Pre-Christmas Talk and Farewell Puja. Montague Hall Hounslow (UK), 23 November 1984.

Eilen meillä kaikilla oli mukava päivä, ja puhuin aivan toisella tasolla.

Olemme koko ajan puhuneet maallisista asioista, ja joskus nämä asiat ovat kovin … tuntuvat meistä hyvin tärkeiltä. Kun eilen puhuin teille, toivon, että kaikki ymmärsitte, että meidän on nyt hypättävä kokonaan toiselle, Sahaja Yogan hienojakoisen ymmärryksen alueelle. Aluksi olimme huolissamme perheistämme, lapsistamme, kodeistamme; sitten avioliitoistamme. Yksi toisensa jälkeen nämä kysymykset tulivat esille, ja olimme huolissamme kaikista niistä – pienen pienistä asioista. Sitten olimme myös huolissamme ashrameista, joita hoidimme, niihin liittyvistä ongelmista, mitä olemme tehneet, kuinka olemme kohdanneet ongelmat, kuinka ihmiset aiheuttavat ongelmia. Siten inhimillisyytemme alkoi saavuttaa hienojakoisempaa ymmärrystä. Silloin myös tajusimme, että olemme saaneet siunauksen Jumalalta, että on olemassa jotain suurta, joka koko ajan pitää meistä huolta, joku suurempi voima, joka pitää meitä erityisessä huomiossaan. Tämän olemme oivaltaneet. Tänään selitin miten se tapahtuu, miten oivallamme, että Jumala auttaa meitä. Jokainen ongelma on seurausta jostakin syystä – kaikki ongelmat.

Kuten Mona kirjoitti kirjeessään, että hän oli ajamassa autoa moottoritiellä, ja menetti autonsa kontrollin, eivätkä jarrut toimineet. Ja yksi auto oli tulossa oikealta, toinen vasemmalta, ja autoja meni ohi edestä ja takaa. Hänestä tuntui, että nyt on loppu edessä – heitä oli kaksi matkustajaa, kaksi sahaja-jooginia. Syy oli siis auto, tai sen jarrut, tai mikä tahansa mekaaninen asia, ja seuraus oli kaikki nämä ongelmat. No, miten selvitä tästä ongelmasta? Jos yrittää neutralisoida seurausta, se ei onnistu, koska syys on edelleen olemassa. Voi yrittää korjata syytä, mutta se ei onnistu. Siis mitä tehdä? Helpointa on siis mennä syyn yli, ylittää se, nousta sen yläpuolelle. Jos syytä ei ole olemassa, ei seuraustakaan ole olemassa.

Niin kauan, kuin syy on huomiossanne, seurauskin on olemassa. No, mitä hän siis teki? Hän vain rukoili Minua, hän vain ajatteli Minua: ”Äiti, tämä on viimeinen hetkeni” – ei mitään muuta. Syy hävisi, koska hän nousi sen yläpuolelle. Ja seuraus hävisi myös, ja hän oli ihmeissään. Teidän pitää siis nousta syyn yläpuolelle. Sitten tällainen ongelma: ”vaimoni on tällainen,” ”mieheni on tällainen,” ”perheeni on tällainen,” ”sahaja-joogit ovat tällaisia” – on kaikenlaisia ongelmia. Se on seuraus. Mikähän olisi syy? Hän on sellainen ja tällainen.

Hyvä, miten syy saadaan sitten poistettua? Luovuttakaa se pois. Teillä on oikeus tehdä niin. Teillä on taito tehdä se, te osaatte tehdä sen. Te pystytte siihen, teillä on oikeus tehdä niin – mutta te ette tee sitä, te unohdatte. Te vain unohdatte. Jos luovutatte pois syyn, seurauksetkin häviävät. Mutta juju on siinä, että juuri sillä hetkellä muistatte, että teidän on noustava ylös. Paras tapa päästä eroon syystä, on nousta sen yläpuolelle. Olen leikitellyt teidän kanssanne. Teillä on ollut syytä sanoa: ”Voi Äiti, minulla on tällainen ongelma.

