Huomio. Dollis Hill, Lontoo (Englanti), 26. toukokuuta 1980.

Tänään puhun teille huomiosta. Mikä on huomio, mitä on huomion liikkuminen, ja millä tavoilla voimme kohottaa huomiotamme. Puhutaan yleisellä tasolla. Sopiiko? Kun puhun näistä asioista, teidän pitää tietää, että puhun vain teille, yksilöllisesti – se ei koske ketään muuta. Aina ensimmäiseksi, kun puhun, ihmiset yrittävät selvittää, kenestä Mataji puhuu. Se on paras tapa siirtää oma huomio jonnekin muualle. Jos laitatte huomion itseenne, että ”Tämä on minulle, vain ja ainoastaan minulle”, silloin sillä on vaikutusta, koska sanani ovat mantroja. Siksi se menee hukkaan, koska kaikki teille tarkoitettu meneekin jollekin toiselle. Teidän oma huomionne on ainoa keino tietää todellisuus. Teidän oma huomionne on tärkeä, ei muiden huomio, eikä teidän huomionne muissa!

Tämä on ymmärrettävä selkeästi! Jos ymmärrätte sen, että koko asia tulee teidän itsenne käyttöön huomionne kautta, jotta voisitte nousta korkeammalle, silloin se toimii. Muuten se on kuin saisitte ruokaa ja antaisitte sen sitten jonkin toisen ravinnoksi, eikä teille jäisi mitään. Eikä se toinenkaan henkilö pysty hyötymään siitä, koska hän ei tiedä, että annatte sen hänelle. Tänään, kun puhun teille huomiosta, teidän pitää tietää, että huomionne pitää imeä itseenne kaikki, mitä sanon. Sitä ei ole tarkoitettu kenellekään muulle. On parasta, että istutte ajatuksettomassa tietoisuudessa, niin että sanat menevät sisällenne. Muutenhan tämä on vain kuin jokin luento, eikä kuulemallanne ole mitään vaikutusta. Jokainen puhe muuttaa teitä, koska juuri Minä puhun teille. Koska aina ajattelette muita, ja ajattelette koko ajan omia ongelmianne – huolehditte mielessänne jostain täysin joutavasta –, ja huomio on niin ylikuormitettu, että mikään sanoma ei mene perille.

Joten juuri nyt hyödyntäkää tilanne olemalla tarkkana ja tietämällä, että näillä typerillä asioilla ei ole mitään merkitystä. Teidän huomionne pitää nousta ylös ja kasvaa. Huomio on siis teidän itsenne valkokangas – huomio toimii valkokankaana. Oman itsenne täydellinen valkokangas on huomio. Kuinka paljon olette päässeet huomionne sisälle, kuinka paljon olette löytäneet siitä, kuinka paljon olette saaneet nostettua sitä ylös, on toinen asia. Huomio on ’chitta’, ja Jumala on huomio. Se, kuinka paljon huomionne on valaistunut, on eri asia. Mutta huomionne on yhtä kuin Jumala – jos valaistutte riittävästi. Se on kuin valkokangas. Voidaan sanoa, että se on kuin elokuvaa varten levitetty valkokangas, ja kaikki pyrkimykset, suuntaukset tai liikkeet, joita huomiollanne on, näkyvät tällä valkokankaalla.

En tiedä, mikä olisi ’vritti’ englanniksi. Se ei ole ’pyrkimys’, vaan ihminen on ’taipuvainen johonkin’, tai huomio ’suuntautuu johonkin’, en tiedä, onko englannissa tällaista sanaa: ’vritti’. Osaatteko ehdottaa jotakin sanaa? Huomiomme on vain täysin puhdas valkokangas, ja se toimii aluksi kolmen ´gunamme´ (aspekti, ominaisuus) kautta. Kuten tiedätte, nämä kolme gunaa edustavat teissä menneisyyttä, tulevaa ja nykyhetkeä. Kaikki tähän mennessä kokemanne jostain tietystä asiasta tai tapahtumasta on tallentunut täydellisesti muistiinne. Esimerkiksi jos näette mustan värin: kaikki mustaan väriin liittyvä on tallentunut muistiinne. Heti kun näette mustan värin, aika paljon siitä nousee mieleenne. Tämä tarkoittaa, että heti kun katsotte sitä huomiollanne, huomio sekoittuu, tai voidaan sanoa, että se värittyy kaikilla mustaan väriin liittyvillä muistoilla. Sitten te toimitte sen mukaan, miten se vaikuttaa huomioonne.

Esimerkiksi nämä liekit sytyttivät äsken palamaan jotakin. Te kaikki näitte sen. Seuraavalla kerralla, kun näette liekin, olette heti varovaisia sen kanssa. Sitä ei enää tapahdu uudestaan, mutta muisto siitä palautuu mieliinne, ja yritätte olla varovaisia tai varoitatte muita, sillä huomionne tulee tietoiseksi siitä heti, kun näette liekin, koska huomionne valkokangas alkaa heijastaa itsestään näitä kuvia valkokankaalle aikaisempien kokemusten perusteella. Tämä on elävä valkokangas. Tai teillä on joitain ajatuksia, joita olette ennakkoon meditoineet tai ajatelleet koskien tulevaisuutta. Esimerkiksi olette ajatelleet jostakin henkilöstä, että ”Jos tapaan tämän miehen, sanon hänelle näin”. Heti kun tapaatte tämän miehen, huomionne alkaa kuplia ulos ajatuksia, jotka koskevat häntä, ja alatte puhutella häntä sen mukaan. Kaikki on varastoituna sisällänne, olipa sitten kysymys tulevasta tai menneestä. Huomio tuo sen esiin kuplimisprosessin kautta, joka taas riippuu luonteenne taipumuksista, mihin olette taipuvaisia. Tätä kutsutaan nimellä ’vritti’, mutta en tiedä, mitä se on englanniksi.

En tiedä… mihin teillä on taipumusta. ’Vritti’ on aivan neutraali sana. Se ei tarkoita mitään pahaa. Se tarkoittaa: mihin tunnette vetoa. ’Vritti’ tarkoittaa temperamenttia, jonka kautta tunnette vetoa johonkin. Mikä tahansa temperamenttinne onkaan, se toimii sen mukaisesti. Esimerkiksi jos näette sokean miehen kävelemässä – hän ei näe mitään –, yksi saattaa suuttua hänelle, toinen saattaa sääliä häntä, kolmas saattaa tulla auttamaan häntä. Tätä on ’vritti’, se on temperamentti, joka teille on kehittynyt kolmen gunanne kautta. Sen takia huomio samaistuu teihin. Kun olette samaistuneet ’vrittiinne’, temperamenttiinne, olette edelleen väärin tunnistetulla alueella.

Otetaan esimerkki henkilöstä, joka on aiemmin ollut riivattu. Tullessaan Sahaja Yogaan, riivaus häviää. Mutta aivoihin jää muisto, että hän on ollut riivattu. Ja jos muisti ihmisessä on vahvempi, eli vasen puoli on vahvempi, silloin muisto jää elämään, ja heti kun henkilö on kosketuksissa jonkun sellaisen kanssa, jolla on jotain tekemistä aikaisemman riivauksen kanssa, kaikki napsahtaa kohdalleen. Koko juttu alkaa palata takaisin ja kuplia ajatuksia, ja uskotte olevanne riivattuja jälleen. Muisto saa sen aikaan. Se on myytti! Muisto kertoo teille: ”Ooh, olet taas riivattu!” Koska vasen puolenne on heikko, te elätte aina muistoissanne. Muisto on teitä itseänne vahvempi.

