vaille musiikkiohjelmaa, ei haittaa, kaikenlainen epämukavuus, ei haittaa – kunhan he vain pääsevät pujaan. Tänäänkin ihmiset ovat saapuneet satojen kilometrien päästä tähän pujaan, hyvin kaukaa, sillä he tietävät, että tämä on tietoa juurista. Sitä varten teidän pitää tehdä puja. Jos haluatte nousta, teidän pitää tehdä niin. Mutta te olette edelleen samalla tasolla; jos edelleen ajattelette puuta, silloin menette alaspäin. Päästäksenne sisäänpäin, teillä pitää olla kaikki välineet käytössä. Yksi niistä on puja.

Olemmeko valmistautuneet pujaan? Olemmeko sillä mielellä, että se alkaa silloin, kun se alkaa? Ensinnäkin, elämme aika lailla kellojemme mukaan. Luojan kiitos, hukkasin omani eilen illalla! Olemme riippuvaisia kelloistamme siinä määrin, että puja kello 11 tarkoittaa tasan kello 11. Ei se niin mene – se riippuu tilanteesta. On kysymys omasta luonnollisesta kasvustamme, On kysymys meissä tapahtuvasta luonnollisesta kasvusta. Kun saavuin tänne, kuulkaa, koko oikea puoleni oli lamautunut, täysin lamautunut. Oikea jalka oli tunnoton, en pystynyt liikuttamaan jalkojani, ja jalat olivat täysin puutuneet, enkä tiennyt mitä oikein tapahtuu. Syy oli siinä, että kaikki olivat ajatelleet liikaa.

Huomion pitäisi olla siinä, mikä on tilamme, mitä teemme itsemme kanssa, se on hyvin tärkeää; kuinka pitkälle olemme päässeet. Mutta sitä vastoin huomiota häiritsevät monet asiat. Yksi niistä on ehkä avioliitot, että ihmiset avioituvat täällä, mitä siinä tapahtuu, ja sellaista. Mutta pujan aikana sillä ei ole merkitystä. Mikään muu ei ole tärkeää kuin se, että itse kehitytte, ja näin se on: nyt teidän pitää kehittää juurianne. Ja omien juurien kehittäminen on aivan oma tieteensä. Toinen asia on se, että voitte saada puun liikkumaan voimakeinoin, pakottamalla. Mutta jos ihmismieltä pakottaa johonkin, se vetää ihmistä enemmän Muladharaa kohti, kohti vetovoimaa, ja silloin liikutte alas kohti kuollutta; materialismi alkaa tulla esiin. Koska se tapahtuu ylhäältä alas, ihminen kasvaa ylhäältä alas. Tiedätte, että aivot ovat täällä, eivät jaloissa.

Se alkaa aivoista, kasvu alkaa aivoista; kuten lääkärit tietävät, että kaikki on täällä, ja hermot menevät alaspäin, ne eivät ala jaloista. Kun alatte laittaa huomiotanne ulkoiseen kasvuunne, menette kohti materialismia, automaattisesti. Silloin huomaatte, että materialla ei ole merkitystä, olette fossilisoituneet. Silloin käännytte takaisin. Teidän täytyy kokonaan muuttaa asennettanne kohti tätä uutta oppimista, ja se uusi oppiminen on sitä, että alatte ensinnäkin kehittää asennettanne nöyräksi. Ja toiseksi, mitä me saavutamme ylösnousemuksessamme opettelemalla toisenlaisen ’tantran’, mekanismin, jumalallisen mekanismin – miten saada se toimimaan. Henkilö, joka on äärimmäisen tehokas jollakin alalla, saattaakin muuttua täysin tehottomaksi tällä alalla, täysin hyödyttömäksi: riivatuksi, aggressiiviseksi, kelvottomaksi, kuumaluontoiseksi ja hän on myös vailla rakkautta, tunteita, myötätuntoa. Ihmiset täällä olivat kauhuissaan kuullessaan, että ihmiset voivat tappaa lapsiaan Englannissa, he eivät voineet uskoa sitä. He eivät voi uskoa, että edes yksi lapsi olisi tapettu. He ajattelevat englantilaisten olevan täydellisiä ihmisiä, miten he voivat tappaa lapsiaan?