Minulla ei ole työtä, nyt pitäisi saada työtä, työtä pitää siis järjestää. Sitten, ei ole vaimoa, pitää saada vaimo. Vaimossa on ongelmia, hänestä pitää erota…” – ja tämä johtuu tästä, ja tuo tuosta. Sitten: ”Minä olen sellainen. Olen hyvin huono, koska minussa on bhuutti.” Syy on siis bhuutissa. ”Käyttäydyn tällä tavalla, koska minussa on bhuutti.” Eikös tällaista kutsuta syntipukiksi? Nouskaa ensin tämän yläpuolelle ja sanokaa: ”Mikä bhuutti? Kenessä on bhuutti?

Minä tunnen Äitini. Äiti, hoida tämä minussa oleva bhuutti” – ei muuta. Mutta tätä varten teidän pitää joutua vaaratilanteeseen, muuten ette käytä tätä voimaa itsessänne. Kun olette vaarassa, silloin se toimii nopeammin. Kun vaaratilannetta ei ole, silloin toimitte puolinaisesti, kuten Monan tilanteessa. Toinen tapaus sattui toimittajalle, joka oli matkalla … jostakin, ja hänen autonsa jarrut pettivät, ja hänellä oli mukanaan toinen toimittaja, ja molemmat olivat tulossa – tämä toinen toimittaja kertoi Minulle. Toinen heistä oli sahaja-joogi. Hän huomasi, että auton jarrut eivät toimi, ja auto kulki eteenpäin, ja vastaan oli tulossa suuri rekka, ja toinen tuli takaa. Eikä hänellä ollut mahdollisuutta kääntyä tai päästä pois alta, ja auton jarrut eivät toimineet. Tämä oli hätätilanne, sellainen hätä, että se sai hänet ajattelemaan: ”Oi Jumalani, nyt on viimeinen hetkeni koittanut.

Nyt on kaikki loppu.” Molemmista suunnista oli tulossa rekka, ja hän kuolisi sekunnin murto-osassa. Silloin hän sulki silmänsä ja sanoi ystävälleen: ”Ajattele Äitiä” – siinä kaikki. Ja sitten hän vain huomasi, että auto rullasi hiljalleen tiellä, rekat olivat ajaneet ohi, ja auton jarrut toimivat taas. Mutta vaaratilanteen on ensin tultava. Ihmiset ovat sellaisia, että vasta sitten kun heidät on ahdistettu nurkkaan, he toimivat näin. Vasta sitten, kun he ovat todella ahtaalla, he tekevät sen. Tämän takia ihmiset omaksuvat asketismia, sillä askeetikot laittavat itsensä ahtaalle. He menevät Gobin autiomaahan saadakseen aikaan hätätilan itselleen, niin että alkavat ajatella Jumalaa ja tulevat kiintymättömiksi. Mutta nyt on myöhäistä mennä Gobin autiomaahan. He luovat itselleen ongelmia, että joutuisivat ahtaalle, jotta pääsisivät sitten ulos sieltä.

Mutta sahaja-joogien, jos he ovat viisaita, ei tarvitse. Mutta kuinka me muuten saavutamme sen, ilman joutumista ahtaalle? Ainoa tapa on meditaatio. Kaikkien on meditoitava, se on asian ydin. Jos ette meditoi, voitte jatkaa jonkin aikaa. Saatatte olla kunnossa jonkin aikaa, pari kolme kuukautta, ehkä pari vuotta, mutta sitten te putoatte alas. Monet ajattelevat: ”Miksi pitäisi meditoida? Se on ihan okei, jos ei meditoi, ei se haittaa.” Ei pidä paikkaansa. Sillä vain meditaatiossa te kasvatte.

Hädän hetkellä kasvatte yhtäkkiä, epäilemättä. Tarkoitan, että ponkaisette ylös kuin vieteriukko, joka keikkuu jousen nokassa. Mutta jos haluatte kasvaa jatkuvasti, silloin teidän on meditoitava, annettava ajatuksen toisensa jälkeen tulla ja sen jälkeen mennä, koska pääsette ajatuksettoman tietoisuuden tilaan. Tässä ajatuksettomassa tietoisuudessa te kasvatte. Te kasvatte kiintymättömyydessänne kaikkien seurauksien syyhyn. Jos ei ole syytä, ei ole seurausta. Mutta tämä on meidän ongelmamme, että emme tavallisesti meditoi. Vain aivan viime hetkellä, kun olemme putoamaisillamme kaivoon – silloin ajattelemme sitä. Ehkä teitä autetaan sillä hetkellä, mutta te ette kasva. Kasvua tapahtuu vain silloin, kun meditoitte.