Jos saisitte tehtyä itsestänne vahvemman kuin muistonne, mikään ei pystyisi riivaamaan teitä. Mutta oivalluksen jälkeen ette vielä ole samaistuneet siihen mielentilaan, jossa näkisitte egonne ja superegonne myytteinä. Ego ja superego saavat teidät vieläkin valtaansa, ja siksi huomionne on edelleen sekaisin. Viaton lapsi näkee puhtaan yksinkertaisella tavalla kaiken ’pratyakshassa’, eli jonkin asian sillä hetkellä tapahtuvana kokemuksena, koska hänellä ei ole muistoa asiasta. Hänen täytyy siis polttaa kätensä, että tietää, mikä polttaa. Hänen täytyy koskea jotain kylmää, että tietää sen olevan kylmää. Hänen muistinsa ei vielä ole kehittynyt. Hän siis elää asian todellista kokemista. Mutta tästä todellisesta kokemuksesta syntyy muisto. Ja jos muisto muodostuu vahvemmaksi, se vaikuttaa ihmisen koko persoonaan.

Kaikenlaiset ehdollistumat tulevat tätä kautta; kaikki, mitä luette, jopa koko ympäristö voi tulla mieleenne. Jos joskus tunnette tietyn saippuan tuoksun tai tunnette vaikka ruusun tuoksun, silloin kaikki muistot sellaisen ruusun tuoksusta tulevat mieleenne, ja se saa teidät todella ilahtumaan tai joskus ehkä tuntemaan itsenne onnettomaksi, tilanteesta riippuen. Saatatte siis tuntea olevanne onnellinen tai onneton. Sillä kokemuksestanne riippuen ne ovat antaneet teille muiston. Muisto on saattanut antaa teille superegoa, tai se on antanut teille egoa. Tällaista valintaa on saattanut tapahtua. Se on saattanut olla ego tai superego, ja jos se on ollut ego, olette varmaan tunteneet onnea. Jos se on tyydyttänyt egoanne, tunnette itsenne onnelliseksi. Jos ei, jos se on superego, jos se saa teissä aikaan masennusta, silloin tunnette itsenne onnettomaksi. Molemmat, sekä onnellisuus, että ilottomuus, ovat tiloja, joissa elätte edelleen myytissä, myytti on edelleen olemassa.

Teidän on päästävä ylemmäksi. Jos olette onnellinen jostakin tapahtumasta, teidän on tiedettävä, että ennen Oivallusta olette onnellinen vain, koska se tukee egonne pöhöttymistä. Ja jos olette onneton, silloin tiedätte, että egonne tiellä on jonkinlainen este, ja silloin superegonne kasvaa. Eli kummastakaan ei ole ollut hyötyä teille, kumpikaan ei ole auttanut teitä kasvamaan, vaan nämä molemmat ovat kasvaneet niin paljon, että olette joutuneet kauemmaksi todellisesta kokemisesta. Todellinen kokeminen lakkaa, koska huomionne on niin sekaisin. Toisella puolella – vasemmalla puolella – huomiotanne sekoittaa pelko, tuska, alakulo, toivottomuus, murheellisuus. Toisella puolella, jos joudutte liikaa oikealle – vaikka vähänkin – riehaannutte, olette kiihdyksissä, olette liian dominoivia. Vasemman puolen väri on sininen, ja se alkaa muuttua mustaksi. Kun taas oikealla puolella väri on aluksi keltainen, vaalean keltainen, tai voi sanoa kullan värinen, sitten keltainen, sitten oranssi ja sitten punainen. Oikealla puolella menette aggressioon.

Vasemmalla puolella joudutte täydellisen hajaannuksen tilaan, tai tilaan, jossa olette erillään itsestänne, jossa olette täysin jähmettyneitä. Yhdellä puolella jähmetytte täysin, toisella kuumennutte. Molemmat näistä vievät väärään suuntaan. Vaikka huomio olisi keskelläkin – eli pitäisitte huomiota enemmän keskellä –, se ei pysy siellä, koska huomio on niin herkkä. Esimerkiksi, kun käytämme tulta, voimme polttaa sillä talon. Voimme myös saada sillä aikaan savua. Mutta voimme käyttää tulta myös oikealla tavalla, oikeassa suhteessa, ruoan valmistukseen tai valaisemiseen. Jos sitä on liikaa, se voi polttaa suurilla liekeillään. Jos sitä on liian vähän, se voi alkaa savuttaa. Mutta keskellä, kun tiedätte, miten sen voi pitää tasapainossa, voitte käyttää sitä omiin tarkoituksiinne: ruoan valmistukseen tai valaisemiseen, ja myös pujassa.

Samalla tavalla, kun saamme gunamme kunnolla tasapainoon, silloin meistä tulee pikku hiljaa tilanteen herroja. Huomio ei hivuttaudu asioihin, joita olemme tehneet, tai joita olemme ymmärtäneet muistimme kautta, tai ajatelleet kokemustemme tai muun kautta, eikä se myöskään vedä liikaa oikealle, niin että pyrimme nujertamaan tai alistamaan toisia. Sillä jos menee liikaa sille puolelle, siitä tulee veristä. Ihmisten on vaikeaa ymmärtää, miten sellaista tapahtuu, kun ihmisistä tulee hyvin uskonnollismielisiä, kuten nyt Iran; siirtyminen tapahtuu oikealle – kaikenlainen ankaruus ja kaikki – seurauksena on verilöyly. Kristityt tekivät samoin, brahminit tekivät samoin Intiassa. Buddhistit tekivät samoin, vaikka puhuvatkin väkivallattomuudesta, he saivat aikaan verilöylyn, koska alkoivat siirtyä oikealle. Vasemmalle meneminen saa ihmiset käyttämään kieroja ja pimeitä menetelmiä. Niinpä oikeanpuoleiset ihmiset, kuten suuret kansakunnat, joiden katsotaan olevan kehittyneitä, puolustelevat sotaa. ”Meillä pitää olla aseita, että voimme kohdata toisemme.” Mutta te kaikki olette samanlaisia ihmisiä Jumalan näkökannalta!

Miksi te soditte? Kun Jumala kysyy: ”Miksi te soditte, minkä takia? Miksi ette istu kunnolla alas ja kuuntele toisianne? Mistä te soditte? Soditte maasta. Onko se isänne maata? Se kuuluu Jumalalle! Jumala on luonut tämän maan. Miksi siis soditte?” Mutta huomionne on sellainen, että alatte heti ajatella: ”Tämä on minun maani, äitini maa, isäni maa, veljeni maa.”