Intialaisten mielestä he ovat hyvin täydellisiä. Intialaisilla ei ole mitään käsitystä millaista elämää siellä eletään. Kun sitten kerroin heille: ”Olette pahasti erehtyneet, he ovat hyvin onnettomia. Älkää luulko, että keksittyään radiot ja muut he olisivat onnellisia. He ovat kaikki hulluja. He istuvat televisioidensa ääressä, sitten he eivät voi enää olla ilman sitä, he muuttuvat televisioiksi. Televisio käyttää heitä hyväkseen, laittaa vääriä ideoita heidän päähänsä, ja heidät on aivopesty, he ovat hyvin ehdollistuneita” – he eivät voi uskoa sitä. He eivät voi uskoa, että ihmiset voivat olla niin julmia länsimaissa; koska kasvu tapahtuu kohti materialismia, ja näin heistä tulee karkeita, tunteettomia, moraalittomia, ja he ovat myös vailla myötätuntoa ja rakkautta. Ensiksi, kuten eilen kerroin, teidän pitää sanoa: ”En ole ranskalainen” – teidän pitää sanoa: En ole länsimaalainen. Katsotaan, se saattaa toimia paremmin: ”En ole länsimaalainen”.

Ehkä – kun menette yliopistoon – jos olette vaikka Oxfordin yliopistossa, ja menette sitten Cambridgen yliopistoon, teidän pitää kantaa Cambridgen yliopiston tunnuksia. Samalla tavalla olette nyt vaihtaneet kansalaisuuttanne, ja teidän pitää sanoa: En ole enää länsimaalainen. Passissa saattaa lukea mitä vain, sillä ei ole merkitystä. Mutta teillä on erityisoikeuksia Intiassa sahaja-joogeina, tiedätte sen. Hallitus on hyväksynyt teidät sahaja-joogeina. Jos haluatte jäädä tänne ikiajoiksi, se sopii heille. Sen, minkä nyt ajattelemme toimivan puun tasolla, täytyy muuttua. Täällä kaikki muuttuu yhdeksi, syntetisoituu. Koko puu on syntetisoitunut siemeneen. Jos teidän pitää tulla juureksi, teidän täytyy tulla alas asemaan, jossa tiedätte miten tulla yhdeksi. Ryhmäytyminen on väärin.

Jos ryhmäydytte englantilaisiksi, tai intialaisiksi, tai joksikin, se on väärin. Sahaja Yogassa me emme usko sellaiseen. Kahden sahaja-joogin välillä ei ole mitään eroa, koska kysymys on ’vishwa dharmasta’. Sanomme, että tämä on ’vishwa dharmaa’, mutta emme ole vielä päässeet ulos entisestä, emme ole vielä saman telttakatoksen alla, kuten meidän pitäisi. Erottelemme edelleen, olemme vieläkin erillään, meidän pitää vielä sekoittaa ihmisiä maasta toiseen. Meidän täytyy kaikkien tulla yhdeksi keskenämme ymmärtäen toisiamme; vasta silloin lännen ongelmat häviävät. Tämän oikeanpuoleisen toiminnan tuloksena tunnen, että ihmisistä on todellakin tulossa idioottimaisia. Luokittelen heidät idioottimaisiksi tai tyhmiksi ja sellaisiksi. En tiedä mihin luokkiin he joutuvat myöhemmin, kun sellaisia ihmisluokkia ei ole ennen ollut. Heistä saattaa muodostua tyhmyyden uusi ulottuvuus.