Se on yksi erittäin tärkeä asia, täydellinen apu niille, jotka meditoivat… Miten me kasvamme tavallisessa elämässä? Jos emme saa happea, emme voi kasvaa. Meidän on saatava riittävästi happea, riittävästi ruokaa, riittävästi kaikkea tätä. Mutta henkisyydessä kasvetaan meditaation avulla. Muuta keinoa ei ole. Ne, jotka kuvittelevat voivansa kasvaa ilman, ovat ylimielisiä, todella ylimielisiä ihmisiä. He osaavat kyllä puhua paljon Sahaja Yogasta, olen nähnyt ihmisiä, jotka puhuvat liikaa Sahaja Yogasta. He voivat pitää pitkiä puheita ja kaikenlaista, mutta heissä ei ole lainkaan värähtelyjä. He eivät pysty tekemään Sahaja Yoga -työtä, he eivät ole kollektiivisia, heissä ei ole herkkyyttä kollektiivisuudelle, heillä on kaikenlaisia ongelmia. Kasvu on saavutettava meditaation kautta.

Se on yksi osa sitä. Voidaan sanoa, että se on palvontaa, pujaa. Silloin ei tarvitse luopua mistään, silloin tulee vain kiintymättömäksi, kiintymättömäksi itse syystä. Se on yksi osa. Toinen osa on, ja sillä pääsemme hienojakoisemmalle puolelle tunnesiteitänne, sillä tunnesiteet ovat antaneet teille tietyn identiteetin: olette kristitty, hindu tai muslimi, sitä tai tätä, tai britti tai jonkun rodun edustaja, tai miksi tahansa haluatte sitä kutsua. Kaikki nämä putoavat pois, koska personnastanne tulee kiintymätön. Kaikki sellaiset tunnesiteet kuin – ”hän on veljeni,” ”hän on siskoni,” ”olen huolissani vaimostani,” ”olen huolissani lapsestani…” – kaikki tällaiset tunnesiteet, jotka pienentävät persoonaanne, putoavat pois, ja teillä on vain yksi tunneside: ”Minä kasvan myötätunnossani. Myötätuntoni on aktiivinen, se on toimiva. Myötätunnossani on valoa. Myötätunnossani on tilannetajua.

Olen joogi.” Ja toiseksi, te luette Sahaja Yogasta, opitte tietämään Sahaja Yogan, opitte tuntemaan Sahaja Yogan tekniikan, nostatte Kundaliininne, puhdistatte chakranne, yritätte oppia ymmärtämään mantroja. Tulette mantrojen mestariksi, opitte kaiken jumaluuksista, osaatte miellyttää heitä. Kun osaatte tehdä kaiken tämän kunnolla, silloin mielen siteenne jäävät pois. Ne, jotka luulevat olevansa suuria tieteentekijöitä, saavat nähdä, että se ei olekaan tiedettä; Jumalan tekniikan tiede on paljon enemmän. Kun kaikki paljon lukeneet, oppineet ihmiset lukevat Sahaja Yogasta ja saavat sen toimimaan itsessään, näkevät tulokset itsessään ja muissa, he tulevat tietämään, että kaikki se, mitä he ovat lukeneet, on ollut tyhmää, merkityksetöntä ja sisällyksetöntä. Tällä tavalla ihmiseen tulee eräänlainen tyhjyys, egon tyhjyys, koska näette, että se tieto on niin suurta. Kuten Newton sanoi: ”Tieto on kuin valtameri, ja minä olen kuin pieni lapsi keräämässä pikkukiviä sen rannoilta.” Mikä ymmärrys! Tällainen tyhjyys tulee sisällenne, ja silloin todellinen tieto alkaa täyttää teidät.