Entä se maa, joka on sisällänne? Eikö se ole omanne? Jos tällaisille ihmisille menee sanomaan, että meidän ei pitäisi sotia, he eivät kuuntele. Oivallus on ainoa keino. Oivalluksen kautta huomio nousee korkeammalle ja erkanee niistä kerroksista, joista tällaiset ajatukset ovat lähtöisin. Ymmärrättekö nyt, mitä tarkoitan? Huomio nousee korkeammalle, korkeammalle tasolle. Asiat, jotka aikaisemmin… Liikkuessanne oikealle, tulee vastaan ’vikshepa’, hämmennys. Ensin hämmennytte. Jokainen älykkö, olkoon kuinka nerokas tahansa, on hämmentynyt.

Mitä hämmentyneempi hän on, sitä enemmän hän vakuuttaa itselleen, koska on hämmentynyt eikä ole varma itsestään, joten hän vakuuttelee: ”Asia on näin, asia on näin.” Jos asia on niin, miksi sitä pitää vakuutella? Mutta hän vain vakuuttelee: ”Asia on näin!” Ymmärtäkää silloin, että hän on menossa kohti hullujen huonetta – aivan varmasti! Tapa, millä hän vakuuttelee ja jatkaa asian vatvomista koko ajan tarkoittaa, että hän ei ole varma asiasta. Häneen tulee ikään kuin riivaus. Kun hän selittää kaiken järkensä kautta: ”Asia on tällä tavalla. Näin on oikein. Meidän kaikkien pitää. Näin meidän pitää…” Ja tällä hän vakuuttaa monia muita, jotka ovat hänen laillaan hämmennyksissä.

He luottavat häneen. Hänestä tulee johtaja, koska he ovat paljon hämmentyneempiä, ja he hakevat sellaisen, joka ei ole ulkoisesti yhtä hämmentynyt, joten he kannattavat häntä ja menevät kaikki sotimaan, tai johonkin verilöylyyn – he haluavat nähdä verta. Heistä tulee sydämettömiä, myötätunnottomia ja rakkaudettomia ihmisiä. Toinen liike tapahtuu ”siniselle puolelle”, kuutamon valon puolelle. Siitä alkaa romantisointi. Istutaan yhdessä kuutamossa! Tällaiset ajatukset saivat alkunsa lordi Byronista. Ne tulevat huomioonne – sitten ne muuttuvat vahvoiksi intohimoiksi teissä. Ajattelette: ”Oi, en ole vieläkään löytänyt rakkauttani!” Ja sitten etsitte rakkauttanne ja sitä sun tätä.

Tällaiset asiat eivät oikeasti tuo iloa. Siksi monet runoilijat ovat kirjoittaneet: ”Rakkaus on mitä tuskallisin asia, kuolemaa pahempi,” kaikenlaisia tällaisia runoja on kirjoitettu, mutta miksi sitten ryhdytte sellaiseen? Kun on kerran kirjoitettu siitä kirja toisensa perään, miksi pitää vain ryhtyä sellaiseen? Teitähän on jo varoitettu siitä, että ”Älkää juosko rakkauden perässä, rakkaus on petosta ja kaikkea sellaista, se on hyvin väliaikaista, sitä kestää vain hetken. Jos joku osaisikin pysähtyä sillä hetkellä ja mennä naimisiin sellaisen kanssa, joka on kyllin suloinen, ja oivaltaa, että rakkaus ja avioliitto ovat keskellä, kuten tuli keittiössä, kuin tuli temppelissä; osaisi pitää siitä huolta eikä menisi liiallisuuksiin sen kanssa. Silloin sitä ehkä voisi käyttää hyödykseen. Samanlaista on liike oikealle, Auringon puolelle. Jos ihmiset ajattelevat, että aurinko on kyllä tärkeä, ja meillä pitää olla aurinkoa talossa, mutta ei pidä riisua vaatteita ja loukata Aurinkoa ja aiheuttaa itselleen ihosyöpää! Aurinko ei ole ihosyöpää varten! Jos on liikaa auringossa, se on vaarallista.

Ihminen, joka suunnittelee liikaa, tekee sitä, tekee tätä ja tekee kaikenlaista, voi joutua todella suuriin vaikeuksiin. Teidän täytyy siis tasapainottaa sitäkin puolta ja tätä puolta, ja teidän pitää olla keskellä, tasapainotilassa. Sana ”tasapainotila” ei esiinny arkikielessämme. Se esiintyy vain kaunokirjallisuudessa tai ehkä niin sanotuissa tieteellisissä tutkimuksissa. Mutta mitä ihmisiin tulee, he eivät tiedä, mitä tasapainotila on. Tämän takia huomio, vaikka se Oivalluksen myötä nouseekin, valuu sivuilta alas, tältä tai tältä puolelta, omien taipumuksienne mukaisesti. Ja kun tällaiset samaistumiset yhä toimivat ihmisissä, he ovat taipuvaisia menemään jälleen alas huomiossaan ja kuplimaan ulos samoja vanhoja asioitaan. Oma mieli on saatava kevyemmäksi ja ajateltava: ”Olemme nyt karistaneet kaiken tuon, miksi olemme taas siellä?” On kevennyttävä ja annettava kaiken taakan virrata ulos, koska olette täällä nostamassa huomiotanne yhä korkeammalle ja korkeammalle, jotta saavuttaisitte pisteen, jossa tulette yhdeksi Jumalan huomion kanssa. Huomionne on jo säkenöivä, koska huomionne kautta voitte nähdä omat vikanne, voitte nähdä muiden viat, ja voitte nähdä kuinka pitkälle olette päässeet itsenne kanssa.

Mutta edistyminen on viivästynyt, koska ette tiedä, että tämä huomio on täysin puhdas, ja kaikki, mitä saatte tähän huomioonne, on täyttä myyttiä, se on myytti. Jos vähitellen luovutte tästä myytistä, jos käsittelette kaikkea myyttinä ettekä ole riippuvaisia siitä, tuletteko onnettomiksi tai onnellisiksi, – vain katselette asiaa – silloin huomionne lähtee lentoon, ja se tulee olemaan paljon korkeammalla tasolla siellä. Jos sen sijaan heilutte koko ajan sinne tänne – tällä tavalla –, niin suunta ylöspäin on paljon pienempää. Vaikka nousette Sattvogunassakin (keskikanavalla), tilanne voi mennä huonommaksi. Sanotte esimerkiksi: ”Yritän pysytellä keskikanavalla, ’sattvoguni’.” Sattvoguni-tilassa alatte nähdä kaiken, arvioitte asioita ymmärryksenne kautta, ei värähtelyjen, vaan ymmärryksen: ”Voi, pitäisikö meidän jotenkin ottaa pois huomiomme tästä asiasta?” ”Eikö meidän pitäisi luopua tästä?” ”Pitäisikö meidän tehdä hyväntekeväisyyttä?” ”Pitäisikö meidän lähteä palvelemaan ihmisiä?” On ihmisiä, jotka ajattelevat: ”Ooh, me teemme jotakin suurenmoista!”

Kuten pelastusarmeijanne. Pelastakoon itse itsensä! En tiedä, mitä pelastusta he tekevät. Tällaiset ideat – sanon ideat – Sattvogunasta voivat myös estää liikkumisenne ja jähmettää teidät lopullisesti, ja tällainenkin voi toimia sisällänne niin kierolla tai hämärällä tavalla, että ette tunne sitä. Kaikki sellaiset ideat, että autetaan muita, tehdään hyväntekeväisyyttä, ”Perustetaan hyväntekeväisyysjärjestö!” – ei mitään sellaista! Jos alatte työskennellä hyväntekeväisyysjärjestössä, huomionne on mennyttä. Mutta jos huomionne nousee korkeammalle, kuten Minun huomioni. Olen pelkkää hyväntekeväisyyttä. Mitä muutakaan?