Minusta tuntuu siltä, että vasta sitten, kun opitte tämän uuden ’jantran’ uuden menetelmän, jossa ette näe fyysistä mukavuutta ettekä niin sanottua tunteiden hemmottelua, ette näe mitään tällaista, vaan menette – kohti viattomuutta. Materian itsensä ominaisuus on viattomuus, syvin olemus. Te tulette kaiken ominaisuudeksi, tai syvimmäksi olemukseksi. Teistä tulee syvin olemus. Sen vuoksi teidän täytyy mennä sisäänpäin, ja se on mahdollista vain, kun ymmärrätte ja kunnioitatte sitä ja ajattelette olevanne etuoikeutettuja kykenemään siihen. Teidän pitää ymmärtää, miksi kerron teille tämän. Minä en halua teiltä mitään. Ei pidä ajatella, että yritän tehdä teistä intialaisia, mutta jos vaikka pidätte täällä päällänne kolmiosaista pukua ja solmiota, miten teidän käy? Saatte kaikki paiseita ihoonne. Teidän pitää vaihtaa vaatetustanne ilmaston mukaan, ja pidätte varmasti tästä puvusta, koska se on hyvin mukava.

Pidätte kastautumisesta joessa, se on tosi mukavaa. Tässä maassa tämä vaatetus on parempi. Samalla tavalla, kun olemme astumassa tähän uuteen elämään, meidän pitää ymmärtää, että ulkoinen ei ole niin tärkeää, – sisäinen on tärkeää. Sitä varten se, mitä pitää tehdä ulkopuolella, se meidän on tehtävä, se meidän pitää tehdä. Meidän pitää oppia ja ymmärtää, mitä tämä on, mitä tuo tarkoittaa. Koska olette tieteiden tuntijoita, olette länsimaalaisia, teillä on eräänlainen etulyöntiasema intialaisiin nähden, ainakin tieteissä. Mutta tässä tieteessä heillä on etulyöntiasema. Sillä ei ole merkitystä, se ei haittaa. He valitsivat syntyä tänne, te valitsitte syntyä sinne; koska Minusta te olette ensinnäkin rohkeita ihmisiä, ja toisekseen, te halusitte tehdä siellä jotakin hyvää, ehkä. Mutta sitä varten teidän pitää oppia.

Me sanomme omista tiedemiehistämme, että he ovat rohkeita, kun he yrittävät oppia tiedettä ja haluavat mennä ulkomaille oppimaan ja tuomaan tiedettä tänne meille. Samalla tavalla tekin olette lähettiläitä kaikista näistä maista, pyhyyden lähettiläitä. Teidän pitää viedä mukananne pyhyyttä, koska se on syntynyt tässä maassa. Voitte nähdä sen selvästi, joten hyväksykää se; siitä ei tarvitse tuntea pahaa mieltä. Koska olette kiintyneitä tiettyyn kansallisuuteen, ajattelette niin, mutta ei pidä pahoittaa mieltään. Intiassa ihmiset ovat hyvin ylpeitä, jos heidän pitää mennä ulkomaille oppimaan tiedettä. Vaikka he ovatkin kasvissyöjiä, heitä ei haittaa tehdä biologisia leikkelyitä, koska se on tiedettä, se antaa tietoa. Niinpä tiedon vuoksi teidän on tehtävä tätä kaikkea. Ja kun huomaatte, että teette tätä tiedon takia, se tulee auttamaan teitä paljon. Tämänpäiväisellä pujalla on erityinen merkitys, koska eilen oli Datta Jayanti, mikä tarkoittaa Dattatreyan syntymää.

Tunnette tarinan Dattatreyasta, useimmat teistä ainakin, kun Brahma, Vishnu ja Mahesh yrittivät testata Adi Shaktia, jonka nimi oli Anasuya. He menivät Hänen luokseen ja pyysivät almuja. Intiassa pidetään suurena kunniana antaa almuja toisille, tarkoitan, on suuri kunnia huolehtia vieraista, on suuri kunnia olla antelias, on suuri kunnia antaa lahjoja toisille. Se on suuri kunnia. Kuten eilen, Minun puja-sarini oli unohtunut jonnekin. Olin ostanut sarin eräälle naiselle täällä, ja hän sanoi: ”Haluaisin, että tätä saria käytettäisiin pujassa.” Sanoin: ”Voin palauttaa sen sitten sinulle.” Hän sanoi: ”Se olisi vielä suurempi kunnia.” Heitä ei haitannut se, että sari oli unohtunut, vaan sanoivat, että tämä oli suuri kunnia heille – se asenne. Asennetta pitää muuttaa, kun tähän asti olemme menneet alaspäin, nyt asenteen pitää olla ylöspäin.