Alatte samaistua todellisen tiedon kanssa. Kun puhutte, sillä on vaikutusta – se on mantra. Te ette lörpöttele: ”Ooh, olen Sahaja Yogassa. Olen ollut Sahaja Yogassa jo 15 vuotta,” – täysin arvotonta. Saatatte olla vaikka 100 vuotta, mutta saatatte olla aina vain sama aasi. Mutta saatatte olla siinä vain yhden vuoden ja muuttua aasista ihmiseksi ja joogiksikin. Eli meidän pitää aivan ensimmäiseksi kunnostaa itsemme kiinnittämällä itsemme Äitiin tunteiden kautta. Teillä on se etu kaikkiin maailman aikaisempiin joogeihin, joogi-parkoihin, koska heillä ei ollut mitään mitä odottaa. He tiesivät Esiaikaisesta Äidistä, he tiesivät siitä, mutta heillä ei ollut Muotoa edessään. Teillä on Muoto.

Te olette hyvin onnekkaita, hyväonnisia ihmisiä: teillä on Muoto. On helppoa palvoa Muotoa, kuin palvoa jotain abstraktia, näkymätöntä, absoluuttista tietoisuutta; miten sitä voi palvoa, kun sitä ei voi nähdä? Mutta sellainen kiintymättömyys ei tarkoita ollenkaan sitä, että teidän pitäisi antaa Minulle mitään. Mitä voisitte antaa? Ette mitään, paitsi syyhyn kohdistuvaa kiintymättömyyttä. Ja se toimii – olette huomanneet sen elämässänne. Sanottekin: ”Se toimii, Äiti, jotenkin kaikki vain alkoi toimia.” Mikä on ’bandhan’? Ei mitään muuta, kuin että otatte yhteyden Äitiinne, soitatte Hänelle. Se on puhelu Äidillenne, siinä kaikki.

Tiedätte, että Minäkin leikittelen kanssanne, Minäkin sanon: ”Hyvä, teen teille bandhanin”. Teen bandhanin Itselleni. Se on kuin puhelu, kuin puhelinsoitto. Mutta usko on nyt kehittynyt sellaiseksi, että kyllä, tämä on oikeaa uskoa, jossa pääsette kokonaan irti tunteikkuudestanne. Te vain: ’Minun äitini’ – hyvä, tehdään bandhan, selvä. ’Minun isäni’ – annetaan bandhan. ’Veljeni’ – annetaan bandhan. Mitä silloin teette? Bandhan. Mitä teette?

Te laitatte heidät yhteyteen Äitinne kanssa. Mutta ette ole tietoisia, että teette niin. Te vain yhdistätte heidät Äitinne rakkauteen, joka virtaa käsienne kautta. Nämä värähtelyt ovat Äitinne rakkautta. Teillä on sitä, se virtaa kauttanne. Entä teidän rakkautenne Äitiänne kohtaan? Olen huomannut sen, että aina kun on täydellinen hätätila, tapahtuu antautumista, ja kaikki toimii. Ei tarvitse luoda mitään hätätilanteita, teidän pitää hitaasti ja tasaisesti saada se toimimaan; kaikki rakentuu itsestään sisällänne. Teillä on se voima sisällänne, uskokaa Minua. Meditaatio on yksi tapa ja toinen on Sahaja Yogan tieto.

Ei mitään ylpeilyä tai muiden neuvomista, vaan sen saamista toimimaan itsessänne – kuinka eri chakrat toimivat teissä itsessänne, ei muissa. Heti, kun alatte opettaa muita, kysymyksessä on bhuutti. On parempi oppia itse, itse sisällään. Tiedän kuka hallitsee minkäkin chakransa… Kenenkään ei pidä mennä sanomaan muille: ”Näin se pitää tehdä” – se on täysin typerää egoilua. Sellaista ei siis pidä tehdä. Jos joku kysyy neuvoa, voitte kertoa yksityisesti, mutta suuremmassa laajuudessa ei sellaista pidä mennä opettamaan eikä hämmentää ihmisiä. Meillä on siis kaksi asiaa, että meidän pitää päästä eroon karkeasta tunteellisuudestamme ja mielemme karkeudesta, ja myös fyysisestä karkeudestamme. Fyysinen karkeus voidaan voittaa, jos antautuu, yhden lääkkeen varaan, eli värähtelyihin. Kuten Anupama, lapsenlapseni, sanoi äidilleen: ”Kun synnyit, seurasit allopatiaa (perinteistä), nyt seuraat homeopatiaa. Huomenna löydät jonkun höly-patian, sitten pöly-patian… Mutta minä olen syntynyt Jumalassa ja minä seuraan vain Jumalaa, ja Jumala pitää huolta minusta ja parantaa minut.”