Se vain virtaa. Te muututte hyväntekeväisyydeksi. Ero oivaltaneen ja ei-oivaltaneen henkilön välillä on se, että se huomio, joka tarjosi teille myyttiä todellisuutena, on nyt hävinnyt ja noussut korkeammalle. Se näkee selkeästi, mikä on myyttiä. Huomio voi selkeästi nähdä myytin, ja voitte nähdä sen itse ja tuoda itsenne pois siitä. Siinä Minun täytyy tietysti olla auttamassa, totta kai, ja teen kovasti työtä auttaakseni. Mutta teidän pitää myös tietää, että myyttiset asiat pitää karistaa pois, muuten ette pysty kasvamaan. Kaikista myyttisistä asioista on luovuttava. Paras tapa tehdä se on olla ajatuksettomassa tietoisuudessa, koska heti, kun pääsette näiden kolmen kanavan yläpuolelle, tulette ajatuksettoman tietoisiksi. Teidän täytyy päästä Agnyan läpi.

Kun olette tehneet sen ja tulleet kanavien yläpuolelle, pääsette täydellisesti tilaan, jossa olette ’gunateet’, kanavien yläpuolella. Ette siis tarkoituksellisesti tee mitään, vaan kaikki vain toimii. Mutta analysointi on yksi länsimaiden vitsauksista. Mitä te analysoitte? Kysykää itseltänne: mitä minä analysoin? Minua naurattaa kaikki analysoiminen. Ihmiset istuvat alas, ottavat hiuksen ja halkovat sen sataan osaan! Siinä sitten suuret analyytikot pähkäilevät! He eivät pysty edes sanomaan, miksi kromosomit ovat kiertyneinä, eli miten asiat toimivat mikroskooppisella tasolla. He eivät pysty sanomaan, mikä saa solun jakautumaan.

Mitä he oikein istuvat analysoimassa? On heidän analysoinnilla ollut tarkoituskin – myös Jumalan hyväksi. Heidän analyysinsä johdosta Minun puheitani on voitu tallentaa. Heidän analyysinsä johdosta voin esiintyä TV:ssä, jos se vain joskus sallitaan, koska heidän analyysinsä ei sovi Minuun, he eivät ehkä anna tehdä sitä, sitä saatetaan editoida. Mutta jos näitä asioita ei olisi keksitty – otetaan tällainen esimerkki –, eikä tiedettä olisi keksitty, niin ainakin huomionne voisi paremmin. Myös tieteen takia huomionne on hämmennyksissä. En siis tiedä kumpaa ylistää, tiedettä vai primitiivisyyttä. Kun nostitte itsenne tieteen alueelle, menitte jälleen äärimmäisyyksiin. Ette olleet tyytyväisiä ennen kuin olitte polttaneet huomionne kokonaan loppuun. Jos olisitte pitäneet tasapainon tieteessä, se olisi auttanut, mutta tasapaino menetettiin.

Mitä tahansa ihmisille antaa, niin he kyllä keksivät, mitä pahaa sillä saa aikaan. He menevät äärimmäisyyksiin. Jos heille antaa hevosen, niin tavallinen ravi ja laukka ei riitä, pitää mennä tupla-laukkaa, kunnes pudotaan selästä ja kuollaan! Heillä on kaikessa vauhti päällä koko ajan. Aivan ensimmäiseksi on rauhoituttava ja sanottava itselleen: ”En aio sallia näiden myyttisten asioiden tulla huomiooni.” Kaikki nämä ovat pelkkää myyttiä. Te pidätte myyttejä liian tärkeinä. Otatte ne vähän liian vakavasti. Ne ovat vain myyttejä. Kun nyt olette oivaltaneita, nauratte ihmisille, jotka hullaantuvat kuutamoilloista.

Ymmärrättekö? Mutta kysykääpä sellaiselta, joka tekee niin, niin hän sanoo: ”Olet sydämetön, sinulla ei ole tunteita!” Hän esittää siitä sinulle hienon runon. Jos katsoo ketä tahansa tällaista muita alaspäin katsovaa ihmistä, joka on vallan kahvassa, tekee mieli vain nauraa. Mutta he ajattelevat: Olette hyödyttömiä, ette tee työtä, olette tyhjäntoimittajia, pelkkiä hylkiöitä. Koska olette nyt oivaltaneita, teidän pitää ymmärtää, että huomiomme täytyy nousta yhä ylemmäs, korkeampaan tilaan. Mitä oivalluksessa on oikeastaan tapahtunut? Kundaliininne on noussut ylös, tavallaan kuin yksi ohut hius, ja se on tullut läpi Sahasrarastanne, ja nyt armo virtaa yllenne. Se on hyvin pieni liike, mikä epäilemättä on ollut hyvin vaikea tapahtuma, mutta näin on kuitenkin tapahtunut. Ette ole kuitenkaan vielä avartuneet.

Chakrojenne läpi on tultu keskeltä, mutta muu huomio on edelleen koskematon. Itse asiassa se on niin koskematon, että ette edes huomaa lävistyksen tapahtuneen. Nyt teidän täytyy avartaa tapahtumaa, avata sitä, että useampi Kundaliinin säie pääsee nousemaan ylös, ja huomionne, joka on näissä keskuksissa, laajenee. Laajetessaan se poistaa kaikki sivuillaan olevat myytit. Huomiomme on jokaisessa keskuksessa, joissa se valaistuu tämän lävitse kulkevan valon kautta. Mutta valo on liian pieni siihen pimeyteen, jonka olette keränneet itseenne. Länsimaisille ihmisille Minun on erityisesti sanottava, että teidän pitää päästä eroon hämmennyksestänne. Samaistutte niihin edelleenkin. Sillä jos kysyn jotain sellaista kuin: ”Miten voit?” Mitä se tarkoittaa?

Sitä, että olette edelleen hämmennyksen tilassa. Ymmärrättekö? Hämmennys joutaa mennä. Yksi hämmennys oli sellainen, että ”Onko tämä Oivallus vai ei?” Toivon, että olette nyt päässeet eroon siitä. Nyt ainakin uskotte, että se todella on Itseoivallus. Minun piti vakuuttaa ihmisille: ”Olette saaneet Itseoivalluksen, ihan varmasti!” Siltikin he pomppaavat ylös kuin vieterinuket. He sanovat: ”Äiti, emme ole saaneet! Miten tämä voisi olla oivallus?”