Sitä varten meidän on ymmärrettävä se keino, jolla pääsemme kiipeämään ylös. Jos teidän pitää kiivetä vuorille, teidän pitää osata vuorikiipeilyä. Ette voi vain ilmoittaa: ”Lähden nyt Himalajalle” – kukaan ei päästä teitä sinne. On osoitettava pätevyytensä, ja siihen on oltava nöyryyttä, muuten se ei onnistu. Minun pitää ilmoittaa hyvin selvästi, että vaihdatte nyt kansalaisuutenne maallisesta kansalaisuudesta taivaalliseen. Ja mitä tahansa siihen tarvitaan, me teemme sen, hyväksymme ja hoidamme kaiken. Sitä varten teidän ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, mutta teidän pitää muuttaa itsenne uudeksi persoonaksi; uudeksi persoonaksi, jossa olette turvassa. Katsokaa vaikka, kun laitatte bindin, kuinka paljon Agnya on rauhoittunut – katsokaa vain. Jalkani oli tunnoton, täysin tunnoton, kun tulin sisään. En pystynyt kävelemään.

En tiennyt miten otan kylpyni. Minun piti hieroa sitä, ja sitten se helpotti. Kun vain laitatte bindin, niin näette, kuinka voimallinen asia se on. Katsokaa – värähtelyt alkoivat virrata. Jotenkin ihmiset lännessä pelkäävät menettävänsä kansalaisuutensa. Minusta tuntuu, että se on siksi, koska he menivät joka paikkaan maailmaa ja tuhosivat kansoja ja pakottivat omaa kansallisuuttaan muihin. Jos menee Amerikkaan – niin kuin eilen sanoin, ”Luojan kiitos Kolumbus ei tullut Intiaan, vaan meni…” Sanoin: Luojan kiitos, Hanumana työnsi hänet toiseen suuntaan. Muuten meidät kaikki olisi hukka perinyt…” Katsokaas, mies parka, ei hän halunnut tehdä mitään tuollaista, mutta kaikki ne, jotka tulivat hänen jälkeensä, tuhosivat kaiken. Ei löydy enää yhtäkään alkuperäiskansan jäsentä, ei yhtäkään vanhaa intiaania Argentiinasta. Kävin Argentiinassa ja Minulle sanottiin: ”Museosta heitä löytyy” – kuvitelkaa.

Eikä vain Argentiina, vaan muut maat myös, kuten Chilessä: ei yhtä ainutta ihmistä. Vain Boliviasta löysin heitä muutaman, siinä kaikki. Mutta sielläkin kansat ovat sekoittuneet, ja nämä ihmiset varmaan pakenivat vuorille ja selvisivät itsekseen. Ja millainen kuva heistä on annettu, aivan kuin he olisivat niitä julmia. Ihmisparat, heidät on kaikki tapettu valkoihoisten toimesta, ei epäilystäkään. On kauheaa, miten mennään ja tapetaan toisia, mennään ja miehitetään heidän maansa, ja koska on aseita, voi tappaa kaikki. Kaikki tämä on tapahtunut. Nyt olemme astumassa uuteen aikakauteen, jossa meidän pitää rakastaa. Meidän ei pidä hyökätä, vaan halata. Tämä on kokonaan uusi aikakausi.

Napoleonin hyökkäykset ovat nyt mennyttä aikaa. Olemme aloittaneet uuden asian kohti uutta maailmaa, johon meidän pitää saada enemmän ihmisiä, meidän pitää yhdistää kaikki. Kun käyttäytyy hyökkäävästi, alkaa analysoida – ei ole mitään analysoitavaa. Tuntuuko jo paremmalta? Laita isompi bindi. Sinulla on suuri otsa, joten laita iso bindi, paljon isompi – miksi laitat niin pienen? … Laita se hänen otsaansa. Näissä asioissa ei pidä seurata muotia. Ei tarvitse olla muodikas silloin, kun on kysymyksessä uskonnolliset velvollisuudet, ei tarvitse. Siinä ei ole mitään muotia.