Tyttäreni sanoi: ”Mutta sinäkin voit muuttua.” Anupama vastasi: ”Miten niin? Eihän Jumala muutu.” Yksinkertainen vastaus: Jumala parantaa minut. Teidän pitää olla niin paljon ylösnousseita, että voitte sanoa niin, samalla tavalla, kuin hyppäätte ulos hädän hetkellä. Samanlaisella kiihkeällä halulla, samanlainen persoona pitäisi olla sisällänne sanomaan näin. Jos vain lausahdatte, ”Oi Luoja, pelasta minut,” ei Jumalalla ole aikaa sellaisille ihmisille. Jos teillä ei ole aikaa Jumalalle, ei Jumalallakaan ole aikaa teille – niin yksinkertaista se on. Kun siirrymme ylevistä asioista arkisiin, olemme olemassa niissä molemmissa ja vaikutamme. Olimmepa sitten lampussa, liekissä tai öljyssä, olemme niiden hienojakoisuudessa; elämme niiden vaikututusta, mutta emme ole sen aiheuttaja.

Koska olette syyn yläpuolella, ei ole tarvetta luoda syytä millekään, te vain näette vaikutuksen. Kun syy on poistunut, saadaan aikaan vaikutus, seuraus, ja saavutetaan se, mikä pitää saavuttaa: virheetön vaikutus. Tuloksena on oikea asia. Ette saa aikaan mitään kieroutunutta, mutta jos toimitte syyn mukaan, voi seurauksena olla kieroutuneisuutta, ja kaikenlaisia ongelmia. Kaikkein parasta on irrottaa itsensä syistä, ja silloin saatte vaikutuksen, kuten kerroin, kun auton jarrut tulivat kuntoon. Syntyi vaikutus, auto oli kunnossa, kaikki oli hyvin, joten vaikutus oli hyvä. Mutta syy oli hävinnyt, ei ollut enää syytä. Miksi? Miten? Miten asia tuli kuntoon?

Jos kysytte seurauksesta, kysytte miten se tapahtui? Ette pysty selittämään, autohan oli epäkunnossa. Koska syytä ei ole, ette voi laittaa sitä sen kontolle. Sanotte joskus: ”Se on Jumalan työtä, Äiti, se alkoi toimia.” Eli ainoa syy, joka todella vaikuttaa, on Jumalallisuus. Mutta Jumalallisuus ei saisi olla vain joku arkipäiväinen asia: ”Oikein hyvä, kyllä, Äidin kuva on tuolla, ’Namaste’. Hyvä. Namaste. Huomenta, Äiti,” eikä muuta. Ei sillä tavalla.

Teidän pitää tuntea Äitinne ja teidän pitää rakastaa Äitiänne – siitä on kysymys. Minun on hyvin kiusallista sanoa, että teidän pitää rakastaa Minua. Mutta Äitinä olen tämän elämäni aikana tehnyt monenlaisia kiusallisia asioita, ja yksi niistä on se, että en tiedä miten sanoa lapsilleni. Se on tosiasia. Teidän ei tarvitse käydä läpi mitään hätätilanteita tai muita ongelmia. Te vain kehitätte itseänne niin, että olette riittävän kehittyneitä, että kaikki vain tapahtuu ja toimii. Annan yhden esimerkin siitä. Se toimii kaikkein huonoiten Englannissa, yllättävää, vaikka olen tehnyt eniten työtä täällä – huonoiten Englannissa. Annan nyt yksinkertaisen esimerkin. Katsokaas, teidän tulostanne Intiaan päätettiin jo vaikka kuinka monta kuukautta sitten.