”Odotamme oivallukselta sellaista ja tällaista – että leijumme ulos pihalle, jos olemme oivaltaneita,” tai jotain muuta typerää. Luojan kiitos tällaiset ajatukset ovat hävinneet. Kun olemme oivaltaneita, sisäämme on tullut valo, ja meidän pitää kasvattaa sitä vain pitämällä huomio erillään myyteistä. Kaikki on myyttistä. Minä myös leikittelen kanssanne, kunnes olette varmoja, enkä aio antaa teille väärää ideaa itsestänne. Haluan nähdä kuinka kauas huomionne vielä menee, ja tiedän, että vieläkään ette ole varmoja, ette vieläkään ole varmoja itsestänne, siksi itseluottamus puuttuu. Ensin teidän pitää oppia ajamaan autoa, ja sitten on koe. Viisi kiveä laitetaan peräkkäin, etäisyys on sellainen, että auto hädin tuskin sopii välistä, ja opettaja sanoo: ”Pujottele läpi!” Mutta ette pysty siihen. Miksi?

Tällä tavalla hän tekee teistä mestarin. Oman huomion mestarius saavutetaan, kun alatte nähdä, kuinka kaikki teitä hermostuttava onkin myyttiä. Kaikki teitä järkyttävä on myyttiä. Heittäkää se menemään! Heittäkää se menemään ja ymmärtäkää, että olette ikuinen huomio, olette ikuinen elämä, ja ainoa asia, joka on esteenä siinä välissä, on tietämättömyys, ja tietämättömyys on helppo ymmärtää: olette hyväksyneet myytin totuutena. Luopukaa siitä! Se kaikki on myyttiä! Tulette hämmästymään, kuinka huomionne nousee, ja näette kaikki nämä joutavuudet, jotka aikaisemmin pelottivat tai ilahduttivat teitä, jäävät pois, ja te vain hymyilette sille. Vasta sitten alatte nauttia itsestänne täysillä, koska huomionne uppoaa täysin oman Itsenne autuuteen. Sanon, että te tulette olemaan, ja te olette jo tämän autuuden keskellä.

Pitäkää sitä yllä. Miten se tapahtuu? Miten arkielämän keskellä saadaan hävitettyä menneisyyden muistot? Menneisyyden muistot voidaan hävittää uusilla muistolla. Muistatte varmaan, kun saitte ensimmäisen kerran Oivalluksenne: ajatelkaa aina sitä! Aina kun teille tulee muistoja menneisyydestä, yrittäkää silloin ajatella, kuinka saitte oivalluksenne. Kun tulee ikäviä tai niin sanottuja ilahduttaviakin muistoja, yrittäkää muistaa, kuinka saitte oivalluksenne. Kun raivostutte tai suututte jostakin, yrittäkää silloin muistaa, miltä antautumisen ilo tuntui. Ajatelkaa sitä antautumisen iloa, itsenne sulamista. On siis rakennettava uusia muistoja.

Jos alatte rakentaa uusia muistoja, silloin alatte kerätä hetkiä, joille perustatte muita, samanlaisia muistoja sisältäviä hetkiä. Kuten muisto siitä, kun autoitte jotakin ihmistä, nostitte jonkin henkilön Kundaliinin. Ongelma siinä olisi, että kun nostatte toisten ihmisten Kundaliinia, olette ajatuksettomassa tietoisuudessa – ei ole mitään ajatuksia –, ja ajatus on ainoa asia, joka vaikuttaa siihen. Mutta silloin voitte tallentaa ilon Kundaliinin nostamisesta. Jos voisitte tallettaa itsellenne ilon toisten Kundaliinin nostamisesta, tuntisitte uudenlaista vaurautta näiden kauniiden hetkien kumuloitumisesta. Kaikki ne hetket, jotka saivat teissä aikaan hämmennystä, pelkoa tai niin sanottua ilottomuutta ja iloa, häviävät, ja jäljelle jää puhdas ilo. Sillä nyt suurin osa saamistanne kokemuksista ovat täynnä iloa. Ilossa ei ole ajatuksia. Se on vain kokemusta, ’pratyakshaa’. Siksi pyysin teitä pitämään silmänne auki.

Toivon, että ymmärrätte, mitä sillä tarkoitan. Jumala siunatkoon teitä! Voisimme meditoida tänään. Ehkä meditointi auttaa. Sulkekaa silmänne. (Tauko tallenteessa) … kaikki te, laittakaa ne tuleen! Douglas (Fry), ota nämä kaksi, ja laita ne tuleen. (Tauko tallenteessa) … ilman huomion kiinnittämistä sinne ja tänne, tai ilman huolehtimista. Huolehtiminen ja kaikki sellainen on ’vikshepaa’, hämmennystä, se syntyy hämmennyksestä. Tiedätte, että Minä voin istua yhdeksän tuntia samassa asennossa.

Olen tehnyt sen, mutta pystyn olemaan pitempäänkin. On kehitettävä itselleen ’baithak’, istuma-asento, jossa voi pysyä jonkin aikaa. On asettauduttava johonkin asentoon. Ymmärrättekö? Yrittäkää tehdä se, ja mitä tahansa siihen tarvitaan, se pitää tehdä, koska se on ainoa tapa, jolla se onnistuu. Jos kävelette, silloin huomio harhailee. Aina kun on liikettä, silloin aika ja tila alkavat vaikuttaa. Rauhoittukaa aloillenne, luokaa itsellenne paikka, johon voitte istuutua. Siksi valokuva auttaa. Voitte katsoa valokuvaa keskeytyksettä rauhallisin silmin, ei koko ajan tuijottaen, vaan rauhallisin silmin.

Voitte sulkea silmänne kunnioittavasti, ja sitten jälleen avata ne. Tämä istuma-asentoon asettuminen… tulette yllättymään, miten huomionne vähitellen nousee, tunnette sen. Juuri nyt olette kaikki ajatuksettomassa tietoisuudessa, joten menkää meditaatioon. Jos ette pysty istumaan, voitte ottaa tuolin itsellenne. Mutta kuten sanoin, vaatteita voi hieman löysentää. Hyvä, laittakaa kätenne Minua kohti. Teidän pitää istua nyt noin viisi minuuttia. En laita teitä istumaan kovin kauaa. Mutta toivottavasti kehitätte istumistanne seuraavaksi kerraksi. Oikea käsi sydämellä voisi auttaa. Oikea käsi sydämelle.

Tehkää se sydämellänne. Tehkää se sydämellänne. Oikea käsi sydämelle. Ajatelkaa sisällänne: ”Olen ikuinen elämä, olen Henki”. Hengittäkää sisään. Pidättäkää hengitystänne. Hengittäkää ulos. Kun nyt pidätätte hengitystä, teidän on tiedettävä, että Minä olen maailmankaikkeuden Äiti ja kaikkein voimallisin persoona. Ja olen teidän Äitinne, ja olette kaikki suojassa. Pidättäkää hengitystä.

Haa! Hengittäkää ulos. Hyvä. Olette edelleen lapsia, Minun on sanottava. Ettekö tiedä, että olen hyvin voimallinen? Pitääkö Minun sanoa se? Pienet lapsetkin tietävät sen. Kaikki hyvin? Hyvä. Rentoutukaa. Kuunnellaan jotain musiikkia.

Haluaako joku kysyä jotakin?

Joogi: Minulla on kysymys. Voisitteko selittää, mikä ero on ilolla ja onnellisuudella?

Shri Mataji: Ilo? Hyvin yksinkertaista, tiedätkö. Ilolla ei ole vastakohtaa, kuten: onnellinen – surullinen. Ilo on ainutlaatuinen, absoluutti. Se on absoluutti. Siinä ei ole ajatusta. Se on täyttymys.