Muoti on ihmisen luomusta, ei Jumalan. Katsokaa näitä puita, miten ne ilmaisevat muotia? Kääntymällä aurinkoon päin. Jokainen sen lehti on aurinkoon päin, jokainen lehti; koska puun on saatava klorofylliä, sen on saatava auringon voimaa itseensä, joten jokainen lehti on aurinkoon päin. Eivät ne pidä mitään muotiesitystä, eiväthän? Toinen asia on individualismi, joka on alkanut lännessä – se on hölynpölyä. Esittämällä, että ”Olen jotain erilaista”, teette itsestänne tyhmiä. Mutta se, että on yhtä kaikkien kanssa, on mielestäni oikeaa individualismia, että on kuin kaikki muutkin, on parasta. On hyvin vaikeaa, hyvin vaikeaa tulla yhdeksi muiden kanssa, koska egoa on niin paljon. Joidenkin ihmisten ego loukkaa toisia, joidenkin ego loukkaantuu – aivan sama asia.

Jotta selviytyisitte kaikesta tästä, unohtakaa sellainen alaspäin vajoamisen asenne. Ylösnousemista varten tarvitaan vain sitä, että katsotte ylös kohti Jumalaa, katsotte Häntä kohti täydellä uskolla – ’shraddha’. Silloin Minun ei tarvitse koskea teihin, teidän ei tarvitse nähdä Minua. Se on olemassa kaikkialla, voitte saada siunaukset kaikkialla. Teidän ei tarvitse tehdä mitään erityistä sen vuoksi – vain tämä ’shraddha’. Mutta sitä varten on tietyt mekanismit laitettava kuntoon, erityisesti Agnya tarvitsee korjausta, aika paljonkin. Se pyörä on hypännyt pois paikoiltaan ja täytyy laittaa kuntoon. Hra Patankar oli eilen aika vihainen niin kutsutuille koulutetuille ihmisille. Heidät on koulutettu englanninkielellä, siinä on se ongelma, se kieli on sellainen. He ajattelevat vain itseään.

Hän sanoi: ”He eivät koskettaneet Teidän Jalkojanne.” Jos he oppivat englanninkielen, he eivät kosketa Jalkojani, koska englanninkielessä jalkojen koskettelemista pidetään kait jotenkin kamalana. Siksi hän oli niin pahoillaan asiasta. Mutta kaikki arkkitehtuuri täällä on tullut Englannista, kaikki on tullut Saksasta tai Ranskasta. Puhelimemme ovat tulleet Ranskasta. Ei ihme, kun ne toimivat näin! Ranskalaiset toivat kaiken tämän tänne, ja taas heillä on suunnitteilla jotain suurta – en tiedä mitä, ja jos tapaan Rajiv Gandhin, niin sanon hänelle, että älä nyt ainakaan anna puhelinprojektia ranskalaisille. He ovat antaneet todella suuren tilauksen ranskalaisille. Ja helikoptereita ollaan ostamassa Englannista, Luojan kiitos, se saatiin estettyä. Luoja tietää mitä tapahtuu helikoptereille, jotka tuodaan Intiaan Englannista.