Olen käynyt Intiassa kerran ja nyt menen sinne toisen kerran, ja Englanti on ainoa maa, jonka täytyy maksaa rahansa suoraan. Ihmiset eivät ole maksaneet vieläkään. Australialaiset ovat maksaneet. Australialaiset, joita on 80 – 85 ihmistä, ovat maksaneet, mutta englantilaiset eivät ole – he ovat hitaita kaikessa. Mutta mitä egoon tulee, he ovat eturivissä, heidän lippunsa liehuu ensimmäisenä. Ego, mistä se saa alkunsa – täällä suurenmoisessa Englannissa? Jos pitää tehdä jotakin, he ovat kaikkein hitaimpia, jos pitää kritisoida jotakin, he ovat kärkkäimpiä, ja mitä egoon tulee, niin yhtäkkiä, mikä tahansa johtoasema, he nappaavat sen itselleen. Miksi? Taas voi selittää, koska syy löytyy. Sanotte, että se johtuu vastahakoisuudesta.

Voitte syyttää jotakin. Tai että se on bhuutti, tai ego, tai superego, en minä. Minä itse olen kunnossa. Joku syy on. Miksi ette ole vielä maksaneet? Se on todella ongelmallista; Minun on lähdettävä nyt. Jos ette aikoneet tulla, teidän ei pidä tulla, mutta jos aiotte, olisi parasta maksaa siitä. Mikä teitä oikein vaivaa? Alkujaan oli 50 ihmistä, nyt määrä on vähentynyt 35:een. Olemme järjestäneet kaiken, olemme tilanneet tarvikkeet, meillä on bussit ja kaikki tilattuina; nyt ei tulekaan ketään.

Kukaan ei pyytänyt teitä tulemaan. Päinvastoin, sanoin: ”Pidetään pienenä. Pidetään määrä pienenä, että kaikilla on mukavaa.” Mutta mukana pitää olla vähintään 350 henkeä, tai voi olla 300, tai voi olla 200, mutta ei voi olla vain 210. Minne heidät laitetaan? Yksinkertainen asia – arkiselta kannalta katsottuna. Mitä muut ovat tehneet muissa maissa? ”Hyvä on, meidän pitää lähteä. Äiti hoitaa asian.” Kaikki hoidettu.

Kaikilla on rahaa, kaikki on tehty, kaikki valmiina. Amerikkalaisetkin, yllättävää kyllä, mutta englantilaiset… hyvin vaikeaa. He eivät tiedä lähteäkö mukaan vai ei. Edelleen on muutamia. Gavin-paran täytyy juosta edestakaisin kaikkien puolesta. Sanon, että hänellä tosiaankin riittää kärsivällisyyttä. Olin ällistynyt, että edelleen on yksitoista, jotka eivät ole maksaneet, voitteko uskoa? Se on niin yksinkertainen asia. Jos ette halua lähteä, älkää lähtekö, jos haluatte, lähtekää. Kertokaa hänelle, että lähdette tai ette lähde.

I kukaan halua pakottaa teitä sinne. Mutta tätä pientäkään asiaa ette voi tehdä, koska teillä on jonkinlainen… syy, koska tapahtui sellaista, tapahtui tällaista, koska… Englantilaisten täytyy kasvaa paljon korkeammalle, sillä olen todella tehnyt työtä hyväksenne todella, todella paljon, ja Jumala on nyt laittanut Minut tekemään työtä vielä viideksi vuodeksi; en tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Joskus tuntuu, että Minun ei pitäisi palata, koska mitä se hyödyttää. Tämä on vain pieni esimerkki, hyvin pieni, hyvin maallinen. Tällaista näkee myös muissa paikoissa. Jos ihmisille sanoo jotakin, niin: ”Äiti, miksi tapahtuu tällaista? Miksi toimin tällä tavalla?” Minulta kysytään tällaista, Minulta kysytään syytä. ”Miksi käyttäydyin tällä tavalla? Miksi minä aina hermostun?”