Onnellisuutta varjostaa aina surullisuus, kuin kaksipuolinen kolikko, kolikon kaksi puolta. Onnea seuraa suru, surua onni. Terminologia on suhteellinen. Mutta ilo on absoluutti, täydellinen. Se on ajatuksen yläpuolella. Se on autuus.

Joogi: Se on vähän niin kuin tyytyväisyys.

Shri Mataji: Tyytyväisyyskin voi olla suhteellista. Mutta se on kaikkea tätä yhdessä. Ilossa ette tarvitse enää mitään, te vain olette.

Silloin te vain säteilette. Te vain hohdatte. Ette halua mitään, kaikki vain tulvii. Sillä ei ole mitään tekemistä rationaalisuutenne kanssa, sitä ei voi tajuta rationaalisuuden kautta. Se on yläpuolella, sen voi vain tuntea. Hmm. Jeremy?

Jeremy: Miksi näemme unia? Mikä saa meidät näkemään unia?

Shri Mataji: Unia?

Unet ovat… normaalisti tietoisuudessamme on kolme tasoa, – ei neljää, koska nyt olette siinä neljännessä –, mutta normaalisti on kolme. Kolmatta tasoa nimitetään ’sushuptiksi’, jossa olette syvässä unessa. Silloin olette kosketuksissa tiedostamattomiin alueisiinne. Itse asiassa tiedostamaton tulee huomioonne, ja alatte saada sieltä tietoa. Mutta henkilö, joka ei vielä ole saanut oivallusta, ei ole vielä täysin valveilla tässä tilassa siinä mielessä, että kaikki se, mitä hän tallentaa, peittyy jälleen sumuun, kun hän palaa takaisin näiden tasojen kautta… hän tulee alitajunnan alueiden kautta, joita on monta, eli hän tulee kaikkien niiden alitajunnan alueiden läpi, joita hänellä on sisällään, ja ylitajunnan alueiden myös, ja sitten hän tulee tietoisen mielen alueelle. Moni asia peittää tai verhoaa sitä, joten tulkinta tällaisen unen muistosta voi olla aika hämmentävä. Mutta oivalluksen jälkeen pääsette vieläkin syvemmälle, koska menette sisään tiedostamattomaan. Tiedostamattomalla ei sinänsä ole mitään tekemistä asiassa, vaan te menette sisään tiedostamattomaan. Huomionne menee sisään tiedostamattomaan ja tallentaa näkemänsä. Kun pääsette syvemmälle oivalluksessanne, unen tila häviää.

Minä esimerkiksi en koskaan näe unta. Itse asiassa olen sisällä unessa. En koskaan näe unta siinä mielessä, että kun tavallaan olen unessa, olen oikeastaan siellä hoitamassa tehtäviä. Ja muut voivat vahvistaa, että olin juuri silloin kanssanne. He sanovat: ”Kyllä, näin tapahtui.” Katsokaas, Minun tilani on erilainen. Tämä todella tapahtuu, silloin ei koskaan ole unessa, vaan aina todellisuudessa. Mutta se on eri asia. Mutta ainakin kaikki se, mitä tallennatte tiedostamattomasta, pitäisi olla omaanne. Mutta enimmäkseen ihmisten unet ovat hämärtyneitä, jolloin unella ei ole kovin paljon merkitystä.

Mutta Sahaja Yogan myötä valaistutte niin paljon, että unissakin näette, mitä tiedostamaton todella haluaa kertoa. Eikä se ole sekavaa eikä hämärää, vaan se on täydellisesti yhtä valveilla olonne kanssa. Esimerkiksi saatatte nähdä Minut usein unissanne. Saatte Minulta neuvoja. Toimin unien kautta, tiedostamattoman kautta. Jotkut ihmiset saattavat sanoa: ”Olen nähnyt Teidät jossain. Olen nähnyt teidät monta kertaa. En tiedä missä. Olitteko New Yorkissa?” Vastaan: ”En.”

”Missä minä olen sitten nähnyt Teidät?” He ovat nähneet Minut unissaan. Mutta he eivät osaa yhdistää sitä, että ovat nähneet Minut unissaan. He eivät ole saaneet oivallusta, mutta he ovat nähneet Minut.

Joogini: Pystyttekö antamaan ihmisille oivalluksen heidän nukkuessaan?

Shri Mataji: Ei. Ei. En pysty. En edes halua antaa oivallusta ihmisille, jotka eivät ole edessäni, valokuvani tai sahaja-joogien edessä. Niin se ei voi tapahtua.

Sillä tärkeintä Sahaja Yogassa on tunnistaminen. Nykyajan Sahaja Yoga toimii ainoastaan silloin, kun tunnistatte Minut! Jos ette tunnista Minua, se ei toimi. Se on ainoa tapa. Se on ainoa avain. Tähän mennessä ette ole vielä tunnistaneet. Vasta tunnistamisessa kaikki menneisyydessä tapahtunut annetaan anteeksi, kaikki. Jos kieltäydytte tunnistamasta Minua, tai teette sen viivytellen, edistymisenne on hidasta. Olen kertonut sen teille suoraan. Vaikka tämä onkin aika kiusallista, Minun on kerrottava se.

Se on tosiasia. Unessa ei siis voi antaa oivallusta. Mutta unessa saatatte nähdä tilanteen, jossa oivallus annetaan, miten teidän pitää se antaa. Teille neuvotaan ratkaisuja, kuinka jotakin tiettyä henkilöä olisi lähestyttävä. Mutta ette voi antaa oivallusta kenelle tahansa. Heidän on tiedettävä, että he ovat saaneet oivalluksen Mataji Nirmala Devin kautta. Jos tällaisille antaa oivalluksen, he eivät arvosta sitä. Jos he eivät tunne Minua, he eivät arvosta. Mutta neuvoisin, että ihmiset eivät analysoisi uniaan liikaa. Sama ongelma alkaa uudestaan.

Tiedän, että Jung ja muut tekivät sitä. Silloin se ei haitannut, koska heillä ei ollut oivallusta, tai he olivat saaneet oivalluksen jotenkin sekavalla tavalla siinä mielessä, että he eivät olleet varmoja itsestään. Mutta teidän ei tarvitse huolehtia niin paljon unista. Unet tulevat antamaan teille ratkaisun ongelmaan. Tiedostamaton auttaa teitä unissanne. Esimerkiksi, kun menen Intiaan, monet näkevät unta, että Äiti on tulossa. Se toimii kuin televisio.

Sahaja-joogi: Näin unta Teistä, kun olin täällä ensimmäistä kertaa.

Shri Mataji: Käynnin jälkeen? Et ennen?

Mutta on sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat tulleet luokseni, koska ovat nähneet unta Minusta. Tuo on hyvä asia. Unen näkeminen Minusta tarkoittaa, että olet päässyt syvälle. Vahvistus asiasta tapahtuu silloin.

Sahaja-joogi: Kun olin täällä, laitoitte kätenne tämän silmän päälle, ja kun näin unta siitä, oli aivan kuin sieltä olisi vedetty pois jotain, kuin pala kristallia. Ja se putosi lattialle, ja sille kasvoi jalat, ja se juoksi pois. (Naurua) Kärsin päänsäryistä, mutta sen jälkeen niitä ei ole ollut.