Katsokaas, tällä tavalla he ovat nyt riippuvaisia kolmannesta maailmasta edistymisessään, koska eivät tiedä minne lähettää tavaroitaan, joita heidän omat koneensa tuottavat. Mutta se tapa, jolla se tehdään: kuvitelkaa, millaisia puhelimia meillä on täällä, kaikki ranskalaista tekoa, ei intialaista. Miksi intialaisia syytetään siitä? Ranskalaiset ovat ne valmistaneet, kamalia, ne ovat olleet tällaisia jo kauan eivätkä ole muuttuneet miksikään. Ja taas olemme antamassa tilausta ranskalaisille, koska ajattelimme, että vain ranskalaiset osaavat korjata ranskalaisia puhelimia. En tiedä tulevatko he tekemään meille oikeutta vai eivät. Samoin kuin tämä koneisto pitää saada korjattua, niin pitää meidän omakin koneistomme saada korjattua; ja se koneisto on luisunut alaspäin. Nostetaan se ylös, ylöspäin kohti Jumalaa antautumisessa ja ymmärtämisessä, sillä te olette erityisesti valittuja ihmisiä tällä alalla. Kuin lootuksen kukat te olette nousseet ylös mudasta, joten älkää enää upotko syvemmälle mutaan. Yrittäkää vetää itsenne ylös sieltä, niin että pyhyyden tuoksu alkaa levitä siinä mudassa ja tehdä koko läntisestä maailmasta kauniin paikan, kauniin paikan.

Se mikä on tehty, on tehty. Tiedän yhden asian: ilman anteeksiantoa mikään ei tule onnistumaan. Mikä on tehty, on tehty. Erehtyminen on inhimillistä, ei se haittaa; se, mikä on tehty, on tehty. Se, mitä ihmiset ovat tehneet, on tehty. Se ei haittaa, antakaa heille anteeksi. Anteeksiantaminen on ainoa tapa saada heidät nousemaan. Kun he ovat saaneet anteeksi, heidän pitää myös oivaltaa nyt, että meidän on noustava ylös; koska maailma, jonka he ovat luoneet, on todella pilannut heidät. Jos he nyt nousevat, koko paikka saattaa muuttua tuoksuvaksi, kuten kerroin, kuin lootus, joka nousee ylös mudasta. Ihmisillä täällä on todella väärä kuva lännestä, että olisitte maailman onnellisimpia ihmisiä.

On parempi, että me… kerromme heille: ”Ei, me emme ole onnellisia siellä.” Se, mitä olette saaneet, on jotain kallisarvoista. Nämä ihmiset yrittävät myös matkia teitä, ja matkiminen on menossa niin pitkälle, että ehkä jonakin päivänä teidän pitää tulla opettamaan heille Sahaja Yogaa. He ovat nyt kehän toisella laidalla; he yrittävät nyt oppia englantia, tulla taitaviksi englanninkielessä ja tulla ’sahibeiksi’ (herroiksi). He alkavat pukeutua hännystakkeihin, ja teidän pitää kertoa heille, että on parempi pukeutua omiin vaatteisiin! Meidän pitää olla viisaita ja järkeviä, ja siitä typeryydestä ja tyhmyydestä, joka meille on kehittynyt, on luovuttava. Yhtäkkiä ihmiset vain kuohuvat yli, näen sen. Tasapaino puuttuu. Kypsyys näyttää milloin olette tasapainossa. Teidän pitää olla iloisia, tiedän; mutta jos koko ajan hymyilee ja pitää yllä showta, tai esittää yhtäkkiä kummallisia ja hölmöjä huomautuksia, se osoittaa, että ihminen ei ole riittävän kypsä. Teidän on tultava kypsiksi.

Sahaja Yogassa te kypsytte, ja jos ette kypsy, silloin ette ole hyötyneet Sahaja Yogasta. Teidän pitää siis olla erittäin varovaisia sen suhteen. Toivon, että olen pystynyt kertomaan teille kaiken tästä. Mitä sanoisin nyt teille? Ylistin teitä, ylistin teitä kaikkien kuullen. Kerroin heille, että eivät käyttäytyisi typerästi, ja teille Minun on sanottava, että teidän ei pidä sokeasti matkia heitä. Kaikki se, mitä meillä on, on todella suurta perintöä. Sitä pitää vaalia huolella. Näiden ihmisten seuraaminen ja heitä matkiminen olisi tyhmää käytöstä meidän puoleltamme. Heidän elämänsä ei ole tasapainoista, vaan se on mennyt äärimmäisyyksiin.