Tiedän ihmisiä, jotka ovat tulleet Sahaja Yogaan, tehneet Sahaja Yogaa, mutta sitten he menevät jonnekin… Steiner-paikkaan. Sitten he menevät joillekin muille kursseille. He eivät usko Minuun ja Sahaja Yogaan. He harjoittavat sitä ja harjoittavat tätä kuin hullut, se vain jatkuu. Se on mahdollista vain Englannissa, kuulkaa. Ei missään muualla – se on tämän maan erikoisuus. Tiedän monia ihmistä, jotka tulivat Sahaja Yogaan; he eivät harjoittaneet Sahaja Yogaa, heitä parannettiin ja autettiin Sahaja Yogassa, heitä puhdistettiin. He lähtivät Sahaja Yogasta. He menivät sinne ja tänne ja tuonne. Näinkö täällä toimitaan?

Tiedän myös ihmisiä, jotka yrittävät laittaa syyn johdon niskoille. Kerron teille tästä kaikesta, koska olin hyvin sairas, kun tulin tänne, todella sairas, kuulkaa, olin sairas kahdeksan päivää ja vielä sen jälkeenkin; sillä tehän olette kaikki Minun kehossani, ja jos kärsin, Minun on kerrottava siitä. Sitten sanotaan, että johto on huonoissa käsissä, johtajan pitää olla hyvin vahva, johtajan pitää olla sellainen ja johtajan täytyy pidellä johtajan sauvaa kädessään, ja vasta sitten, kun hän lyö sillä meitä, me tulemme kuntoon. Jälleen syy; jälleen syy. Voin kertoa, että Gavin on yksi parhaista johtajista, se Minun on sanottava. Hän yksin on käyttänyt paljon omia rahojaan. Kertomatta siitä Minulle, hän on maksanut monia kuluja itse, hänen toimistonsa on tehnyt työtä hyväksemme. Hän on ottanut hoiviinsa kaikki kahelit. Jos sanon hänelle: ”Tällä miehellä alkaa ego paisua”, hän ottaa hänet toimistoonsa. Jos sanon: ”Tässä kaverissa on bhuutteja”, hän ottaa miehen toimistoonsa.

Hän on työskennellyt sellaisten bhuuttien kanssa, että en kestäisi heitä päivääkään. Hän on yrittänyt parhaansa mukaan mennä ihmisten luo ja sanoa: ”Kyllä se siitä, nousehan.” Hän on pelastanut monia vaistollaan, ymmärryksellään; ainoa asia on se, että hän ei johda avoimella tavalla, se on hänen virheensä. Hänen pitäisi sanoa avoimesti: ”Sinussa on bhuutti, hoida itseäsi ja tulet kuntoon.” Mutta jos hän sanoo: ”Tulepas tänne. Kuule, sinussa on bhuutti, mutta ei hätää. Tässä on sinulle sitruunoita ja chilejä, istuhan alas.” Silloin sanotte: ”Äiti, hän kaveeraa bhuuttien kanssa.” Katsotaan totuutta silmiin! Jos ymmärrätte johtajaanne, silloin teidän pitäisi tietää, että Minä tunnen hänet paremmin kuin te.

Se on hyvin masentavaa joskus. Miksi ette ymmärrä ihmisen puhdasta hyvyyttä? Se määrä bhuutteja, mitä hän on sietänyt toimistossaan, Minä en, kuulkaa, kestäisi heitä päivääkään enempää. Jotkut ovat hyvin egoistisia, päät sekaisin, ja jotkut niin bhuuttisia, että vaikka he tulisivat vain kotini alakertaan, alan tuntea kipua vatsassani. Mutta hän sieti heitä. Miksi? Mitä hyötyä siitä oli? Hän vain ajatteli auttavansa heitä näin. Aina, kun sanoin: ”Tämä henkilö on bhuuttinen,” niin kohta hän on töissä herra Gavin Brownilla. Sitten eräänä päivänä Minun oli sanottava hänelle: ”Anna heille potkut,” ja he saivat lähteä.