Shri Mataji: Näettekö! Se on totta. Se on totta.

Näin se itse asiassa tapahtuu. Kerron yhden hyvin konkreettisen esimerkin tästä. Eräs mies kävi Sahaja Yogassa ja oli hyvin syvä siinä. Sitten jotkut Rajneeshin seuraajat halusivat aiheuttaa hänelle vahinkoa. He kutsuivat miehen luokseen ja sanoivat: ”Tarjoamme sinulle ’paania’ (betel-pensaan lehti)” – ihmiset pureskelevat ja syövät sellaisia. He saivat houkuteltua miehen ja antoivat hänelle ’paania’. Mies sitten söi sitä. Tämä tapahtui tilaisuutemme jälkeen, joskus 10:30 illalla, kun hän otti ’paania’ ja meni tiedostamattomaan tilaan. Hän tuli hieman tajuihinsa, ja miehet veivät hänet taksiin ja alkoivat lyödä. Mutta he eivät pystyneetkään!

Mies näki, että he kävivät hänen kimppuunsa ja löivät, mutta joku piteli kiinni heidän käsistään. Hän ei tuntenut minkäänlaisia iskuja. Välillä hän tuli tajuihinsa, ja menetti taas tajuntansa, ja sitten hän tuli täysin tajuihinsa. Hän näki miesten lyövän häntä, mutta kipu tulikin heille, aivan kuin heitä olisi hakattu, mutta häneen ei osunut iskuakaan. Miehet jättivät hänet jonnekin, ja veivät häneltä kultaketjun ja sormuksen, jossa oli aito rubiini, kaiken sen he ottivat ja jättivät hänet sitten jonnekin. Hän käveli sieltä koko matkan kotiinsa asti. Näin kaiken tämän tapahtuvan hänelle, ja että yritin lyödä ja iskeä näitä miehiä. Näin kaiken tämän, ja tein tämän. Nousin ylös noin kuuden aikaan aamulla ja soitin hänen kotiinsa ja kysyin hänen vointiaan. Vaimo vastasi: ”Hän tuli kotiin hyvin myöhään.

Hän tuli vasta aamulla noin viiden aikaan. Nyt hän nukkuu.” Sanoin: ”Antaa hänen nukkua. Hänellä on ollut hyvin rankka yö, ja hän on joutunut kärsimään paljon, ja nämä Rajneesh-ihmiset ovat tuottaneet hänelle kärsimystä”, kerroin vaimolle. Hän oli hyvin yllättynyt, koska ei tiennyt mitään tällaisesta. Kun mies heräsi, vaimo kysyi: ”Missä olet ollut?” Ja mies kertoi koko tarinan. Sitten hän soitti Minulle ja sanoi: ”Äiti, olitte siellä ja pelastitte minut!” Vastasin: ”Näin on.” Kerroin hänelle, mutta tavallisesti en tee niin.

Mutta silloin halusin saada selville. Hän sanoi: ”Olen kadottanut sormuksen, jonka sain isältäni, ja olen siitä kovin surullinen.” Sanoin: ”Kyllä se löytyy. Saat ne molemmat takaisin.” Kun hän laskeutui alas portaita, hän löysi lattialta punaisen käärön. Vaimo kysyi: ”Miksi tämä punainen käärö on täällä?” Mies nosti sen ylös. Sisällä oli miehen sormus ja ketju. Hän soitti Minulle välittömästi: ”Äiti, olen löytänyt molemmat koruni, miten järjestitte sen?” Näettekö, näin voi tapahtua.

Kaikki tämä tehtiin heidän hyväkseen, koska näin voi tehdä. Näin voi tapahtua. Mutta, teidän on tiedettävä, että kaikki tapahtuu Brahman voiman, Adi Shaktin loisteen kautta. Kaikki tapahtuu sen kautta. Kaikki muu on myyttiä! Jos ette pelkää myyttiä, ja jos ette tunnusta sitä, olette sen yläpuolella! Mutta te tunnustatte vieläkin! Siinä on se ongelma.

Sahaja-joogi: Jos on vaikka tieteilijä, niin sanotteko, että tieteen tekeminen pitää lopettaa?

Shri Mataji: Ei toki.

Jos olet tiedemies, niin oivalluksen jälkeen teidän pitäisi saattaa tiede ja oivallus yhteen. Tiedettä ja oivallusta voi selittää yhdessä. Oivallus täytyy selittää tieteellisesti. Tämän pitäisi olla työnne, uusi suunta, koska olette saaneet selville, että olette oivaltanut, että on olemassa kaikkialla oleva Voima, ja jos pystytte laittamaan sen tieteen kielelle, voitte puhua siitä ihmisille. Se tieto ei siis mene hukkaan. Jos olette vaikka geologi, pystytte selittämään monia geologian asioita, joita ette ole aiemmin pystyneet selittämään – oivalluksen kautta. Itse asiassa annatte tieteelle oman täyttymyksensä! On niin paljon kysymyksiä, joihin ei osata vastata. Kaikilla alueilla, politiikassa, kaikilla alueilla – miksi ollaan epäonnistuttu, mitä on tapahtunut, mikä on ollut syynä –, kaikki voidaan selittää Sahaja Yoga -tieteen kautta. Kaikki!

Miksi se toimii, miksi se ei toimi, mistä johtuu, miksi epäonnistuu – kaikki voidaan selittää. Ihmisen käyttäytyminen, kaikki. Käyttäkää tietoanne valaistaksenne tietoa, jota peittää tietämättömyys. Esimerkiksi, olette saaneet aikaan elokuvia ja kaikkea. Käyttäkää sitä Sahaja Yogan hyväksi! Miten sitä voi käyttää Sahaja Yogan hyväksi, yrittäkää keksiä tapoja ja menetelmiä. Jos olette vaikka näytelmäkirjailija: käyttäkää draaman keinoja. Tehkää näytelmä Sahaja Yogasta! Paneutukaa asiaan, niin pystytte siihen. Esimerkiksi, joku pitää kurssin journalismista, silloin hän voi käyttää journalistin taitojaan Sahaja Yogan levittämiseen.

Geologiassakin voi yrittää löytää, tai missä tahansa aiheessa, Sahaja Yogan valon, jota tähän mennessä eivät ole tajunneet tutkijat, geologit, psykologit eivätkä ketkään, koska kaikki tiede on ollut eristäytynyttä ja pimeydessä vailla yhteyttä kokonaisuuteen. Tässä on tuli, eikö niin? Kun nyt laitan käteni sitä kohti, niin tuli valaistuu. Sen voima imee itseensä teistä tai kenestä tahansa oivaltaneesta sielusta kaiken sisällä olevan, jonka tuli voi polttaa pois, ja se tekee sen. Olette analysoineet tulta tietämättömyydessä, mutta nyt olette valaistuneet. Annoin oivalluksen Intiassa muutamalle tutkijalle, jotka tekivät työtä maatalouden parissa. He alkoivat käyttää värähtelyjä maanviljelyssä ja yllättyivät, kun sato kymmenkertaistui. Eron voi nähdä eri tavalla tuotettujen kasvien välillä, ja he saavat aikaan valtavia tuloksia sillä. He tekevät siitä tieteellisiä julkaisuja. Voidaan myös nähdä, miten värähtelyt toimivat vaikkapa atomin ytimessä. Ne toimivat mesotronien kautta, jos sitä tarkastelee, ja mesotronit reagoivat värähtelyihin välittömästi, koska ne liikkuvat sattumanvaraisesti, ja yllättävää kyllä niitä voi käsitellä ja ohjata värähtelyillä, jos niitä tarkastelee mikroskoopin alla.