Olen asunut siellä kaksitoista vuotta. Vaikka olin siellä 12 vuotta, halusin vain kertoa, että teidän ei pitäisi seurata heitä sokeasti. Vaikka ’vanha on kullan arvoista’, niin vanhahko ei ole. Joten vanhahko ei ole hyvää. Käsite vanhahkosta on tullut vasta äskettäin. Esimerkiksi, muslimeilta olemme oppineet naisten ahdistelun ja englantilaisilta myötäjäisten antamisen. Nyt olemme ottaneet käyttöön uudet elämän säännöt, ja niihin ei kuulu myötäjäisten anto. Tyttäret ovat saaneet puolet omaisuudesta. Tämä on oikein. Mutta tässä tyttäret eivät ota vastaan eivätkä anna.

Siksi meidän ei tarvitse oppia näitä asioita englantilaisilta. Meidän täytyy ylläpitää nöyrää käytöstä ja elää tasapainoista elämää, kuten esivanhempamme ovat opettaneet, ja välttää kaikkea vanhahkoa. Meillä on vielä jäljellä monia vanhahkoja tapoja. Esimerkiksi, temppeleissä olevien ’brahminien’ ylivallasta pitää luopua. He ovat huijanneet meitä. Toiseksi, paastoamisen tavasta pitää luopua. Olen jo monet kerrat kieltänyt teiltä paastoamisen. Teidän pitää syödä sitä, mitä keho tarvitsee. Mutta ihmiset sanovat: Emme voi luopua paastosta. Pahin vanhahko, hyvin huono opittu tapa on tupakan käyttö.

Emme pysty luopumaan tupakasta, koska emme ole riittävän vahvoja. Tupakka, ’mishri’ (limellä maustettu purutupakka), kuka on tuonut tällaisia asioita maahamme? Mistä sana tupakka on tullut? Sanaa ’tambakou’ ei löydy sanskritinkielestä. Emme ole aikaisemmin viljelleet tupakkaa. Englantilaiset ovat tuoneet sen maahamme. Englantilaiset toivat sen tänne. Siksi kutsumme sitä ’tambakouksi’, joka tulee sanasta ’tobacco’. Missä on sana ’tambakou’ marathinkielessämme? Se on tuotu siihen ulkopuolelta.

Alun perin muslimit kasvattivat sitä jonkin verran maassamme, mutta nämä englantilaiset toivat tänne savukkeet ja muut isommassa mittakaavassa. He käyttävät sitä valtavasti omassa maassaan. He veivät myös tupakkaa ja ’ganjaa’ (kannabista) Kiinaan. En ole koskaan kuullut sanaa ganja’ marathinkielessä enkä sanaa ’charras’ (hamppu). Jos käytätte ’ganjaa’ ja ’charrasta’, teistä tulee kuin englantilaiset. Voitte itse päättää. Kaikkea on meille tarjolla. Meillä ei ole aikaisemmin ollut täällä tupakkaa. Sanskritinkielessä ei ole sanaa ’tupakka’. Se tuli meille osittain, sanoisin osittain, muslimien mukana, ja sitten englantilaiset opettivat meidät tupakoimaan.

Emme tienneet, mitä tupakointi on, emme tienneet mitään tupakoinnista. Muslimit harrastivat sitä hieman, mutta se alkoi varsin myöhäisessä vaiheessa. Mutta oikeastaan savukkeiden poltto alkoi englantilaisten tultua Intiaan, kun sitä oli ”saatavilla”, ymmärrättekö? Ihmiset käyttivät ’hookahia’ (vesipiippua). Niitä oli aika vaikea valmistaa, joten sitä käytettiin vain hyvin vähän. Se oli kauan aikaa sitten islamilaisessa kulttuurissa. Mutta varsinainen savukkeiden polttelu, egon esiin tuominen, tuli englantilaisilta, siitä ei ole epäilystäkään. Ja portugalilaiset, portugalilaiset ja ranskalaiset opettivat meille tämän kaiken. Yritän siis kertoa heille, että pitäisi luopua kaikesta vanhahkosta. Kaikki vanha on kullan arvoista, mutta kaikesta vanhahkosta, jota kutsumme nimellä ’junnat’, pitäisi luopua.