Miksi meillä on suurin määrä bhuuttisia ihmisiä täällä Englannissa, sitä en ymmärrä. Onko heitä pakko pitää mukana? Minun ei pitäisi kertoa tällaista, kun nyt olen lähdössä pois, mutta kun lähden, huomaan, että nämä bhuuttiset palaavat takaisin, heistä tulee syitä, ja seuraukset näkyvät. Minun on annettava teille täysin avoin kuva, jotta näkisitte, että voitte nousta kaikkein korkeimmalle, koska olette syntyneet tähän suurenmoiseen maahan. Mutta voitte myös vaipua hyvin alas, olen sen nähnyt. Koska te aina syytätte jotakin, ja kaiken huipuksi Gavinia, ja se on pahinta, mitä olette tehneet. Sanokoonpa joku näin Gregoirille, niin hän pilkkoo hänet kymmeneen osaan ja kantaa palaset eteeni. Ihan totta, kuulkaa! Hän sanoisi: ”Höpö, höpö. Alahan laputtaa.”

Jos sanoisitte näin Warrenille, en tiedä, mitä hän silloin tekisi kaikille australialaisille. Epäilemättä he ovat kaikki jalokiviä. Mutta te ansaitsette sellaisen miehen kuin Gavin on. Ajattelin, että olette aivan erityisiä ihmisiä, joiden kanssa olen työskennellyt niin paljon, mutta olen hämmästynyt. Kunnon ihmiset eivät tarvitse sellaisia johtajia, vai mitä? Mutta kunnollisimmat ihmiset näyttävät nyt olevan australialaisia, yllättävää kyllä, kun katsoo miten he käyttäytyvät Minua kohtaan. Hämmästyisitte, jos näkisitte, kuinka suloisia lapsia siellä on. Gavin osti Minua varten kuppeja ja lautasia, että kun menen sinne, niin he ajattelivat tarjota Minulle teetä hyvistä kupeista ja lautasilta. Niinpä hän osti kaikkiin Sahaj-keskuksiin parin hyvälaatuisia kuppeja ja lautasia. Ja pienen pienet lapset keräsivät rahaa: ”Mutta pitäähän Äidille tarjota kakkuakin, ja sille pitää olla oma lautanen.”

Niinpä lapset lähettivät shekin sitä varten – miten suloista. En kyllä koskaan syö kakkua, tiedättehän, mutta silti. Niin suloista näiltä lapsilta, Minun mielestäni. Mutta mikä on syynä, että dominoimme tai annamme dominoida itseämme? Miksi? Jälleen: syy. Nouskaa syyn yläpuolelle. Siunaan teitä yhä uudelleen ja uudelleen, että kun tulen seuraavan kerran, niin katsokaa, että ette enää tee näitä virheitä. Meditoikaa, meditoikaa ja meditoikaa, ja kun jotkut teistä tulevat Intiaan, haluan näyttää teille niitä arvokkaita paikkoja, joissa olen tehnyt työtäni, tiedättekö. Nekin paikat, joissa en ole ollut; joku toinen oli antamassa oivalluksia Nepalissa, ja nyt he kukkivat kauniisti, ja Minä olen täällä.

Minussa täytyy olla jotain vikaa! Siellä, missä Minä olen tehnyt työtä, ihmiset ovat enemmän huolissaan syistä. Minun on todella tehtävä hyvin, hyvin suora vetoomus teille, että alkaisitte nyt kasvaa sisällänne. Oletteko jalomielisiä, anteliaita ja systemaattisia? Oletteko vakuuttavia, ystävällisiä ja kollektiivisia? Oletteko vieläkin kiintyneitä kaikkeen joutavaan? Puhutteko suureellisesti, pidättekö suuria puheita? Nöyrtykää ja näette oman suuruutenne. Jos ette paina päätänne alas kohti sydäntä, ette pysty näkemään Äitiänne. Toivotan teille nyt mitä suurinta onnea, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, ja todella suurenmoista uutta vuotta henkiselle kasvullenne.

Annetaan sen näkyä. Päätetään se kaikki tänään. Unohtakaa vaimonne, miehenne ja lapsenne, ja kaiken maailman turhat asiat! Olette nyt joogeja, olette yhtä Jumaluuden kanssa. Kasvakaa siinä, kukoistakaa! Jumala siunatkoon teitä kaikkia!