Jos haluatte tutkia tätä tarkemmin, sen voi tehdä, sillä kaikkein ensimmäiseksi on saatava nämä kamalat ihmiset vakuuttuneeksi siitä, mitä muuta voi olla olemassa, ja että voi luopua kaikesta muusta, ja vain hyväksyä asian, olla sen sisällä. Me parannamme ihmisiä ilman mitään tieteitä. Parannamme hulluja ilman mitään tieteitä. Kaikkihan tapahtuu vain ihmisten parhaaksi. Parannamme ruokaongelmaa. Parannamme myös aineellisia ongelmia, kaikilla on paremmat oltavat, kun ’Lakshmi tattwa’ paranee heissä. Kaikki tämä voidaan tehdä. Ja tutkijat voivat osoittaa, että äärimmäisyyksiin viety tiede voi johtaa meidät tuhoon, koska sillä ei ole yhteyttä kokonaisuuteen. Jos lineaarisesti liikkuu yhteen suuntaan, kaikki tosiasiassa kaartuu ja palaa takaisin. Mutta jos on yhteydessä kokonaisuuteen, silloin sitä voi tasapainottaa, muuten nenä tai korvat alkavat kasvaa – se on pahanlaatuista.

Nykyajan tieteen kasvu on pahanlaatuista, se on pahanlaatuista. Jos maapallollakin joku osa jollakin puolella alkaa kasvaa, niin balanssi ja tasapainotila häviää maapallolta, eikö niin? Kun katsotte Luontoa suuressa täydellisyydessään, silloin näette, mikä tasapaino siinä vallitsee. Tiede laukkaa kuin sokea hevonen suoraan eteenpäin. Mitä hyötyä sellaisesta on? Sitten menette atomin sisään ja sieltä atomienergiaan ja sieltä tuhoamiseen. Mutta jos olisitte pitäytyneet totuudessa ja kokonaisuudessa, silloin ette olisi menneet niin pitkälle. Mutta jos siitä on hyötyä ihmisille, käytetään sitä. Analysointi tuhoaa teidät ja luonteenne, kaiken. Jos alatte analysoida itseänne, te tuhoudutte.

Ymmärtäkää itsenne kokonaisuutena. On ihmisiä, jotka ovat analysoineet Minuakin. Olen tavannut sellaisia hölmöjä. Sellaisia on. On fantastista, miten ihmiset touhottavat pienine aivoineen! He eivät pysty selittämään mitään Sahaja Yogasta. Kun teidän pitää ottaa selvää korkeammasta tieteestä, unohtakaa alemmat! Tarkoitan, että ollessanne sammakoita, huolehditte vain lammikosta, jossa elitte, mutta nyt olette ihmisiä ja huolehditte muista asioista. Jos nyt tulette super-ihmisiksi, teidän pitäisi huolehtia korkeammista tieteistä. Se, mitä olette saavuttaneet tieteen avulla, voidaan saavuttaa sekunnissa Sahaja Yogalla.

Aineellinen hyvinvointimme voidaan laittaa kuntoon sekunnissa. Jos saatte oivalluksen, aineellinen hyvinvointinne paranee. Suurin osa ihmisistä luokitellaan olevan koomassa ja kuolleita, tai mielisairaita ja parantumattomia… Yhtään ainoaa mielisairasta ei ole pystytty parantamaan. Kun ihminen joutuu mielisairaalaan, hän tulee sieltä ulos vain ruumiina. Hän ei koskaan palaa takaisin terveenä. Mitä tieteenne on saavuttanut tähän mennessä? Ja millä tavalla? Otetaan mikä ongelma tahansa: politiikassa, missä tahansa. Olette yrittäneet saada aikaan esimerkiksi demokratian – loittekin ’demonikratian’. Halusitte kommunismin – siinä vain tapetaan ihmisiä. Kaikki on mullin mallin.

Hei! Mitä kuuluu? Tule tänne, tule tänne! Tuliko isäsikin?

Lapsi: Kyllä.

Shri Mataji: Missä hän on?

Lapsi: Tuolla.

Shri Mataji: Niinpä on. Istu alas, istu alas.

Hyvä! Oliko muita kysymyksiä? Soitetaanko hieman musiikkia?

Joogi: Äiti, mitä nimenne ’Shri Bhagawati’ oikeastaan tarkoittaa? Olen nähnyt nimestä useita erilaisia käännöksiä…ja kaikki eroavat toisistaan.

Shri Mataji: Katsohan… ‘Bh’ ‘ga’: “Bhaga” tarkoittaa yhteensä kuutta asiaa. Ne ovat Jumalan kuusi ominaisuutta, ja Bhagawati on Jumalan voima, siksi Häntä kutsutaan sillä nimellä. Jumalan kuusi ominaisuutta. Ensimmäinen on viattomuus, toinen luovuus, kolmas on… voidaan sanoa isällisyys, mutta sellainen, joka ravitsee. Jos laittaa yhteen puutarhurin ja Äiti Maan, silloin niiden ominaisuus on kasvun ravitseminen, huolenpito, sitä kutsutaan nimellä ‘palanhaar’.

Sillä täytyy olla jokin nimitys englanniksi. ’Suojelija’? Ei ’suojelija’ sisällä kaikkea tätä, eihän?

Joogi: Maamies?

Shri Mataji: Maamies? ’Maamies’ on hassu sana! Jotain sinne päin.

Joogi: ’Isällinen’?

Shri Mataji: Mutta kun se on myös äidillinen.

Joogini: Holhooja?

Shri Mataji: Holhooja vain valvoo. Katsokaas, kaikki tämä yhdessä on ’palanhaar’.

Joogi: Ravitsija.

Shri Mataji: Ravitseminen on siinä myös. Lempeys, holhous, huolenpito, kitkeminen. Kaiken tämän kauneus ja myös luomisen katselusta nauttiminen. Kasvu. Hän mahdollistaa kasvumme. Silloin Hän on Kaikkivaltias. Kaikkivaltias.

Kukaan ei ole Häntä voimallisempi. Hän on kaikkein mahtavin. Hän pitää sisällään kaiken. Hän on kaikkialla oleva, ja Hän tietää kaiken – ’sarvanti’. Hän tietää kaiken, Hän on kaikkitietävä. Tätä on ’Bhaga’. ja Bhagawati on Jumalan voima. Ilman Bhagawatia Jumalalla ei ole tarkoitusta. Se on kuin kuu ja kuunvalo, kuin aurinko ja auringonvalo. Niitä ei voi erottaa toisistaan.

Ne ovat yksi ja sama.

Joogi: Onko Bhagawati sitten Adi Shakti?

Shri Mataji: Adi Shakti on sama kuin Bhagawati. Häntä kutsutaan monella nimellä. Yksi niistä on myös Nirmala.