Meillä on tapana pitää leveäreunaisia sareja. Se on oikein hyvä tapa. Leveät reunukset symbolisoivat ’maryadoja’, ja kun pidämme yllämme leveäreunaisia sareja, pysyttelemme maryadojemme sisällä. Nuoret tytöt voivat pukeutua kuinka haluavat, mutta nuorten naisten, etenkin naimisissa olevien, pitäisi käyttää leveäreunaisia sareja. Jos luovutte leveäreunaisista sareista, menetätte kaiken taiteen, kaiken taiteen. Kankaankutojilta häviää kaikki kutomisen taito. Jos emme rakenna taloja vanhaan tyyliin, menetämme ikiaikaiset taidot rakentaa kauniita taloja. Nämä ihmiset pitävät vanhantyylisistä taloistamme, eivät uudenaikaisista. Syy on siinä, että vanhassa tyylissä on kauneutta, ja se saattaa kadota, jos rakennamme mitä tahansa taloja. Jopa majat olivat ennen paljon parempia.

Sen sijaan, jos myöhemmässä vaiheessa menetämme kaiken taiteen, on kaikki jo myöhäistä. Siispä kaikki entisajan taide pitää säilyttää, koska siinä on kauneutta. Esimerkiksi, meillä on sellaisia sareja, joita kutsutaan nimellä ’bugdya’, nykyään naiset eivät edes tiedä sarien nimiä. Siksi meidän pitäisi aina käyttää sareja, jotka ovat itse kutomiamme. Ne ovat hyviä. Minusta leveäreunaiset sarit sopivat paremmin naimisissa oleville naisille. Jos sareissa ei ole leveitä reunoja, se ei pue heitä. Naimisissa olevien naisten pitäisi aina käyttää leveäreunaisia sareja. Se ei ole vanhahtava tapa, vaan hyvin kaunis tapa Se näyttää kauniilta ja arvokkaalta, sopii naisille, sen tyyli sopii hyvinkasvatetulle naiselle. Se kuuluu meidän kulttuuriimme, eikä sitä pitäisi hylätä, ja tulla näin englantilaisten kaltaisiksi.

Meidän ei pidä omia heidän kulttuuria itsellemme, koska meidän kulttuurimme on todella hieno. Jos tasoitamme tietämme ymmärtämällä, mikä heidän kulttuurissaan on mennyt vikaan, silloin edistymme hienosti. Voimme hyväksyä heidän saavutuksensa tieteessä, mutta jos sen tekemällä kadotamme kulttuuriperintömme, silloin meistä tulee heidän kaltaisiaan. He tappavat omia lapsiaan. Mies ja vaimo eivät pysy yhdessä edes kahta vuotta. Kaikki asuvat orpokodeissa kuolemaa odottaen. Meidän on vaalittava yhteiskunnassamme hyvyyttämme ja ystävällisyyttämme. Sen sijaan olemme omaksuneet kaiken huonon muilta. Ensin opimme muslimeilta, ja nyt näiltä muilta. Jos imemme itseemme likaa heiltä, miten meidän kotimme voivat pysyä puhtaina?

Meidän piti olla puhtaita ja hyvinkäyttäytyviä ihmisiä, ja nyt olemmekin omaksuneet monia huonoja asioita muilta. Meidän pitää siis hylätä sellaiset ja puhdistaa itsemme. Olen nyt kertonut heille, mikä pujassa on tärkeää, mutta te tiedätte nämä asiat, joten en selittänyt sitä teille. Mutta pujassa pitää olla ’shraddhaa’, eikä meidän pidä riidellä pujan aikana. Ei ole merkitystä sillä, kuka pujan tekee, koska jokainen hyötyy siitä tasapuolisesti, sen mukaan, millainen ’shraddha’ hänellä on, sen mukaan, millainen ’shraddha’ hänellä on. Teidän astianne täytetään ’shraddhanne’ mukaisesti.